Kuten joskus tulin hehkuttaneeksi, ostin kevättalvella satasella lännensatulan, jonka käyttöönottoa on estänyt se, että minulla ei ollut länkkärivyötä, enkä koskaan sattunut mihinkään missä niitä myytäisi - eikä paljon innostanut ajatus ostaa jotain merkkivyötä jonka hinta olisi puolet satulasta.. Olin tovi sitten Kouvolassa Kymen Ravi ja Ratsu -liikkeessä pyörähtämässä, ja jo kassalla ollessa huomioni kiinnittyi kirppisnurkkaukseen. Siellähän pönötti käyttämättömän näköinen puuvillanaruvyö kympillä, ja se luonnollisesti lähti mukaan! Pitihän tuota settiä sitten päästä testaamaankin. Satuloidessa oli iskeä täydellinen blackout, siitä nimittäin on jokunen vuosi kun olen lännensatulalla viimeksi mennyt.. Hemmetti, mites se kravattisolmu taas menikään? No, muutaman kiepautuksen jälkeen sain kaiveltua muistini perukoista senkin liikkeen, mutta tässä Youtube-ohjeistus varmuuden vuoksi ;)
Minillä oli takana miniloma, ja kun mentiin kokonaan uusilla vermeillä, en kauaa tammaa ratsastanut. Onpas muuten harvinaisen kätevää, kun nuoren hevosen kanssa omat laiskuuspuuskat voi aina oikeuttaa sillä, että hevoselle pitää antaa aikaa sulattaa jo opiskeltuja asioita.. ;) Sain jopa pari laadukasta kuvaa ratsasteluista taas! Älkäät sitten kiinnittäkö tarkempaa huomiota ratsastajaan tuossa ravikuvassa, jalustinhihnat olivat roimasti eripituiset (vaikka muka maasta käsin tarkistin ne) enkä niitä ryhtynyt pienen kentänkiertelyn vuoksi enää säätämäänkään. Mutta varsa näyttää siinä tosi tomeralta! Reipas ja iloinen se tänään olikin.
Ratsastuksen päätteeksi otin ponilta suitset pois (syystä että ruuvikiinnitteiset ohjat) ja päästin sen vielä hetkeksi irtoilemaan kentälle.
Kesän jo puskiessa uhkaavasti päälle, pääni lyö edelleen tyhjää orivalintojen suhteen. Vähän tuntuu jo siltä, että saattaa astuttaminen jäädä tältä vuodelta väliin.. Ehkä mieltä kaivaa edelleen viime kesän vaikeus, en todellakaan jaksaisi toista samanlaista vuotta nyt. Toisekseen, alunperinhän aikomuksena oli astuttaa Mini kolmevuotiaana sen takia, että myisin sen mahdollisesti varsotuksen jälkeen, ja aloittaisin taas sen (miellään tamma-)varsan kanssa alusta. Ministähän oli tuleva pörheä kilpahevosenalku jota minulla ei olisi resursseja pitää tai opettaa.. No, saisi se omaan makuun vähän isompi kyllä olla, mutta alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että tuo täydellinen hevosenalku tulee olemaan se minun Elämän Hevoseni joka suhteessa, tuli siitä sitten kilpahevonen tai ihan pelkkä puskaponi.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti