Seitsemän

"Me ollaan dinosauruksii.." Ei kuitenkaan vielä toivottavasti fossiileja? Tai jos kuitenkin vasta ekaluokkalaisia. Ratsumäen talliblogi juhlistaa huomenna peräti seitsemänvuotista taivaltaan (muinaishistoriaa koottuna 5-vuotispostauksessa). Blogimaailmassa se lienee jo kohtalaisen pitkä aika, vaikka viimeiset kolme vuotta tässä on tietysti vähän säästöliekillä paineltukin. Kun karsinat kumisevat tyhjyyttään, talliblogi ei ole oikein löytänyt arkielämän raportoinnin tilalle sellaista sijaisformaattia, jolla jatkuva sisällöntuotanto olisi taattu, joten kohokohtina ovat lähinnä olleet Minin kisareissut ja muut erikoisemmat tapahtumat, joista on halunnut kirjoitella itselleen muistiin. Suuri kiitos siis taas kerran lukijoille, jotka tässä vaihtelevassa postaustahdissakin ovat pysytelleet matkassa - vaikka ensisijaisesti itselleen kirjoittaakin, niin kyllähän se vähän enemmän motivoi, kun tietää juttujen tulevan luetuksikin :)

Blogimaailma tuntuu näiden vuosien aikana muuttuneen paljon. Alkuun tämäkin blogi oli vain ihan omassa ja korkeintaan parin kaverin tiedossa, eikä sitä oikein edes tiennyt, mistä olisi itselleenkään lukemista lähtenyt etsimään. Kun hevosblogien kova noste sitten siinä vuosien 2010-2011 kieppeillä alkoi, oli Hevostalli.netin Ratsastus-foorumi hyvä väylä blogien löytämiseen ja omankin pieneen mainostamiseen. Lukijoita karttui myös sitä kautta, kun itse luki ja kommentoi toisten blogeja, ja päätyi muiden blogien linkkilistoille. Uusia blogeja noina kuumina vuosina tuntui syntyvän kuin sieniä sateella, toiset pelkästään muoti-ilmiön kelkkaan hypänneitä, joilla se into yleensä loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, toiset todella laadukkaita, joissa niin teksti kuin kuvat ovat korkeatasoisia ja sisältö mielenkiintoista.

Historian havinaa. Tuo pikku pikku hevonenkin tuossa keskellä on jo 7-vuotias.

Sittemmin vaikutti siltä, että uusien blogien synty on vähän hiljentynyt, tosin tähän saattaa vahvasti vaikuttaa se, että ht.netissä kaikki blogikeskustelut lentävät roskiin ennen kuin niihin ehtii ensimmäisen linkin postata - "vastasyntyneitä" pieniä blogeja on ollut vaikeampi löytää, ennen kuin ne jotain kautta kohoavat laajempaan kuuluisuuteen. Erilaisten blogiportaalien synty onkin tuonut taas paremmat mahdollisuudet löytää itselleen tuoretta lukemista. Erityisesti portaalien myötä sitä taas onkin havahtunut siihen, kuinka paljon blogimaailma on jatkanut kasvamistaan ja kehittymistään! Blogeissa on enemmän yhteistyökuvioita, laadukkaampia, myös ostettuja ulkoasuja, kaiken kaikkiaan ammattimaisempaa toimintaa. Ja minusta on vain hienoa, että blogeihinsa panostavat saavat siitä myös jotain vastinetta. Blogien kautta markkinointi on hyvä väylä yrityksille, ja itse ainakin tykkään lukea käyttökokemuksia ja esittelyitä esim. uusista hevosvarusteista. Jopa paljon parjatut varusteliikkeiden bloggajaillat ovat mielestäni kutkuttavan ihanaa luettavaa - kattavia virtuaalivierailuja eri liikkeisiin, ilman pelkoa repsahduksista ostosten suhteen! :D Erilaisten haasteiden ja kilpailujen kautta myös pienemmillä blogeilla on ollut mahdollisuus saavuttaa hetkensä parrasvaloissa. Ja parrasvaloista puhuttaessa, ei voi olla mainitsematta Playssonin Blogiexpo-tapahtumaa, joka vei osaltaan hevosblogimaailmaa nextille levelille. Viime vuonna jäi itseltä välistä, mutta jatkossa pitää pyrkiä paikalle!

Vuosien varrella omistakin lempibloggaajista moni on lopettanut kirjoittamisen: into bloggaamiseen on lopahtanut, elämäntilanne muuttunut, hevonen myyty tai kuollut. On ihan ymmärrettävää, että syystä tai toisesta aika tai energia voivat olla vähissä, tai keskittyä entisten tietokoneen äärellä vietettyjen tuntien sijaan uusiin kohteisiin. Opiskelut muuttuvat vaativammiksi, koulu työelämäksi. Yksinelo parisuhteeksi tai perheeksi. Tai jotkut nimeltämainitsemattomat vain odottavat, että tämä jumittaminen joskus loppuisi.. Blogin lopettaminen ei ole kuitenkaan koskaan käynyt mielessä, eikä edes jonkin sortin piilottaminen että se olisi vain itselleni näkyvissä. Tykkään blogin kirjoittamisesta, silloin kun jotain kirjoitettavaa on. Ja haluan ajatella, että joskus tämä homma palaa uomilleen ja talliblogikin on taas sitä, mikä sen nimeltäänkin kuuluu olla.

Ja mitäpä se tulevaisuus bloginkin osalta sisältää tämän vuoden osalta? Nytkin rästissä olisi sieltä Ypäjän suomenhevosseminaarista raapustella jotain blogiinkin asti - heti, kunhan saan Hevosenomistaja-lehteen luvatut jutut valmiiksi..! Kevään kalenteri alkaa vaikuttaa kiitettävän ähkyiseltä. On hevosmessua Helsingissä ja Tampereella, kurssia, luentoa, laatuarvostelukarsintaa, ja tietysti näyttelyä näyttelyn perään. Minin kisakalenterikin on ainakin kenttäkilpailujen osalta valmiiksi hahmoteltu, ja kausi olisi tarkoitus aloittaa toukokuussa Niinisalossa. Kesän ohjelmistossa sitten vuorottelevatkin kenttikset ja muutamat näyttelyt. Syksyä en ole vielä kovin pitkälle uskaltanut hahmotella, mutta toki siellä Suomenratsujen Kuninkaalliset odottavat.. ;) Eli kyllä me tämä blogikin saadaan taas talviteloilta potkaistua täyteen käyntiin. Mini jatkaa matkaansa maailmalla, ja minä juoksen perässä minkä kerkeän.

Ja hei, vielä lopuksi.. Silläkin uhalla että en saa yhtään kommenttia :) Miksi juuri Sinä olet aloittanut Ratsumäen talliblogin lukemisen? Oletko jo kauankin roikkunut menossa mukana? Mikä on ollut parasta tai huonointa sisältöä, mitä kaipaisit enemmän? Saa avautua vaikka anonyymina!