Kirjapostaus, osa 1

Olen jo pitkään suunnitellut jonkinlaisen kirjapostauksen tekoa, mutta aina vain lykännyt sitä sitten-ehkä-joskus-pinoon (seliseli). Nyt sain kuitenkin kipinän lähteä kirjahyllyjäni penkomaan, kun Pennie blogissaan oli aiheeseen tarttunut - ideakrediitit siis hänelle. Ja jotta hupia riittää pidemmäksi aikaa - tai ainakin jotain postausaiheita itselleni - teen kirjaesittelyni muutamassa osassa.

Kuten olen jo satakunta kertaa eri yhteyksissä maininnut, minä keräilen hevoskirjoja. Mitä vanhempia, sen parempi. Näinpä on luonnollista aloittaa kokoelmani senioreista, tai siis niiden parhaimmistosta/erikoisuuksista.

Kirjahyllyjeni kirkkain timantti on se mikä koko keräilyn aloittamisen on vuosia sitten innoittanut: Hevoshoidon käsikirja, Gummerus & Alfthan, 1917. Tämä kirja on löytynyt kaatopaikalta. Luit aivan oikein. Millaisia aarteita jotkut moukat heittävätkin pois! Kaikenkattava käsikirja on edelleen painonsa arvoinen kultaa. Yngve Bützowin Ratsuhevosen ja ratsastajan koulutus (1943) on Huuto.net-löytö, kuten suurin osa kirjoistani. Todella harvinaista kirjaa olin jäljittänyt jo vuodet, kun se lopultakin osui silmiini. Mitä ratsastukseen tulee, pyörää harvoin keksitään uudelleen, ja tämäkin opus on miltei kannesta kanteen edelleen aivan pätevää tietoa, ja aihealueiltaan huomattavasti laajempi kuin oikeastaan mitkään nykypäivän ratsastusoppaat. Kolmantena kuvassa on myös yksi suurista suomalaisen hevoskirjallisuuden klassikoista, nimittäin L.J. Fabritiuksen Kengitysopin käsikirja (2. painos, 1941). Tähänkään ei ole ajan hammas juuri purrut, vaan se on ollut vuosikaudet Se Kengityskirja.

Suomalaisesta hevoskirjallisuudesta on käytännössä mahdotonta puhua mainitsematta Soini Talaskiveä. Omintakeiseen tyyliinsä hän on kirjoittanut, kääntänyt ja toimittanut lukuisia hevoskirjoja. Etunenässä tunnetuin on varmasti Suomalainen hevoskirja, alunperin 1977 ilmestynyt eepos, josta itselläni on 1990 julkaistu toinen tarkastettu painos. Sen lienee jokainen kaikki lähikirjastonsa hevoskirjat läpi kahlannut joskus lukenut. Itseltäni löytyy myös Talaskiven Ratsastuksen opas (1967), joka on uudistettu versio alunperin 1939 ilmestyneestä Ratsastustaidon alkeet -kirjasta. Otavan julkaisemat Hevoskalenterit (itseltäni löytyvät 1974, 1975 ja 1977) ovat maanmainioita kirjasia joista löytyy "asiantuntijan hauskaa ja pätevää tietoa hevosista, näiden koulutuksesta ja hoidosta, hevosurheilusta". Talaskiven omintakeista kirjoitustyyliä on aina ilo lukea! Kuvassa lisäksi Talaskiven kääntämä ja Suomen oloisin sovittama Hevosharrastuskirja (1968), jonka lopusta löytyvä luettelo suomenkielisestä hevoskirjallisuudesta on ollut suuri apu etsinnöissäni.. Siinä missä samaan Mitä-Missä-Milloin-sarjaan kuuluva Ratsastuksen opas keskittyy yksinomaan aiheeseensa, Hevosharrastuskirja on kattavampi tietopaketti jossa käsitellään myös esim. terveydenhoitoa ja ruokintaa. Ruokinta onkin ehkä se rankimmin ajan vanhentama aihe näissä kirjoissa - vai miltä kuulostaa tavallisen lämminverisen ratsuhevosen rehuannos normaalissa työssä: 5 kg kauroja, 5 kg heiniä ja 5 kg olkia?

Mikäli edellämainittuun Talaskiven kirjallisuusluetteloon on uskominen, on Ratsastajan käsikirja (Viljo Forssell, 1922) se aivan ihka ensimmäinen suomalainen ratsastusopas, joten sehän oli tietysti hankittava kun sellainen vain vastaan tuli. Werner Walldenin Ratsastuskirjan näköispainoksen (2001) puolestaan olen ihan sattumalta pelastanut Inkeroisten kirjaston poistohyllystä, myöhemmin ostin ihan aidon asian (1952) Huuto.netin kautta. Tämä on sellainen kirja, mitä ehdottomasti suosittelen jos sen vain käsiinsä saa! Todella hauskaan ja elävään tyyliin kirjoitettu kirja, jossa on runsas kuvitus.

