Mitali-Mini iskee jälleen - Keuruu 15.-16.8.

Rästipostausjonossa olisi vähän muutakin työstettävää, mutta hoidetaan kisaviikonlopun muistelut tuoreeltaan alta pois, ennen kuin täti (sunnuntaina kääntyi mittariin taas yksi vuosi lisää..) unohtaa kaiken.. Miniponin luokse vei taas tieni, kun Keuruulla kisattiin 3-tason kenttäkilpailut, joissa ratkottiin myös muutamia aluemestaruuksia, mukaanlukien Keski-Suomen alueen yleinen kenttämestaruus. Minillä ja Lindalla oli edessä luokkanosto tuttariin, joka samalla oli mestaruusluokka, ja minut oli hevosenhoitovelvoitteiden lisäksi värvätty semiviralliseksi kisakuvaajaksi. Pitkiä päiviä oli tiedossa, kun Keuruulle saatiin kasaan kaikkiaan 65 starttia.

Ajelin Keuruulle perjantaina, koska lauantain puolella olisin saanut startata matkaan jo aamuyöstä. Myös Mini ja Linda olivat saapuneet kisapaikalle perjantaina, joten ilta sujui hevosen kanssa ja huomista kisapäivää valmistellessa. Loppuillaksi päädyin vielä pysäköinninohjaukseen vastaanottamaan viimeisiä hevoskuljetuksia. Kun lopulta, kai joskus yhdentoista jälkeen, pääsin kömpimään pihapiirin majoitusaittaan, ei unta tarvinnut kauaa odotella..

Aikainenhan se oli lauantain herätyskin, kun kisapäivä alkoi jo kahdeksalta. Hevosen syöttö, oma aamupala, karsinan siivous ja Minin kävelytys tuli hoidettua ennen ensimmäistä starttia, jolloin asettauduin tietysti kameran kanssa ratsastuskentän laitamille. Nikonin kanssa raksuteltiin menemään aamuauringon kirkkaassa loisteessa, kunnes oli aika mennä avustamaan Minin kuntoonlaitossa. Kun ratsukko lähti verkkaamaan (ensin kävelemään pellolle), kipaisin taas radan varteen.

Koska en ole vielä tätä uutta supervireen kouluponi-Miniä päässyt näkemään tositoimissa, piti sitä mennä vielä verkkamaneesiinkin hetkeksi ihmettelemään. Näytti oikein hyvältä!

Ja hyvältä se näytti radallakin. oikein sujuvasti seilasivat läpi Helppo B.3:n. Tehokas tulospalvelu naputteli tulokset niin nopeasti Equipe Onlineen, että ne sai melkein heti kurkistaa puhelimesta - 68.409 % ja siinä vaiheessa luokkaa kärkisijalle!

Ihnariskaponi ja ikuinen laihdutuskuuri..

Kun kaikki tutustumisluokan 22 ratsukkoa olivat koulukokeensa suorittaneet, piti johtosija täpärästi edelleen, tuloslistalla seuraavat tulivat alle puolen pisteen päässä, Minin ja Lindan tuloksen ollessa 47.4 virhepistettä.

Koska Keuruulla sekä koulu- että estekoe suoritetaan samalla kentällä, oli tuttarin jälkeen vielä vuorossa harrasteen koulu ennen kuin päästiin radanrakennukseen (välissä käytiin myös kävelemässä tuttarin maastorata). Harrasteen viimeinen koulustartti oli vähän ennen viittä, ja esteosuus alkoi helpon luokan suorituksilla muistaakseni kuuden aikoihin.

Olipa mukavaa pitkästä aikaa kuvata vähän "isompia" esteitä. Itse asiassa, minulla taitaa olla "aukko sivistyksessä" tuosta perus-kasikympistä ylöspäin, jos ei sitten jotain Horse Show'ta lasketa. En nimittäin äkkiseltään muista, olenko koskaan ollut kuvaamassa esim. kansallisia estekisoja muuta kuin joidenkin tuttujen hevosten starttien verran.. Ja Ypäjän kuninkaallisissa, tietysti.

Minille ja Lindalle kertyi kolme puomia eli 12 vp esteradalta, mikä heikensi asemia sijalle 11, ja nosti virhepistesaldon lukemiiin 59,4. Keski-Suomen mestaruudessa olivat kuitenkin vielä pronssimitalissa kiinni.

