Hyvän hevosmessuviikonlopun a ja o on suunnittelu. Jo hyvissä ajoin katsastin tämän vuoden Helsinki Horse Fairin ohjelmat ja tuumasin, että perjantai on ehdottomasti mielenkiintoisin päivä, esimerkiksi kengitysaiheista tietoiskua ja muuta oli tarjolla huimasti, samoin kiinnosti Ben Simonsénin valjakkoajoklinikka. Perjantaina tietysti messuille on vaikea mennä, kun työt haittaavat harrastuksia - joten meninpä talvilomankin sitten ottamaan ihan sitä silmälläpitäen, että messuperjantai on mahdollinen. Kun kavereille parempi päivä oli lauantai, ja erityisesti suomenhevosten esteluokka kiinnosti itseänikin, tarkoitus oli lähteä messuille myös silloin.
Suunnitelma: Perjantaina innokasta kuvaamista, ahkeraa somettamista, tietoiskujen ja ohjelmien aktiivista seuraamista omin päin. Lauantaina vapaamuotoista hengailua kavereiden kanssa fiiliksen mukaan.
Toteutus: no...
Lähdin perjantaina jo hyvissä ajoin liikkeelle, koska Kuva&Kameran ammattiaamussa (johon bloggaajatkin pääsevät mukaan) oli mielenkiintoista filmikameraohjelmaa. Corsa tulille ja keula kohti Helsinkiä! ..Paitsi että jonkun matkaa ajeltuani autosta hävisi ohjaustehostin. Eikä se tullut takaisin. Maantieajo vielä käy traktorin urasta haikailevallakin ajopelillä, mutta pääkaupungin pääty ja kaistaseikkailu ei tuntunut houkuttavalta vaihtoehdolta, joten kun tilanne ei pienen tuumaustauonkaan jälkeen lauennut, ei auttanut kuin lähteä kotia kohti. Corsa tietysti koki ihmeparantumisen soitettuani sille ajan seuraavalle viikolle valohoitoon, mutta kun siinä vaiheessa olin jo melkein kotona ja pienessä paniikkitilassa miettiessäni että nytkö se hajosi lopullisesti, tyydyin kohtalooni enkä lähtenyt enää uudelleen yrittämään. Että sellainen messuperjantai sitten.
Launtaina uusi yritys eri autolla, ja päästiinhän sitä murheitta ihan Messukeskukselle asti. Messupäivä meni alkuperäisen suunnitelman mukaan, kierrellen ja katsellen niitä näitä, kuten ratsastusjousiammuntaa, valjakkoajoa ja sitä suokkien estekisaa. Päivän päätteeksi tajusin sen tarkoittaneen sitä, että vaikka repussa raahasin mukana koko kamera-arsenaalia, en ollut ottanut yhtään kuvaa. Enkä tehnyt yhtään somepäivitystä. Mutta eikö se ole hyvän päivän ja hyvän seuran merkki?
Itse messuista jäi tänä vuonna oikein hyvä fiilis. Expon puolelta löytyi taas kampetta joka lähtöön ja hintaluokkaan, ja vähän erikoisempia artikkeleita, kuten kovaäänisesti pörisevä hevosten kuivauspuku :D Omat ostokset jäivät tällä kertaa kuivia käsiä hellivään hunajarasvaan ja, kunnon kissatätinä, uuteen harjaan karvapalloille. Hyvää omaatuntoa tuli kuitenkin kartutettua maallisen omaisuuden sijaan - GoExpon puolella WWF:n ständillä minut saatiin liittymään Norppakummiksi. Yleiskummi olenkin jo ollut varmaan 15 vuotta, mutta laitetaan nyt pari ropoa sitten norpillekin kuussa.
Tietoiskut edustivat lauantain osalta pitkälti joka vuodelta tuttua kaavaa, joten silloin ei tullut Hevoslehti RIDE!-lavan penkkejä kulutettua, mutta perjantainahan siellä olisi viettänyt tunnin jos toisenkin, mikä edelleen kaivertaa. Näytöspuoli jäi vähän väljäksi kun koulukisat eivät toteutuneet suunnitellulla tavalla, mutta ylimääräinen ratsastusjousiammuntanäytös paikkasi vajetta. Pääareenan uusista alakatsomoista pitää muuten antaa erityismaininta, kiva että istumapaikkoja on tullut lisää ja lähemmäs areenaa. Ihmisiä HHF:ssa (ja GoExpossa muutenkin) tuntui tänä vuonna olevan oikein runsaasti, ja katsomoissa oli näytösten aikana suht täyttä, joten ilman alakatsomoita kentän laidalla olisi ollut melkoinen tungos.
 |
| Uusien kuvien puutteessa kierrätetään viimevuotisia. Tämä Lokson Taikautun kuva nähtiin myös Hevoslehti RIDE!:n messunumeron kannessa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti