Liebster Award

Long time no see, Liebster! Tunnustuksen/haasteen Ratsumäelle toimitti Suvililja.net, kiitos!

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Ja seuraavanlaiset kyssärit esitettiin:

1. Mitä valokuva sinulle merkitsee?
Hyvin moniulotteinen kysymys! Uppoutumatta sen syvällisempiin taiteellisiin mietintöihin, sanon varmaan tyhjentävästi: muistoja. Minulle itselleni, ja toisten ilahduttamiseksi. Joku muiden silmissä täysin turha Instagram-näpsykin voi olla itselle hyvin tärkeä, ja palauttaa mieleen sen hetken, jonka muuten unohtaisi. Nykyään jaksetaan kovasti vouhottaa selfiekulttuurista ja siitä miten ihmiset elävät elämäänsä linssin läpi. En ymmärrä, itse olen aina elänyt elämääni linssin läpi.

2. Miksi juuri hevoset?

Tätä mietin usein hiljaa pienessä mielessäni. Minut on vaippaikäisestä asti systemaattisesti aivopesty hevoshulluksi, joten en tiedä kuinka peruuttamattoman syvälle hevoset ovat juurtuneet minun koodaukseeni, ja mitä normaalin ihmisen kehitykselle olennaista ne ovat syrjäyttäneet. Herää vain vastakysymys: mitä muuta, jos ei hevosia?

3. Mikä on ollut parasta tänä kesänä?

Elämäni ensimmäinen, täysi neljän viikon kesäloma oli aika ihana (vaikka kuluikin liian nopeasti). Minin ensimmäinen sijoitus kenttäkisoissa heinäkuussa Niinisalossa oli hieno juttu, samoin tietysti hyvin sujunut ensimmäinen tutustumisluokka Keuruulla, missä ratsukko saavutti Keski-Suomen kenttämestaruushopeaa.

Erityisen hauska, täysin extempore yllättänyt kokemus oli ystävän FB-kisassa voittama luksusilta Ruukinmyllyn kesäteatterin VIP-paljussa.

4. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?

(Kysymys tuntuu erityisen karulta, kun huomenna on edessä töihinpaluu.) Kello soi päivästä riippuen ensimmäisen kerran joko 3:50 tai 4:50, ja sen kymmenen minuuttia saan autuaasti torkutellen yrittää paeta todellisuutta, ennen kuin on aivan pakko nousta. Käytän koirat ulkona ja syön aamupalaa, notkun netissä kunnes on pakko pukea ja lähteä töihin. Työt alkavat klo 6 tai 7. Päivät minä moppaan, moppaan ja moppaan vähän vielä. Kun moppaukset ovat ohi, lähden kotiin, Nyt kun olen vieraantunut säännöllisestä ratsastuksesta, illoista puuttuvat yleisesti ottaen harrastukset tai muut arkea piristävät poikkeukset, eli se on lähinnä sitten nettiä, Netflixiä ja koiria (ja tietysti kissojakin) kunnes on taas aika mennä nukkumaan, jos ei ole esim. Kymijoen Ratsastajien johtokunnan kokouksia tai muuta erikoista sekoittamassa pakkaa. Olen myös KJR:n Kuntohaaste-joukkueessa mukana, ja nyt hieman hiljaisen kesäpaussin jälkeen varmaan yritetään aktivoitua senkin saralla..

Kohta se on taas tätä

5. Miten keräät voimia arjen haasteisiin, mikä auttaa jaksamaan?

Mini on semmoinen aika kantava ajatus. Vaikka se on kaukana ja näen sitä harvoin, tiedän että sillä on asiat niin hyvin kuin vain pienellä ponihevosella voi olla, ja se pääsee tekemään asioita joista se tykkää. Yksi paikan päällä nautittu kisaviikonloppu riittää piristämään omaa mieltä pitkäksi aikaa, ja aina kisakalenteria ylös kirjatessa on jotain mitä odottaa. Ja Mini tulee joskus kotiin. En tiedä, koska. Mutta joskus. Lyhyellä tähtäimellä ajateltuna myös suklaa on aika hyvä juttu.

