Hups eli haaste jälkijunassa

Vanha kunnon 11-haaste näkyy saaneen taas uutta nostetta, ja Ratsumäellekin haaste pätkähti Takaisin lähtöruutuun -blogista. Kiitos M! (Jos kiinnostaa lukea minun sekalaisia höpinöitäni, ainakin yksi tätä laatua löytyy ennestään, täältä.) Vähän meni nyt pitkäksi tämän haasteen teko, aloin tätä raapustelemaan ennen Horse Fair -viikonloppua, sitten olen yrittänyt keksiä messuista jotain kirjoittamisen arvoista siinä onnistumatta, ja tämäkin on sitten jäänyt vain ajatuksen asteelle.. Hups! Koska tällä välillä haaste on jo ehtinyt levitä blogista toiseen kulovalkean tavoin, olen taas laiska oma itseni ja jätän haasteen kierrättämättä :)

Haastehan kuuluu seuraavasti:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ei muuta kuin asiaan, eli siis asioihin! Jotka tällä kertaa runoilen aika lyhyesti ja ytimekkäästi, jos suinkin kykenen. Siis jos kykenen edes keksimään 11 asiaa.

1. Aina säännöllisin väliajoin minuun iskee todella syvä kaipuu hevosalan töihin. Hevoshommat lopetettuani olen työskennellyt mm. leipomotyöntekijänä, nykyisellään olen siivooja. Jollain tasolla unelmana olisi vielä joskus opiskella kengittäjäksi, mutta sitten äänet pääni sisällä muistuttavat että ei minusta kuitenkaan ikinä ole mihinkään.

2. Sitäpaitsi viimeksi kun kiristelin lainaratsuni kengitystä eli maanantaina, löin itseäni kengitysvasaralla peukaloon, itkin puoli tiistaita kun se rajoitti työntekoa, ja nyt siinä on kynnen alla iso mustelma.

3. Kynsistä puheenollen.. Olen kynsilakka-addikti. En muista koska viimeksi olen laskenut lakkani, mutta jos nyt hatusta heittäisin että minulla on noin 100 erilaista kynsilakkaa, se olisi luultavasti aika realistinen arvio, ellei jopa alakanttiin. Lempimerkkini ovat OPI ja essie. (Tämä oli aika hassu addiktio silloin, kun en leipomotöissä saanut neljään vuoteen pitää pitkiä kynsiä tai lakata niitä muuten kuin vapaapäivinä.)

4. Keräilen myös elokuvia..

5. ..Ja hevoskirjallisuutta (mistä täällä bloginkin puolella tulee toisinaan mainittua, itse asiassa noista kynsistäkin varmaan useamman haasteen yhteydessä mutta ei nyt anneta sen haitata).

6. Minulla on Instagram-tili @arroparro, jota muistan käyttää ehkä pari kertaa kuussa, joten ei kannata seurata.

7. Kummallinen nickini arroparro on lähtenyt siitä että vuosia, vuosia sitten käytin netissä siellä sun täällä nimimerkkiä Arroch joka lyheni aina Arroksi. Parro liittyi perään kun joskus muinoin katsoin Studio Julmahuvia pitkin yötä kun kärsin niin tuskaisesta kuumeesta & yskästä (ja liiasta Finrexinistä = kofeiinista johon en kahvia juomattomana ole tottunut) etten pystynyt nukkumaan, ja Touko-Poukon innoittamana muutin siinä houreissani mesenimeni. Loppu oli historiaa tai ainakin melkein, mutta siitä lähtien lähes jokainen käyttäjätili mikä minulla jollain sivustolla on ollut kulkee tuolla nimellä.

8. En tosiaan vieläkään juo kahvia. En ole juuri yrittänytkään. En myöskään polta tupakkaa enkä juo alkoholia, näitäkään en ole koskaan yrittänyt. Syyt eivät ole millään muotoa aatteelliset, en vain näe mitään syytä, miksi.

9. Haluaisin uuden kameran ja aloittaa ihan tosissani kuvaamaan, ja kiertämään aktiivisesti kisoja & näyttelyitä. Nykyään tulee kuvattua aivan säälittävän harvoin. Viimeisen 10 vuoden sisällä minulla on ollut kolme eri Fujin bridge-kameraa, nykyinen on Finepix HS10. Aina kun uuden kameran osto alkaa olla ajankohtaista, onnistun vakuuttelemaan itselleni että en tarvitse järkkäriä, mutta luulempa että seuraava vaihto tulee kallistumaan sinnepäin. Sitten jos ja kun joskus on varaa.

10. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miksi ja miten pilkkuja kuuluu käyttää. Tämä meinasi maksaa minulle E:n yo-kirjoituksissa ja pyydän sitä lukijoiltanikin anteeksi.

11. Viimeisenä tunnustus: olen aina vitsaillut hevostarvikeaddiktiostani, mutta tämän "hevosettoman" aikakauteni aikana olen vasta tosissani saanut huomata, miten pahat vieroitusoireet saan siitä, että en voi ostaa mitään. Se on aika pelottavaa.

