Ja niinhän siinä kävi että..

Maanantaina matkasin kohti Lempäälää, ja edessä olivat jännät paikat. Joko hakisin Minin kotiin, tai jos koeratsastus sujuisi hyvin, se matkaisi uuteen ylläpitokotiinsa. Aamu ei alkanut kovin lupaavasti, kun heti ensi töikseni pääsin vaihtamaan naulan puhkomaa autonrengasta ja viemään sen paikattavaksi :D Kun menomondeolla oli taas kaikki kunnossa, saattoi matkanteko alkaa.. Tosin joku vika kyllä armaassa Mondeossa taitaa olla, kun se ei vain millään selviä Lahden ohi pysähtymättä Horzella ja Wahlsténilla? Kumma juttu, todella kumma.. Shoppailessa löytyikin Horzelta Minille etsinnässä ollut lyhkäisempi nahkavyö - olin netissä jo ihastellut ihan kohtuuhintaista 66 euron vyötä, mutta kappas, liikkeessä sillä oli alennushintalappu 44 ja risat, ja kassalla siitä veloitettiinkin vain 36 euroa. Kannatti käydä, siis!

Lopulta pääsin perillekin asti, ja vuokraajakokelaan saavuttua tallille alettiin varustamaan ponisteria Annikan kertoillessa tarkemmin siitä mitä sen kanssa on viime aikoina tehty jne. Annika esitti Minin ensin ratsain, ja sitten vuokraajakokelas meni selkään. Koeratsastus sujui kivasti, joten pienen pohdinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen että tämä on kaikkia miellyttävä ratkaisu - eihän siinä muuta sitten kuin nimiä paperiin, ja pakattiin hevonen varusteineen Äänekoskelle lähtevään kyytiin. Itse lähdin tyhjän kopin (joka siis majaili kesän Minin tallilla) kanssa kohti kotia. Nyyh.

No, ei aivan nyyh. Kun ylläpitoon laittaminen oli tässä kohti jokseenkin pakollinen ratkaisu ja joka tapauksessa edessä, oli ihanaa että hyvä lainakoti löytyi näinkin vaivatta. Minikin kotiutui hyvin uuteen paikkaan ja ensimmäinen viikko on sujunut hienosti, toivottavasti jatkosssakin :)

Laitetaanpa loppuun vähän kuvia, kun kävin pitkästä aikaa eilen raveissa! Kouvolassa juostiin poniravit ja minun piti toimittaa Qxon tiimille Wahlsténilta löytyneet ohjat tämänpäiväistä Vermon poninäyttelyä varten. Muuten olisin tietysti lähtenyt Vermoonkin, mutta kun oli työpäivä niin minkäs teet. Mutta tulipa lähdettyä jonkun tekosyyn varjolla raveihin ja voisipa lähteä toistekin, kun taas innostui :D Kuvatkin oli yllättävän onnistuneita, vaikka kuvatessa tuntui että vastavalo (auringon paistaessa käytännössä suoraan edestä) oli aivan liian rankka, ja siitä kun viimeksi olen raveissa kuvannut, on jo jokunen vuosi aikaa.. Ja pitää myöntää että tulee noita kuvauspuuhia muutenkin harrastettua tätä nykyä aivan liian vähän. No, täällä kumminkin lisää kuvia poniraveista, muutaman lähdön ajan paikalla palloilin ja kuvailin vähän sitä sun tätä.