6. Mitä tavoitteita/suunnitelmia sinulla on loppuvuodelle?

Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä on aina yksi vuoden kohokohdista. Kun yleensä siellä on ollut vain turistina, niin tällä kertaa olen peräti kahden hevosen taustajoukoissa: luonnollisestikin Minin, ja lisäksi 3-vuotiaiden laatuarvostelufinaaliin osallistuvan Kekkosen kanssa pitäisi astella ihan areenallekin, raippaihmisen ominaisuudessa. Ja taitaa olla Orikavalkadissakin vähän esittämishommia. Kiirettä pitää siellä, siis. Jos ja kun Ypäjältä hengissä selviää, kiihtyy KJR:n toimintakausi syksyä kohden ja hommia riittää niin suomenhevosten show-näyttelyn kuin seuranmestaruuskisojenkin järjestelyissä. Ja pitäisi varmaan se tilinpäätöksenkin valmistelu aloittaa vaihteeksi ihan hyvissä ajoin.. Oikein hyvä ihminen saisi myös KJR:n nettisivujen ulkoasua kohennettua, mutta ei nyt liikoja vaadita.

Tilinpäätösepätoivoa

Kameran kanssakin olisi varmasti syytä jatkaa harjoituksia, ainakin niin kauan kuin ulkokautta riittää, mutta mitään suurempia tavoitteita ei sillä saralla ole enkä ole alueen kisakalenteriakaan sen tarkemmin tutkinut. Mutta nyt kun luonnon värimaailma alkaa kellastua syksyä kohti, olisi entistä suurempi innostus päästä erilaisia poseerauskuvia ottamaan syyskesän lämpimissä sävyissä. Ja vaikka vähän sänkkärilaukkoja? ;)

7. Millaisia unelmia sinulla on?

Hevosia jos vielä pääsisi kasvattamaan. Haluaisin myös opetella kengittämään. Unelmaelämässäni olisin ehkä pienmuotoinen suomenhevoskasvattaja (pari varsaa vuodessa eli lähinnä tappiollista harrastustoimintaa) ja "päätyöltäni" varsapihaton pitäjä, joka saisi elää erakkona varsojen kanssa puuhaillen, ja käydä keräämässä lisätienestejä kengittämällä, tekemällä tallilomituksia yms.

8. Mikä on mottosi?

Mitään virallista elämänohjetta minulla ei ole. Enemmänkin sitä pessimisti ei pety -osastoa.

9. Mikä saa sinut erityisen hyvälle tuulelle?

Suklaa on aika hyvä. Hevoset. Pitkien matkojen ajaminen autolla ja kotiinpaluu. Kauniit maalaismaisemat. Kissat. Mad Max: Fury Road (jota en käynyt katsomassa elokuvateatterissa viittä kertaa wait who am I kidding yes I did). Hyvät kirjat. Hyvät ystävät.

Pitkän matkan jälkeen kotona

10. Oletko viime aikoina kokenut ahaa-elämyksen? Minkä?

En mitään niin suurta oivallusta, että sen vallan ahaa-elämykseksi luokittelisi.

11. Mitä haluaisit sanoa kollegoillesi?

Ohjeistuksessa annettiin vapaat kädet määritellä, kuka on kollega, joten vaikka itse olen vasta kastanut varpaitani true-kisakuvaajien altaaseen enkä syvemmälle taida koskaan uskaltaakaan, en viime viikonlopun Keuruun kenttäkisojen jälkeen voi kuin ihmetellä, miten te jaksatte? Pitkät päivät, matkat, kuvankäsittelyt? Ja kuvien toimituksen, laskutuksen, ja muut hommat vielä siihen päälle.. Ei, minusta ei tosiaan tule edes puolivakavissaan olevaa kisakuvaajaa ikinä :D

Huh, se urakka takana! Yleensä olen laiska ja livistän haasteen levitysosuudesta, koska olen niin hemmetin huono keksimään järkeviä kysymyksiä.. Ja nytkin yrityksestä huolimatta se jää puolitiehen, koska muuten tämä postaus tulisi roikkumaan luonnoksissa hamaan tulevaisuuteen, niin laitetaan rästijono nytkähtämään eteenpäin edes tältä osin.