Niinisalon treenit 9.-10.5.

Edellisessä postauksessa tulikin pohdiskeltua, onko järkevää ajaa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kolmisensataa kilometriä suuntaansa katsomaan Miniponia.. Mutta niinhän se taitaa olla, että hevosten kanssa harva asia ylipäänsä on järkevää, mutta onneksi ne vähemmän järkevät asiat voi olla hauskoja senkin edestä. Enhän minä siis tätä reissua voinut välistä jättää, vaan lähdin lauantaina ajelemaan kohti Niinisaloa.

Kerta olikin ensimmäinen Niinisalossa niin minulle, hevoselle kuin ratsastajalle. Viikkoa myöhemmin alkaa Minin kenttäkilpailukausi Niinisalossa harrasteluokalla, joten ratsukko kävi etukäteen vähän tutustumassa maisemiin. Valmennuksessa hypättiin molempina päivinä kilpailuissa tulevia esteitä, ja sunnuntain lopuksi myös koko rata kilpailunomaisesti läpi ajanoton kanssa. Tahmatassut on tainneet jäädä talven treeneissä taakse, eikä tuolla draivilla pitäisi ainakaan yliajasta olla pelkoa. (Etenkin lauantain kuvat on aika kurjia, mutta sunnuntaina sentään paistoi aurinko..)

 Yöpymässä käytiin kivassa mökissä. jonka pihassa oli pienet tallit ja tarhat. Samaan paikkaan mennään myös kisaviikonloppuna, joten oli hyvä nähdä miten Mini väliyöhön vieraassa paikassa suhtautuu, sillä vaikka se varsasta asti onkin paljon matkustellut, ei se juurikaan ole koskaan yötä ollut missään. Tämä paikka oli kyllä ihan luksusta! Illalla ja aamulla pääsi vielä tarhaan jaloittelemaan, ja rauha tietysti tällaisessa paikassa on aivan omaa luokkaansa jabakylään verrattuna. Ruoka ja vesi maittoivat ihan hyvin, ja taisi poni saada kunnolla levättyäkin, kun sunnuntaiksi löytyi vielä uusia kierroslukemia. Hyvillä mielin siis kohti ensi viikonloppua näiltäkin osin.

Tulipas jotenkin laiska postaus. No, kuka näitä nyt edes lukee, paitsi minä sitten talven pimeinä iltoina. Loppuun vielä vähän liikkuvaa kuvaa. Kurveissa meinaa kovasti heittää ristilaukalle, mutta on se vaan aika makee! Ja on olevinaan niin hurrrjan näköinen kun se koittaa keulia.