Vanhoja tuttuja ja HIHS-fiilistelyä

Silloin joskus..

Tänään suoraan töistä hyppäsin menomondeon rattiin ja otin suunnaksi Harjun oppimiskeskuksen. Häh?

Blogiani pidemmän aikaa tai muuten vain huolella lukeneet saattavat muistaa entisen hevoseni, Minin emän Mimmun, jonka myin tammikuussa 2012 edellämainitun autonperhanan laitettua koko taloudellisen tilanteeni täysin uusiksi (no, olisi minun muutenkin pitänyt tehdä valintoja hevosteni välillä, mutta neljän tonnin korjaamolaskut kuukauden sisään pistivät epätoivoista vauhtia päätöksentekoon). Koko tämän ajan minun on tietysti pitänyt Mimmua mennä morjestamaan, mutta aina on jotain kiireitä ja "kiireitä" joten tämän reissun tekeminen on jäänyt. Tänä syksynä Mimmu muutti Harjuun omistajansa aloitettua opiskelut siellä, ja tässä onkin viestitelty mm. siitä, tiedänkö ketään niiltä main Mimmua vuokraamaan viikonloppuisin ja loma-aikoina. Viikko sitten asia tuli taas puheeksi syysloman lähestyessä, ja kun työvuorotkin sattuivat sopivasti, ja minähän siinä yllätin itsenikin; lupasin käydä tammaa muutaman kerran liikuttamassa, jos ei muitakaan tarjokkaita ole, niin sen ei tarvitse melkein puoltatoista viikkoa vain möllöttää tarhassa virtaa keräämässä. Ei tuota matkaa (tunti suuntaansa) nyt kauhean säännöllisesti tallimatkana ajelisi, mutta onhan se kiva päästä pitkästä aikaa tutun Mimmun selkään. Ja ylipäänsä aikuisen hyvinkoulutetun hevosen selkään, minun heppailuni kun ovat olleet vähän kakarapainotteisia Mimmun myynnin jälkeen.

No, sovimme siis että käyn tänään katsomassa paikat, varusteet yms. läpi niin Miksu saa kaikessa rauhassa lähteä lomailemaan. Harjua kohti ajellessa meinasi pieni paniikki iskeä, kun yritin prosessoida edessä olevaa. Yksi enemmän tai vähemmän alitajuntainen syy tämän visiitin välttelyyn on ollut se, että tottakai Mimmun myyminen on edelleen asia jota kadun suuresti. Se on asia jota en siinä tilanteessa olisi voinut välttää, ja menomondeo ongelmillaan antoi vain kevyen tuuppauksen saada voimaa päätökseen joka minun olisi kuitenkin pitänyt tehdä - eihän minulla nytkään olisi mahdollisuutta kahta hevosta pitää, kun se ainoakin on ylläpidossa aikalisää ottamassa - mutta ei se silti jossitteluun auta. Tottakai olisin noin hienosta tammasta halunnut saada enemmän varsoja, ja herkkänä ja tarkkana opetusmestariratsuna se on opettanut minulle enemmän kuin kukaan tai mikään koskaan. Tässä kohti ei kuitenkaan auttanut kuin niellä pala kurkusta ja ajella perille asti. Ja siellä se oli, ihana Mimmu ♥ Se ei kauheasti arvostanut kuntoonlaittoa kesken iltaheinien, mutta lähti kuitenkin reippaana lenkille, kun käytiin vähän maneesissa pyörähtämässä. Onnistuin välttämään paniikkikohtaukset, mutta olo oli kyllä omituinen. Toisaalta kaikki oli niin tuttua, mutta silti vierasta. Onko se aina ollut näin iso?? Sennin matalaan askellukseen tottuneelle tuntui raviliike ihan mahdottomalta. Ja se Mimmun laukka nyt vain on jotain ihan uskomatonta, että sen voimaa ei voi kuin hymyillen fiilistellä.. Oi voi. Ensi viikolla siis yritän mahdollisimman useana aamuna ajella Harjuun, onneksi Haminassa on sentään suht edullista bensaa! :D

Jaksaisiko tänä vuonna taas raahata kameraakin? Tämä taitaa olla 2010..

Tulevana viikonloppuna onkin sitten edessä HIHS, jonne tänäkin vuonna "pitää" lähteä. Huolettoman hevosettomuuteni kunniaksi suunnittelin jo hyvissä ajoin että menisin perjantaina aamunäytökseen ja lauantaina iltanäytökseen, yöpyen ystäväni luona Keravalla, mikäli työvuorot vain tämän sallisivat. No, sallivathan ne, joten niiden varmistuttua suuntasin vasta lippuhintoja tarkistamaan. Ja tässä kohtaa kyllä meinasin jo palata siihen pari vuotta hyvin pitäneeseen HIHS-boikottiin.. Hieman suolaisia alkavat olla lippuhinnat, mutta mitä niistä valittamaankaan. Viime vuonnahan lauantain iltanäytökseen sai Areenalle saapuvien suomenhevosten kunniaksi SuoRan jäsenenä liput kaksi yhden hinnalla, mutta nyt niistäkään ei kuulunut mitään. Asiaa aikani mietittyäni ehdin sitten jo tarjoutua SHKL:n ständille vapaaehtoiseksi, kun tällainen mahdollisuus ilmaislippua vastaan oli, joten saisin edes sen lauantain kalliimman näytöksen kuitattua sillä. Luonnollisesti tästä vain pari tuntia myöhemmin Suomenratsut päivitti Facebookissa tarjouslippujen toistuvan kuitenkin, joten nappasimme Annikan kanssa sellaiset ja vaihdoin "palkakseni" sen perjantain näytöslipun, jota vastaan sitten päivystän ständillä perjantai-illan - saa tulla moikkaamaan ;) Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsen sinne minne halusinkin ja vain puolikkaan lauantainäytöksen hinnalla! Säästyypä rahaa vähän shoppailuun.. Siis en. Ei shoppailuun. Shoppailu on täysin kiellettyä. Tästä lähtien aina ja ikuisesti.

Shoppailukielteisyyteeni saatte valitettavasti kuvalliset todisteet vasta ilmeisesti joulukuussa, mutta tähän saattavat liittyä viime perjantai, Kouvolan varsanäyttelystä Kotkaan hevostarviketarjousten perään ajelu, Heppatarvikkeen 2-vuotissynttärit, Equilinen edustaja ja mittatilausblingihuopa-huppusetti. Köh.

Näyttelyssä oli komea Kekkonen