Jos ostoksilla olisin..

Blogitalli haastaa pohtimaan ostoilmoituksia ja hevoshaaveita. Haaste ja osallistumisohjeet täällä.

Itse en ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin ostoilmoitusta hevosesta "joutunut" kirjoittamaan. Molemmat ostohevoseni tulivat eteen aika spontaanisti, tilanteissa joissa en varsinaisesti ollut aikeissa hevosta ostaa ainakaan juuri sillä hetkellä, ja Minja tietenkin omakasvattina on vain jäänyt minulle vaikka sen alunperin myyntivarsa piti ollakin.

Mutta jos ajatusleikkinä olisin hevosta hankkimassa, niin mikä se olisi?

No, ei itse asiassa hevonen lainkaan..

"Ostetaan hyväsukuinen ja -rakenteinen, lupaavasti liikkuva nuori shetlanninponi, jolla selvää potentiaalia näyttelykehien tähdeksi. Tamma tai mahdollisesti orikin, jolla sopivasti show-karismaa ja presenceä. Aikuiselle, kokeneelle harrastajalle toteuttamaan ponitätiunelmaa ja näyttelyharrastuksen ohella mm. ajokäyttöön, ja myöhemmin siitokseen."

Kuka tuollaisia nappisilmiä muka voi vastustaa?

Kyllä! Tämä näyttelyfriikki haluaa shetlanninponin! Tai, ainahan minä olen halunnut shetlanninponin, ja epäilen sellaisen ihmisen mielenterveyttä joka väittää että hänen heppahulluhistoriaansa ei kuuluisi yhtään sellaista vaihetta jossa hän olisi halunnut oman shetlanninponin. Mutta jos nyt mietitään syitä miksi minä tähän ikään ja elopainoon ehtineenä haluaisin shettiksen, niin kyllä se on juurikin se näyttelykäyttö. Suomenhevosille noita näyttelyitä nyt on vaan niin paljon vähemmän tarjolla. Pienhevosten kanssa sentään pääsee edes Vermoon haistelemaan oikeaa poninäyttelytunnelmaa, mutta eihän se nyt ihan sama asia kuitenkaan ole, Paitsi että rotunäyttelytarjontaa on runsaasti, shettiksen voi tietysti raahata jokaiseen mahdolliseen match show'hun tuuheita jouhiaan liehuttelemaan ja nappisilmillään tuomareita hurmaamaan. Pitkin Suomea voi tietysti joutua matkustamaan - mutta shettishän on pieni ja kevyt! Shettisten kanssa puunaamisen ja oman näyttelypukeutumisen voi vetää sopivasti överiksi, ja mikä unelma joskus olisikaan oman poninsa kanssa saavuttaa sellaiset meriitit, että saa kutsun Eliittinäyttelyn kehään. Perienglantilaista eleganssia parhaimmillaan! Jos Eliittinäyttely on vieras käsite, kannattaa googlettaa kuvia.

Tiheäkään näyttelykäyttö ei tietenkään vielä oikeuta ponin olemassaoloa, pitäähän sille olla käyttöäkin, vaikka se sievä on pihankoristeenakin. Poneilla ajelu onkin maailman hauskinta puuhaa, ja mistä sen tietää, vaikka innostuisi valjakkoajostakin, tai ainakin shettisten käyttökilpailujen driving classeista. Myös Laatuponikilpailu olisi tietenkin sopivan ikäisen ponin kanssa tavoitteena. Toki ponin tehtäviin kuuluisi myös seuranpito, ja seuraponin virkaa toimittamassa shettis on myös omalla tavallaan helppo ja halpa pitää, koska sen kulutus on tietenkin suurta hevosta pienempää (mutta tietenkään ponin koosta johtuen sen hoidon ja koulutuksen säntillisyydestä ei voi millään muotoa tinkiä). Minilläkin oli ennen kotoa muuttoaan tarhakaverinaan shettis(risteytys), joten uskon että sillä ei jatkossakaan olisi ongelmia sopeutua pieneen (mutta suuriegoiseen) ystävään.

Niin, ja tietenkin se jalostuskäyttö. Oletteko koskaan nähneet ihan pienenpientä, vastasyntynyttä shettisvarsaa..?