Puolen vuoden honeymoon

..eli pahasti rästissä oleva katsaus auvoiseen yhteiselämään Nikon D5200:n kanssa.

Minun oikeasti piti nimittäin tehdä tämä honeymoon-postaus kirjaimellisesti ensimmäisen kuukauden jälkeen. Toteutus kuitenkin venyi ja venyi, rästipinon kasvaessa kuvaamistakin tuli harjoitettua vähemmän, ja vähäinenkin into keskittyi polttavampiin projekteihin. No, otetaan sitten puoli vuotta merkkipaaluksi, katsaus menneeseen näin uuden vuoden kunniaksi. Ihan oikeastihan minun oli tarkoitus kruunata loppuva vuosi ja tämä postauskin kokeilemalla ensi kerran ilotulituskuvauksia, mutta ajatus kauniista rakettikuvista ei kantanutkaan niin pitkälle, että olisin lähtenyt flunssaani ulkoiluttamaan Kouvolan seudun ilotulitusnäytöksiin (joissa valinnanvaraa olisi kyllä riittänyt) asti.

Kesällähän minä summailin mennyttä kamerahistoriaani ja astuin suin päin uuteen suhteeseen, ensimmäisen järjestelmäkamerani kanssa. Alkuinvestointi oli maltillinen, tonneja ei ollut projektiin upottaa, mutta halusin silti jotain parempaa, kun tuntui että tie vanhan Fujini kanssa oli loppuun kuljettu (ja se alkoi jo näyttää itsekin sellaisia merkkejä, että kilometrit olivat kohta täynnä). Vaihtoehtojen määrä olikin sitten aika huimaava, kun lähdin selvittämään mitä se jotain voisi minulle olla, ihan jo merkistä lähtien.

Kittilinssitesting

En vieläkään ihan tiedä, mikä siihen lopulliseen päätökseen sitten ajoi, kun aina luulin että minusta tulisi canonisti - mutta lopulta ostoskorissa oli Nikon D5200 perus 18-55mm kittilinssin kanssa. Ensin piti harjoitella tuolla yhdistelmällä ja vasta sitten katsella pykälän parempaa objektiivia, mutta vanhan superzoom-bridgen jälkeen turhautuminen rajallisuuteen iski jo parissa päivässä, kun teki mieli päästä jotain oikeasti  kuvaamaankin.. Jos valinnanvaikeus oli musertava kameraa valitessa, objektiivien karkkikaupassa sitä vasta tunsikin itsensä ihan hukassa olevaksi - jokin spontaani paniikkireaktio sai sitten valitsemaan Tamron 18-270mm F/3.5-6.3 Di II VC PZD:n, kun yritys oli löytää mahdollisimman paljon ominaisuuksia mahdollisimman pienellä hinnalla. "Ainoa objektiivi, jonka tarvitset!" tipahtaa mainoslauseena huolestuttavan paljon "jos se on liian hyvää ollakseen totta.." -osastoon, mutta pieni ja kevyt melkein-jokapaikanhöylä kuulosti riittävän hyvältä omiin tarpeisiini.

Ja hyvähän se on ollut, näihin tarpeisiin. Matkan varrella on mm. kuvattu ratsukoita koulu-, rataeste- ja maastoesteradoilla, käyty enemmän ja vähemmän kamalissa maneeseissa sekä iltaraveissa ratavalojen loisteessa, ja ihasteltu ihan pieniä ja vähän suurempia näyttelyhevosia. Yhtään varta vasten kuvaamisen merkeissä tehtyä hepparetkeä ei oikeastaan ollut, kisoissakin on käyty Minin matkassa ja kuvattu sen ohella yleensä vain aika rajallisesti muita ratsukoita (poikkeuksena Keuruun kenttäkisat elokuussa, missä kameran kanssa tulikin sitten tehtyä pitkää päivää). Eli toisin sanoen: kuvausrytmini tai -rutiinini eivät ole uuden kameran myötä muuttuneet miksikään. Eletäänkö tässä nyt sitten sitä luvattua uutta aikakautta? Muuttiko uusi kamera mitään? Kuvaaminenkin on ollut niin vähäistä, että koen että tässä se honeymoon on edelleen vähän kesken. Toki Nikon on ehtinyt jo tässä ajassa ja käytössä piestä vanhan Fujini monessa suhteessa ihan 6-0. Kalusto on siis kunnossa. Vielä kun löytäisi aikaa ja tilaisuuksia kuvaamiseen..

Vuoteen 2016 jatketaan suunnitelmat auki; intohimoista kisakuvaajaa minusta tuskin edelleenkään kuoriutuu, vaan oma kalenteri muovautuu ensisijaisesti Minin kisasuunnitelmien mukaan, tarkoitus on tietysti kulkea sen mukana niin tiiviisti kuin mahdollista. Sitten ruksataan pois KJR:n tapahtumat ja muut velvollisuudet, ja katsotaan mitä jäljellejäävällä ajalla pystyy tekemään.. ;) Kirjataan nyt sen verran edes tavoitteiksi, että jotkut vähän isommat estekisat ulkokaudella olisi hyvä käydä kokeilemassa, kun sellainen aukko sivistyksessä edelleen on! Kun nyt ei ole pihassa omia hevosia mihin purkaa kaikkia mieleenjuolahtavia valokuvauksellisia pyrkimyksiä, kotikuvauksiin ja muihin vähän erikoisempiin tilaisuuksiin olisi kyllä enemmän mielenkiintoa.

No, pidemmittä puheitta, laitetaan muutama erityisesti mieleen jäänyt kohokohta menneeltä vuodelta. (Siis, puolelta vuodelta.) Melkein kaikki näistä ovatkin jo blogissa vilahtaneet, mutta haluan silti koota niitä samaan postaukseen.

Arabinäyttelyissä viihtyy aina, ilman kameraakin, mutta ovathan nuo kauneimpia ja valokuvauksellisimpia eläimiä mitä maa päällään kantaa

Tämä on ihan ensimmäisiä Nikonilla otettuja hevoskuvia ja tykkään tästä edelleen valtavasti. Nähty blogissa jo ennenkin, mutta jaksoin tällä kertaa korjata pienen muokatessa jääneen epätasaisuuden taustassa. Ei se vieläkään täydellinen ole, mutta jouduin siirtämään  tuota vasemman laidan puuta metrin verran peittääkseni huomioliivisen estetuomarin. Tässä on sitä "hevosen keveyttä ja voimaa" yhteen ruutuun tallennettuna, vaikka teknisesti laatu ei aivan priimaa olekaan.

Kouvolan iltaraveihin melkein vahingossa eksyessäni oli vapaus leikkiä manuaalisäädöillä ilman "suorituspaineita". Olin yllättynyt siitä, että ihan onnistuneitakin otoksia reissuun mahtui!

Syksyn ainoalla kotikäynnillä 

Saman keikan kuvia

Sillä peltokuvausreissulla tuli otettua myös muutama raju vastavalokuva, joista oli tarkoitus överishopata jotain tällaista