Menomondeo siis murahti käyntiin jo aamunkoitteessa, ja kolmisen tuntia myöhemmin löysimme itsemme Polleparkin pihasta. Kuten tuolla reissureppua ja kisakassia esitelleissä postauksissa jo kerroinkin, minulla on tapana viljellä numerolappuja joka mahdolliseen nyssykkään, ja reissurepun antimet olivatkin heti tarpeen, kun Miniltä oli jäänyt kisanumero kotiin. Paniikki vältetty ja ei kun ponia purkamaan, kunnostamaan ja kävelyttämään.
Kasikympin radalla sujuvan alun jälkeen pakka vähän hajosi, ja neljällä puomilla saldona 16 vp. Ei ihan paras aloitus päivälle, mutta Linda sai kyllä ihailtavan hyvin psyykattua itsensä ysikymppiä varten, se kun oli ensimmäinen sitä lajia niin ratsastajalle kuin hevosellekin. 90 cm ratsukko selvittikin yhdellä puomilla, ja suoritus riitti luokassa neljänneksi kun kolme sijoittui. Suomenhevosten aluehallimestaruudessa Mini sai kuitenkin pronssia! Hieno kruunaus tälle reissulle :)
Ennen kotimatkaa kiusasin vielä Miniä rakennekuvien yrityksellä, kun "passikuvia" ei ole päivitetty sitten 4-vuotiskevään laatuarvostelukarsintojen. Poseeraukseen ponilla ei enää intoa riittänyt, ja se joko möllötti maansa myyneenä, katseli ryhdikkäästi väärään suuntaan, tai muuten vaan porsasteli, joten ei nyt lähdetty täydellisyyttä tavoittelemaan. Onpahan jotain kuvatodisteita kasvuvaiheista, nyt kun sen voisi jo olettaa olevan suht koht aikuismitoissaan. Vähän on mietitty sitäkin, pitäisikö tämä ihan varmuuden varuiksi ponimittauttaa. Olisi sitten pienhevosmittelöihin asiaa..
"Tai sit mä ovelasti lepuutan jotain jalkaa niin että et huomaa" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti