torstai 21. tammikuuta 2016

Sukusiitospeliä ja orispekulointia

Koska prokrastinaatio aina voittaa tähdellisemmät rästihommat, tein eilen pienen sukusiitosselvityksen Sukupostin Dream Pedigreetä ja Hippoksen Jalostusoriit-sivustoa hyödyntäen. Vaikka varsa-asiat eivät tänä vuonna ajankohtaisia olekaan, kyllähän se koko ajan pikkulämmöllä muhiva varsakuume alkaa aina kevään korvilla nostamaan asteita. Siispä tässä on viime aikoina tullut paljonkin mietittyä sitä, millainen sulho sitten aikanaan Minille mahtaa valikoitua, ja asiasta on myös keskusteltu Minin vuokraajan kanssa, joka siitä todennäköisesti varsan itselleenkin teettää ennen tamman palautumista kotiin. Kun vielä erisukuisten tila ja suomenhevosen tulevaisuus ovat olleet kuuma puheenaihe ht.netissä, pyörivät nämä asiat kahta enemmän päässä. Millaisilla valinnoilla voisi itsekin edesauttaa rodun mahdollisimman laajan geeniperimän säilymistä?

t. Ratsumäen Minja
i Jaapeli ii Jaafet iii Jaska iiii Erilo
iiie Ero-Vihje
iie Pimastin iiei Rimastin
iiee Eri-Pulu
ie Riana iei Muisto ieii Ponne
ieie A.K. Helka
iee Riento ieei Raketin
ieee Virma
e Mimun Milja ei Jalo eii Vara-Veto eiii Hätävara
eiie Liinu
eie Ilta eiei Kajuri
eiee Helyke
ee Mimmuli eei Vieterin-Vilinä eeii Vieteri
eeie Miina
eee Huvitar eeei Muisto
eeee Huviri

Ministä itsestään ei tietenkään täysin erisukuista saa, koska sen eeii. on Vieteri. Erisukuiseksihan kutsutaan hevosta, jolla ei suvussa ole valtaoriksi laskettuja hevosia Vieteri, Suikku, Hilu tai Vokker. Laskelmien mukaan (kiitos upeasta työstä nimim. Valkosukalle) erisukuisia suomenhevosia olisi koko rodusta vain 6 %, loput siis periytyvät ainakin jostain noista neljästä valtaoriista, ja koko ajan nouseva osuus useammasta kuin yhdestä, valtaoriita sukutaulussa myös kerraten. Minillä se Vieteri siis jo taustalla kummittelee eikä asia muuksi muutu (jotkut tosin edelleen laskevat erisukuisuuden neljän polven mukaan, eli kun valtaori "putoaa" viidenteen polveen, jälkeläisestä tuleekin erisukuinen - tällä matematiikalla myös Minin varsaa voisi kutsua "erisukuiseksi", mutta itse en asiaa näe niin).

Jos ihan suvullisesta näkökulmasta asiaa lähestytään, tärkeää olisi Minille oria valitessa välttää Vieterin kertaamista (eli ori ei saisi periytyä Vieteristä), ja tietysti muukin läheinen sukulaisuus on mustalla listalla. Vieterittömyyden lisäksi täysi erisukuisuus olisi myös ehdottomasti plussaa.

En nyt tässä postauksessa uppoudu avaamaan terminologiaa sen tarkemmin, mutta jos sukusiitosasteesta kiinnostaa lukea enemmän faktaa, sitä löytyy seuraavasta artikkelista: Hevosten sukulaisuudet ja sukusiitos (teksti Minna Mäenpää).

Pelkkä sukusiitosaste ei tietenkään kerro kaikkea yksilön perimästä, se vain vertaa vanhempien sukuja toisiinsa. Tästä hyvä esimerkki on Minin emä, Mimun Milja. Sen emä Mimmuli on 3 +3 linjattu Vilperiin, joten sen sukusiitosaste on korkeahko, 6.330 %. Kun Mimmuli on astutettu Jalolla, jonka kanssa sillä ei lähimmissä polvissa ole yhteisiä sukulaisia, on Mimun Miljan sukusiitosprosentti puolestaan niinkin alhainen kuin 2.046 %, mikä vähän "häivyttää" sitä seikkaa, että sen emänpuolen suvusta löytyy tuo linjaus Vilperiin.

Kun päädytään linjajalostukseen, sen taustalla pitäisi aina olla hyvät perustelut ja linjattavan yksilön pitäisi olla poikkeuksellisen laadukas. Minin oma sukupuu edustaakin tässä asiassa sellaista tahallista työtapaturmaa, sillä ori Muisto esiintyy niin isä Jaapelin kuin Minin emänkin taustalla, ja näin nimi kertautuu Minin sukutaulussa polvissa 3 + 4. Tietoinen, joskaan ei kovin tarkoituksellinen valinta, mutta kun minä halusin sen jaapelivarsan! Tämä linjaus nostaa Minin oman sukusiitosasteen lukemiin 4.100 %, mikä ei silti kauhean korkea luku ole. Tavoiteltavasta sukusiitosasteesta liikkuukin paljon mielipiteitä. Ylle linkitetyssä artikkelissa todetaan seuraavaa: "Haitallisen sukusiitosasteen rajana pidetään yleensä kymmentä prosenttia, mutta jalostuksessa sukusiitosaste tulisi pyrkiä pitämään alle kuuden prosentin, eli serkusparituksia tulisi välttää (varsan sukusiitosaste 6,25)." J-suunnan jalostuksessa nuo kutoset tuntuvat jo normaaleilta ellei pieniltä, kun viime vuosina syntyneitä varsoja katsoo, ja kymppiä lähentelevätkin luvut ovat arkipäivää. Muilla jalostussuunnilla tilanne lienee maltillisempi, mutta suurempaa vertailua näistä tuskin on tehty. On myös mainittu siitäkin huolenaiheesta, että nämä erisukuisemmat suomenhevoset ovat melko paljon sukua toisilleen - eli jos niitä paritetaan keskenään valtaoreja vältellen, jälkeläisten sukusiitosprosentit kasvavat. Itse näkisin, että omassa jalostustyössäni (joka vielä on sitä ajatustyötä vain) vitosella alkavalle sukusiitosprosentille saisi olla jo oikeasti perustellut syyt. Mahdollisimman alhaisiin lukuihin tietysti pyritään, mutta kuten yllä jo mainitsin, pitää sukujen läheisyyttä arvioida muutenkin kuin sukusiitoksen kannalta.

Koko Sukuposti.net on tietysti jokaisen jalostajan unelmasivusto, mutta erityisesti Dream Pedigree on kultaakin kalliimpi työkalu, jolla muutamalla napinpainalluksella näet mahdollisen ori- ja tammayhdistelmän yhteiset nimet sukutauluissa ja jälkeläisen sukusiitosasteen. Paljon tätä on tullut nakutettua vuosien varrella myös Minin kohdalla orikandidaatteja miettiessä, mutta eilen sitten innostuin vähän laajamittaisemmasta selvityksestä. Toiseen välilehteen auki Dream Pedigree ja toiseen Hippoksen Jalostusoriit-kuvaston R-oriit, ja ei kun naputtelemaan!

Joukosta poistin muutamia ruunatuksi tietämiäni tai muuten sellaisia, jotka eivät ole käytössä. Sitä en nyt mistään lähtenyt vertailemaan, onko tuonne Hippoksen orisivulle tosiaan lisätty kaikki R-oriit, mutta se oli äkkiseltään helpoin paikka niiden etsimiseen. Muutaman poiston jälkeen oreja jäi jäljelle 68 kappaletta. Ja tältä näyttivät aakkosjärjestyksessä mahdollisten varsojen sukusiitosasteet:
  • Anisian Alvar 3.945 %
  • Arran Aleksi 6.276 %
  • Arran Asseri 5.120 %
  • Arvolan Aapeli 3.531 %
  • A.T. Jesperi 3.310 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Corleone 4.703 %
  • E.V. Jovankka 4.225 %
  • E.V. Tiikeri 4.677 %
  • Friisin Paletti 4.994 %
  • Haavekuva 3.494 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Harjun Kakkonen 3.608 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Herkko Hurmaus 3.916 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Herra Herman 4.256 % (Vieteri-vapaa)
  • Hessin Leevi 4.310 %
  • Hillan Jarran 4.890 %
  • Hurran Toivo 4.478 %
  • Jalopeno 4.177 % (Vieteri-vapaa)
  • Joelime 4.316 %
  • Jämpti 4.052 % (Vieteri-vapaa)
  • Kiripassi 4.978 %
  • Knut 3.154 %
  • Knuutilan Veikko 3.895 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Kuningas Ässä 4.108 % (Vieteri-vapaa)
  • Köyhien Ystävä 4.625 % (Vieteri-vapaa)
  • Lakeuden Ihme 4.772 %
  • Lastun Leka 3.097 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Lendur-Eemil 4.461 % (Vieteri-vapaa)
  • Lillin Liekki 4.326 % (Vieteri-vapaa)
  • Lorentso 2.978 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Mannin Vilperi 3.827 %
  • Maranello 4.422 %
  • Murron Into 3.998 % (Vieteri-vapaa)
  • Murron Valo 4.963 % (Vieteri-vapaa)
  • Neviisi 4.316 % (Vieteri-vapaa)
  • Niisun Nestori 3.742 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Notholmens Timjan 4.766 %
  • Palon Totemi 5.002 %
  • Pette 3.993 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Pikku-Jätkä 5.441 %
  • Pilven Pyhimys 5.292 %
  • Pimun Vilske 4.148 %
  • Pipoli 4.143 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Pirvetti 4.307 % (Vieteri-vapaa)
  • Ponuveikko 4.567 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Preussi 4.913 %
  • Pörnä-Poika 4.027 % (Vieteri-vapaa)
  • Raja-Myrsky 5.013 %
  • Rannan Ruhtinas 4.548 % (Vieteri-vapaa)
  • Ratsu Reima 2.989 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Rohkelikon Armas 4.834 % (Vieteri-vapaa)
  • Romeon Poju 4.422 %
  • R.T. Kajaus 3.765 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Salmiakki Poika 3.904 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Savelan Hemuli 3.497 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Silvolan Hemminki 4.303 % (Vieteri-vapaa)
  • Sirun Oliver 4.359 %
  • Sumun Lordi 4.322 %
  • Säkkärän Sälli 2.827 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Tosi-Romeo 3.712 % (Vieteri-vapaa)
  • Trio 4.462 % (Vieteri-vapaa)
  • Tussarin Luonnos 3.941 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Valon Veikka 5.035 % (Vieteri-vapaa)
  • Veeran Taaveri 4.164 %
  • Veihaivei Jii 2.998 % (Vieteri-vapaa, erisukuinen)
  • Vihi-Totti 3.752 % (Vieteri-vapaa)
  • Villi-Myrtti 4.487 %
  • Voiveikko 4.461 % (Vieteri-vapaa)
  • Ypäjä Arska 3.762 %
Alhaisimman sukusiitosprosentin saa oriin Säkkärän Sälli kanssa, 2.827 %. Alle kolmen jää myös kolmen muun oriin kanssa, nämä ovat Veihaivei Jii, Lorentso ja poikansa Ratsu Reima. Alle kolmosen oriit ovat kaikki erisukuisia. Olen toki aiemminkin tulevien varsojen sukutauluista unelmoidessani pannut merkille, että kovin korkeita lukemia Miniä ei saa oikein minkään orin kanssa parittaessa, ja tämä listaus nyt viimeistään vahvisti sen, että kyse ei ole ollut vain sattumasta. Valtaosa oreista tuottaa kolmosella tai nelosella alkavan sukusiitosprosentin, näistä 68:sta vitosella alkaa ainoastaan 6 yhdistelmää, ja sitä korkeampi olisi vain Arran Aleksi, 6.276 %. Tästä voisi siis päätellä, että suvullisesti Minin jalostusvalinnoissa on paljonkin pelivaraa. Jopa sellaisten nimien kanssa, joilla tuo "peikko" Vieteri kertautuu, sukusiitosprosentti jää kohtuullisen alhaiseksi, tästä esimerkkinä vaikka itsekin Vieteriin 3 + 3 linjattu Corleone, jonka kanssa ss% on silti alle viiden. Mielenkiintoista!

