Varustepostaus: Elintärkeät

Varustepostauksia toivottiin ja saamanne pitää! Tämä onkin samalla blogin 150. postaus, joten olkoot se samalla erikoispostaus sen kunniaksi. Koska hevosten varusteiden penkominen läpi tuntuu tällä hetkellä turhan vaativalta urakalta (ja kasa satulahuopia pitäisi käyttää pesulassa), aloitan omista vermeistäni. Siispä, TOP 5 (+ bonus): Mitä ilman Krista ei millään pärjäisi. Käytännönläheinen aihe siis, jätetään ne materialismin ylistykset toiseen kertaan, tai kertoihin ;)

1. Kyra K Edinburg -takki

Ratsastaja ei näillä leveyksillä pärjää ilman hyvää talvitakkia. Se on asia jonka varmasti jokainen voi allekirjoittaa. Omasta naulakostani löytyy niin Kingslandia, Equilinea kuin Wahlsteniakin, mutta yksi on iänkaikkisesti ylitse muiden; Kyra K:n Edinburg. Laadukkain, kestävin, käytännöllisin ja vain yksinkertaisesti parhain takki mitä kuvitella saattaa. Nykymuoti suosii alaselän paljaaksi jättävää bombermallia, mutta itselleni Edinburgin mukainen ratsastustakkimalli on se ainoa oikea. Se suojaa, se lämmittää. Ja ne käytännölliset ominaisuudet! Tuskin on montaa takkia, jossa olisi näin paljon taskuja. Ehdoton lempi-innovaationi ovat Edinburgin hanskataskut ison etutaskun päällä. Niihin voi myös märät tai lumiset hanskat tarpeen mukaan sujauttaa ilman pelkoa niiden hukkumisesta, tai siitä että muut taskussa olevat tavarat kastuvat. Isossa etutaskussa on jopa erillinen, neppareilla kiinnitettävä Sugar Pocket - hevosten makupaloja varten, luonnollisesti, ilman että sokeri tai muut muruset tahraavat isoa taskua. Takin sisältä löytyy vielä yksi tasku ja kännykkätasku, sekä rinnuksilla on molemmin puolin vielä taskut. Edinburg muuttaakin sinut ihmislinkkuveitseksi tai oman elämäsi macgyveriksi: mukana kulkevat kaviokoukut, taskukokoiset työkalut, pienet Helosan-tuubit, varahokit, harjakammat, paalinarunpätkät, kumilenksut, mitä ikinä voit kuvitella tarvitsevasikaan. Kuin pisteenä i:n päälle kokonaisuuden kruunaa selästä esiinvedettävä RIDER-heijastinläppä.

Surullisinta Kyra-vaatteiden palvonnassa on tietenkin se, että niitä ei enää valmisteta. Ennen koko tuotannon lopettamista vuosiksi markkinoilta kadonneesta Edinburgista tehtiin vielä päivitettyä painosta pari vuotta sitten, mutta näidenkin metsästäminen on varmasti kiven alla. Onneksi minun takkini palvelee vielä vuosia. Kovasti hakusessa on kuitenkin uusi kesämallin sama takki eli Traveller, koska yli kymmenen vuotta vanha entiseni on jo parhaat päivänsä nähnyt ja nauttii lähinnä museostatusta vaatekaapissani. Elin vahvasti siinä toivossa että Edinburgin uudelleenlämmityksen myötä myös Traveller olisi tullut uudestaan myyntiin - no ei, kun koko merkki otti ja loppui :(

2. Roeckl-hanskat

Itse käytän hanskoja oikeastaan aina hevosten kanssa puuhaillessa. Tapaturma-alttiina ihmisenä yritän edes sen verran panostaa turvallisuuteeni, että en kuori nahkoja käsistäni hevosten rempoessa. Ja tallitöissä kädet ovat ihan riittävän kovilla muutenkin. Tarpeeksi monta kertaa rystyset auki raspattuani olen jopa opetellut käyttämään hanskoja kavioita vuollessa. Mutta siinä missä tallitöissä välttävät mitkä tahansa työhanskat, on ratsastushanskoista yksi merkki ylitse muiden..

Loin katseeni Roeckeihin ensimmäistä kertaa kymmenkunta vuotta sitten ja jo ensihipaisusta tiesin, että mikäli vain mahdollista, muilla hanskoilla en tule enää koskaan ratsastamaan. Light & Grip on minun valintani ja tulee aina olemaan. Hanskojen kestävyyttä monesti moititaan, mutta minulle se on käytännössä aivan sama: hinta ei mielestäni ole niin suuri, etten voisi aina silloin tällöin uutta paria ostaa, vaihtelukin virkistää. Halpakopiot ovat aivan toista maata, minulle Roeckl on ehdottomasti numero 1. Tällä hetkellä omistan neljä käyttökuntoista paria: harmaat mustilla kanteilla, tummansiniset valkoisilla kanteilla, sekä kahdet (!) valkoiset näyttelykäyttöön, joista toiset ovat talvimalliset. Ihan noilla kesämallin hanskoilla sinnittelen pienet pakkaskelitkin kunnes luovutan ja vaihdan ihan tavallisiin talvihanskoihin, haaveissani siintää että vielä jonain päivänä otan ja investoin Roecklin Primaloft-toppahanskoihin, mutta sitä päivää odotellessa tyydyn vain hiplaamaan niitä friikin näköisenä aina kun olen jossain hevostarvikeliikkeessä..

