Kenttäkisakauden päätös - Niinisalo 19.-20.9.

Ja sitten rästipostauksiin kiinni pienellä viiveellä. Muutama viikko sitten kisailtiin Niinisalossa kauden päätteeksi, ja Mini ja Linda starttasivat siellä tutustumisluokassa, ollen myös jäseninä Keski-Suomen joukkueessa alueiden välisessä mestaruuskilpailussa. Kun heinäkuun kisoihin en tuplabuukkauksen vuoksi ehtinyt paikalle kuin ensimmäisen päivän suoritusten ollessa jo ohi, paikkasin tällä kertaa vahinkoa ja lähdin matkaan jo perjantaina. Saisipa ainakin täyden ilon irti tästä "kesän" viimeisestä kunnon heppaviikonlopusta. Kun suunta oli ensimmäistä kertaa kisapaikan sijaan suoraan majoituksille, neuvoi puhelimen navi ihan uusia reittivaihtoehtoja - muuten ihan kiva, mutta kun koko päivän pätkineet yhteydet sitten aina ajoittain hukkasivat kartan ja sijainnin, alkoi pieni epätoivon puuska iskeä sateisen illan pimetessä, kun huomaat ettet todellakaan ole sillä tiellä millä Maps sitkeästi väittää sinun olevan.. No, pienen kiertoajelun jälkeen suunta oli taas oikea, ja perille pääsin. Hevosten kuljetus oli saapunut perille hieman aikaisemmin, ja Mini oli kävelytyksen jälkeen jo karsinassa. Loppuilta kului siis mm. tavaroita purkaen ja seuraavaan kisapäivään valmistautuen.

Lauantaiaamuna ponskit saivat aamupalansa aikaisin ja pääsivät tarhailemaan, ja itse ajeltiin Niinisaloon hoitamaan kansliamuodollisuudet ja tsekkaamaan rataesteiden verkkaryhmien ajat, Minille onneksi sattuivat koulu- ja estekokeet ihan inhimillisen välin päähän toisistaan. Sitten takaisin laittelemaan hevosia ja kamoja lähtövalmiuteen, ja paluu pelipaikoille. Eikä siihen mitään turhaa luppoaikaa sitten jäänytkään, Minille varusteet niskaan ja kohti kouluverkkaa.

Kouluradalla (ohjelma taisi olla He B:3? en jaksa tarkistaa Kipasta) tasaisen kivalla suorituksella tasan 65 %, mikä osakilpailussa tarkoitti jaettua sijaa 10./49 ja virhepisteinä 52,5.

Kunnon kävelytysten jälkeen hokitettiin poni ja laitettiin estevermeet niskaan. Verkassa ei pohjankaan vuoksi juuri kärsinyt hyppyjä ottaa, joten pääsivät suht suoriltaan radalle, kun harrasteen esteet vaihtuivat tuttariin.

Radalta ei ole kuvia, mutta laitetaan nyt kehno screenshot. Kyllä se joskus vähän ponnistaakin!

Rataesteet sujuivatkin sitten jo "tutulla kaavalla", eli kahden puomin muodossa 8 vp tarttui mukaan pistesaldoon, joka näin oli 60,5, ja sijoituskin luonnollisesti tipahti, ollen lopulta kolmaskymmenes esteiden jälkeen. Kisapäivä jatkui vielä pitkälle iltaan matkakumppanin starttien ollessa paljon myöhemmät, mutta Mini jaksoi hyvin odotella kopissa ja pääsi vielä tarhaan jaloittelemaan, kun lopulta palattiin kämpille.

Sunnuntaina edessä oli maastokoe, jota odoteltiin jännittynein tunnelmin. Tuttarin esteitä olivat käyneet Niinisalossa treenaamassa vain kerran, ja kieltoja oli tullut, mm. hauta oli ollut Minille vaikea. Maastoradan näyttöihin ei lauantaina päällekkäisyyksien vuoksi ehditty, joten käytiin koko Keski-Suomen joukkueen voimin kävelemässä rata sunnuntaiaamuna, ja palattiin sitten mökille syömään, pakkaamaan kamat ja siivoamaan paikat, sekä tietysti puunaamaan ja varustamaan ponit, ennen kuin otettiin taas suunta Niinisaloon.

Verkassa

Seurattuani ratsukon verryttelyä hetken siirryin hyvissä ajoin radan varteen, missä parkkeerasin huilun luo. Sieltä oli ihan hyvät näkymät alkuradalle - jos ei se sen pidemmälle pääsisikään..

Ensimmäinen kielto tulikin jo huilua ennen olleelle ylöshypylle, kun edeltävän esteen huono hyppy oli laittanut pasmat sekaisin. Matka kuitenkin jatkui terhakkaasti, kohti "pelättyä" hautaa. Itse juoksin toiveikkaana vielä rantaan..

Kädet vaan aina tärisee kun omaansa kuvaa..

Vaan ei ponia alkanut kuulua, ja pian jotain pinkkiä vilahtikin tiellä matkalla eläinlääkärintarkastukseen. Haudalle oli tullut kaksi kieltoa lisää, eli tuloksena ratsukon ensimmäinen hylky. Ei tietenkään se mukavin tapa päättää kenttäkilpailukausi, mutta ehkä tähän mahdollisuuteen oli psyykannut itseään jo vähän liiankin hyvin, koska oikeastaan ei edes harmittanut. Ja mikäs minun näin "sivustakatsojan" roolissa olisikaan voivotellessa. Se tuli kuitenkin huomattua, että Niinisalon reissut nyt vaan on aina mukavia, kun fiilis oli kotiinlähtiessä yhtä hyvä kuin heinäkuussa, jolloin ratsukko tienasi ruusukkeenkin. Ei siis muuta kuin "eteen ja ylös", kuten viikonlopun epävirallinen slogan taisi kuulua, ja näillä täyteen ladatuilla hevosteluvarastoilla kohti tulevaa pitkää talvea. Minilläkään ei mitään isompia kisoja enää ole tiedossa, vaan palautteluloman jälkeen jatkuu treenit ensi kautta silmälläpitäen.