Viikonlopun riennot jatkuvat: NR 11.-12.7.

Jatkokertomuksen edellisessä osassa siis käsittelimme lauantaista Suomenratsujen valtakunnallista näyttelyä Lammilla. Kun varsaluokan toiseksi sijoittunut 2-vuotias ori Kuukson Kaipaus oli suunnannut kotimatkalle, lähdimme menomondeon kanssa etenemään kohti Niinisaloa. Kello oli lähtiessä jo yksi, joten oli aika selvää, että näkemättä jäisivät Minin ja Lindan molemmat osakokeet siltä päivältä. Ajoaikaa 2,5 tuntia ja pakollinen varikkopysähdyskin oli ujutettava mukaan, jotta pääsin kuoriutumaan ulos näyttelyvermeistäni ja nappaamaan mukaan edes jonkun sämpylän, kun aamupalan nauttimisesta oli kulunut jo aika monta tuntia. Kun ei ehtisi, niin ei ehtisi, Matkalla oli tietysti pakko kurkata vähän tuloksia Equipesta, ja wou - koulussa ratsukko oli napsinut pisteitä tasan 70 % edestä ja oli komeasti luokassa toisena. Ja olihan hyvää tulosta kouluradalta vähän lupakin odottaa, juuri kävivät 1-tason kilpailuissa He C:2:n voittamassa 69,773 %:lla ja K.N.:ssäkin sijoittuivat toiseksi 64,8 %:lla. (Muistutan taas, että kannattaa tykätä Minin Facebook-sivusta, jos kiinnostaa pysyä ajan tasalla uusimmista kuulumisista.) Mutta silti 70 % ja kakkossija oli aika komea saavutus, ja oma, niin lyhyt, mutta kuitenkin niin pitkä, välimatka Niinisaloon tuntui entistä turhauttavammalta.

Perillä Niinisalossa olin jotakuinkin täsmälleen 15:45, kun harrasteen esteet siltä erää juuri päättyivät. Odottelin siis suosiolla trailerin luona, kun muuten oltaisiin varmasti menty ristiin, ja pian Mini ja Linda sinne saapuivatkin. Rataesteillä Mini olikin yllättäen löytänyt itsestään ihan uusia puolia, jotka kuulostivat hyvin Mimmumaiselta toiminnalta. Onhan tässä jo aika monta vuotta ihmetelty, koska, jos koskaan, tossukkavarsasta alkaa todella paistaa emänsä elkeet läpi.. :) Kovalla draivilla oli menty rata läpi, eikä ratsastaja oikein ollut varautunut siihen, kun tällaista Miniä ei ole vielä alleen saanutkaan. Mini jopa oli koittanut hyökätä vähän jokaiselle näköpiirissä olevalle esteelle, että jospa hyppäisinkin tämän seuraavaksi - ah, klassista Mimmua! Ei sillä, että Mimmu-piirteissä olisi mitään negatiivista, mutta kun näin tappavan tasaisesta taapertajasta alkaa paljastua esteille ja vauhdille sykkivä kilpurin sydän, onhan siinä uudelleenasennoituminen edessä ratsastajalla, etenkin jos tämä muutos tapahtuu radikaalilla harppauksella juuri esteradalle astellessa. Tuloksena oli kuulemma "ainakin" kaksi puomia, ja 8 vp:ksi tulos myöhemmin varmistui. Hyvät kouluprosentit pitivät kuitenkin ratsukon kahden osakokeen jälkeen aika korkealla sijalla, 7./46, ja pistepuolella lukema oli -53. Kenttäummikko hevosenomistaja alkaa jo ehkä kohta ymmärtää, miten noita virhepisteitä kertyy ja miten niitä tulkitaan..!

Kunnon taluttelujen jälkeen Mini sai siirtyä traileriin odottelemaan, kun käytiin vielä porukalla kävelemässä harrasteen ja tuttarin maastoradat läpi. Harrasteen rata oli pitkälti sama kuin toukokuun kisoissa, mutta pieniä muutoksia ja kaksi uutta estettä sinne kuitenkin mahtui. Siniharmaata kulmaestettä (sehän se kai oli?) ratsukko oli päässyt hyppäämään jo edellisellä viikolla treeneissä eikä se Minin mielestä ollut sen kummoisempi ilmestys, mutta risueste, jossa oli vähän läpihypättävääkin, odotteli mutkan takana piilossa kysymysmerkkinä. Kun radat oli kierretty, suunnattiin autojen keulat kohti majapaikkaa, missä Minikin pääsi vielä illaksi tarhaamaan. Illan päätteeksi kipaistiin vielä Kankaanpäähän pizzalle ja pakko sanoa, että söinpä sitten elämäni isoimman ja parhaimman pizzan! Tai siis, yritin syödä, sillä vaikka tuon varsin toiminnantäytteisen päivän mittaan en aamuvarhaisella väkisin alasängetyn rahkan lisäksi ollut kuin yhden sämpylän matkalla syönyt, oli puolikkaan jälkeen pakko tunnustaa lätty voittajaksi ja viedä loput takaisin kämpille. Että kiitos vaan Ege Kebab & Pizzeria, tänne tullaan kyllä toistekin. Vielä suihkuun huuhtomaan päivät hiet ja pölyt, eikä nukahtamista tarvinnut juuri odotella kun lopulta sain pääni tyynyyn painettua. Päivän aktiivisuustasosta jotain kertoo se, että askelmittari kellotti kymmentä kilometriä, mutta siitä puuttuvat kaikki näyttelykilometrit kun puhelin oli repussa autossa..

