Kronologisuus, mitä se on? No, vannon kautta kiven ja kannon kirjoittaa jonkun virallisen comeback-postauksen (rehellisyyden nimissä ehkä lähinnä menneiden parin vuoden kertauksen, koska tuskin systemaattista paluuta blogimaailmaan tehdään - tai never say never..!) jonain myöhempänä ajankohtana. Mutta kun inspiraatio iskee, ei auta kuin kirjoittaa!
Kaikki postauksen upeat kuvat © Laura Taimioja, kiitos! |
Minin edellisestä näyttelyreissusta on ehtinyt vierähtää yli 7 vuotta, sillä sitten jalostusarvostelun se ei ole näyttelykehiä päässyt näkemään, mutta nyt kun Suomenratsujen valtakunnallinen rantautui ihan naapuriin eli Kausalaan, niin täytyihän tammat sinne raahata. ..Heei hetkinen! Mitkä tammat? No pohjustetaan sen verran, että Minillä on tämänkesäinen tammavarsa Ratsumäen Martta, Rannan Ruhtinaasta.
Nuorempana Mini oli varsinainen kehäkonkari, ja olenkin jo monta vuotta palanut halusta päästä näyttämään tammaa vielä jossain. Tällä kerralla ajatukset olivat kuitenkin ensisijaisesti varsan käyttämisessä arvosteltavana, ja ehkä tästä parivaljakosta parempaa menestystä odotinkin Martalta, tai ainakin olin kiinnostuneempi kuulemaan, mitä tuomari siitä sanoo. Miniä kun on näytetty kaiken maailman kinkereissä niin moneen kertaan että kaikki variaatiot niin lausunnoissa, pisteissä kuin palkinnoissakin on kuultu - ihan saman kesän aikanakin on kotiuduttu milloin I palkittuna BIS-voittajana, milloin oman luokan viimeisenä kolmosella. Mamman rooli oli nyt lähinnä näyttää esimerkkiä, ja mietin jopa, ilmoitanko Miniä edes näyttelyyn vai lähteekö se vain henkiseksi tueksi jälkikasvulleen. Rohkaisua onneksi antoi se että näyttelyssä oli nimenomaan varsallisten tammojen luokka, joten vaikka ei tamma varsinaisesti missään edustuskunnossa olekaan, ajattelin että arvostelussa ainakin huomioidaan se, että ei näiden mitään kisakireitä fitnessmimmejä enää ole tarkoituskaan olla.
Näyttelyvalmistelut menivät aika lunkisti näillä kilometreillä - Mini ei ollut narun päässä kertaakaan, koska osaahan se nämä jutut. Varsan suhteen sentään muistin näyttelynalusviikolla että ei se ole koskaan ravannut narussa ja muutenkin kerrat kun sitä on talutettu niin, että mamma ei ole samalla taluttajalla, voinee laskea yhden käden sormilla. Tehtiin sitten noin kolme kertaa muutaman minuutin harjoitukset laitumella ja sillä selvä peli, varsa ravaa ja ymmärtää raippamerkin liikkeelle lähdössä :D
Parivaljakko on kesän aikana matkustellut useaan kertaan, milloin oriasemalle ja milloin Kuninkuusraveihin, joten kuljetuksesta en ottanut sen suurempaa stressiä, kun niin tottuneesti ovat lastautuneet ja matkustaneet tähänkin asti. Pientä päänvaivaa ehti tuottaa se etten näin itse vetoautottomana meinannut löytää kuskia reissuun, vaan sekin lopulta järjestyi ja sain samalla kokeneen apukäden kehiin.
Näyttelyä edeltävänä päivänä stressiä aiheutti vielä ihan muut asiat kuin viime hetken kiillottelut, mutta sain sentään iltasella tammat auttavasti pestyä ja vuoltua..
