Hevoset 2019

- Kuinka paljon ihmisiä mahtuu Tampereen messu- ja urheilukeskukseen? 

- Joka vuosi enemmän!

Ja se väenpaljous yllättää aina yhtä varmasti kuin talvi autoilijat.. ;)

Parianin ihkut ruusukultaklinkkerit!

Tänä viikonloppuna on koko hevoskansa messuillut hyvinvointiteeman hengessä Tampereella,  minne piti tietysti itsekin suunnata lauantaina. Liput voitin arvonnasta Playssonin järjestämillä bloggaajien pikkujouluilla, ja kun oma seura vielä järjesti bussimatkan Tampereelle, hoitui reissu oikein mutkitta ja mukavasti.

Olin suunnitellut itselleni tarkan minuuttiaikataulun päivälle, olihan mielenkiintoista näkemistä ja kuulemista taas meneillään aamusta iltaan asti. Messuille päästyämme seurailin maastakäsittelyklinikkaa, josta valitettavasti ihan alku jäi näkemättä. Kivaa asiaa hevosen maasta käsin työstämisestä ja liikkumistavan kehittämisestä Mia Jurvalalta. Lopussa nähtiin esitys siitä mitä kaikkea "jännää" koulutettujen hevosten kanssa voi tehdä, joskin söpön alun jälkeen pakka vähän hajoili kun mukana oli jokunen kovin jännittynyt hevonen.

Mervi Pakola

Hankkija-areenalta kiiruhdin Black Horse -ohjelmalavan luokse, ja ehdin nähdä loppuosan Pike Herdin hyvinvointitietoiskusta. Seuraavaksi lavan valtasi Hevostaito Akatemian Mervi Pakola, joka selkeästi ja innostuneesti avasi hevosenkouluttamisen perusperiaatteita. Mielenkiintoisella linjalla jatkoi myös MW Hevospalvelujen Miisa Wikman hevosen liikkuvuudesta ja sen kehittämisestä puhuessaan. Tämänkin jälkeen olisi lavalla ollut putkeen vielä useampi kiinnostava tietopläjäys, mutta oma informaatioähky ja orastava nälkä ajoi sämpylävälipalan (sämpylän hinta: 6,20e!!) kautta tutustumaan expon tarjontaan.

Kengityssepillä oli tuttuun tapaan messuilla paja pystyssä

Ostoslistalla ei ollut varsinaisesti mitään, mutta kun Heportterin tilaus jäi viime vuoden jälkeen uusimatta ja omatunto siitä vähän kolkutteli, tarkoitus oli ainakin poimia mukaan alkuvuoden numerot. Hyvä messutarjous jo ilmestyneistä + loppuvuoden lehdistä kotiin kannettuna sai kuitenkin ryhtymään taas tilaajaksi, eli köyhdyin 85 eurolla. Kirpaiseehan tuo vähäsen, mutta olen kyllä kovasti pitänyt Heportterista ja olin mukana jo mesenaattikampanjassa. Järkevämpää olisi tietysti ajoittain ottaa määräaikainen digitilaus (7 e/kk) ja lukea kerralla siihen mennessä ilmestynyt sisältö.. mutta kun minä tykkään paperilehdestä!

E-hallista löytyi myös pieni kirjakoju, ja pääsin jopa pienesti tuohtumaan - on julkaistu uusi suomalainen hevoskirja eikä kukaan ole kertonut siitä minulle! Taitava ratsastaja - Käytännön harjoituksilla laadukkaasti liikkuva ja hyvinvoiva hevonen (Maria Mäenpää & Marjut Leminen) on ihan uunituore Readme.fi:n kustantama kirja, joka jo ensimaistelulla pamautti itsensä omaan lempilukemistoon kotimaisista teoksista. Jaksaisiko tästä tempaista jonkun arvostelunkin blogiin, kunhan sen on ehtinyt huolella lukemaan? Nimeä täytyy kuitenkin vähän ihmetellä, kun Readme on aiemmin julkaissut George H. Morrisin Hunter Seat Equitation -klassikon suomennoksen nimellä Taitava ratsastaja. Kai edes saman kustantamon sisällä voisi yrittää välttää päällekkäisyyksiä ja niistä seuraavia sekaannuksia?

Aasinsillalle kerran jo asteltiin, niin samaan yhteyteen on mainittava, että vaikka lippuja ei nyt messutarjouksesta vielä raaskinut ostaa, niin Morris tulee taas elokuussa Suomeen! Tästä piti käydä Trainer4Ridingin ständillä varta vasten kiittelemässä. Viime vuonna mallasin oikein kesälomani klinikan ympärille, nyt ei käynyt niin hyvä tuuri, sillä lomat oli jo viilattu ennen klinikkapäivien julkistamista. Voipi siis olla että ensimmäinen päivä eli perjantai (joka on vielä viimeinen työpäivä ennen kesälomaa..) jää näkemättä, mutta ainakin lauantaina ja sunnuntaina on sitten mentävä paikalle. George H. Morris siis valmentaa Harjun oppimiskeskuksessa 23.-25.8.! Lysti ei ole halpaa, mutta kun viime vuonna ensimmäistä kertaa pääsin Morris-klinikan bucket listiltä ruksimaan, niin ehdottomasti sen arvoista. Mies on legenda ja ihan aiheesta.