Vastaukset:

1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa?

Vastaan aika tylsästi että kollektiivisesti Mini, koko tämä matka mikä sen kanssa on kuljettu, kun hevonen on itse kasvattamani ja alulle kouluttamani. Kuusi vuotta sitten pohdin kuumeisesti orivalintaa, päädyin Jaapeliin, päätin jo ennen astutusta että tammavarsa saisi nimekseen Ratsumäen Minja.. No se tammahan sieltä tuli, ja nyt jo viisivuotiaaksi kääntynyt, erittäin hieno sellainen.

2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?
Luopuminen. On monta hevosta joita toisessa elämäntilanteessa en olisi halunnut päästää käsistäni, niin itsekästä kuin se ajattelu ehkä onkin. Pitää kuitenkin iloita siitä, että kaikki "entä jos" -hevoseni ovat elossa, terveinä ja hyvissä kodeissa - päällimmäisenä tietenkin entiset omani, Mimmu ja Hirmu. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, jos olisin silloin voinut ennustaa tulevaa, on varmasti asioita joita olisin tehnyt toisin.

Jos varsinaisista onnettomuuksista puhutaan, olen tapaturma-alttiudestani huolimatta onneksi välttynyt pahemmilta kolhuilta (kuin myös hevoseni). Pahimmat katastrofin ainekset ovat olleet kasassa, kun vuosia sitten entisen työpaikkani yhdellä ponilla olin maastoilemassa, ja se kohtuureippaasta ylämäkilaukasta päätti vaihtaa menosuuntaa 180 astetta ilman nanosekunninkaan ennakkovaroitusta. Ponin kiepsahtaessa ympäri kiepsahdin minä yhtä nopeasti toiselta kyljeltä selälleni maahan (mmm, kivikova ja liukas Horse Saverin muovisatula + verkkarit, aivan paras yhdistelmä!), mutta sain pidettyä ohjanpäät kädessäni. Tästä ei vaan ollut juurikaan hyötyä, kun ponikaruselli päätti kieputtaa minua ympäri niin vinhaa tahtia että ei paljon ollut ylösnoususta toiveita selän raapiutuessa mukavasti soratien pintaan. Ponikarusellikin huomasi että ei tästä takiaisesta tällä metodilla eroon pääse, otti sitten jalat alleen, ja minä puolestani olin jäädä sen jalkoihin. Kun vaihtoehtona oli talloutua tai päästää irti, arvostin ennemmin omaa henkikultaani, ja niin poni katosi horisonttiin painellessaan kiitolaukkaa kohti kotia (matkaa arviolta viitisen kilometriä). Muutaman hengenvedon haukoin ilmaa mätkähdyksessä tyhjentyneisiin keuhkoihini ja tunnustelin että rikki ei ollut muuta soralla kuorittu iho selästä, soitin tallille että joku on karkulaista vastassa, ja lähdin jalkamiehenä perään. Pian minua vastaan tulikin auto, kun matkan varrella olleesta talosta oli nähty ohi painellut villiponi ja lähdetty etsimään mahdollisesti maastoon jäänyttä ratsastajaa (pointsit tästä toiminnasta, koska minulle olisi voinut käydä pahemminkin!). Näin sain kyydin takaisin tallille, missä pyydystetty, naarmuitta seikkailustaan selvinnyt herra poni jo odottelikin, ja se joutui pieneen kurinpalautukselliseen kouluratsastussessioon kentälle..

3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?
No minähän en ole mitään ostamassa, mutta ihan hypoteettisesti, siitokseen erittäin hyvärakenteisen sh-ratsutamman, kookkaan ja miksei vaikka jonkun kivan värisen. Eli sanotaanko että ihan näin ajatusleikkinä, juuri parhaillaan myynnissä olevan haasteen luonnosvaiheen aikana jo kotia vaihtaneen Knuutilan Muskan (onnea vaan uuteen kotiin, se on hieno tamma!).

4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?
Nyt kun oma hevosharrastukseni on vuosien varrella taantunut siitä 24/7 elämäntavasta parhaimmillaan kolmen hevosen omistajana, kotitallinpitäjänä ja myös hevosalalla työskentelevänä tähän nykyiseen satunnaisratsasteluun, on tämä kysymys jota mietin paljon itsekin. Toisin sanoen en osaa antaa yksiselitteistä, kaiken kattavaa vastausta, vaan tämä kysymys on minulle syvä eksistentiaalinen kriisi. Hevoset ovat aina olleet elämäni kiintopiste, minun juttuni. Minulla ei ole ollut muita juttuja. Tällä hetkellä tämä kevyemmän asteen harrastaminen tuntuu kuitenkin oikein hyvältä.

5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"?
Vaikka Mini ei nyt varsinaisesti tämän blogin tähti enää ole, saanko silti tylsän muka-ovelasti sanoa että olisi kivaa pitkästä aikaa "testata" Miniä? :D En ole koskaan ollut mitenkään intopinkeänä tunkemassa muiden hevosia tyyppaamaan ja tämä pätee kyllä tämänkin kysymyksen kohdalla. En siis missään nimessä väitä etteikö monella bloggaajalla olisi aivan upeita hevosia, mutta enhän minä nyt niiden selkään kehtaisi mennä koheltamaan!

