Tänään oli kuitenkin pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja kavuta hevosen selkään, koska sunnuntaina sovitukseen hakemaani satulaa piti päästä testailemaan. Laitoin koulusatulani Pfiff Amaretton myyntiin jokin aika sitten, kun oli tultava siihen lopputulokseen, että ei se yksinkertaisesti enää millään romaanivirittelyilläkään istu. Aiemmin se on ollut vielä ihan ok (ja melko harvakseltaan käytössä, kun enemmän olen mennyt estesatulalla), mutta viimeistään nyt kun Miniä olen saanut vähän laihtumaan (!), oli pakko laittaa uusi satula etsintään. Minulle tarjottiinkin sitten Trekker Masteria, ja Amaretto lähti vaihdossa testiin. Jos hyvin käy, saisin yhdellä iskulla uuden sopivan satulan ja päästä vanhasta eroon! Ensituntuma satulaan olikin erittäin hyvä, ja joustorunkoisena se myös toivottavasti eläisi nuoren hevosen muodonmuutoksissa, joten luulen että tämä jää meille vaikka Amarettosta ei kauppoja vielä syntyisikään. Kovin pitkään ei kyllä tullut ratsastettua, kun -18 asteessa oli jäätyminen uhkana kaikesta toppautumisesta huolimatta. Minillekään en raaskinut kuolaimia suuhun laittaa, ja sidepullilla ollaankin viime aikoina enimmäkseen menty - joten oltiin varsinainen kukkahattuilun huipentuma kengättä, kuolaimetta ja rungottomalla (tai no, joustorunkoisella) satulalla!
Todellinen puskaratsu. Olisin napannut Ministä satuloineen kuvan, mutta se halusi mieluummin syödä puita |
Sitä odotellessa teeppä haaste! Sun vastaukset on aina niin hauskoja :-D
VastaaPoistajorepallo.blogspot.fi