Hevoset 2016

Marko Björsin kouluklinikalta

Hevosmessut Tampereella oli merkattu jo hyvin aikaisin kalenteriini, sattuihan samaan yhteyteen 3-vuotiaiden suomenhevosten valtakunnallinen varsanäyttely, jossa oli vähän juoksuhommia tiedossa. Hevoset-messut olivat minulle kaikkiaan neljännet. Meillä on Tampereen kanssa jonkinasteinen viha-rakkaus-suhde, lähinnä siksi, että väenpaljous on monesti niin ylitsevuotava, että messujen tarjonnasta ei aivan täysin siemauksin pääse nauttimaan. Mielenkiintoista ohjelmaa oli kyllä ruksattu listasta tällekin vuodelle, erityisenä kohokohtana SRL:n järjestämä hevosen hyvinvointiseminaari lauantaina.  Kun tänä vuonna ensimmäistä kertaa "uskalsin" hakea blogipassia Horse Fairiin, piti tietysti kokeilla samaa Tampereellekin. Laitoin blogistihakemuksen menemään jo hyvissä ajoin, mutta kun vastausta ei kuulunut, ehdin jo voittaa pari lippukisaakin. Kun sitten tuli lopulta messuviikolla tuli blogivahvistus ja vielä seminaariosallistujanakin tupsahti yksi lippu, tuntui lippuja lopulta tulvivan ovista ja ikkunoista, ja pääsin laittamaan hyvää kiertoon ja lippuja kavereillekin, oman sisäänpääsyn hoituessa blogisti-rintamerkillä.

Lauantaiaamuna herätys oli aikainen, ja kun siitä pari tuntia myöhemmin eli viiden aikaan odottelin tienlaidassa jatkokyytiä, laskeskelin että edellisestä 48 tunnista olin nukkunut noin viisi, torstain ja perjantain välisen yön mennessä iloisesti rästihommien kimpussa (lue: lähinnä päätä seinään hakaten ja tyhjää tietokoneen ruutua tuijottaen, toivon että siihen jotenkin maagisesti ilmestyy tekstiä jos olet tarpeeksi epätoivoinen). Juu ja heti selvennyksenä, että en näillä pohjilla ollut itse auton ratissa tätä reissua. Matka kohti Tamperetta, tai ensin Ylöjärveä meni hujauksessa, ja kohta oltiinkin Teivossa jättämässä oripoikaa vierastalliin, minkä jälkeen suunnattiin itse messuille. Pääovilta oli jo pahin tungos hälvennyt ja pressitiskiltä pääsin blogisti-merkkini noutamaan ilman jonottamista. SRL-seminaari alkoi klo 10 ja ensimmäisenä vuorossa oli Tuire Kaimion luento hevosen oppimisesta, jonka jälkeen hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Marja Raekallio puhui seminaariväelle hevosen kipukäyttäytymisestä.

Seminaariohjelma olisi jatkunut mielenkiintoisena vielä iltapäivän puolella, mutta olin lupautunut joksikin aikaa talkoilemaan SHKL:n pisteelle, joten pari tuntia vierähti tutuissa ständihommissa Hevosenomistaja-lehtiä jakaen ja liiton jäsenetuja mainostaen (samalla puolella korvaa vastapäätä olleen Cavallo Pro Shop -nurkkauksen esityksiä kuunnellen). Ständillä väkijoukkoja paossa (tiskin takana on turvallista!) olisi viihtynyt kauemminkin, mutta kello tikitti ja piti lähteä lounaalle että ehtisin kiertää vähän messualuettakin ennen seuraavaa ohjelmanumeroa: Dr David Marlin luennoi hevosten valmentamisesta ja vammoista (ennen kaikkea niiden välttämisestä). Tähtien Saliin kertyi harmittavan harvalukuinen yleisö, sillä tunti oli ihan täyttä asiaa ja herätti paljon ajatuksia. Siitä huolimatta, että tilaisuus oli Speedexin järjestämä, mitään mainospuheita ei kuultu.

Valmennusluennon päätyttyä ehti olla tunnin hengähdystauko ennen suomenhevosten orikavalkadia - tai paremminhan siellä väljässä luentosalissa oli tilaa hengittää kuin täyteen pakatulla expoalueella. Tässä kohtaa päivää ostossaldo vilkkui jo punaisella (esitellään niitä tuonnempana), mutta ahnaasti taisin edelleen kierrellä kojuja kunnes oli aika etsiä sopivaa rakoa katsomosta suomenhevosten näytöstä varten.

sh-o. Pimun Vilske

sh-o. Savelan Hemuli

Orikavalkadissa nähtiin yhdeksän paria suomenhevosratsu- ja pienhevosoreja näyttävissä esityksissä, joista ei mielikuvitusta puuttunut. Tuttujen suosikkien, kuten Savelan Hemulin ja Pimun Vilskeen lisäksi joukosta löytyi myös mukavia uusia tuttavuuksia, kuten pienhevosori Tintin Muskotti. Kamerakin joutui tämän ohjelmanumeron ajan kovasti töihin, tunnustellessa uuden objektiivin suorituskykyä näissä olosuhteissa. Olen edelleen rakastunut, mutta tämä viikonloppu kyllä taas alleviivasi kovasti sitä, että nälkä todella kasvaa syödessä.. Kiinteäpolttovälinen on mikä on, mutta valovoimaiset telezoomit ovat kyllä niin kaukana meikäläisen ulottumattomissa, joten turha edes haikailla.

Päivä ei loppunut vielä suomenhevosiinkaan, tai itse asiassa se jatkui toisella suomenhevosaiheisella ohjelmassa, kun Heidi Sihvo selvitti Racing-työnäytösalueella rakennearvostelun perusteita. Sen loputtua, puoli seitsemältä olikin jo korkea aika suunnata kohti hotellia.. Mutta olipas antoisa ja monipuolinen messupäivä!

Ei se herätyskello kauniita sulosäveliään sunnuntaiaamunakaan turhan myöhään huutanut ilmoille, kun esitettäväni oli varsanäyttelykehässä numerolla 1. Suunta Teivoon ja oripojan viimeiset puunailut kehää varten. Jo tuttuun tapaan Ukko oli kovin, kröhöm, eloisa näyttelypaikalla, joten varsapainiksihan tämä homma taas meni.

"Joko tämä kohta loppuu?"
© Lotta Heinonen 

© Lotta Heinonen 

Ja mitä tässä jälkimmäisessä kuvassa oikein tapahtuu? :D Räkätin aivan hulluna kun tämän näin esimerkkikuvana galleriassa ja pakkohan se oli itsellekin ostaa, kun näin huolella edustetaan. Videoreplay ja muu kelaaminen on johtanut siihen valistuneeseen arvaukseen, että tilanteessa jossa kolmion "takasuoralle" raviinlähdössä kävi pieni laskelmointivirhe, kun kovin paineistunut hevonen käyttikin virtansa ihmeelliseen minipukkiin liikkeellelähdössä ja hukkasi askeleensa, eikä lähtenytkään ihan minun mukana sillä tavalla kun olin laskelmoinut ( = juostaan kohti muita hevosia ja se käy tosi kuumana = en laita painetta tai laukataan), joten kuvassa minä joko a) maiskutan b) huudan, toivottavasti en ainakaan mitään painokelvotonta, tai c) jotain muuta, mitä? :'D No, joka tapauksessa ei esitetty lähellekään sitä ravia mikä varsasta parhaimmillaan lähtee ja pisteeksi tuli 7,5, kaiken kaikkiaan palkinnoksi II-. Finaaliin näillä ei olisi asiaa (vaikka ei se lopulta monesta pisteestä ollutkaan kiinni), mutta päätettiin aamupalan kautta mennä vielä messuille pyörähtämään.

Marko Björsin kouluratsastusklinikka tuli seurattua katsomosta käsin (lähinnä kameran etsimen läpi), ja sen jälkeen oli vielä vuorossa messualueen huolellinen läpikäyminen, ennen kuin oli aika hyvästellä Hevoset 2016.

Summa summarum, Tampere näyttäytyi tänä vuonna monipuolisena messukohteena, josta löytyi varmasti jokaiselle jotakin. Jotta itsekin olisi kaiken kiinnostavan ehtinyt nähdä, olisi pitänyt revetä moneen paikkaan yhtä aikaa. Asiapitoiset seminaarit ja luennot toivat kivaa vastapainoa ihmisvilinälle ja messuhulinalle, mutta pitihän siitä ostoshysteriastakin imeä itseensä sen verran innostusta, että pari heräteostosta tuli tehtyä. Yleisön suhteenhan Hevoset teki tänä vuonna ennätyksensä! Siinä missä ihan ensimmäiset hevosmessuni Tampereella olivat kamala ahdistuksen täyttämä kokemus, kun ei ollut tilaa olla eikä edes hengittää (elettiin aikaa ennen E-hallia), on Hevoset aina vuosi vuodelta parantanut kuvaansa silmissäni, ja niin kävi nytkin. Risuja ei tämän vuoden kattauksesta, ainakaan minun näkemistäni osioista, voi rehellisyyden nimissä oikein jakaa. Ensi vuoden messuajankohta, 8.-9.4.2017, pitää siis jo laittaa muistiin, sillä Tampere on varmasti kohteena silloinkin.

..Jaa, ne ostokset vielä! Ensimmäinen hairahdus sattui lauantaina, kun Hankkijan pisteellä silmiini eksyivät Roecklin tuoreet kausivärit, joita en vielä aiemmin ollut nähnytkään. Punaiset Roecklit! Viime kesän fiesta red oli turhan oranssi omaan makuuni, mutta tässä uutuudessa oli jo potentiaalia. Hankkijalta ei kuitenkaan löytynyt hanskaa oikean kokoisena, kuten ei etsinnän jatkuessa Manskiltakaan, mutta Reunos oli avain onneen ja hanskaostoksille. Roeckl Lona -hanskat kausivärissä Raspberry köyhdyttivät minua messutarjouksessa 32 euroa. Sävyn nimen selvitin vasta nyt, ja olinkin jo aiemmin todennut että on näissä jotain vadelmaan vivahtavaa, mutta kuitenkin enemmän rehellisesti punaiset kuin pinkit hanskat. Myöhemmin vielä muistin, että oikeastaan minun piti ostaa uudet Roecklit jo vuosi sitten Tampereelta, joten tämähän oli vain tällainen rästiostos jota ei nyt lasketa, eihän.

Kootut selitykset jatkuvat: Reipastuotteen uusia hevosaiheisia kasseja ja nyssäköitä ihastelin juuri eksyessäni Viljar Shopin verkkokauppaan jokin aika sitten, ja siellähän ne sitten olivat messuilla esillä omalla pisteellään. Tarvikelaukkuun esitin hieman tuotekehittelyideoita (olkahihna on minulle tuollaisessa laukussa must), mutta Tallikassi vastasi hiljattain heränneeseen tarpeeseen täydellisesti. Nykyään kun entistä harvemmin tulee heppareissuille pakattua mukaan omaa groomikassia lainkaan, mutta sen sijaan pitäisi saada kulkemaan omia näyttelyvermeitä ja muuta mukavaa, oli tarvetta vähän tilavammalle kassille. Sen pitäisi imaista sisuksiinsa myös kameralaukku, joka nykyisellä kalustolla on isompi kuin Fujin vanha, joka mahtui kätevästi harjalaukkuun tai reppuun. Tallikassia sitten messuilla hetken kääntelin ja vääntelin, vain todetakseni, että täytyyhän se nyt kokeilla. Korkea, tukeva, kestävistä materiaaleista tehty kassi tuleekin sitten keikkumaan olalla tämän kesän riennoissa. Kassin sisältä löytyy iso ja pieni vetoketjutasku sekä pidikkeet kahdelle raipalle. Vetoketjua tai jotain muuta kiinnitysmahdollisuutta kaipaisi itse kassinkin suulle, jos joku parannusehdotus tästä pitää löytää, mutta pitää katsoa, miten hyvin tämä pelittää käytössä. Messuilla tarjoushinta 45 euroa, että ihan hintava kassihan tämä on, kun periaatteessa saman asian ajaisi vaikka ikeakassi..

Sunnuntain viimeisellä kierroksella katseeni pysähtyi pisteeseen, joka oli Horse Fairissakin jäänyt kokonaan huomaamatta: ruotsalainen K9 Competition Horse -hoitotuotesarja, jota piti tietysti pysähtyä tarkemmin tutkimaan. Kovasti on ollut pinnalla se, onko hevosten kyllästäminen silikonilla ja showshinella loppujen lopuksi kovinkaan terveellistä tai kannattavaa, ja omallakin kohdalla mielenkiinto on herännyt vähän luonnonmukaisempia puunaustuotteita kohtaan. K9-sarjassa (suomenkielinen esite) tuotteissa on mm. aloe veraa, ja ne soveltuvat myös ongelmaihoisille ja kesäihottumahevosten hoitoon. Hetken pohdiskelun jälkeen tartuin 35 euron kimppahintaiseen tutustumispakettiin, joka sisälsi shampoon, hoitoaineen ja Nano Spray -selvitys-/hoitoaineen. Jos osoittautuvat kehujensa arvoisiksi, täytyy settiin hankkia myöhemmin myös Mirra Shine, mutta kun minulla taitaa olla useampia erilaisia shinepulloja varastossa, käytetään nyt vanhoja pois ensin. K9:lle etsitään parhaillaan hevosalan jälleenmyyjiä Suomessa, mutta hevostuotteitakin pystyy tilaamaan merkin lemmikkivalikoimaa myyvien liikkeiden kautta. Lemmikkien hoitotuotteita K9:n takaa löytyvä yritys on valmistanut vuodesta 1993 ja ihmisten hygieniatuotteita vuodesta 1970, eli kokemusta alalta löytyy. Hevostuotesarjakin on jo viitisen vuotta vanha ja sitä myydään useissa maissa. Innolla odotan, että pääsen näitä käytännössä testaamaan!