Maastomopokoulu alkakoon

Niinhän siinä sitten kävi, että vähän niin kuin puolivahingossa Mini pääsi tänään ensimmäiselle maastolenkilleen.. :)

Hain päivällä postista (ihmeen nopeasti saapuneen!) Hööksin alepaketin, josta siis paljastuivat mm. kahdet ratsastushousut ja uudet gaitersit. Tokihan näitä piti päästä sisäänajamaan, joten ei muuta kuin hakemaan lapsihevosta laitumelta, tarkoituksena tehdä muutama testikierros kentällä. Minillä kun on noin kuukauden tauon jälkeen ratsastettu vasta kerran, viime lauantaina. Joten otetaan ihan iisisti. Niinkö. No, tammaa kuntoonlaittaessa huomioni kiinnittyi vähän pitkäksi kasvaneisiin etukavioihin, joita ryhdyin sitten vuolemaan. Ihan paras idea kun jalassa on ihka uudet housut, muuten, mutta kuin ihmeen kaupalla en onnistunut raspaamaan niihin reikiä enkä edes naarmuttamaan gaitersejani ;) Kaviot kuosiin askarreltuani ryhtyi kello olemaan jo aika paljon kun töihinkin piti vielä ehtiä, ja helteen pehmittämä pääni sitten tuumasi, että mitäpä sinne kentälle pyörimään, tehdään ihan pieni lenkki tiellä. Heijastinliivi niskaan ja suunta "maastoon"..

Kävimme sitten Minin kanssa tuossa asfalttitien päässä kääntymässä, eli matkaa kertyi puolisentoista kilometriä yhteensä. Tällä matkalla ehdimme kohdata reilun tusinan autoja sekä vielä rekan ja moottoripyörän - mikä vastaa aika hyvin tässä vuosien varrella tilastoitua liikennöintikeskiarvoa tuolla pätkällä. Normaalisti sekaan kyllä mahtuisi vielä traktori tai pari, mutta ei nyt niiden puutetta mennä valittamaan. Mutta yhtä kaikki, ei näissä maastoissa ihan millä tahansa hevosella viihtyisi. Autoista Mini ei ollut juuri moksiskaan ja prätkäkin hurahti takaa ohi ihan huomaamatta, vain rekan kohdalla tuli pientä kummastelua. Siihen tosin taisi olla syynä se, että itse hieman säikähdin rekan ilmestymistä näköpiiriin, mistä Minilläkin meni luonnollisesti vähän pasmat sekaisin. Melkoisen mahtava suoritus varsalta! Toki sitä on taluttaenkin tiellä lenkitetty, joten ei tässä nyt aivan uudesta asiasta ollut kyse. Näin lyhyellä lenkillä tietysti käveltiin pääosin, mutta muutama ravipyrähdys jouduttiin ottamaan paarmoja karkuun. Ne koettelivatkin pikkuhevosen kärsivällisyyttä enemmän kuin lenkillä kohdattu liikenne.

Mini lauantaina

Samalla kaivoin puhelimesta jokin aika sitten otetun taivastelukuvan.
Kyllä, se on aivan korvankärjistä hännänpäähän yltä päältä mudassa!

14.7. onkin sitten taas vaihteeksi näytelmäpäivä. Ilmoittautumisten takarajan lähestyessä olen tuskaisesti arponut, onko Mansen Puttejen Teivon show-näyttelyyn mitään järkeä lähteä kun kaukanahan se Tampere on, ja nyt viimeisenä ilmoittautumispäivänä sitten (kun tämä päivä selvästi oli spontaaneille teoille varattu jo ennestään) raapustin sähköpostia tauolla töissä ja toivon mukaan Mini vielä näyttelyyn mahtuukin, jos loppumetreillä ei tullut hurjaa osallistujaryntäystä. Sitten pitäisi vielä päättää, mitkä päävehkeet varsalle valitsee.. Vanhat näyttelysuitset kun ottivat vähän osumaa Hattulan reissulla eikä niiden pahvinahka kestävimmästä päästä ollutkaan, aikanaan Horzen outletistä 7 eurolla ostin suitset lähinnä niiden solkien vuoksi. Niinhän siinä sitten kävi, että purin suitset osiin ja tilasin Minille uudet näyttelysuitset vanhojen solkien ympärille. Ne ovat kuitenkin vasta tekovaiheessa, joten tällä kertaa pitää näyttäytyä muissa vermeissä. Pitääpä sovittaa niitä Hööksiltä ostettuja westernsuitsia joku päivä, jos vaikka vähän erikoisemmalla valinnalla lähdettäisiin kehään tällä kertaa.