sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjavinkki: Pihatto - jos hevonen saisi valita

Millainen eläin sopii pihattoon? Miksi hevonen voi hyvin laumassa ja ulkoillessaan vapaasti? Mikä on hyvä pihatto? Entä miten laumaa, tarhaa ja tiloja kannattaa hoitaa?

Pihatto – jos hevonen saisi valita sopii kaikille hevosen hyvinvoinnista kiinnostuneille. Voit olla innostunut tai epäilevä, vannoutunut pihattofani tai harrastaja, joka pohtii tuntihevosten oloja. Tutkimustiedon lisäksi kirja tarjoaa ainutlaatuista hiljaista tietoa, jota et löydä säädöksistä etkä virallisista oppaista.


Johanna Viitasesta on muodostunut varsinainen aarre suomalaiselle hevostietokirjallisuudelle - hän löytyy usean merkittävän teoksen taustalta, esimerkiksi Suomessa ainutlaatuisen Hevosen värit -kirjan kirjoittajana, ja hän on yhdessä Eerika Häkkisen kanssa loihtinut erinomaiset Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia & Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia. Myös vasta julkaistu Pihatto - jos hevonen saisi valita on täysin omaa luokkaansa niin aiheensa kuin sisältönsäkin puolesta.

Vaikka kirja takakannessaan lupaakin soveltuvansa myös epäilevästi pihattoihin suhtautuville, syyllistävänsävyinen nimi sai minutkin hieman varuilleni ennen kirjaan tarttumista. En edes ole pihattoskeptikko, mutta en pidä mustavalkoisesta suhtautumisesta hevosenpitoon, enkä siitä että joku fanaattisesti sanelee mikä on "ainoa oikea tapa pitää hevosia", koska sellaista ainoaa oikeaa tapaa ei minun silmissäni ole - ja kuten varmasti moni muukin, kaikkein vähiten pidän siitä, että joku syyllistäen kertoo minun tapani olevan väärä. Onneksi kirja ei näin teekään, joten nimestä ei kannata ottaa herneitä nenään eikä antaa ennakkoluuloille valtaa. Ajattelemisen aihetta se varmasti tarjoaa jokaiselle, vaikkei heti olisi hevosiaan pihattoon siirtämässäkään.

192 sivuun mahtuu runsaasti asiaa ja monipuolinen, näyttävä kuvitus (myös Viitasen käsialaa). Piti hevostaan pihatossa tai ei, tästä kirjasta saa varmasti jokainen lukija (erityisesti hevosenomistaja tai tallinpitäjä) paljon irti, kun aihepiireistä löytyvät esimerkiksi niin hevosen tarve laumaelämään, hyvän tarhan rakentaminen ja huolto, tai nykyään niin monelle ongelmia tuottava liikaruokinnan välttäminen. Viitanen esittää asiansa hyvin argumentoiden, tutkittuna tietona runsaine lähdeviitteineen.

Moni tyrmää pihaton (kuten monen muunkin "kukkahattuiluna" pitämänsä toiminnan) omista asennesyistään, mutupohjalta, "ei tuo vain voi toimia". Kirja pohtii asiaa monelta kantilta, perustelee näkökulmansa ja voisinpa väittää, että saa sen skeptikonkin vakuuttumaan siitä, että pihatto on kuin onkin varteenotettava hevosenpitotapa lähes jokaiselle hevosryhmälle. Niin, mille hevosille sitten ei? Kuten kirjakin tuo esiin, kilpailevia ravihevosia nähdään pihatoissa aina korkeimmalle tasolle asti, toki vielä aika marginaalisesti, mutta kuitenkin. Raikkaan ilman ja vapaan liikkumisen on todettu pitävän hevoset terveempinä, ja elämäntavan hyödyt voittavat ne mahdolliset haitat. Ratsupuolella näin suurta asennemuutosta tuskin tullaan ihan heti näkemään, kun kilparatsu on totuttu pitämään "pumpulissa" ja totuttua kaavaa rikkovat ovat harvassa.

