"Pikavisiitillä" HIHS:ssa

Kuten kaikki tässä kohtaa varmaan tietävät, viikonloppuna järjestettiin Helsinki International UB Horse Show, ja samalla juhlistettiin HIHS:n 30. juhlavuotta. Itsellenikin tämä HIHS oli tavallaan merkkipaalu - ensimmäisestä HIHS-käynnistä vuonna 1999 tuli kuluneeksi 15 vuotta, joskin näihin sisältyy parin sarjalippuöverin jälkeen muutama boikottivuosi (07-09?) ennen kuin annoin taas periksi ja kiltisti raahasin itseni katsomoon, maksoi mitä maksoi. Ihan 15 vuotena en siis ole paikan päällä ollut, mutta sovitaan että ne sarjalippuvuodet vähän komppaavat sitä puutetta. Sen verran nuorta polvea kuitenkin olen HIHS-kävijänä, että Messariin en koskaan päässyt kokemaan sitä kulta-aikaa, minkä perään moni vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen haikailee, vaan Hartwall-Areena on kaikki nämä vuodet ollut "kotini". Yllätys olikin suuri, kun keväällä tiedotettiin Horse Show'n loikkaavan Areenalta Jäähalliin. Junttina maalaisena olin tietysti eniten huolissani siitä, miten oikein pääsen paikan päälle, kun Areenallekin ajo oli se vuotuinen verenpaineennostatus, mutta sentään tuttu ja turvallinen prosessi - mutta muuten odotin innolla uudistusta.

Loppujen lopuksi hinnat olivat tämänhetkiseen finanssipolitiikkaani sen verran kipurajan yläpuolella, että lupauduin lähtemään Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton eli SHKL:n ständille hommailemaan jos tarvetta on (näissä merkeissähän meni niin viime HIHS kuin myös kevään kahdet hevosmessut), mutta muuten saisi show jäädä tältä vuodelta väliin. Juurihan tuli nimittäin Tallinnan Horse Show'kin nähtyä KJR:n johtokunnan reissulla, joten kiintiö ihan sen pakollisen tarpeen osalta oli täytetty - toki urheilullisesti TIHS ja HIHS ovat eri maailmasta, mutta mitä esteratsastukseen tulee, olen loppujen lopuksi sen verran maallikkokatsoja, että minua riittää viihdyttämään yhtälailla 140 cm luokka Baltian maiden tähdillä, kuin 160 cm World Cup -osakilpailukin täynnä maailmanrankingin kärkinimiä. Kutsuhan sitten kävi sunnuntaille, "työvuoro" klo 10-14 ja loppuillan saisi katsella juurikin sitä World Cupia.

Autoilu- ja parkkistressiltäkin pääsin välttymään, kun julkisten yhteyksien puutteessa porhalsin lauantaina ystäväni luo Keravalle ja hän lupautui minua sunnuntaina kuskaamaan. Kiitos :) Jäähallilla olin vähän ennen kymmentä ja siitä siis suoraan hommiin. Ensimmäisten päivien kävijöiden raporttien perusteella olin aika kauhuissani siitä, millaiset olosuhteet Expossa oikein on tuntikaupalla seisoskella, mutta onneksi keli viikonlopuksi lämpeni ja ilmeisesti lisälämmittimiäkin oli paviljonkia varten tuotu, joten jätin suosiolla toppatakin ja villasukat kotiin. Oikein hyvinhän siellä tarkeni, ja aika riensi aivan huomaamatta. Pari uutta jäsentäkin sain nimiini ensi vuoden jäsenhankintakilpailua ajatellen - tällä hetkellä jännitän, miten käy tämän vuoden kilpailussa, kun Hevoset-messujen ansioilla olen sitkeästi roikkunut kolmannessa sijassa, mutta nyt viimeisimmässä tilastossa on muutama tasaluvuilla kirinyt minut kiinni. Eniten tietysti ärsyttää se, että jäsenhankintoja olisi ollut jokunen lisääkin, jos olisin heti Hevoset-messujen alussa tajunnut että liittyjiä tulee oikeasti niin paljon että itsensä kannattaa kisaan mukaan laittaa, muutama siis ehti mennä kirjaamatta nimiini, samoin kuin viime vuoden Horse Show'sta pari nimeä. No, katsotaan miten käy! Jos nyt jää matkalahjakortti saamatta, ensi vuoden kisaan käyn sitten sitäkin suuremmalla innolla taistoon, tällä kertaa kun tuli vähän puun takaa tuo menestysmahdollisuus.

Hihii, näytteilleasettajaranneke :)

Neljän tunnin vuoron jälkeen olikin sitten aika vaihtaa vapaalle. Expo tuli ensi töiksi kierrettyä läpi, mutta koska reissubudjetti oli noin kolme euroa ja tiesin sen ylittyvän jo jos haluan jotain syödäkseni, pysyttelin suosiosta kaikesta aika kaukana. A Little Bit of Bitless Life -blogin vastikään esittelemiä PS of Swedenin Sport Revolution Hackamore -suitsia oli kuitenkin pakko päästä hiplaamaan livenä, kun kerran tilaisuus oli, rakastuin nimittäin malliin aika kovasti. Täytyy sanoa, että livenä olivat vähän turhan pehmeää nahkaa omaan näppituntumaan (ja tuohon hintaluokkaan) - erittäin ihanat ja mukavat, kyllä, mutta mitenköhän on kestävyyden laita. Entistä voimakkaammin olen siis sitä mieltä, että jos joskus vastaavat haluan tarvitsen esim. kärrynpyörien, center hackamoren tai muun irrallisen kuolaimettomuuskappaleen kaveriksi ja olen tuollaisia summia valmis suitsiin investoimaan, teetän sitten ihan uniikisti omaan silmään sopivat Saranialla. Tuen ainakin rahoillani suomalaisen pienyrittäjän käsityötä ja voin olla varma, että suitsien käyttöikä mitataan kymmenissä vuosissa.