Säkkärän Sälli ja poika Kulta-ahon Kasimir Orikavalkadissa 2011
Säkkärän Sällin juuri hiljattain "löysin" uudelleen, minulla on ollut joku alitajuntainen käsitys siitä, että oriissa oli jotain perustavanlaatuisesti Minin kanssa riitelevää, mutta siihen tarkemmin tutustuessani sainkin huomata, että ei siinä mitään ns. vikaa ollutkaan. Minille partneria katsoessa etujalkojen asennoista ei uskaltaisi tinkiä, ja se karsii näistä alle kolmosen oreista Lorentson (sapeli) ja Veihaivei Jiin (yhdensuuntaissiirtymää). Lorentson pojan Ratsu Reiman kohdalla sain tämän "tutkimuksen" jälkeen kokea pienen herätyksen, ja tämä ori alkoikin kiinnostaa oikein kovasti! Melko matalan sukusiitosasteen yhdistelmiä on kuitenkin paljon, mikä on tietysti ehdottomasti hyvä asia, mutta orivalinnan vaikeuteen ei ainakaan tästä löytynyt suurta apua ;)

Orivalinta ei kuitenkaan ole tämän hetken asia, ja kenties markkinoille on ehtinyt astua jo uusiakin varteenotettavia, ehkä jopa kirkkaasti ylitse muiden olevia vaihtoehtoja, ennen kuin se valinnan aika koittaa. Tämä oli vain tällainen pieni väliaikaselvitys, ja pelkästään yhtä "arvostelutekijää" käyttäen. Lopulliseen valintaan vaikuttaa moni muukin asia, kuin pelkkä suku. Täydellistä oria ei ole, mutta missä asioissa ollaan valmiita tekemään kompromisseja? Mini olisi tarkoitus tulevana kesänä kantakirjata anteeksi jalostusarvosteluttaa.?. arvost.. viedä jalostusarvosteluun*? Siitäkin lausunnosta saadaan lisämateriaalia orivertailuihin, kun tiedetään mikä on se ns. lopullinen virallinen arvio tammasta on.

Neiti jalostusmateriaali syksyllä Ypäjällä
*Itse pääsen onneksi tutustumaan uuteen jalostusohjesääntöön ja näyttelyuudistukseen Suomenhevoskasvatuksen seminaariin Ypäjälle 6.-7.2., jos vaikka tämä terminologiakin alkaisi pikkuhiljaa luonnistumaan. Tuonne kannattaa kyllä lähteä, mielenkiintoista asiaa luvassa viikonlopun täydeltä. Lauantaina nähdään demossa R- ja P-tamman uudenmuotoiset jalostusarvostelutilaisuudet, mikä tietysti itseäni kiinnostaa kovasti, kun tuo koitos sitten Minilläkin on edessä.

2 kommenttia:

  1. Ai että. Lempiaihe varmaan hamaan vanhuuteen asti! :D Siulla on kyllä niin hyvä tilanne tamman kanssa. Selmalla kun löytyy kauempaa Hilu ja Vieteri (ne yleiset) ja lisäksi Totti ja Luonnos (jotka on melkein kaikilla erisukuisilla) niin vähiin käy alle 5% yhdistelmät. Mutta on niitä jokunen sentään. ;) Jos saisin joka vuosi teettää varsan, niin sieltä tulisi varmaan Knuutilan Veikosta, Savelan Hemulista, Vinha Paanarista ja Ravistelista ainakin. Uusia voisi kyllä Herkko Hurmauksella. Tää on tätä köyhän tammanomistajan sudokua näitä miettiä. Nextille levelille pääsee sitten kun alkaa katsoa sulhasta jostain haaveyhdistelmästä syntyneelle haavetammavarsalle. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kun kaikki nimet oli laskettu ja naputeltu ja lista valmis, tuota lopputulosta tuijotti hetken aika ällistyneenä, että kautta linjanko oikeasti noin alhaisia lukemia tuli, kun koko R-oripopulaatio on laskettu. Vähän sillä ajatuksellahan tuon emätammakin aikanaan tuli hankittua, kun ei (siitä Vieteristä huolimatta) se ihan tusinasukuinen ollut, eikä näköjään Jaapeliin yhdistäminen pahasti metsään mennyt sekään. Tälle riittää kyllä valinnanvaraa, ja toivottavasti tämän jälkipolvillekin. Itsehän sitä aina tammavarsaa toivoo, että siitä voisi tammalinjaa taas jatkojalostaa, mutta pitää tästä varmaan mahdollinen orivarsakin yrittää palleineen säilyttää :)

      Mutta on siinä mielenkiintoisia vaihtoehtoja Selmallakin. Tähänastinen jälkikasvu on ainakin vaikuttanut niin mukavalta, että syytä onkin haaveilla ja pelata näitä pelejä ;)

      Poista