Messutunnelmat

Menneenä viikonloppuna messuiltiin siis Tampereella ja tällä kertaa oikein kaksipäiväisesti. Täytyy sanoa, että viime vuonna tapahtunut ensivisiittini Hevoset-messuille ei ollut siinä väentungoksessa kovin miellyttävä kokemus, joten vähän varovaisesti suhtauduin tämän vuoden tapahtumaan. Vaikka tilaakin oli lisää entiseen nähden, ei siitäkään olisi iloa jos ihmisiä olisi samassa suhteessa enemmän (ja kaikki pakkautuisivat kuitenkin A-halliin jossa pääareena ja suurimmat varustemyyjät ovat vierivieressä). Niin tai näin, paikalle olin lupautunut lähtemään joten ei muuta kuin lauantaiaamuna ajelemaan kohti Tamperetta. Aivan aamutuimaan en jaksanut nousta vain avajaistungokseen päätyäkseni, mutta siinä puoli yhdentoista maissa olin lopulta perillä Pirkka-hallilla ja ensi töikseni seurasin Elmo Jankarin kenttävalmennusta sen verran kun sitä vielä kesti. Sen perään tulivat rotuesittelyt, joiden katselusta suomenhevosten ja norjanvuonohevosen jälkeen livahdin vähän muuta messualuetta kiertämään. Suokeista tuli räpsittyä myös muutama kuva kun areenalla oli sentään jaapelilainen valjakkoruuna Pikku-Epeli, mutta en jaksa muokata noita julkaisukelpoiseen kuntoon, kun oli säädöt vielä vähän hakusessa (eikä tuolla Fujilla tuollaisissa oloissa priimaa saakaan vaikka minkä tekisi).

Vaikka aiemmin väitin että ostoslistalleni ei kuulu yhtään mitään, oli sinne yksi artikkeli lipsahtanut - Saranian uuden valkoisen näyttelytaluttimen olin sopinut hakevani Suomen Valjas- ja Satulasepät ry:n pisteeltä, jota yrittäjä oli hoitamassa lauantaina. Aivan huippupeli, tähän saa vaihtaa haluamansa lukon, joten voi käyttää tyylin/tarpeen mukaan niin hopeaa tai messinkiä, ja tavallista lukkoa, yhtä tai kahta ketjua. Koska lukko on irroitettavissa, taluttimen voi myös näppärästi pestä koneessa, jolloin se toivon mukaan säilyykin hohtavan valkoisena :) Pituutta remmillä on viitisen metriä ja materiaali on juuri käteensopivan levyistä, pehmeää nylonia. Vielä parempi livenä kuin osasin kuvien perusteella kuvitella! Hintaa tällä oli 20 euroa ja tilauksesta saa myös muissa pituuksissa. Jos Sarania ei ole vielä tuttu, kannattaa ehdottomasti tutustua noihin käsintehtyihin laatutuotteisiin, paljon uniikkeja oivalluksia joita ei varmasti toista samanlaista tule vastaan.

Väljä E-halli oli raikas tuulahdus A-hallissa vietetyn aamupäivän jälkeen, ja sen kierrettyäni palasin taas kohti areenaa katsomaan valjakkoajoa. Hallia vaihtaessa lämmin ja tunkkainen ilma iski ihanasti vasten kasvoja :P Valjakkoajossa kilpailtiin samalla kaavalla ja kokoonpanolla kun varmaan kaikilla muillakin messuilla ikinä, mutta onhan sitä menoa aina yhtä mukava katsoa, ja näin entisenä Husaariratsastajana ja Savijärven kasvattina (ja mollivuosina myös yhden työssäoppimisjakson siellä tehneenä) on tietysti pakko Ben Simonsénia kannattaa. Valjakkojenkin kohdalla tuli kameraa ulkoilutettua lähinnä tavan vuoksi, vaikka tiesi että laatu on mitä on.

Tämä nyt oli ihan kiva, vaikka rajaus onkin aika tiukka

Valjakoissa voiton vei (vailla yllätyksiä) Heidi Sinda poniparillaan, ja sen jälkeen ei tainnutkaan mitään kovin tähdellistä tapahtua. Töihin oli riennettävä kolmeksi, ja sitä ennen kävin nauttimassa ihanasta lounastarjoilusta  E-hallin yläkerran Barcelonassa. SHKL:n ständillä vipinää riitti sitten sulkemisaikaan asti, uusia jäseniäkin innostui mukaan aivan liukuhihnalta. Lopulta, melkein yhdeksän messutunnin jälkeen, lähdin Annikan "viiden tähden majataloon" yökylään ja kummityttökoiriani moikkaamaan :) Unta ei tarvinnut sinä iltana kauaa odotella.

Sunnuntaiaamuna kello herätteli kahdeksan aikaan, ja pikkuhiljaa valmistauduin lähtöön. Annikan luota ei messuhallillekaan ajanut kuin noin vartin verran, joten ei ollut mikään kiire - toki hyvissä ajoin oli lähdettävä, kun ei yhtään tiennyt miten paha on jonotus parkkiin (tähän kohtaan voi jokainen kuvitella flashbackin Horse Fairiin, kun Messarin parkkihalliin pääsy vei melkein tunnin lauantaina kesken päivän). Peloista huolimatta möndeli pääsi oikein sujuvasti parkkialueelle, ja kohtuullisen lähellekin (lauantaina ajoin sen suosiolla aivann perälle maksuttomalle alueelle). Sisäänpääsyä piti odotella vielä hetki, ja messuhallin aula olikin aivan ääriään myöten täynnä ihmisiä jonon jatkuessa ulos asti. Onneksi SHKL:n ständi oli heti ovilta tullessa ensimmäisenä, niin pääsin suoraan "töihin" ilman että täytyi vaeltaa sen ihmismassan lävitse hallin syövereihin. Puoli päivää sitten sujuikin taas jakaen Hevosenomistaja-lehtiä ja mainostaen jäsenyyden etuja, poislukien suomenhevosten orishow jonka kävin videoimassa.

