Suomenhevostamman jalostusarvostelu R-suunnalle: Käytännössä!

Jalostusarvostelu, JKL 6.6.2016

Edellisen teoriapostauksen takana oli tietenkin se ajatus, että samoja hommia päästään pian kokeilemaan myös ihan oman kokemuksen kautta. Killerin tamma- ja varsanäyttely oli valittu Minin jalostusarvostelun ajankohdaksi jo näyttelykalenterin ilmestyessä, olihan se Keski-Suomen ainoa näyttely jossa pystyi R-suunnalle näyttämään kaikin kokein. Mini on myös käynyt jonkin verran Killerillä kilpailemassa, joten paikka on sille ennestään tuttu, eli pystyi ennakoimaan ettei ainakaan vieraassa paikassa jännittäminen söisi sen esiintymisintoa. Kun ilmoittautuminen aukesi, lykättiin poni mukaan (kuten lopulta teki seitsemän muutakin R-suunnan tammaa, eli tiedossa oli isohko näyttely) ja jäimme odottamaan aikatauluja ja itse näyttelypäivää.

Aikatauluja saimmekin odotella viime torstaille asti, mutta päivästä tuli onneksi toivotunlainen (tammojen määrän vuoksi niillä oli kokonaan oma lautakunta ja tammojen R-kokeetkin alkoivat jo aamusta, mutta Minin suoritusvuoro oli sopivasti klo 12) että ehtisin maanantaiaamuna tehdä pätkän verran töitäkin ennen Jyväskylään suuntaamista. Viime hetken valmistelut olivat omalta osaltani kevyet: toosi kinkkinen otsapannan valinta näyttelysuitsiin ja suitsien huolellinen puunaus, mutta tulihan ne suitset siinä jännittäessä kiillotettua ainakin kolmesti.. Linda vielä näyttelyä edeltävänä iltana ehti pelotella, että kovasti on tamma kiimassa ja sen vuoksi ei ehkä tule esittämään aivan parastaan. No, syteen tai saveen!

Maanantaiaamuna puhelimen herätys pärähti soimaan neljältä, sitä ennen olin kyllä jo ehtinyt pari unetonta tuntia pyöriskellä sängyssä. Kun sitä unetonta pyöriskelyä riitti myös nukkumaan mennessä, en halua edes arvailla lopullista unikertymää.. Vielä viimeiset pakkaamiset ja viiteen tahi kuuteen kertaan tarkastus että kaikki varmasti on mukana, ja aloittamaan päivä muutaman tunnin rivakalla työskentelyllä. Sitten kaveri kyytiin ja Corsan keula kohti Keski-Suomea! Matkaseura oli kullan arvoinen kun kilometrit hurahtivat ohitse niitä näitä jutellessa, eihän siinä ehtinyt edes kunnolla jännittämään.

Perillä Killerillä olimme suunnitellun aikataulun mukaisesti, ehdin katsastaa mitä missäkin tapahtuu ja käydä vaihtamassa omat näyttelyvaatteet jo päälle, ja Mini & Lindakin saapuivat hetkeä myöhemmin. Ilmoittautumisen jälkeen aloimme laittamaan hevosta kuntoon ratsastuskokeita varten. Askellajikoe, estekoe ja ratsastettavuuskoe suoritettaisiin peräjälkeen samalla kentällä, joten Mini varustettiin ensin kouluvermein, estesatula ja suojat oli otettava mukaan kentän laidalle, jotta ne ehdittäisiin ripeästi vaihtaa kokeiden välissä.

Jo verryttelyssä poni näytti oikein mukavalta, eikä onneksi ollenkaan niin kiimahirviöltä, kuin oli pelätty. Kaikki suoritukset menivät melkoisen nappiin - askellajikoe tasaisesti, joskin käynti vähän jännittyneesti, esteet sujuvasti vaikka korotetulla radalla tulikin pudotuksia, ja testiratsastus Helkky Ylösen alla varsin kiltin ja kuuliaisen näköisesti.

Kun kokeet olivat ohi, suunnattiin tamman kanssa takaisin varikkoalueelle. Varusteet pois ja näyttelysuitset päähän, tamma sai myös tunnistajat "kimppuunsa" katospaikalla valmistautuessa. Mini sai muutamia uusia tuntomerkkejäkin, ainakin siiman ja sekakarvoja entisten sekaan. Siitä siirryttiin mittauspaikalle, missä tamma seisoa tapitti hievahtamatta koko toimituksen ajan. Omassa takaraivossa raksutti kovasti että tästäkin osiosta tulee luonnepiste, ja toivottavasti aika hyvä sellainen.. Tamman käytöksestä pystyin onneksi löytämään lohtua siihen hetkeen, kun sen säkäkorkeudeksi mitattiin 149 cm, eli sama kuin sen viimeisessä varsanäyttelyssä 3-vuotiaana. Sintti mikä sintti.

Kuva: Jaana Hohti

Mittauksesta siirryttiin suoraan kehään, ja verryttelyn puute vähän näkyi liikkeitä esittäessä, kun ensimmäisellä ravisuoralla Mini ei ihan saanut kiinni ajatuksesta, että tässä pitäisi nyt sitten myös lähteä. Eipä se tietysti ole näyttelykehässäkään käynyt sitten kolmevuotissyksyn, eli annetaan tammalle armoa. Loput kolmiosta se sitten ravasikin oikein reippaasti. Rakennetta arvosteltaessa Mini seisoi paremmin kuin ikinä, siis melkeinpä hievahtamatta paikallaan, ottaen pienetkin ryhdinkorjauskehotukset vastaan. Kun lausunto oli saatu valmiiksi, ohjattiin meidät kanslian eteen palkitsemista odottamaan.