Hattua täytyy kyllä nostaa järjestäville seuroille, Ääneseudun Ratsastajille ja Keurusseudun Ratsastajille, ja niiden ahkerille talkooporukoille. Kilpailusuoritukset alkoivat lauantaina kello 8, ja viimeinen starttasi yhdeksän aikoihin esteradalle, ja toimihenkilöiden päivä oli tietysti sitä vielä pidempi. Itsekin tuli siinä kuvaillessa kierrettyä koko kenttä ympäri auringon siirtyessä ja lopulta laskiessa. Auringonlasku olikin aika turhauttava ajanjakso, kun hevoset hyppäsivät valosta varjoon, tai päinvastoin.. Tällaisen päivän jälkeen kyllä taas uni maistui, kunhan hevonen oli ensin hoidettu, tietenkin.

Sunnuntaina herätys soi seitsemältä, ja hevosten aamusyötön jälkeen sai vielä hetken jatkaa unia ennen aamupalalle lähtöä. Korpi-Jukolan tilalla tarjoillaankin monipuolinen, ihan hotellitasoinen aamupala, jolla jaksaa pitkälle päivään :) Hevosenhoitotoimenpiteet veivät taas aamusta osansa, ja ei aikaakaan kun kello alkoi lähennellä yhtätoista ja maastokokeiden alkamista. Hyvän kuvauspaikan löytäminen helppoon luokkaan vei hetken, ja jäinkin sitten luokkien välisen tauon ajaksi kävelemään vielä tuttarin radan läpi, jotta löysin esteen joka ei ollut voimakkaiden valon ja varjon ristiriitojen alla. (Lindalla oli siskonsa hevosenhoitoapuna, joten itse sain keskittyä kuvaushommiin.)

Alashyppy jännitti etukäteen, mutta hienosti meni

Starttivuorossa yhdeksäntenä radalle pyyhälsi Mini, ja aivan upeasti sujuikin ratsukolta ensimmäinen tuttarin maasto! Vain veteenmenosta oli hieman neuvoteltu, mutta virheitä siitä ei tullut, ja pienestä jumituksesta huolimatta oikein reippaassa ajassa (03:03, kun ihanneaika oli 03:16) pääsivät maaliinkin. Nollavirheillä siis maasto läpi!

Kokonaistuloksissa tämä riitti nostamaan pari pykälää ylöspäin kahdeksanneksi, kun kuusi sijoittui. Keski-Suomen alueen yleisessä kenttämestaruudessa ratsukko pääsi juhlimaan hopeamitalia :)

Tuttarin ja mestaruuksien palkintojenjaon aikana harrasteen maastokoe oli jo käynnissä, joten suosiolla pidin siinä kohti ruokatauon ennen maastoradalle palaamista. Harrasteen aikana en oikein enää löytänyt hyvää estettä kuvattavaksi, kun metsässä oli niin voimakkaat varjot (tosin, ei se jälki sitten tietokoneen näytöllä enää niin pahalta näyttänyt), ja oma kisakunto oli jo sen verran tapissa, että tyydyin suosiolla katsomaan viimeisiä ratoja ihan omin silmin enkä kameran linssin läpi. Vielä oli edessä pitkä matka kotiinkin.

Kuvia reissusta jäi harhalaukauksien karsinnan jälkeen noin 1800, herranen aika! Netistäkin niitä jo löytää täältä. Kyllä tästä sain taas hyvän muistutuksen, että ei minusta varmaan tule ikinä intohimoista kisakuvaajaa..

Mini ja Linda puolestaan ovat kohdistaneet tarmonsa rataestetreeniin lähestyessä Ypäjän kuninkaallisia ja Kasvattajakilpailua, johon osallistuvat estepuolella. Niin missä se kenttähevosten Kasvattajakilpailu viipyy? ;) Valmistautumista ehti myös haitata Minin pieni kesäflunssa, mutta onneksi se toipui siitä nopeasti. Kasvattajakilpailun lisäksi Ypäjällä on määrä startata pari verryttelyluokkaa alle, ja sunnuntaina 80 cm tasolla hypättävä samansukuisten joukkuekilpailu, jossa Mini toimii parina jaapelilaiselle ruunalle Pikku-Epeli. Kahden viikon kuluttua siellä sitten ollaan. Iik. Väkisinkin alkaa jännittää, vaikka mitään menestyspaineita ei tietenkään ole, jo osallistuminen on saavutus sinänsä.