Jo pihattoa pitävällekin kirja varmasti tarjoaa monta ahaa-elämystä ja uutta näkökulmaa, tai ainakin tukea ja vahvistusta omille mielipiteilleen. Pihattoa voi pitää monella tapaa, kuten talliakin. Omassa pihapiirissä herkästi tottuu omaan tapaansa, sulkee silmänsä mahdollisille ongelmille (olivat ne sitten suuria tai pieniä) eikä aina muista etsiä uudistuksia, vaikka niillä omaa arkeaan voisi helpottaa, tai hevosten elämänlaatua parantaa. Koska pihattoaihetta on aiemmin suomalaisessa kirjallisuudessa käsitelty (ja silloinkin ennemmin sivuttu) lähinnä tallinrakentamisen tai varsankasvatuksen suhteen, on tällainen teos varmasti kaivattu monen kirjahyllyssä. Tutkittua asiatietoa yhdistettynä runsaaseen kokemukseen ja monipuolisiin käytännön ratkaisuihin, joista jokainen löytää omaan hevosenpitoonsa sovellettavaa.

Mitä tässä kirjassa oikeastaan voisi olla ylistämättä? Ulkoasu on raikas, teksti helppolukuista ja mielenkiintoista. Vakavasti täytyy kuitenkin ottaa takakannen humoristinen varoitus siitä, että kustantaja ei vastaa teoksen aiheuttamista hevos-, rakennus- ja muista kustannuksista. Monenlaista ideaa alkoi pörräämään ainakin allekirjoittaneen päässä.. ;)

(Lisäsin muuten taas uuden tunnisteen blogiin - "kirjahylly" löytää muutamat kirja-aiheiset postaukseni. Joita pitäisi kirjoittaa lisää. Köh. Muistan hämärästi että se varsinainen kirjahyllyn esittelysarjakin jäi joskus pahasti kesken.)

12 kommenttia:

  1. Mainio postaus, luin jokaisen sanan. Minua kiinnostaa tuo kirja ihan hirmuisesti. Mulla on ollu lukuisia visioita päässäni millaisia erilaisia ihania ratkaisuja hevosenpitoon onkaan (kaikki on niin ihanan ruusunpunaista kun omaa tallia ei ole..), lähtien siitä miten karsinatallin voisi pienillä muutoksilla muuttaa pihattotalliksi, vaihtoehtoja on niiiin paljon, taivas vaan rajana (ja raha). Aion ehdottomasti lukea tuon kirjan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Kun tässä talliremontti on itsellä vääjäämättä edessä, oli tämä todella inspiroivaa luettavaa. Taidan palata lapsuuteni lempiharrastukseen, (pihatto-)tallipohjapiirrosten suunnitteluun ruutupaperilla.. :D

      Poista
    2. Mä oon livenä nähnyt erään erittäin inspiroivan pikkutallin. Olin siellä vain kerran niin en ihan prikulleen muista. Mut jokseenkin tämmönen se oli: Alunperin kahden karsinan talli jossa käytävä, pesupaikka ja hyvät varustetilat. Sittemmin oli karsinan ovet ja seinät muutettu muokattaviksi ja kaksi karsinaa oli näin yhdistettävissä käytävään ja siitä muodostui neljän karsinan kokoinen sisä-alue, johon oli sitten laitettu kuivikepatjat. Ulko-ovesta tehtiin kuja kentälle joka tuli hevosten vapaa-ajan käyttöön myös ja kentän kautta pääsi sitten isompaan metsätarhaan/laitumeen. Tarvittaessa tuossa on sairaskarsinat käytössä. Lähinnä siellä on siis tallin ovet auki ja hevoset menee sisään ja ulos miten haluaa :).

      Toinen inspiroiva ratkaisu oli yhden jättimäisen virolaisen yksäritallin kuva jonka näin netissä. Siinä oli jokaisella hevosella oma pieni pihatto, kun hevoset vaihtuu tiuhaan niin ei käytännössä kai oo mahdollista pitää niitä samassa. Jokaisella oli karsina tallissa ja karsinan takaseinän kautta vapaa kulku omaan jaloittelutarhaan. Tuossa pystytään eliminoimaan se hevosten seisottaminen pitkiä aikoja kun pääsee jaloittelemaan kuitenkin.

      Pihatto-ratkaisuissa yksi kiehtovimmista asioista ihmisen kannalta on minusta se ettei tarvi rahdata hevosia sisälle ja ulos ja miettiä pitääkö ne hakea sateella sisään ja murehtia niin paljon loimista -jos hevosilla on säänsuoja ulkona + pihatto :).
      Hyviä inspiraatioita suunnitteluun :D!

