tiistai 11. lokakuuta 2011

Varsa joutuu töihin

Universumi on päättänyt olla minua vastaan. Toteutin aiemman suunnitelmani ja ilmoittauduin niihin koulukisoihin. Jotta elämänmuutos olisi täydellinen, ilmoittauduin myös Helkky Pakarisen kouluvalmennukseen, joka olisi ollut tulevana sunnuntaina. No, tuli tänään viesti että koulukisat peruttiin osallistujien vähyyden vuoksi. Mutta, jäipä edes valmennus! ..Ei. Sekin hieman myöhemmin peruttiin, lähitalleilla kiertävän viruksen takia (täysin ymmärrettävä syy tietysti, en minä sitä). Näin siis palkittiin meikäläisen innostus ryhtyä omatoimipuskaratsastajasta joksikin astetta edistyneemmäksi :D Saa nähdä, ehtisikö tässä vielä syksyn mittaan kokeilla uutta yritystä, vai oliko nyt todellakin jonkun korkeamman voiman tahto että totutulla linjalla jatketaan..

Vastoinkäymisistä sisuuntuneena päätin sitten hyökätä tekemättömien asioiden listan alakategoriaan "ehkä joskus joku päivä", nimittäin Minimonsterin ratsuaakkosten opettelu on jäänyt ihan puolitiehen. Vaikka kovasti keväällä intoilin säännöllisen juoksuttamisen aloittamista, kyllä se nyt vaan jotenkin tyssäsi siihen muutamaan kertaan - ihan siitäkin syystä että kun varsa oli niin taitava, ei sitä viitsinyt kyllästyttääkään saman jauhamisella uudestaan ja uudestaan. Kun Miniltä löytyy kova into työntekemiseen yhdistettynä äärimmäisen nopeisiin hoksottimiin ja korkeaan miellyttämisenhaluun, ei noita ominaisuuksia viitsi pilatakaan, vaan tekee mieluummin vähän mutta asiaa. "Jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään.."

Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni. Johan se näyttelykäyttäytymisestä näkyi, että varsa himoaa jotain tekemistä. Varustin sen siis suitsilla, satulalla, sivuohjilla ja suojilla, ja suuntasimme juoksutusliinan ja -piiskan kera kentälle. Edellisen kerran varsaa oli juoksutettu liinassa joskus kesällä, irtona kyllä tiheämmin ja sillä se äänikomennotkin osaa niin hyvin. Koska ensimmäistä kertaa juoksutettiin satulan kanssa, sai Mini ensin juosta irti vähän aikaa ja purkaa suurinta intoaan vapaaseen liikkumiseen. Satula sitä ei kummastuttanut, onhan se sillä ollut ensimmäisen kerran selässä varmaan puolivuotiaana. Sitten vain varsa liinan päähän ja ympyrälle pyörimään..

Olen aika varma että meillä ei käy salaratsastajia. Mutta tämänpäiväisen perusteella epäilen kyllä, että meillä saattaa käydä salajuoksuttajia. Eihän nyt ihan tosissaan voi monen kuukauden tauon jälkeen (muutaman kerran ylipäänsä juoksutettu) varsa pelata kuin aikuinen hevonen :D Siinä se mennä jolkotti, vaihtoi askellajia naps vain, laukkaakin otettiin liinassa ensimmäisen kerran. Sivuohjiin kauniisti tukeutuen haki pyöreää muotoa ja minä vain katson monttu auki ja mietin että kuka tämä on ja minne se minun pikku vauvani oikein on mennyt.. Jouduin ihan skarppaamaan, etten kuitenkaan tulisi vaatineeksi siltä mitään "itsestäänselvyytenä". Loppuun sivarit tietysti pois, ja letkeästi Mini hölkkäsi eteen-alas venytellen. Pakkohan siitä oli puhelimella napata pari kuvaakin.

Ihana pikku vauvaponi.. Kai sinne pitää selkäänkin joku vielä lykätä tässä ennen lumien tuloa, niin saa muutaman kerran totutella ratsastajaan. Ja päätin kai lähteä valtakunnalliseen varsanäyttelyyn, tai ainakin järjestin sen sunnuntain tänään itselleni vapaaksi töistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti