Keuruu 23.-24.8.

Tämä  reissuhan tapahtui jo yli viikko sitten, mutta yritetään nyt saada se blogin puolellakin prosessoitua odotellessa tulevan viikonlopun rientoja. Keuruulla siis olivat Minin ensimmäiset aluekisat - ja vielä kenttä-sellaiset!

Itse lähdin matkaan lauantaiaamuna, kun koulukokeen lähtöaika oli aika myöhään, harrasteluokan ollessa luokista viimeinen. Mini & Linda olivat saapuneet edellisenä iltana ja majoittuneet kisapaikalla Korpi-Jukolan tilalla jo yhden yön, niin sai ponskikin vähän tuntumaa suuren maailman meininkeihin. Kaksipäiväiset kenttäkisat olivat hyvä kenraaliharjoitus laatuarvostelua varten, kun sai harjoitella niin kahtena päivänä suorittamista kuin vieraassa paikassa yöpymistä. Myös hevosenomistajan hermot saivat pientä ensimakua siitä mitä voin vain kuvitella tulevan viikonlopun olevan! Melko lailla sieppaa mahanpohjasta jo nyt Ypäjää ajatellessa, ja eletään vasta tiistaita... :D

Yritetään nyt kuitenkin palata hetkeksi menneeseen eikä panikoida tulevaa. Kisapaikalle saavuin lauantaina hyvissä ajoin, joten ehdin rauhassa majoittua pihapiirissä sijaitsevaan aittaan ennen kuin lähdettiin varustamaan ponia. Verkka oli maneesissa, ja pienten kommellusten (purkautuneen letin pikakorjaus ja kannusten kääntöä) kautta matka vei kouluaitojen sisään. Nämähän olivat kaiken kukkuraksi Minin ensimmäiset "koulukisat", mutta eipä se mitään aidoista tuumannut, eikä sitä kukaan tainnut odottaakaan. Radan (Helppo C:1 2000) puksuttivat läpi tuloksella 59 %, hieman hätäisesti mutta oli oikein kivan näköisiä pätkiä.

Radan kuvasin videolle joten siitä ei ole juuri kunnollista kuvamateriaalia valokuvien muodossa, mutta tämä radalla verkkailusta

Nämä ovatkin sitten tosi laadukkaita kaappauksia videolta - yrittäkää kestää!

Loppuverkkailujen jälkeen hoidettiin poni pois ja ryhdyttiin odottelemaan estekoetta. Kisat käytiin yhdellä kentällä, joten aikaa oli oikein mukavasti, ensin odotellessa harrasteen viimeisetkin kouluradat päätökseen, sitten vuorossa olivat radanrakennuksen jälkeen ensin helpon ja tuttarin estekokeet. Meille ensikertalaisille ainakin ihan hyvä paikka aloittaa tällaiset kisat, joissa kaikki on lähekkäin (oma majoitus, traikkuparkki, talli, kenttä & maneesi) sekä meno rauhallista ja selkeää. Paikkahan oli myös ratsukolle ennestään tuttu, kun siellä ovat käyneet maastoestevalmennuksissa jokusen kerran. No, lopulta koitti aika laittaa ponille estevermeet päälle. Talutellessani Miniä verkkamaneesia kohti se katseli silmät selällään kentällä olevia esteitä - siis häh, saako tänään hypätäkin vielä! Tämmöisiä päiviä lisää!

Tällä pörinällä ei menty ihan radan loppuun asti, kun bensa meinasi loppua matkalla ja harmittavasti viimeiseltä esteelta tuli puomi mukaan. Radalta suoraan eläinlääkärintarkastukseen, mistä heltisi starttilupa maastoon. Tuloslistan valossa sinne lähdettiin viimeiseltä sijalta (12./12), mutta eihän tässä oltu hakemassakaan muuta kuin ehjää hyvänmielensuoritusta koko porukalle. Ja hyvä mieli ensimmäisestä päivästä jäikin. Loppuilta kului käydessä kylillä syömässä ja kaupassa, sekä luonnollisesti hevosta hoitaen ja kävelytellen.