      Poista
    3. Tuollaiset omasta karsinasta kulku omaan tarhaan -ratkaisut ovat kyllä mielenkiintoisia, ja muistelisin Suomessakin tuollaisia muutamalla tallilla olleen, ainakin suunnitteilla (esim. Pinewoodissa, mutta en muista rakennettiinko sitä koskaan, karsinoita yritettiin kai myydä osakeperusteella). Olisivat hyvä "kompromissiratkaisu" jossa hevonen saa vapaan liikunnan + raikkaan ilman hyödyt, vaikka ei laumaelämää uskallettaisi loukkaantumisten pelossa tarjotakaan.

      Juuri oman työlastin helpottaminen pihattoon siirtymisessä kiehtoo. Minulla kotona hevoset tarhaavat muutenkin porukassa ja sen helposti 16 tuntia myös talvisin, ja tarhassakin pieni "pihatonkaltainen katos" on jo ennalta - lopullinen ero olisi juurikin se tarkan aikataulutuksen loppuminen (mikä aina vain mutkistuvien työvuorojen kanssa on koko ajan hankalampaa) ja oman kotipihaan sitoutumisen väheneminen. Kun väkirehujen tarvekin on minimaalinen, riittäisi ruokinnan osalta slowfeeding-verkkojen tai muun (rajoittavan) heinätarjonnan täyttö, ja toki vesistä huolehtiminen mihin riittäisi kerta-kaksi päivässä ja näistä toimenpiteistä pystyisi vähemmän kokenutkin tarvittaessa huolehtimaan hyvin pienellä työllä. Tässä hevosettomuuden aikana (talli ollut nyt tyhjillään kohta 9 kuukautta ainoan hevoseni matkatessa maailmalla ja minun odotellessa työtilanteen selkeytymistä remonttilainaa varten) on ehkä vähän liikaa tottunut helppoon elämäntapaan ja sitä haluaa jatkossakin noudattaa :D Mutta yllä tuolla omassa kotipihassa laput silmillä kulkemisessa viittasin toki itseenikin. Kun saa vähän välimatkaa siihen puuduttavan arkiseen puurtamiseen, alkaa näkemään ne asiat joista ei enää halua "kärsiä" ja jotka ovat ehkä sitä omaa motivaatiota aikanaan syöneet. Eihän pihattokaan täysin "hoitovapaa" ratkaisu missään nimessä ole, mutta syö kuitenkin vähemmän päivittäistä aikaa kuin talli ja vapauttaa sitä sille oikealle hevosten kanssa tekemiselle. Hyvissä puitteissa, keveällä työmäärällä on mukava harrastaakin (tai ainakin optimistisena toivon niin :D).

      Poista
    4. No nimenomaan! Kyllä minusta ois ihan mahdoton ajatus että jonain viikonloppuaamuna ei sais nukkua pitkään vain siksi että hevoset joutuu odottelemaan ulospääsyä kun ne yhtä hyvin voisi saada tehdä sen valinnan ihan itse ja mennä omatoimisesti sisään ja ulos, kuten haluavat.

      Minusta oli ihana saada katsoa omaa hevostani 5 kuukauden ajan pihatossa jossa sillä oli selkeästi oma virikkeellinen elämä ja omat kuviot. Kun menin pihatolle, löysin sen oman elämänsä parista josta se irrottautui ollakseen kanssani. Tallissa tuntuu että se elää vain minua varten (ei omaa elämää) ja ihan syyttä suotta seisoskelee pikkuisessa karsinassaan -isolla täysihoitotallilla kun ei ole mitään mahdollisuutta uneksiakaan teidän 16 tunnin ulkoilu-ajoista.

      Hienoa että sait tuommosen tuumaus-tauon. Silloin ku on valmiiksi kuormittunut niin kaikki muutokset on tosi luotaantyönäviä kun ne tuo vaan lisää työtä siinä muutosvaiheessa, vaikka muutos ois loppujenlopuksi työmäärää helpottava.

      Eihän pihatto tosiaan hoitovapaa oo, mutta hyvin suunnitelluissa tiloissa siinä kyllä säästää työmäärää huomattavasti.