Sunnuntaiaamuna ruokin ja tarhasin Minin ja pikkuhiljaa käynnistyttiin kohti uutta päivää. Kun matkakumppani starttasi tuttaria, ei tällä kertaa käyty aamupäivän maastoratoja katsomassa, kun sen verran lyhyeksi aikaa olisi vain ehtinyt. Pakattiin, järjesteltiin ja laitettiin hevoset matkavalmiuteen, ja lähdettiin melkein aikataulussa kohti kisapaikkaa. Minin ja Lindan starttiaika oli vasta 16:29, joten seurattiin jonkun aikaa tuttaria useammankin esteen luona. Uusi kamerani sai tulikasteen tässä välissä, kun en sillä ollut vielä ehtinyt minnekkään hevosia vielä kuvaamaan. Vähän piti hakea tuntumaa, että saisi ehkä Ministäkin jonkun kuvan otettua. En ole vielä juuri kuvia ajatuksen kanssa läpi käynyt enkä sitä nyt tätäkään postausta varten jaksa tehdä, jos aion saada tämän uloskin joskus. Katsotaan, jos kuva-analysoinnille ja kameran ensituntuman kommentoinnille liikenisi ihan oma kirjoituksensa.

Kun tutustumisluokan viimeinen lähtijä oli saatu maaliin, palattiin trailerille, missä purettiin Ministeri ulos ja puettiin varusteet ylle. Ja sitten terhakas ratsukko suunnisti kohti verryttelyaluetta.

Itse siirryin jo hyvissä ajoin radan toiseksi viimeisen esteen luo, että saisi edes jonkun hyppykuvan talteen tältä reissulta, ja sieltä pystyi kuitenkin verryttelyä ja lähtöä seuraamaan jotenkuten. Mini teki taas suloisia babykeulimisiaan ja muita pörhöilyjä, eikä tällä kertaa niitä kierroksia tarvinnut siihen virittää, vaan moottori kuumeni ihan omasta takaa. Tästä tulee vielä ihan Mimmu tästä hevosesta! :3

Radalle Mini ponkaisi tietenkin kuin tykin suusta, ja laukkaavien kavioiden kumu metsän takana kieli siitä että radalla edetään ja aika kovaa. Joku kannustuskarjahduskin taisi Lindalta päästä siellä risun luona, mutta sen verran nopeasti palasi Mini näkyviin, että selvästikin sieltä oli ensimmäisellä yrittämällä yli tultu. Tuolle toiseksi viimeiselle esteelle Linda himmaili jo selvästi, ja esteen jälkeen vilkaisi kelloa ja lyhensi laukkaa entisestään. Maaliin saapuivat ihanneajan sallitun alituksen puitteissa, joten nolla maastosta ja lopputulokseksi jäi se -53.

Ilme kertoo kaiken?

Ponski sai tietenkin asiaankuuluvat jälkihoidot ja itse kävelytin sitä vielä tosi pitkän lenkin. Viikonlopun suoritukset eivät ainakaan hevosen jaloissa painaneet, se harppoi tyytyväisenä menemään vailla väsymyksen merkkiäkään. Kun lopulliset tulokset varmistuivat, sijoitukseksi paljastui neljäs! Iloisia naamoja pakkautui kukin autoihinsa kohti pitkää kotimatkaa.

Seuraava kenttästartti Minillä on näillä näkymin Keuruulla 15.-16.8., ja silloin menevät tutustumisluokan. Treenin täysteho taitaa kohdistua ensisijaisesti rataesteisiin, sillä Suomenratsujen Kuninkaalliset ja Kasvattajakilpailu siintävät jo "uhkaavasti" näköpiirissä. Etenkin jos tämä uusi Mini on tullut jäädäkseen, pitää siihen löytää säädöt kohdilleen.

Itse taas pitäisi vielä viikko jaksaa pusertaa töitä ennen kesälomaa. Loman kohokohta (noiden Keuruun kisojen ohella) taitaakin olla Suomenhevosliiton järjestämä suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -jatkokurssi Kiuruvedellä 8.-9.8. Ajatus kaksipäiväisestä kurssista houkutteli heti, ja kun ajankohtakin sattui sopivasti lomille, tästähän tuli ihan täydellinen pikku irtiotto kylpylähotelliin yhdistettynä. Vielä koitan löytää matkaseuraa reissulle.. Yksipäiväinen peruskurssi oli todella antoisa, joten odotan paljon myös tältä jatkokurssilta. Ja miksi vähempää olisi syytäkään odottaa, kun kurssia pitää Anna Kilpeläinen.