Näistä kaksi ensimmäistä ovat kulkeneet mukana jo lapsuudesta asti (ja sen näköisiä ovatkin). Anne Saarisen ja Seppo Laineen Ratsastuksen abc (1987) on monipuolinen, helppolukuinen ja hauska perusopas, SRL:n Ratsastuksen käsikirja (1990) kaavamaisen kuiva ohjesääntö josta en ole oikeastaan koskaan pitänyt. Jostain syystä olen kuitenkin hankkinut myös sen vanhemman painoksen, Ratsastuskäsikirjan (1976) kun halvalla sain..

Kirsi Tonttilan Varsasta kilpahevoseksi (1976) houkuttelee paitsi nimellään, myös lupaavalla alaotsikolla "Mitä jokaisen harrastajan tulee tietää ratsusta ja sen kouluttamisesta" mutta varsinainen koulutusosio ei ole montaakaan sivua pitkä - mutta ei kai sitten harrastajan tarvinnutkaan enempää tietää? Kirjan parasta antia ovat rotuesittelyt, sieltä oppii mm. että islanninhevoset ovat pörröisiä ja kömpelöitä. Marvi Jalon Miten tulen toimeen hevoseni kanssa (1980) on vuosia vanha kirppislöytö, eikä sekään ole onnistunut valitsemaan sisältöään kuvaavaa nimeä. Todellisuudessa tämä mahtava kirja on omien sanojensa mukaan "ystävän ääni silloin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen kaviouralla" ja suunnattu täyttämään niitä jokaisen pikku ratsastajan mielessä olevia aukkoja, kun tuon SRL:n Ratsastuskäsikirjan tyylinen opas kertoo ideaalihevosista, joita ne 70- ja 80-luvun puolantuontituntsarit ja naapurin työhevoset eivät ihan olleet. Siihen aikaan, kun se ratsastuksenopettajakin oli vielä armeijankuria ylläpitävä puolijumala jolta ei mitä tahansa kysyttykään, mikä ei nykypäivän asiakaspalvelun ja pedagogian hengessä kävisi päinsä. Kirjan kruunaa ylistävä kappale Yksityishevosista. Yksityishevonen oli iloinen, herkkä, hyvin koulutettu hevonen jota tulee kohdella silkkihansikkain, jos Yksityishevosen Omistaja joskus sallisi luvan Yksityishevosella ratsastamiseen.. Nyt esteille! (Britta Bergström, 1979) on niin vahvasti kääntäjänsä ja toimittajansa Talaskiven näköinen, että sen voisi melkein laskea hänen kirjoittamakseen.. Suppeahkon mutta edelleen pätevän esteratsastuksen perusoppaan hieno puoli on, että vaikka muuten siinä ei hevosenhoitoa tai muuta käsitellä, on kavionhoidolle ja kengitykselle uhrattu monta sivua hyvine kuvineen. "Se kuuluu ratsastajan yleistietouteen", valistaa kirja, ja tämä seikka nykyään monelta unohtuu!

Yksi hevoskirjojen suurista käsitteistä on tietysti Ulla-Maija Aaltonen, eli kaikille tutummin Uma. Hevoshullussa vuosia seikkaillut Misty perheineen sai myös usean kirjan, joista itseltäni löytyvät Cappuccino - Kenttäkilpailun aakkoset (1989) sekä Minkin koulukirja (1979). Nämä liikkuvat markkinoilla melko korkeilla hinnoilla joten en ole niitä kovin hartaasti metsästänyt, kenttäkirjan löysin kirjaston poistohyllystä ja koulukirjan ostin joskus todella halvalla Huuto.netistä, kun sattui saamaan. Myös HH:n Misty vastaa -palstan kysymyksiä kirjaava Oma hevonen (1989) seisoo hyllyssä.

Tässäpä näitä! Ehkä nämä riittävät vanhusten osalta. Seuraavaan postaukseen taidan kasata (vähän tuoreempien) ratsastuskirjojen parhaimmistoa..

Jos lukijaa ryhtyi askarruttamaan, mistä tällaisia aarteita oikein löytää, on useaan otteeseen mainittu Huuto.net helpoin paikka aloittaa. Harvinaiset yksilöt ja halutut kirjat ovat tietysti hinnoissaan, mutta alle kympilläkin pääsee usein tekemään melkoisia löytöjä. Vertailua kannattaa tehdä, samaan aikaan voi eri myyjillä olla samaa kirjaa huikeilla hintaeroilla. Itse olen laiska kiertämään kirpputoreja, mutta aina ajoittain sieltäkin jotain sattuu mukaan, tosin yleensä vähän uudempia kirjoja. Vanhojen Hevoshullujen ja muiden lehtien hamstraamiseen kirpparit taas ovat yleensä kultakaivoksia :D