      Poista
    5. Yli viisi vuotta tiivistä aamutalli-päiväheinät-iltatalli-rutiinia 24/7 eläneenä ja nyt siitä irti päässeenä, olen kyllä vakaasti päättänyt että jotain asialle täytyy tehdä jahka aktiivihevosenpito joskus jatkuu :D

      Paljonhan se kyllä antaa, että hevosta voi pitää haluamallaan (ja hevoselle sopivimmalla) tavalla ilman kompromisseja, mutta täysihoitotalleissa siihen harvemmin on mahdollisuutta. Täälläkin on lähialueella tasan yksi talli johon voisin oman hevoseni "vieraalle" kuvitella vieväni - missä kohdallaan on niin hoito, puitteet kuin sopivasti lh-henkinen ilmapiiri - ja sattumoisin sielläkin on tätä nykyä tehty muutokset tallista erittäin hyvin toimivaksi pihatoksi.

      Poista
    6. Tyhmä kysyy tyhmän kysymyksen, mikä on "lh-henkinen"? :D

      Poista
    7. LH = luonnollista hevostaitoa eli natural horsemanshippiä eli "narunpyörittelyä" :) Ei sillä että olisin itse täysin tyylipuhdas minkään koulukunnan edustaja, olen enemmän tällainen avarakatseinen kaiken kokeilija - mutta ihan mihinkään tiukkapipoiseen kilpatalliin en taitaisi asiakkaaksi lähteä vaikka puitteet harrastamiseen olisivat kuinka hyvät, kun se koko ajatusmaailma poikkeaa niin paljon omastani.

      Poista
  2. Meillä on oma uusi pihatto omassa pihassa. Itse suunnittelin, mutta isompi olisi saanut olla. En ole koskaan hoitanut hevosia karsinoissa, joten siitä en tiedä, mutta yllättävän työlästä pihatossa pitokin on.

    Meillä on ongelmana ruokinnan järjestäminen, kun nuo possut lihoo ja paisuu jo pelkästään siitä, että tuon heinäpaalin näkösälle aidan ulkopuolelle. Olisi ihanaa, jos voisin viedä kerralla koko vuorokauden heinät tarhaan ja sitten ne itse säännöstelisivät. Nyt siinä kävisi niin, että kaksi rohmua syövät niin kauan, kunnes ruoka loppuu ja kaksi ei-niin-rohmua jäisivät ilman. Joten vien heinää parin tunnin välein ja kun olen töissä, poissa tai nukkumassa, stressaan siitä, että ruokintavälit venyy... Tarjoan kaiken verkkojen läpi, mutta se ei paljoa hidasta.

    Toinen asia on veden jäätyminen. Vesiastia on eristetty. Vien aamulla ja illalla kuumaa vettä, mutta silti se jäätyy, vaikka nyt ei ole ollut kuin muutamia asteita pakkasta.

    Kakkojen siivoamiseen menee paljon enemmän aikaa, kun ne on karsinan sijasta levitetty puolen hehtaarin alueelle.

    Hevosten omaehtoinen liikkuminen vähentyy kylminä vuodenaikoina ihan huimasti verrattuna kesään. Toisaalta on kauhean liikuttavaa, kuinka ne kaikki nököttövät pihattorakennuksen ja aidan välisellä 10 metrin kaistaleella, josta on suoranäköyhteys talon ulko-ovelle, mutta hitto vie en turhan takia aidannut puolen hehtaarin tarhaa! :D Ajattelin, että kylmän tullen ne varmasti kaikki laihtuisivat, kun energiankulutus kasvaa, mutta vielä mitä, nyt ne eivät enää ota yhtään turhaa askelta. Ja sitten toisaalta, kun mennään maastoon, on pää täynnä pöllöenergiaa...

