Ensi vuonna uudestaan? (SRK 2014)

No, niinhän siinä sitten kävi, että koko viikon jännittämisen jälkeen oli pakko perjantaina perua Minin laatuarvosteluosallistuminen, kun ratsastajan vointi ei ottanut parantuakseen. Tuli toki viikon mittaan jossiteltua, saisiko jostain varakuskin näin lyhyellä varoitusajalla, mutta kun siinä tapauksessa minun olisi itse pitänyt lähteä Miniä Äänekoskelta hakemaan, olisi kilometrejä yksinkertaisesti kertynyt aivan liikaa (yhteensä n. 1200 km - hakupuoli olisi vielä ollut inhimillinen, kun olisin voinut perjantaina lähteä Äänekoskelle ja sieltä lauantaiaamuna kohti Ypäjää, mutta sunnuntain paluusta olisi tullut aivan älytön jo oman jaksamisen kannalta). Jos tammassa olisi sellaista joka askeleesta pursuavaa Laatua, että sen uskoisi olleen täydellä varmuudella palkintosijoilla vieraankin ratsastajan kanssa, olisi osallistumisen eteen vielä voitu siirtää vuoria, mutta kun ihan realistisesti tulostavoite oli "tasainen ja kiva"... Vuoria oli nyt vähän liikaa.

Pettymys oli tottakai valtava sitten kun päätös oli lopullisesti tehty, mutta toisaalta kun siinä oli jo monta päivää elänyt tulisilla hiilillä, psyykaten itseään siihen että ei Mini kuitenkaan Ypäjälle pääse, mikä tahansa päätös oli siinä vaiheessa osaltaan myös huojentava. Siinä ei kyllä omakaan kuninkaallisreissu paljon kiinnostanut, vaan mietin lähinnä kuinka monta ämpäriä Lidlin cookiedough-jäätelöä saan haettua tämän johdosta säästyvillä rahoilla - tähän kohtaan voit maalata mielikuvan Kristasta, joka kaikista romanttisista komedioista tuttuun tyyliin itkee silmät päästään ja kauhoo isolla lusikalla jäätelöä pyjama päällä, tosin läppärissä pyörisi siinä tapauksessa Hevosopiston sivujen livestream. Kaveri, jonka matkassa reissuun oli tarkoitus lähteä, sai kuitenkin ylipuhuttua, joten tyydyin yhteen jäätelöön. On siellä ilman hevosta pärjätty aiempinakin vuosina, ja olihan osallistumassa sentään tuttuja joita kannustaa...

Lähtö oli lauantaina aikainen, kun kaverin 5-vuotiaan lähtöaika estekokeessa oli kello 11:15. Vaikka luulin olevani jo aika sinut poisjäännin kanssa, kyllä väkisinkin vähän kurkkua kuristi siinä kohtaa, kun seisoin Estekentän laidalla ja kello näytti about Minin lähtöaikaa (sopivasti olisi ollut juuri pari hevosta ennen Liiaa).. Mietin jo mitähän tästä oikein tulee, ja kannattiko koko reissuun edes lähteä, mutta onneksi fiilis lähti siitä nousuun. Kuninkaallisissa onneksi sitä tekemistä ja näkemistä riittää, pääsee tapaamaan pitkästä aikaa mm. mollin aikaisia tuttuja ja näkee hienoja hevosia. Kotona olisin vain harmitellut Miniä ja varmasti myös sitä, etten itsekään paikan päälle lähtenyt. Oli myös ihan kiva olla vaihteeksi kuninkaallisissa ilman sen tarkempaa aikataulua, kun hevosen kanssa oli tarkoitus paikalla olla, en ollut "varautunut" katsojana olemiseen. Normaalistihan minulla on tulostettuna liuta lähtölistoja ja aikatauluja, mitä on nähtävä, kuka menee missä ja milloin, ja mihin sen jälkeen on jo riennettävä :D Tänä vuonna osasin pysyä kaukana myös orikavalkadista - ahdistun jo viime vuotisia videoita ajatellessakin. Ehkä joskus hankin uuden koneen joka nekin jaksaisi pyöritellä julkaisukuntoon. Tämän vuoden kuvat sain kuitenkin jo ladattua nettiin! Huikeaa siihen nähden, että Ypäjä13-kansiota en edes suostu avaamaan. Kuvat ovat kyllä ihan suoraan sanoen aika kamalia kun ovat puolihuolimattomasti sieltä täältä räpsittyjä, enkä vaivautunut niitä sen kummemmin käsittelemään tai rajaamaan, koska siinä tapauksessa ne eivät ikinä päätyisi näytille asti.. Minun ei oikeastaan ollut tarkoitus kuvata mitään muuta kuin tuttuja, mutta enpä minä osaa ilman kameraakaan pitkään olla, aina se tiensä takaisin käteen löytää. Lauantaina olimme ihan loppuun asti Ypäjällä, ennen kuin lähdimme etsimään (kebabin kautta) hevosen yösijaa ja omaa majoitustamme. Kylä-Heikkilän majoitus Loimaan Virttaalla olikin oikein mukava paikka.

Lauantaina koulumestaruuden voitti Rosmo

Tätä on pakko saada!!

