Kohta viisi vuotta bloggaamista takana!

Vaikka blogissa nykyään varsin hiljaista onkin, on syytä vähän juhlistaa tätä merkkipaalua. Kyllä, Ratsumäen talliblogi sai alkunsa 16.2.2009 - joskin silloin vielä nimellä Mimun Miljan varsablogi. Blogin alkuperäinen tarkoitus olikin toimia tiineysajan muistiona ja omien ajatusten purkupaikkana, sen kummemmin en tätä missään mainostanut, eikä siihen aikaan vielä nykyisenkaltaista blogivillitystä ollutkaan. Minin syntymän jälkeen blogi vaihtoi nimeä nykyiseen, jona se varmaan tulee pysymäänkin vaikka viimeinen vuosi onkin ollut "tallitonta" bloginpitoa, ja tulevaisuuskin on avonainen sen suhteen..

Ensimmäinen banneri

Pari ensimmäistä vuotta sujuivat blogissa aika hiljaisesti (vuonna 2009 29 postausta, 2010 postauksia 24 kpl) enkä muista että ehkä paria kaveria lukuunottamatta olisin silloin edes osoitetta kenellekään jakanut. 2011 bloginpito vasta toden teolla aktivoitui, kun 2-vuotiaan Minin kanssa ruvettiin enemmän tekemään juttuja, ja Mimmukin kilpaili sun muuta. Blogia tuli vähän mainostettua, ja matkaan rupesi lukijoitakin tarttumaan. Joulukuussa 2011 näytän iloinneen 30 lukijan täyttymisestä :) Vuonna 2011 osallistuin myös jokusen kerran Horzen järjestämään blogikilpailuun, ja yhdellä postauksista tulikin voitto kotiin.

Tämä taisi olla ensimmäinen banneri uudella nimellä. Kuten nykyiseen ulkoasuun verratessa voi huomata, näissä ei ole esiintynyt kovin suurta vaihtelua vuosien varrella :D

Minin käännyttyä kolmevuotiaaksi ja Mimmun myynnin myötä blogista tuli lähes täysverinen nuoren hevosen edistymistä seuraava blogi, ja meidän yhteistä taaperrustamme ratsuhevosen alkeiden tiellä seurasi aina vain enemmän lukijoita, ja myös aktiivisia kommentoijia. Keväällä arvottiin 50 lukijan kunniaksi, ja loppuvuoteen mennessä lukijalaskuri oli melko lailla nykyisissä lukemissaan, siis jossain 80 kieppeillä. Vuoden 2013 bloggaus on jäänyt vähäiseksi, Minin vietettyä melkein koko vuoden vierailla mailla, mutta ainakaan kaikkia lukijoitani en ole vielä onnistunut karkoittamaan ;)

Mitä bloggaaminen on antanut? En tiedä voinko omaa bloggaamistani rehellisesti edes harrastukseksi kutsua, koska en ole ikinä varsinaisesti panostanut tähän, siis siihen puoleen että blogini olisi erityisen "lukijaystävällinen" - joten sitä suurempi kiitos kaikille blogistani joskus kiinnostuneille. Itselleni blogi on kautta näiden vuosien pysynyt sinä omana muistiona. Täältä on helppo tsekata näyttelytuloksia ja muita juttuja. Kuvauspäivien yksityiskohdat pysyvät paremmin muistissa kun niistä on postannut edes jotain, sen sijaan että ne vain lojuisivat kansiossa koneella. Blogi on muisto Mimmun kanssa vietetyistä vuosista, siitä miten hienon hevosen silloin omistin. Blogista löytyy viisivuotiaaksi kääntyneen Minin elämän vaiheet alkaen siitä kun se oli vasta emänsä kohdussa kasvamassa. Ja vaikka Hirmu ei koskaan ollut suuri osa blogia, ovat myös sen jättämät kavionjäljet sydämeeni tallennettuna tänne. Kävi jatkossa miten kävi, Ratsumäen talliblogi on minulle todiste niistä vuosista kun "elin unelmaani", sen ylä- ja alamäistä.

Ja vaikka blogia olenkin aina pitänyt "itselleni", kuuluu se sosiaalinen puoli olennaisesti mukaan tähänkin mediaan. Jo se, että blogin lukijoista löytyy muutama kommentoiva vakikasvo, tuo kyllä hurjasti hyvää mieltä kirjoittajalle - ja monesti nämä ovatkin sellaisia henkilöitä, joiden blogeja vastavuoroisesti myös itse seuraa tarkemmin ja kommentoi. Olen myös aina yrittänyt tsekata lukijoideni blogit jos sellaiset heidän käyttäjäprofiileissaan näkyy ja liittyä niihin lukijoiksi, jos ovat yhtään omia mielenkiinnon kohteita liippaavia. Itse olen myös ollut siitä onnellisessa asemassa, että koskaan en negatiivisia kommentteja tai muitakaan bloggaamisen kääntöpuolia ole joutunut kokemaan. Toki nämä ovat yleensä vähän isompien ja tunnetumpien blogien ongelmia, mutta on myös pienempiä blogeja, jotka syystä tai toisesta joutuvat ilkeiden anonyymien silmätikuksi tai jatkuvasti ht.netin riepoteltavaksi, oli siihen aihetta tai ei. Blogimaailma voi joskus olla raadollinen, mutta parhaimmillaan siihen osallistuminen antaa paljon positiivista, kun löytää samanhenkisiä ihmisiä ja vertaistukea.

Kiitos siis vielä kaikille blogin lukijoille - niin satunnaisesti paikalle eksyneille kuin jo vuosia matkassa kiikkuneille. Olisi myös mukava kuulla, mitä kautta olette blogin aikanaan löytäneet, ja mikä sai lukijaksi liittymään? Psst, samaan yhteyteen voi myös mainostaa omia blogejaan, teen seuraavaksi lempiblogipostauksen ja mahtuu sinne uusiakin suosikkeja esiteltäviksi :)