Ja kuinkas sitten kävikään

Kuten Mini jo aiemmin valoitti (..anteeksi, vannon että tuo ei toistu koskaan, ainakaan ennen kuin seuraavan kerran olen vahvojen kipulääkkeiden alaisena), operaatio Mimmu <3 Sumppi ei edennyt ihan toivotusti. Ensimmäinen ultra oli 14 vrk kohdalla tiistaina - tiineyttä ei ollut havaittavissa, sen sijaan kyllä, kappas kappas, iso (5 cm)  follikkeli. Tiineys toki edelleen oli mahdollinen; kun näin aikaisin ultrattiin (kaksoistiineyden mahdollisuuden vuoksi), ei sitä välttämättä näy vielä. Mutta saattoi myös olla että tamma on tulossa kiimaan, tai sitten sillä on kaiken aikaa ollut häiriö päällä. Mimmu meni muutamaksi päiväksi kyläilemään Sumiaisen luo, jos oriin läheisyys saisi sen mahdollisen kiimankin heräämään. Ei saanut. Torstaina ultrattiin taas, ja mitään muutosta ei ollut missään, mutta ei myöskään tiineyttä havaittavissa. Häiriöstähän tässä siis kaikella todennäköisyydellä oli kyse, follikkeli vain kasvaa, muttei ovuloidu. Vielä olisi voinut pari päivää oriin luona odotella ja toivoa parasta, mutta suosiolla tamma sai katkaisupiikin ja katsotaan sitten, jos kierto normalisoituisi. Että jos viime kerralla oli hämmentävän hyvä tuuri tuollaiselle hiljaisten kiimojen sankarille, niin nyt kyllä tulee harmaita hiuksia (ja eläinlääkärin laskua) senkin edestä.. No, onhan tässä kesää jäljellä ja tilipäiviäkin tulee uusia!

Ja KESÄÄ todellakin, lämpötila ulkona  30 °C.. Ei saisi valittaa, tiedän, ainakaan vielä näin aikaisessa vaiheessa kesää ja hellejaksoa, mutta en voi olla toivomatta kohtuutta näihin ilmoihin. Talvella värjötellään pitkiä aikoja -30 pakkaslukemissa ja kesät on sitten tätä! Pitäisi nytkin mennä uusia laidunlohkoja aitaamaan (tai voi olla että vetäisen väliaikaisaitauksen pihalle, missä tuntuu kasvusto rehottavan ihan omaa tahtiaan), mutta ei oikein inspiroi vielä, jos hetken hengähtää sisällä kun vasta palauduin Kouvolanretkeltä.

Korialla kun tänä viikonloppuna vietetään Erämessuja, joiden tarjonta piti käydä katsastamassa. En kuollaksenikaan muista, olinko siellä viime vai toissa vuonna, mutta ihan kivat messut ne olivat ja tänä vuonna minut veti erityisesti paikalle ratsastusjousiammunta. Siis mikä? Suomen Ratsastusjousiampujain Liitto ry todellakin on toiminnassa, ja lajia harrastaa Suomessa kourallinen ihmisiä. Todella hauskan näköistä touhua, tuollaista olisi mahtavaa kokeilla. Tai ensin pitäisi varmaan opetella ampumaan jousella, jotenkin tuntuu ettei se onnistu ihan noin vain.. ;) Suunnittelinkin jo mökkiolympialaisten kuuminta uutuuslajia, ratsastustikanheittoa!

Keskitytään nyt ensin kuitenkin näihin näyttelytouhuihin, ennen kuin tehdään uusia aluevaltauksia. Huomennahan suuntaamme Lappeenrantaan Kaakonkulman kasvattajakerhon järjestämään suomenratsujen ja -pienhevosten shownäyttelyyn. Valmistautuminen on ollut eeppisen vähäistä, minä tosiaan mursin sen varpaani maanantaina ja muutaman päivän nilkutin surkeasti Panacodin avulla, mutta kyllä tässä ollaan jo ihan normaaleissa voinneissa. Tänään pitäisi vielä pestä varsa ja suitset ja muuta mukavaa.. Huomisesta on luvattu aivan järjettömän kuumaa päivää, joten pitää varautua sekä hevosten että ihmisten huoltoon.