Ohjelma kulki vähän myöhässä, joten ennen oreja ehdin nähdä myös Raviliigalaisten poniagilityä

Kotoa lähtiessä kovasti mietin, raahaanko jalustan mukaan vai en, mutta päädyin tuon painolastin kuitenkin tiputtamaan kyydistä. Tässä kohti olisi kannattanut muistaa, että kädet puutuu koko ajan (ja ottaa myös ranne-botit mukaan)! Oli siis aika työlästä kannatella kameraa pitkiä klippejä kuvatessa, mutta ei kuva nyt ihan kauheasti heilu. (Ahkerana olin jo ajatellut ladata tuon koko homman nettiin heti maanantaina. Tein pienen virhearvion kuvitellessani että läppärini kykenisi edes tallentamaan 15 minuutin HD-videon, joten aikansa raksutettuaan Movie Maker jumahti paikalleen 53 prosenttiin ja oli lopulta pakko sulkea se kokonaan. Projekti kuvateksteineen ja muine muokkauksineen oli tietysti jäänyt tallentamatta ennen valmiin videon tallennusyritystä, joten vastoinkäymisistä lannistuneena olen arkistoinut orivideot samaan "pretend it never happened and never speak of this again" -kansioon kaikkien Ypäjä-videoiden kanssa. Messujen livekamerasta kuitenkin oritkin näkee kun kelaa, ja toisekseen esityksestä käyty keskustelu ht.netissä on ollut niin ala-arvoista, että eipä tee mieli "heittää bensaa liekkeihin" omalla videollaan, joten tartutaan tuohon jos ja kun joskus intoa on.) Omalta osaltani en esityksestä mitään negatiivista löytänyt, mutta ei siellä mikään ori suuremmin säväyttänytkään. Savelan Hemuli tosin on aina yhtä makea :) Enemmän kuitenkin odotin näkeväni näitä uusia oreja kuin vanhoja tuttuja, mutta ainakaan tällä kertaa en vakuuttunut. Kohtahan onkin jo Orisuoran aika, joten siellä lisää tätä settiä.

Orien jälkeen siis palasin vielä SHKL:n pisteelle, mistä vapauduin kahden aikaan. Samalla alkoi päivän pääesteluokka, mutta en edes yrittänyt tunkea kohti areenaa. Kiertelin lauantaina väliin täysin jääneitä varustekojuja, ja menin sitten suosiolla syömään. Areenan laitamille palasin odottelemaan junioreiden pariesteluokan alkua, mitä nyt itse luokkaa teki välillä mieli tiirailla varovasti sormien välistä, sen verran hirvitti katsella täpäköitä kilpaponeja ja -hevosia hurjilla kierroslukemilla pörräämässä, kun kuuluttaja vain käskee yleisöä pitämään lisää meteliä :D Palkintojenjaon ja pikaisen esteidenpurun jälkeen areenalle rakennettiin nopsasti pyörö, ja päätösnumerona ollut Vepsän demo alkoi. Kun esille asteli 3-vuotias, karjaan oloinen suomenhevosori, ajattelin että tämähän voisi olla ihan jännä tapaus. Suurempaa välienselvittelyä ei kuitenkaan nähty, vaan oripoika tyynesti hyväksyi uudet pelisäännöt. Meni siis kategoriaan "kun olet nähnyt yhden Vepsän, olet nähnyt kaikki" lehtipuhaltimineen ja muine pelottimineen - no ei vaan, kaikki tapauksethan yksilöitä ovat ja jokaisesta oppii jotakin.

Pitää ottaa tuntumaa pohjaan

Vepsän jälkeen (no, tarkalleen ottaen en katsonut sitä ihan loppuun asti) tein vielä viimeisen kierroksen messualueen ympäri ja lähdin sitten hipsuttelemaan kohti parkkia. Parkista lähtevä autojono näytti aika masentavalta, mutta veti yllättävän sujuvasti vaikka hitaasti edettiinkin. Näin oli sitten Tampereen viikonloppu virallisesti pulkassa, ja samalla koko "messukausi" tältä keväältä - ensi vuonna sitten taas!

Tampere oli kaikkiaan paljon viimevuotista positiivisempi kokemus. Vaikka A-hallin puolella ilma edelleen oli huono ja ihmisiä oli liikkeellä paljon, ihan hirveisiin tungoksiin en itse missään kohti törmännyt - pyrin niitä kyllä aktiivisesti välttelemäänkin. Kun en osto- tai edes kummemmin katselumielessä liikkeellä ollut, en messujen hintatasosta ja varustetarjonnasta osaa sanoa oikein mitään, mutta ohjelmapuoli oli hyvin hoidossa ja seuraavalla kerralla pitää varmaan paremmin hahmotella omaa aikataulua jo etukäteen, nyt en E-hallin puolen ohjelmiin oikein perehtynytkään, lukuunottamatta sitä kun jonkun aikaa kuuntelin Ypäjän tietoiskua kengityssepän tutkinnosta ja sekin ihan sattumalta paikalle osuen. Lauantainahan olisi ollut myös mielenkiintoisia luentoja seminaaritiloissa, mutta ihan joka paikkaan ei voinut revetä. Kaiken kaikkiaan voin kyllä tänä vuonna sanoa, että Hevoset vei selvän voiton Horse Fairista.