Tästä taidekuvasta vastasi veljeni. Pyysin kyllä kuvaamaan koko ratsukkoa (lopputulokset vaihtelivat pienestä möntistä kaukana horisontissa tähän), mutta tuli nyt tällekin kuvalle käyttöä :D

3. Eskadronin groom bag + sisältö

Tapojeni vastaisesti lainasin kuvaa: http://www.equestrianhaus.co.uk/products/tack-bag/568

Kun takin taskut eivät enää riitä kaikkeen mitä ihmislinkkuveitsen tulee kantaa, tulee apuun Eskadronin groomilaukku. Tämän voisi laskea pelkäksi statussymboliksi, mutta minulle se on samanlainen aarrearkku kuin Muumimamman käsilaukku. Sinne mahtuukin sitten kaikki mitä ikinä tarvitsee. Kisa- tai näyttelyreissulla yleensä kassin mukana kulkee pari viimeistelyharjaa, "lampaankarvalapanen", kaviokoukku (talvella hokkiavain), sakset, jouhiharja, hiuslakkaa, babyoilia, silikonitippoja tukan viimeistelyyn (ja kahden viimeisen käsittelyyn kertakäyttöhanskoja!), kumilenkkejä, ja kameralaukkukin mahtuu kassin uumeniin. Kassin reunoilla oleviin taskuihin mahtuu showshinet, ötökkämyrkyt (Effolin putelit sopivat aivan täydellisesti noihin lokeroihin), juomapullo, pieni pyyhe, sokeria/makupaloja kätevästi käden ulottuville. Tässä postauksessa lienee jo tullut ilmi, että arvostan taskuja yli kaiken. Taskujen kanssa on helppo ylläpitää järjestystä. Tavarat eivät ole sikin sokin, vaan kaikilla on oma paikkansa ja ne löytyvät ilman rasittavaa kaivamista ja penkomista. Reissuun lähtiessäkin on vaivatonta, kun tietää että kassin sisältö on aina siellä valmiina, eikä tarvitse erikseen kaivaa niitä sieltä sun täältä, jolloin jotain unohtuu kuitenkin. Groomilaukun lisäksi minulla on yksi Ikea-kassi aina "lähtövalmiina" reissukassiksi johon pakata kulloinkin tarvittavat varusteet: siellä majailee aina mm. ensiapulaukku, iso pyyhe, puukko ja varariimu- ja naru. Just in case. Minä kun vihaan pakkaamista yli kaiken, on helpompaa että edes ne joka reissussa pakolliset tavarat ovat jo valmiiksi kasassa ;)

 

 4. Hevea Purofort -saappaat

Vahingosta viisastuneena ostin ensimmäiset turvakärjelliset kumisaappaani vasta kun olin yhden varpaan jo tullut murtaneeksi. Likimain kahdeksan vuotta palvelleet Purofortit olivat etenkin viime syksyn sateissa elämäni valo, kun tuntui ettei pihassa pääse kuistia pidemmälle uppoamatta polviaan myöten mutaan.. Sen saman varpaan olen kyllä ehtinyt murtaa useammankin kerran, joten pitäisi ehkä uhrata rahaa useampiinkin turvakärkikenkiin - saappaiden lisäksi löytyy vain yhdet jodhpurit, jotka eivät ole jalassa pidemmän päälle kovin mukavat. Sen sijaan jos Mountain Horsen Stable Loafereita saisi turvakärjellä - ah! Niillä kuljenkin oikeastaan koko kesän, ne ovat niin mukavat, ja helpot sujauttaa jalkaan.

5. Kengityspakki

Mietin kovasti mitä keksin enää tälle viimeiselle sijalle, mutta kengityspakki oli lopulta melkoinen itsestäänselvyys. Kengityksen perusopit olen saanut hevostenhoitajaksi opiskellessa, ja omat välineetkin tulin ostaneeksi silloin kun minulla oli ylläpitohevonen Perhossa. Perussetin ostin Hevarilta, hintaa näkyy olevan edelleen sama 69 euroa joten ei ole iso investointi. Itse edustan vahvasti sitä koulukuntaa, että jokaisen hevosenomistajan olisi syytä opetella edes kengän irroitus/irtokengän lyönti ja auttavaa vuolua vahinkojen minimoimiseksi. Eipä tarvitse tuskailla viikkokausia kengittäjää odotellen ja seisottaa hevosta karsinassa parin löystyneen naulan takia. Tuo Hevarin myymä settikin sisältää jo käytännössä kaikki perusvälineet joilla voi pienet ja vähän isommatkin kriisitilanteet hoitaa. (Tosin täytyy sanoa että nuo kotkauspihdit ovat kyllä ihan lelut, itse vaihdoin ne melko pikaiseen Mustadeihin, mutta muuten nuo "economy"-välineet ovat olleet positiivinen yllätys kestoltaan ja palvelleet kai viisi vuotta jo, vähäisellä käytöllä tietysti.) Elikkä, suosittelen rohkeasti pyytämään kengittäjää vähän kurssittamaan tämän jalon lajin saloihin, ja hankkimaan pienen peruspakin varmuuden varalle ;)

Bonus: Tikkiliivi

Tämä ei mene niinkään enää käytännönläheisyyden piikkiin, mutta koska en ole vielä ehtinyt blogissa esitellä uutta liiviäni, käytän tilaisuuden hyväkseni. Tämän harmaan (väri näyttää todella kummalliselta kuvassa..) liivin tilasin Horzelta kun voitin blogikisan, takana luonnollisesti brodeeraus "Ratsumäen Talli". Tämän kanssa sitten näyttelykoitoksiin tänä vuonna! Itse olen kovasti tikkiliivi-ihminen, vaikka se onkin kai tuomittu joksikin ysärireliikiksi ja auttamattomasti vanhentuneeksi vaatekappaleeksi. Pah, tikkiliivi on klassisen tyylikäs, ja tulee pitämään pintansa aina, olkoot sitten kuumimpien muotien mukaan in tai out. Etenkin näyttelypukeutumisessa se on aina varma valinta.