6. Ketä ihailet?
..en oikeastaan ketään? Siis minulla ei ole sellaista esikuvaa/idolia jolla olisi mitään suurempaa vaikutusta elämääni.

7. Miksi kirjoitat blogia?
Tätä tulikin juuri "blogisynttäreitä" juhliessa pohdittua postaus takaperin, mutta lyhykäisyydessään syy on se kulunut "omaksi iloksi". Mutta kun niin se on!

8. Millaisista blogeista itse pidät?
Aihepiirejä ajatellen skaala on aika laaja. Paljon on sellaisia joissa on jotain omaa elämääni sivuavaa, esim. melko samanikäinen kirjoittaja, nuori hevonen/kasvatusta, kotitalli, suomenhevosia, lh-henkisyyttä/kengättömyyttä, varustefriikkeyttä..  Oikeastaan ainoa "kategoria" mitä en juuri lue ovat kilpahevosblogit (jollei jotkut em. ehdoista täyty, tai tunnen kirjoittajan/hevosen jotakin kautta IRL). En ole kovin nirso ulkoasujen suhteen (kunhan se nyt siedettävä on, ei mitään ärhäkästi keskenään riiteleviä värejä/fontteja, animaatioita, tai autoplay-musiikkia) tai sen että blogissa pitäisi olla kauheasti hienoja järkkärikuvia (ihan jo siksi, että omakohtaisesti tiedän miten hankalaa on kun ei yksinkertaisesti ole ketään jota voisi pyytää kuvaamaan). Jatkuvia kirjoitusvirheitä tai muuten sekavaa tekstiä en pitkään siedä, kaikille toki virheitä sattuu (paljon myös itselleni!), mutta vähän pitää bloggaajan vaivautua uhraamaan aikaa oikolukuun.

9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?
En varmaan voi sanoa muuta kuin että elokuvia ja lenkkeilyä? Elokuvissa tulee käytyä vaihtelevalla tiheydellä, vähän tarjonnan mukaan. Tämän talliblogin ohella kirjoitan myös leffablogia, joka ei tosin sisällä varsinaisia elokuva-arvosteluja, vaan enemmän tai vähemmän tajunnanvirtaisia vuodatuksia sellaisista ajatuksista mitä milloinkin elokuvissakäynnin jälkeen päässä pyörii - you have been warned. Käyn siis lähestulkoon aina yksin leffassa, normaalit ihmisethän hoitavat tällaiset jälkipuinnit varmaan leffaseuransa kanssa eivätkä näppäimistöä silmät sirrissä yömyöhään hakaten? (Telkkaria en puolestaan katso käytännössä lainkaan, televisio (40" 3D-sellainen) löytyy kotoani vain ja ainoastaan leffojen katselua/Netflixiä varten. Tv-sarjoja seuraan lähinnä sieltä Netflixistä, tyylillä valitsen uuden sarjan kun edellinen loppuu, ja katson kaikki kaudet läpi. Kotimaisesta tv-tarjonnasta olen täten aivan ulkona ja esim. Putous-hokeamat aiheuttavat ajoittain hämmentäviä tilanteita arkielämässä.) Lenkkeily tarkoittaa lähinnä koirien kanssa käppäilyä vaihtelevalla aktiivisuustasolla, mutta aina kausittain innostun ja juoksen aika paljon. Jostain kumman syystä yleensä näitä kausia tulee kun tiedossa on jotain näyttelykeikkoja :D Joskus ennen muinoin saatoin vielä väittää harrastavani lukemista, mutta on kyllä hyvin, hyvin harvinaista että jotain ei-hevostietokirjallisuutta (tai ei-niitä-kolmea-Erlend-Loen-kirjaa-jotka-luen-vähintään-kerran-vuodessa) nykyään lukisin. Olen kyllä nopea lukemaan ja kun kirjaan tartun, se on yleensä yhdeltä istumalta hoidettu, mutta into on kadonnut jonnekin.

10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)
Hevosten parissa olisi haaveena joskus ihan oikeasti perehtyä lännenratsastukseen. Ja päästä kunnon CR-tunneille pistämään omia palikoita järjestykseen. Hevostelun ulkopuolelta löytyisi varmaan paljonkin harrastuksia joita olisi mukava kokeilla, oikeastaan minun on vaikeampi keksiä harrastusta jota ei olisi hauska ainakin kokeilla. Joskus nuorempana olen harrastanut ainakin partiota, jotain draamakerhoa, itse asiassa ties mitä erilaisia kerhoja kun ryhdyn asiaa miettimään, mutta nykyään olen tällainen introvertti erakko jolla ei ole aikaa/rahaa/energiaa ryhtyä harrastamaan mitään uutta.

11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä? Millaisia?
Laitetaan terveiset FB-haastevideon muodossa, eilen tuli hoidettua tämäkin velvollisuus alta pois..

Julkaisu käyttäjältä Krista Heikkilä.