Niin se aika rientää

Hevoset ovat järjettömän lumihangen johdosta juosseet tarhastaan karkuun pitkin kyliä, ja sille toiminnallehan piti saada nopeasti loppu, joten nyt on väännetty vanhaan lankkuaitaiseen metsätarhaan viimeisen päälle sähköt ja talvinauhat, ja sielläpä kelpaa tyttöjen möllötellä ja itseään hinkata pihkaisiin puihin. Näin sain myös tarhana olleen kentän vapaaksi ratsastuskäyttöön, minkä pitäisi helpottaa projektia "Mimmu kesäkuntoon 2010" (joka on jo auttamatta myöhässä). Enää esteenä ei ole edes satulan puuttuminen, sillä vuosien haaveilun jälkeen otin ja repäisin eli ostin Mimmulle Wintec Isabellin, joka eilen saapui kotiovelle Saksanmaalta (ja koska yksin on ikävä matkustaa, oli sillä uusi estepenkki kaverina). Onneksi se istui Mimmulle juuri niin täydellisesti kuin pitikin, joten esteet oikealle treenaamiselle rajoittuvat enää satulan päälle.

Laskeskelin eilen, että en tosiaan ole kunnolla ratsastanut noin puoleentoista vuoteen, sillä kesällä 2008 minulla ruksahti selkä (myöhemmin murtui varvas ja käteenkin piti vielä tikkejä hankkia.. ei ollut hyvä kesä se) ja Mimmulla oli muutenkin kevyempää astutuksen takia, kantakirjausta ennen se oli muutaman kuukauden muualla treenailemassa, sitten olikin jo mammalomaa ja lähinnä maastoilua ja kevyttä köpsyttelyä (ja enemmän tai vähemmän selkäkipuja itsellä), ja hups, nyt mennään vuodessa 2010. Toki sitä on selässä tullut oltua paljon, mutta ilman satulaa naruriimuhipsuttelu ei kuitenkaan aja ihan samaa asiaa kuin täysipainoinen treeni. Joten työtä taitaa kaikkiaan olla enemmän ratsastajan kun hevosen "kuntoutuksessa".. No, ei auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä treenaamaan. Mahtaisi ihan valmentajan käytöllekin olla tarvetta, kunhan nyt jonkun aikaa ensin ihan omillaan väännetty sen verran että sitä kenenkään valvovan silmän alla edes kehtaa ratsastaa ;)

Lunta tosiaan on enemmän kuin ihmismieli voi käsittää. Lapset kävivät jokin aika sitten siitä laitumen puolella riemuitsemassa:






Lapsilla on jo ollut valjaatkin niskassa talutellessa, mutta sen pidemmälle ei ole vielä opetuksessa päästy. Hiljaa hyvä tulee? Minja on kirinyt kaiken takakorkeutensa kiinni ja on yhtäkkiä aivan huumaavan ryhdikäs ja kaunis. Varsanäyttelyyn olisi vielä muutama kuukausi, eiköhän se kohta tuosta ala taas muuttumaan takaisin rumaksi ankanpoikaseksi.. ;)