    Pihatto on ihana vaihtoehto, jos tykkää seurailla hevosten keskinäisiä touhuja. Se pitää tehdä salaa, koska jos ne huomaa, että joku katsoo, ei ne silloin mitään tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki tiedostan ettei pihattoonkaan voi hevosia "hylätä". Ja näin pitkällä tarhausajalla kun meillä on ollut (parhaimmillaan talvellakin 16 tuntia) monet ongelmista ovat samoja - noiden ruokintavälien, ulkovesien ja tarhan siivouksen suhteen :) Lähinnähän siitä jäisi vain pois se hevosten raahaaminen iltaisin talliin ja aamulla takaisin pihalle, ja se että silloin harvoin kun hevosten hoito pitäisi lykätä vieraille hartioille (päiväksi tai max. pariksi) tai jos muusta syystä tarvitsee "ottaa kevyemmin", välttämättömät rutiinit hoituvat pienelläkin työllä - toki se esim. vähempi siivoaminen kostautuu heti sillä että "loman" jälkeen työtä on kahta enemmän ;)

      Poista
  3. Olen aina sanonut, että hyvä pihatto pesee minkä tahansa karsinatallin mennen tullen. Huono pihatto taas ei ole edes keskinkertaisen karsinatallin veroinen. Valitettava ongelma sitten on, että niitä hyviä pihattoja ei oikein ole. Valinnanvara on hyvin olematonta.

    Pitäessäni omaa hevostani pihatossa tulivat kyllä tutuksi pihattojenkin ongelmat ja toki riemutkin. Hyvän pihaton luominen vaatii tallinpitäjältä todella paljon ammattitaitoa, viitseliäisyyttä ja kykyä sekä halua tiedon hankkimiseen. Pihatossa tallinpitäjän tieto-taito ja sen tärkeys todella korostuu.

    Kaikesta huolimatta pihatto on omasta mielestäni ehdottomasti paras ratkaisu hevosen pitämiseen hevosen kannalta. "Pihatto - jos hevonen saisi valita" pitää varmasti paikkansa. ;) Kunhan pihatto vain tehdään ja kootaan ajatuksella. Huono on aina huono, oli se sitten karsina tai pihatto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä varmasti totta, että asiakkaana on todella vaikea löytää hyvää pihattoa - kun monesti jo sen järjellisen kulkumatkan päässä olevan hyvän, niin hoidon, puitteiden kuin ilmapiirin vuoksi hevoselle ja itselle sopivan karsinatallin löytäminen on työn ja tuskan takana. On edelleen paljon tallinpitäjiä joille "pihatto" on yhtä kuin se harva lato, mutainen peltotarha ja pyöröpaali, ja on se vaan NIIN helppo pitää kun ei tarvitse paskojakaan siivota kuin ehkä kerran kesässä.. Ja näiden vuoksi se pihattovastaisuus piintyy myös asiakaskuntaan, kun harvoin kukaan pääsee tutustumaan näihin oikeasti toimiviin pihattoratkaisuihin ja opitaan pitämään pihattoa vain laiskan tallinpitäjän oikotienä. Onneksi tuntuu että aktiivitallit ja muut rikkovat uutiskynnystä entistä enemmän, tosin itse kaipaisin niiden rinnalle vähän arkisempiakin esimerkkejä pihattoelämästä. Suuria investointeja karttavan tavallisen eli juuri ja juuri toimeentulevan tallinpitäjän pihattoinnostusta ei ehkä kohota aktiivitallien hehkuttaminen, mutta käytännön esimerkit vähän "tavallisemman" mutta hyvän pihaton toiminnasta voisivat herättää sellaisen ajattelun että "ahaa, noin se toimii, voisi toimia meilläkin". Ja sitten pitäisi vielä löytää samoin ajatteleva asiakaskunta.. Rohkeita pioneereja tämä homma vielä kaipaa.

      Useammalla lukukerralla tuosta kirjasta onkin herännyt juuri se puute, että case-tyyppisiä pihattoesittelyjä siihen olisin kaivannut. Esim. jokunen aktiivitalli, varsapihatto, muutaman hevosen kotipihatto, vähän jokaisesta ääripäästä ja siltä väliltä, esitelty vähän niiden tiloja ja puitteita, arki- ja kausirutiineja ja sen sellaista. Saisi lukija, oli sitten hevosenomistaja tai tallinpitäjä, ihan konkreettisen kuvan siitä mitä pihattoelämä voi olla ja miten erilaisia varitaatioita senkin nimen alle mahtuu. Eli että sen mutapeltoladon ja pienen lottovoiton hintaisen aktiivitallin väliin jää aika paljon muutakin ;)

      Poista