Vaikka näyttely alkoi vasta klo 11, oma näyttelyaamu starttasi huomattavan aikaisin kun seitsemältä piti olla ensimmäisellä rundilla Ravilinnassa, virittämässä tekniikkaa ja kasaamassa näyttelykalustoa. Ah, seuratoiminnan ilot! Muutama tunti meni siinä iloisesti alkuverrytellessä, ja sitten oli lähdettävä kotiin katsomaan kuinka mutaiset hevoset saan kaivella pellosta, kun en ollut budjetoinut kauheasti aikaa tässä välissä niiden puunailuun. Laitoin vielä viimeiset kamat kasaan ennen kuskin tuloa, laitettiin traileri auton perään ja haettiin hevoset laitumelta. Minin niskasiilin sentään muistin leikata ennen lastausta, kun se oli edellisenä iltana jäänyt.
Ravilinnaan saavuttuamme otettiin melko suoriltaan tammat trailerista pihalle. Koska en ollut ihan varma kuinka kiire meillä jo on, huiskaisin hevoset pölyharjalla läpi ja suuntasimme verryttelyyn mukana shine-pullo ja jouhiharja, jos olisi vielä vaikka ehtinyt tukkaa selvitellä, kunhan ensin selviäisi näyttelyn tilanne.
Kuin kaksi marjaa |
Välissä esitin toisenkin maitovarsan, ja kun luokat olivat kohtalaisen suuria näiksi ryhmiksi (maitovarsoja 7 ja varsallisia tammojakin 5), luokkavoittajien valintaa sai odotella tovin, mutta hienosti sujui kaksikolta hengailu. Muiden pisteitä en ehtinyt seurata kovin tarkkaan, joten kun kehään lopulta suunnattiin takaisin, en juuri tiennyt mitä meillä oli vastassa. Mini oli kuitenkin ainoa I palkinnon varsallinen tamma, ja valittiin luokkavoittajaksi! Martta oli hieman nuupahtanut loppukehässä, mutta en tietysti sitä raaskinut alkaa patistelemaankaan, joten mentiin sillä mitä varsa siinä hetkessä antoi. Sitä myös vähän kiukutti iso ruusuke korvanjuuressa (sitä ei sentään harjoiteltu etukäteen), ja mietin vielä nappaanko sen pois ennen viimeistä ravipätkää, mutta annoin olla - ja jotain pientä koikkaloikkaahan tästä seurasi. Vasta myöhemmin tuloksista selvisi että näitä 39,5 pisteen varsoja oli useampi, ja Marttakin kuulemma oli tuomarilla hyvin lähellä luokkavoittoa, mutta ohi meni toinen varsa. Olisiko ilman ruusuketta saatu venytettyä vähän näyttävämmät raviliikkeet tai ainakin selvitty ilman rikkoa.. Ken tietää! Luokkavoittaja oli kyllä joka tapauksessa tosi hieno, ja niin ilmetty isänsä tämä Kuukson Kaipauksen poika, että mielenkiinnolla seuraan varsan kasvua.
Lihavahan se on eikä lihaksikas, mutta mennään tällä.. |
Muuta: hieno tamma, upea emä! maltillinen
Ratsumäen Martta, Kausala 9.9.2023, 39,5 p., II palk
Tätä tarkoittaa se "ajoittain alakaulainen" - onhan se oikein nätti sitten kun sen laittaa oikein päin :D |
Taas olin vähän kuutamolla muiden hevosten pisteiden suhteen, mutta ainakin oriluokan voittajan tiesin saaneen 42 pistettä, ja vielä samalta tuomarilta joka Mininkin arvosteli. Eli kiinnikurottavaa oli. Show-näyttelyssä BIS-kehä toki monesti lähtee puhtaalta pöydältä, etenkin kun näyttelyssä oli kahdessa kehässä eri tuomarit, eli pisteet ja palkinnot eivät ole sellaisenaan suoraan vertailukelpoisia. Lopulliset valinnat tekevät molemmat tuomarit yhdessä, vaikka eivät ole osaa hevosista yksilöarvostelussa nähneetkään. Silloin se, miten hevonen BIS-kehässä esiintyy, on suuressa roolissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti