Normipäivä.. eiku..

Hevonen edustaa, minä en

Ja taas hurahti viikonloppu ohitse niin että vilahti vain.. Eilen olin esittämässä Kuukson Amaliiaa Kouvolan varsanäyttelyssä, lennokkailla juoksuliikkeillä irtosi parhaan esittäjän titteli ja sai hieno varsakin II palkinnon :) Juostessa onnistuin kyllä reväyttämään jonkun reisilihaksenkin, mutta pikkuvikoja. Tämän vuoden kahdesta Hippos-näyttelyesiintymisestä siis meikälle 2 x paras esittäjä, jei! Samalla reissulla hain Kymen Ravi ja Ratsusta Mimmulle tilatun  Horse Comfortin fullneck-toppaloimen. Tulkoon talvi, valmiita ollaan.

Tänään tuli jo aamupäivästä kaveri ratsastamaan Mimmua ja yritin taas leikkiä ratsastuksenopettajaa. Tunnista tulikin sitten kävelypainotteinen istunnallavaikuttamissessio, joten mamma pääsi aika kevyellä, ratsastaja ei ehkä niinkään ;)

Seuraava ohjelmanumero olikin Ministerin satulointi. Kaveri oli lupautunut selkään puntattavaksi.. Alkuun tietysti juoksutin varsan kunnolla läpi. Hyvin se taas toimi, jalustimetkin jätin alas jotta sai totutella siihen että kyljellä on jotain. Itse puolestani voisin opetella olemaan laahaamatta liinaa maassa, ainakin näiden kuvien perusteella :D

Liikkuu liikkuu!

Sitten ei muuta kuin ratsastaja selkään. Ilman satulaa olinkin tässä jo muutamana iltana käynyt tallissa selässä makaamassa, joten uskallettiin aloittaa suoraan ulkona. Ensin mahalleen satulaan, pari askelta eteenpäin. paljon namia ja kehuja, ja rauhassa alas. Mini tapansa mukaan ei nähnyt tässä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Uusi punttaus satulaan istumaan, ensin kaulalla maaten, varsan pysyessä rauhallisena ratsastaja istui pystyssäkin vähän aikaa. Silloin Mini hieman pyöräytti korviaan, ei sen kummempaa, mutta tuumasi sitten että ei tässä mitään. Muutama askel taluteltiin ja siinä se varsan ensimmäinen "ratsastus" sitten oli, alas selästä ja vuolaat kehut ja herkut suurelle pienelle hevoselle :) Kyllä oli kasvattaja niin ylpeä pikku vauvasta että! Näin hyvin kun sujui, mitä tässä turhia naperoa enempää kiusaamaan. Ehkä voi vielä kerran selässä käydä syksyn mittaan, mutta aloitetaan tositoimet vasta kevään puolella, kun kiirettä ei ole. Riippuen vähän siitäkin millainen talvi tulee, tuleeko lunta sopivasti/paljon/liikaa..

Vaan eipä ollut päivä vielä ohitse. Kun kävelytin Miniä ennen juoksutusta, sain viestin jossa kyseltiin Mimmua Kuuksoon estevalmennuksiin peruutuspaikalle ryhmän täytteeksi. No mikä jottei, aamuinen ratsastus kun oli tuolle tarmopesälle lähinnä hyvä alkuverryttely. Kuukson maneesissa parivaljakko Mimmu & Jaana olikin viimeksi tykittänyt KJR:n seniorimestaruuden 2010 merkeissä, ja siinä se yhteinen taival olikin ;) Joitain kisoja kuitenkin suunnitteilla tässä, joten ihan hyväähän se tekee joskus treenatakin (tai niin ne sanovat - Mimmun kanssa on yleensä noudatettu sitä sanontaa lahjattomista). Valmentajana oli Petri Tolmunen, ja ratsukko sijoittui ryhmään klo 17-18. Pieni hengähdystauko varsan työstämisen jälkeen ja taas Mimmua puunaamaan.. Ratsastajan saavuttua ajeltiin Kuuksoon.

Paikalle saavuttuaan Mimmu taas kerran herätti hilpeyttä minussa ja ehkä kauhuakin kanssaihmisissä. Hän oli Maailman Suurin Ja Kaunein Ja Pörisevin Ja Loikkivin Isohevonen.. :D Nolo mamma. Varsinkin kun on viime aikoina reissannutkin aika paljon. Maneesiin päästyään se kuitenkin ymmärsi keskittyä ja valmennus sujui oikein hienosti, kehujakin tuli tammalle. Johan se oli ilta reissusta palatessa. Että tällaista hevoselämää meille tällä kertaa. Huomenna töihin taas, blaah.


Videota Mimmun suorituksista. Kirkkauden hämmentävä vaihtelu ei sitten ole mikään psykedeelinen erikoistehostekokeilusekoilu, kameran mielestä maneesissa oli illan hämärtyessä kamalaa kun osa lampuista oli palanut.. Mutta kai sieltä pahimmistakin paikoista läsi paistaa jos ei muuta ;)