Siinä kestikin hetki ennen kuin kaikki paperit oli järjestyksessä, ja lukematta jäi silti suuri osa pisteistä ja lausunnoista (muun muassa ratsastettavuudesta ja estekokeesta ei sanottu sanaakaan, ja luonteestakin vain sanallinen lausunto). Rakennepisteiksi kuulutettiin 36 ja käyttöpisteiksi 34,9, ja näin Mini palkittiin jalostusarvostelussa II palkinnolla. Jes! Valokuvausten (missä Mini halusi ensin laamailla huolella näyttelyn kuvaajien ja sitten minun kanssani) jälkeen olikin sitten aika hajaantua kukin suuntiimme.


(Linkki videoon. Videon kuvaus: Jaana Hohti)

Jos luulin että näyttelystressi loppuu itse näyttelyyn, olin kovin väärässä.. Tulosstressiä nimittäin jatkui vielä pari päivää. Maanantaina Heppaan ilmestyneet tulokset sisälsivät aivan epäloogisia pisteitä ja yhteenlaskuja, ja ehdin jo miettiä, pitivätkö nuo Minin huimat käyttöpisteet sitten lainkaan paikkaansa. Annoin asiasta palautetta ja eilen päivittyivät sitten lopulta ne ihan oikeat tulokset. Ja ne ovat seuraavanlaiset (sanalliset lausunnot valitettavasti tulevat vasta joskus tulevaisuudessa):

Ratsumäen Minja 246001S00091194R, trt, sk 149,0, lk 149, vp 160, rl 43, lel 57, ry 175, esy 19,00, la 4, ratsastettavuus 9.5, estekoe 8.3 (tekniikka 8.5, kapasiteetti 8.0), luonne 10.0, liikkeet 7.2 (käynti 6.0, ravi 7.0, laukka 8.5) = käyttöpisteet 35.0, tyyppi 7.5, runko 7.5, jalk.as. 6.0, jalk.terv. 7.5, kaviot 7.5 = rakennepisteet 36.0, II p.

"Hevonen on erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, erinomainen eteenpäinpyrkimys, rohkea ja kuuliainen esteillä, erittäin toimiva mitata ja tarkistaa."

Eikä muuten ole tällä hevosella nyt ihan virallisen lausunnon mukaan niitä paljon puhuttuja sapelijalkoja ;) Vähän kaikkea muuta kyllä, eikä se lainkaan yllättänyt. Mutta sillä ajatuksellahan tässä on aina mentykin, että suoritukset kompensoivat rakennevirheet. Tässä kohtaa minulla onkin oma lehmä ihan eri ojassa, mitä tulee lempiuudistukseeni jalostusarvostelussa; koko ajan on kyllä ollut tiedossa, että Minille olisi ehdottomasti paremmin sopinut vanha kantakirjaus, jossa palkinto oli ensisijaisesti suoritusperusteinen. Se olisi epäilyksettä sipsuttanut oikein kivat prosentit kouluradalta. Toki toivoin, että rakennepisteet olisivat siihen 38 voineet hyvällä tuurilla yltääkin (onhan se vuosien varrella saanut jopa ysiä tyypistä ja muutenkin hyviä pisteitä, luonnollisesti niitä jalkoja lukuunottamatta).. Mutta nyt kävi näin enkä käy kiistämään, etteikö joka arvosanassa olisi perusteet kohdallaan. Minin suorituspisteet siis olisivat oikeuttaneet ykköseen, mutta rakenne jäi kahta pistettä vajaaksi. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että myös rakenneseikkojen entistä suurempi huomioiminen palkitsemisessa on tärkeää. Ykkösen tamman pitää olla ykkösen tamma, joka kantilta. Ja kiitollinen olen siitä että se edes sai sen 36 - puolikin pistettä vähemmän ja palkinto olisi tipahtanut kolmoseksi! Käyttöpisteet ovat joka tapauksessa aivan huikeat, luonteesta täysi kymppi ja ratsastettavuudestakin 9.5.

Kiitollinen olen ennen kaikkea myös siitä, miten hyvin tamma oli valmisteltu, ja miten hyvin sitä kaikenkaikkiaan on nämä kohta kolme vuotta valmennettu, hoidettu ja pidetty. Suuri kiitos Lindalle tamman kanssa tehdystä työstä! Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että ylläpitodiilin kanssa asiat voivat toimia näin hyvin. Tammasta on pidetty parempaa huolta kuin moni pitää omastaan, ja ympärillä on koko ajan ollut tiimi osaavia valmentajia, joiden tuella sitä on rakennettu nuoresta hevosesta kohti aikuista ratsua järkevässä tahdissa, monipuolisen liikutuksen ja tekemisen kautta. Itsestäänselvyys ei ole sekään, että tuolla jalkarakenteella varustettu hevonen treenaa ja kilpailee kenttäratsastuksessa täysin terveenä (tässä kohtaa koputan aina paniikinsekaisesti puuta), vaatimatta ennaltaehkäisevää kylmäystä ja Back on Trackia kummempia hoitoja. Hevosenomistajana sitä kokee olevansa aivan harvinaislaatuisessa ja etuoikeutetussa asemassa, kun saa seurata tämän ratsukon yhteistyötä :)