Sunnuntaina maastokokeet alkoivat vasta klo 11, joten aamullakaan ei sen hurjempi kiire ollut. Linda oli käynyt aamulla syöttämässä ponskin "hevosenhoitajan" vielä vedellessä sikeitä, mutta olihan sitä jossain kohtaa aamupalalle noustava. Harjattiin ja suojitettiin (reteästi puhun koko ajan monikossa mutta taisi Linda nekin itse tehdä :D) Mini satulaa ja suitsia vaille valmiiksi, ja lähdettiin maastoradan varteen katsomaan muutamia tuttarin menijöitä. Itse jäinkin sinne luokan loppuun asti, kun Linda lähti laittamaan ponin valmiiksi ja tulivat sitten verkkaamaan maastoradan viereiselle kentälle.

Mulla mitään kädet tärissyt! Ei. tämä ei ole kuvakaappaus videolta vaikka laatu antaisi ymmärtää niin. Verkkahyppyjä.

Turhat runoilut sikseen. Saattoi omistaja-kasvattaja-kuvaaja-hevosenhoitajaa sen verran jännittää että kaikki muistikuvat on  oikeastaan kuvamateriaalin varassa :D Ennen Minin ja Lindan lähtöä siirryin verkkakentän laidalta maastoradan keskelle, mistä mahdollisimman hyvin näki vähän joka suuntaan. Yhtään "kuvausestettä" ei näköpiiriin sattunut, mutta otinkin suosiolla videota osuuksista jotka sattuivat edes jokseenkin näkyville. Yhden klipin latasin Facebookiin mutta se ei nyt suostu upottamaan sitä tähän - linkki riittäkööt. Matkaan siis lähtivät, jos eivät aivan lentäen niin reippaasti kuitenkin. Kakkosesteen jälkeen Mini vähän pelästyi kirjaimellisesti puskista ilmestynyttä yleisöä ja ratahenkilökuntaa ja oli vetää liinat kiinni, mutta Linda sai tsempattua sen eteenpäin yli pelottavan risteyspaikan ja seuraavan esteen. Sitten katosivatkin metsiin. Hieman yliaikaa tuli Minin tökättyä vedelle, kun lätäkön reunoille oli tuotu hurjia pelastusliivejä pelokkeeksi, mutta koska se ei ollut este, ei virhepisteitä kuitenkaan kertynyt. Esteet sujuivat leikiten ja reippaasti poni laukkasi loppuun asti (yo. linkin videossa radan viimeiset esteet) ja maalissa oltiin. Sijoituskin nousi onnistuneen maaston myötä pari pykälää (lopulta 9./12), mutta fiilisten puolesta Linda & Mini olivat kyllä vähintään maailmanmestareita! Varusteiden purun ja ponin pesun jälkeen lähdin vielä kävelyttämään Miniä, eikä sitä väsymys ainakaan painanut, hyvin terhakkaasti laittoi kaviota toisen perään. Sitten vain kamat kasaan ja kohti kotia - no, siis Minin kotia. Menomondeo kurvaili koppi perässä Äänekoskelle ja jatkoimme sitten auton kanssa kohti omaa kotia.

Korvat hörössä kohti viimeistä estettä, niin sitä pitää :) Lisää screenshot-laatua.

Jee, sain reissupostauksen lopultakin aikaiseksi. Tulevana viikonloppunahan sitten mitataan ponin laatu ikätovereita vastaan laatuarvostelussa Ypäjällä. Mutta ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ratsastaja kärvistelee parhaillaan 39 asteen kuumeen kourissa, joten pidetään peukut pystyssä ja fiilistellään vasta jos ja kun ollaan paikan päällä! Lähtölistat ilmestyivät tänään, ja Minin vuoro koittaa lauantaina esteradalla hieman ennen kello yhtätoista. Sunnuntaina askellajeja koetellaan puoli kahdentoista maissa. Sikäli kun blogilla vielä aktiivisia lukijoita on ja joku tämänkin postauksen loppuun asti on kahlannut, tulkaahan ihmeessä kannustamaan Miniponia (ja henkiseksi tueksi omistajalle) jos kuninkaallisissa liikutte :)