Expokierroksen jälkeen olin hakeutumassa katsomoon, mutta siellä loppuikin juuri viimeinen luokka ennen World Cupia ja tauon kuulutettiin olevan puolitoista tuntia pitkä. Tässä kohtaa olisi tietysti voinut viettää aikaa tutustumalla Jäähalliin vähän laajemmin, nyt kun oli tullut kuljettua vain pääoven ja expon väliä, mutta ihmismassoista ahdistuneena livahdin takaisin SHKL:n ständille ja vietin siellä vielä melkein koko väliajan. Kello hurjastelikin huomaamatta eteenpäin taas sellaista tahtia, että sain unohtaa myös verryttelykatsomossa käymisen, tuhlasin ruokabudjettini mozzarella-paniniin (7,30 € - voi mikä shokki, tapahtumaruoka on kallista!) ja kiipesin takaisin katsomoon (rivi 12 tuntui olevan aivan katonrajassa kun sieltä yritti areenalle tihrustaa..) juuri sopivasti kun maailmancup oli kohta alkamassa. Itse luokasta en nyt lähde mitään kommentteja antamaan, kelpasihan sitä katsella, mutta olisi sen telkkaristakin nähnyt, ja ehkä paremmin kuin tuolta piippuhyllyltä :D Onhan se fiilis paikan päällä kuitenkin jotain mitä ei voi tv-lähetyksen välityksellä itseensä imeä, ja siinä se HIHS:n taika piileekin.

Google+ oli välttämättä halunnnut tehdä tuommoisen animaation automaattisesti pilveen taltioimistaan kuvista, niin arvostetaan sen kovaa työtä sen verran että laitetaan se näytille - kun muitakaan kuvia ei ole

Palkintojenjaon jälkeen olikin jo aika rientää kohti sovittua noutopaikkaa, ja olo oli vähän että häh - tässäkö se nyt oli? Kun melkein koko päivä vierähti expohommissa, mitään ei tullut ostettua, verryttely jäi näkemättä ja Jäähalli kokonaisuudessaan kokematta, jäi tämä (kuitenkin 8 tuntia kestänyt) pikavisiitti uudistuneeseen Horse Show'hun vielä aika pintapuoliseksi - jääpä ensi vuodeksi vielä tutkittavaa! Kaiken kaikkiaan positiivinen kuva jäi kuitenkin "uudesta" HIHS:ta - kun koskaan en ole muissakaan merkeissä Jäähallilla käynyt, odotin torstain ensikommenttien perusteella ankeaa neuvostobunkkeria. Ehkä elämä tunnetusti betoninharmaassa Kouvostoliitossa vääristää maailmankatsomustani, mutta paikan päällä ihan yllätyin Jäähallin raikkaasta ilmeestä (niiltä osin kun sitä nyt siis tuli nähtyä). Expon valikoima vaikutti suht normaalilta viime vuosiin verraten - Manski vei tottakai voiton jos alehinnoista puhutaan, mutta vaikka myyjiä ei ehkä ollut paljoa, niin päällisin puolin vilkaistuna monipuolista tarjontaa oli laidasta laitaan. Erillinen expotila oli mielestäni ihan mukava uudistus - expon tungokseen se tuskin vaikutti, siellä totuttuun tapaan näytti hyvin ahtaalta näytöstauoilla, mutta ehkä Jäähallin käytävillä oli sitten helpompi liikkua taukojenkin aikana, kun ruuanetsijät ja shoppailijat eivät taaperra 5 m/min vauhdilla samassa joukkiossa kehää ympäri kuten Areenalla. Moni sellainen asia, joista tämän vuoden suurimpia valituksen aiheita ainakin ht.netin perusteella, jäi minulta kokonaan kokematta, sillä sen verran selvännäkijää minusta löytyy itsestänikin, että lauantai-illan "viihde"ohjelmaa katsomaan minua ei olisi saatu kirveelläkään uhattuna.. Tämän vuoden katsauksen perusteella on kuitenkin vaikea vielä saada kokonaiskuvaa siitä, miten Jäähalli oikein kokonaisuudessaan pelasi. Hieno juttu kuitenkin, että puitteet ainakin ratsastajien ja hevosten kannalta ovat entistä paremmin. Eiköhän noihin yleisön valituskohteisiinkin puututa, sikäli kun palautetta muistetaan antaa oikeille tahoille. Kokonaan uusi kisapaikka vaatii ensimmäisellä kerralla vielä paljon sisäänajoa ja opettelua, joten suunta on tästä varmasti vain ylöspäin.