Kun messujen tarjonta oli pääsääntöisesti kierretty läpi vellovan väkimassan vastustelusta huolimatta, oli ohjelmatärpeistä iso liuta jo mennyt ohitse ja tuli yllättäen kiire syömään ennen suomenhevosten esteluokkaa. Tuttu ja turvallinen lounasruoka ravitsi taas kerran väsynyttä messukävijää oikein kiitettävästi (ja suhteessa järkevään hintaan), ja satuin vielä osumaan jonoonkin juuri sopivaan aikaan, kun edelläni oli vain muutama ihminen. Pöytään päästyäni jono olikin jo moninverroin pidempi. Sapuskat siis äkkiä naamaan ja suunta taas kohti Hankkija-areenaa.

Kuten näkyy, napsin tällaisia ihania kuvituskuveja

Hetken tuumailin kameraan tarttumista, mutta kun mukana olivat vain lyhyet putket ja ajatus ei muutenkaan oikein inspiroinut, suuntasin kavereiden luokse katsomoon. Viisi ratsukkoa paikalle houkutelleen suomenhevosten estekisan tuplavoiton vei Helsingin messujen tapaan Marja Tetri-Rantala oreilla Niisun Nestori ja Pörnä-Poika.

Esteiden jälkeen meno myös jatkui suomenhevosilla, kun areenan vuorostaan valtasi jalostusorien näytös. Nyt päästiin paikkaamaan myös OriSuorasta jäänyt harmitus, kun Ainosta poisjäänyt Isäntä näyttäytyi messuyleisölle Päällikön parina. Päällikkö toki on aivan huikean hieno sekin, mutta itse seurasin tarkalla silmällä Isäntää, jota aiemmin en ole nähnyt livenä. Lajia ajohommista ratsun uraan vasta aikuisiällä vaihtanut vuoden 2016 työmestari oli vallan mukavalla mallilla, ja tavoitteet ovat korkealla. Erittäin harvinaista sukua edustava Isäntä meni kyllä ehdottomasti omalle harkintalistalle Minin tulevaksi sulhoksi "sitten joskus"! Kivoja esityksiä nähtiin muiltakin, joskin Silvolan Hemmingin ja Voiveikon Michael Jackson -tribuutti Black or White sai vähän kurtistamaan kulmia kyseenalaisen ajankohtaisuutensa vuoksi. Mutta eipä siitä sen enempää.

Kuka ostaisi minulle tuollaisen uuden Iforin?

Päivän päätös alkoi jo häämöttää, joten kiertelin vielä hieman väljentynyttä expoa ympäri (ja hain huhutun ja odotetun mangopehmiksen maisteltavaksi - jatkoon!). Kanervan kouluklinikkaa seurasin hetken, mutta ei enää oikein jaksanut keskittyä mihinkään perinteisen messupäänsärynkin jo puristaessa ohimoja, joten jatkoin haahuilua kunnes oli aika lähteä kohti kotia.

Summa summarum? Messuille oli tänä vuonna tehty toivottu uudistus, eli keppihevosten oma halli. Itse toivoin tätä puhtaasti tilankäytöllisistä syistä (etenkin viime vuonna E-hallin keskelle sijoitettu ja kaikki lähikäytävät tukkinut keppariareena oli katastrofi), mutta aika ikävääkin kirjoittelua on ht.netissä pistänyt silmään keppareiden typeryydestä ja turhuudesta. Vaikea sanoa, näkyikö tämä keppareiden uusi sijoittelu missään, mutta ainakin E-halliin oli sen myötä vapautunut uutta tilaa. Ohjelmalavojen täysin alimitoitettu katsomotila on edelleen ongelma, mutta etenkin Black Horse -lava oli uudessa, mukavan väljässä paikassa, jolloin sen ympärille mahtui seisomaankin paljon ihmisiä. Myös Hankkija-areenan katsomotila pullisteli liitoksistaan ja ihmisiä parveili maan tasallakin valtavia määriä. Messujen kannalta aina vain kasvava kävijämäärä on positiivinen ongelma, mutta kyllähän tuossa taas koettiin epätoivon hetkiä pahimpiin ruuhka-aikoihin kun käytävät seisoivat täysin jumissa.

Ainakin tänä vuonna tuo lauantai oli lukujen valossa selvästi pahempi päivä, sillä sunnuntaina kävijöitä oli alle puolet! Kävijäennätyskin jäi näköjään rikkomatta (mikä vesitti tämän postauksen alun mutta menköön), vaikka lauantain kävijämäärällä näytti että se on ihan kevyttä kauraa. Täytyy ehkä jatkossa miettiä tarkemmin, milloin messuilee, jos trendi on tuo.. Sillä eihän näitä kuitenkaan väliin voi jättää. Ensi vuoden teemakin on jo julkaistu; 2020 otetaan kantaa yhtenäisyyden puolesta ja kiusaamista vastaan.

Messuilla ei palkita visuaalisinta ständiä kuten vaikka HIHS:ssa, mutta jos Ratsumäen talliblogi jakaisi sellaisen tittelin, voittaja olisi Ruukin Kehräämö ja Puoti