Tähän väliin pieni mainoskatko - sunnuntaiaamuna ennen lähtöä Ypäjää kohti puunasimme Liiaa viimeisen päälle kisakuosiin koulurataa varten, ja pääsin tutustumaan aivan ihmeellisen ihanaan tuotteeseen! Vetrolin Green Spot Out -kuivashampoon oli kaveri hankkinut Viljar Shopista, ja kylläpä muuten on tehokasta tavaraa. Tämän ei tietenkään pitäisi olla yllätys että Farnamilta laatua tulee, onhan Vetrolin Shine ollut suosikkini jo kymmenkunta vuotta, mutta jotenkin en ole koskaan herännyt kuivashampoiden maailmaan vaan nähnyt ne enemmän kimonomistajien kikkakolmosina. Sunnuntaina työstön kohteeksi joutuivat sitkeät pihkapaakut, joita tunnetusti on vaikea hevosesta poistaa shampoopesussakaan. Näitä on jo menneenä kesänä Vermon poninäyttelyssäkin kirottu (missä muuten esitin taas Kuuksolaisia, ja Liia olikin oikein Paras Tamma). Öljyhän niihin auttaa, mutta jos hevonen pitää saada kehäkuntoon just-nyt-heti, ryhdypä siinä sitten uittamaan hevosta öljyssä, joka puolestaan ei lähde hevosesta pois millään. Tätä Green Spot Outia sitten testattiin, ja kas! Suihkautus, vähän rapsuttelua piikkisuan kanssa, ja sen kuin pyyhkeellä vetäiset puhtaaksi. Aine myös kuivuu nopeasti jättämättä jälkeäkään hevosen karvaan, joten se on täydellinen tällaisiin viime hetken puunauksiin. 10+ tälle, pakko tilata joskus.

Sunnuntai oli samanlaista siellä täällä haahuilua kuin lauantaikin. Jännittävimpiä hetkiä elettiin Kasvattajakilpailun esteillä toisessa osakilpailussa - sinnehän sitä ensi vuonna Minin kanssa olisi aikomus tähdätä. Suurinta kannustusta minulta sai koulukaverin tyrmäävän hieno Palon Totemi, joka lopulta sijoittui kuudenneksi. Ehkä siinä olisi Minille sulho joskus ;)

Palon Totemi

Kun seurueemme lähti hevosen kanssa jo aiemmin kotimatkalle, löysin itselleni toisen kyydin kotiseuduille, ja näin tuli sunnuntainakin katseltua kisat ihan loppuun asti. Meidänhän oli tarkoitus hurrata 12. sijan 5-vuotiaiden laatuarvostelussa saavuttaneelle Tarulandian Mäntymäen Voitolle (i. Sumiainen) kun sen nimi palkintojenjaossa kuulutettaisiin, vaikka hevonen ei paikalla enää ollutkaan, nimittäin Sumiaisen omistaneelle kaverilleni kansliasta vahvistettiin kahdentoista luokassa sijoittuvan.. Vaan eipä siellä mitään Voittoa kuulutettu, ja pienen selvittelyn jälkeen aukesi, että 12 olisi sijoittunut, jos lähtijöitä olisi ollut se 45, mutta kun Mini oli pois, hevosia oli vain 44. Sori vaan Taru, torpattiin teidän ruusukekin vielä kaiken hyvän lisäksi.. :) (Jälkieditointi: Kuten alla kommenteista selviää, tuloslistoissa oli virhe, hevosia oikeasti startannut 45 kpl, ja Voitto lopulta sai kuin saikin ruusukkeensa!)

Kotona olin sunnuntaina lopulta yhdentoista aikoihin, ja pitkän päivän jälkeen olikin suunta suoraan petiin. Maanantaiaamuna odotti taas arki kellonsoitolla 4:50.. Reissu oli, lähtökohdista huolimatta, oikein onnistunut, mukavassa seurassa hauskaa kyllä riitti ja vähän sai itsekin Liian matkassa maistaa kisahuumaa "oman" hevosen kanssa. Olisihan se ollut hienoa nähdä, mihin Minin rahkeet ikätoverien seurassa riittävät, mutta nyt kävi näin. Ensi vuonna sitten sinne Kasvattajakilpailuun, jos onni on myötä.

Aika tiivistä hevostelua onkin taas luvassa. Paluu Ypäjälle tapahtuu jo perjantai-iltana, kun lauantaina esitän kahta varsaa (sumppilaiset vuotiaat o. Kuukson Kaipaus ja t. Epona Huisko) valtakunnallisessa varsanäyttelyssä. Sunnuntaina puolestaan Turman tallilla Sippolassa kurssittaa Teija Sillgren, joten lh-henkisiä ahaa-elämyksiä ja iso nippu kuvia odotettavissa. Ja sitten viikon päästä on taas näyttelyitä - lauantaina Urjalassa kantakirjauksessa Kuukson Amaliia (jotta asia ei jää epäselväksi, painotettakoon että hoidan vain rakennearvosteluosuuden) ja varsanäyttelyssä Kuukson Josefina. Lenkkarit on vedettävä jalkaan myös sunnuntaina, kun Anjalassa on KJR:n järjestämä suomenhevosten show-näyttely, esitystehtäviä sielläkin ja pitää varmaan yrittää kameran takanakin vähän hillua, niin saisi seuran sivuille jotain materiaalia. Yhden väliviikonlopun ehtii hengähtää ennen Tallinnan Horse Show'ta. jonne seuran kanssa tehdään matka. Sitten onkin vuorossa seuranmestaruudet ennen Helsinkiä, mutta vähän tuntuu siltä että HIHS taitaa jäädä väliin elleivät SHKL:n ständille kaipaa "töihin" (vähän oli kyllä puhetta jo). Että semmoiset syyssuunnitelmat...