..vai miten se oli? Kuvassa Minja tänään. Taisin viime merkinnässä ehtiä riemuitsemaan Minjan sopusuhtaisuudesta ja kauneudesta. No, siinä uskossa ehdin hetken elää, tässä eräänä iltana harjaillessa rupesin katsomaan että ei hemmetti, taas se on hujahtanut lautasilta sen kymmenen senttiä. Ja mittahan sen varmisti: sk. edelleen noin 135 cm, mutta lautasilta varmaan lähemmäs 140. Hohhoijaa! Sinne meni se ryhti ja linjakkuus. Mutta eikös se sanonta jotenkin niin mene, että varsoja pitää arvostella kolmetuntisina, kolmepäiväisinä, kolmekuisina ja kolmevuotisina? Seuraavaan etappiin on onneksi vielä matkaa, joten voin vain ummistaa silmäni ja nauttia toimivasta, hyväluonteisesta vauvahevosesta. Kyllä siitä vielä hieno hevonen kasvaa!
Mimmun kesäkuntoonratsastusta on tehokkaasti estänyt viikon mittainen flunssa, mutta eiköhän tästä vielä päästä takaisin satulaan ja vauhtiin. Kengittäjälle pitäisi myös muistaa ensi viikolla soittaa, jotta päästään maastoonkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti