Erityisen hyvä saavutus sen sijaan oli eilinen retkemme Joensuuhun, valtakunnalliseen suomenratsujen ja -pienhevosten näyttelyyn. Herätys 5:00 ja lähtöaika oli 6:00, kaikki oli jo edellisenä iltana valmisteltu siihen malliin että ei muuta kuin poni ja tavarat kyytiin ja menoksi. Matka-ajaksi arvioitiin 5 tuntia ja aika hyvin se piti, kun suunnitellun huoltopaussin ja ei-suunnitellun Joensuu-sightseeingin kera olimme ajallaan paikalla. Varsaluokkaa vietiin rivakasti arvioiden eteenpäin, joten ilmoittautumisen jälkeen vain annettiin Minille viime hetken puunaus, otettiin muutama verryttelyravipätkä ja ei muuta kuin kehän läheisyyteen vuoroa odottamaan. Olin lopultakin tuunannut itselleni sen mukavasti rapisevan muovipussihuiskaraipan, ja tehoa kyllä oli! Olin pelännyt että viiden tunnin ajomatka veisi mehut varsasta jo valmiiksi, joten valmistauduin herättelemään sitä kunnolla. No, eloa siinä riitti, tuulisella raviradalla se äityi jopa vähän kyttäilemään.
Kehässä Mini suoriutui ihan hyvin, ravi lähti hyvällä mallilla, mutta käynti oli ehkä turhan jännittynyt kun vireystila oli niin korkealla.
 |
| Otan arabihevosia näyttelyvalmennukseen.. Eikun Mini pörhisteli edessä olleen palkintopöydän liehuvia ruusukkeita. |
Tyyppi: Erittäin hyvä, ryhdikäs 9
Runko: Sopusuhtainen syvä pyöreä runko, pitkä kaula, loiva lapa, piirteetön säkä, pyöreä lautanen, hieman ulkolonkkainen 8
Jalat: Ej hieman suppuvarpaiset, yhdensuuntaissiirtymää, hieman sapelissa, tj hieman pihdissä 6
Käynti: Ej ahtaanlaiset, tj ahtaanlaiset, terävä askel 7
Ravi: Ej suorat väljät, tj kapeat, melko joustava 8
Pisteitä siis 38 ja tällä irtosi II palkinto. Palasimme realistisiin arvioihin ja tulostasoon, tässä nyt on taas sellainen arvostelu josta itselle ei jää mitvit-fiilis (oli se sitten "liian hyvästä" tai omituisen huonosta arvostelusta johtuvaa) vaan tällaista osasi odottaakin. Kehuja siitä mistä pitää ja noottia niistä polvista ;) Rennommalla käynnillä olisi tietysti voinut irrota se kasi mikä Sipoon näyttelyssäkin, mutta toisaalta kyntöruunaesiintymisellä siitä ei saa ravia irti.
Parhaan varsan valintaan kutsuttiin kaikki yli 37 pistettä saaneet, joista yksi oli kai jo lähtenyt kotiin joten lopulta meitä oli rinkiä kiertämässä 5 hevosta kai? Neljälle luvassa rahaa. Eep. Mini rankattiin varsaluokan kakkoseksi, voittaja oli I palkittu Kukan Pirske, joka oli silloin Lappeen näyttelyssä paras vuotias ja nyt kehittynyt vielä hienompaan suuntaan. Se oli myös ollut BIS I.
No sitten vain kamat kasaan ja kotia kohti oikein hyvillä mielin. Etenkin ne 118 euroa bensarahaa lämmittivät tässä melkein 700 kilometrin ajelussa. Kotimatka sujui ongelmitta ja saavuimme Ratsumäelle kuuden aikaan. Kahdentoista tunnin reissu siis, mutta kannatti se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti