Tavoitteita ja suunnitelmia

Nyt kun olen tämän kesän astutushaaveet ainakin jollain tasolla laittanut enemmän tai vähemmän jäihin, on aika miettiä, mitä tässä sitten oikein tekisi. Näyttelyitä tai muuta en ollut kesäksi tarkemmin suunnitellut, joten nyt onkin kuukausikaupalla tyhjää kalenterissa. No, olettaen että en ehdi saada sydänkohtausta ennen Harjua/Harjussa/Harjun jälkeen.. ;)

Laatuarvostelukarsinta on tietysti se koko kauden tärkein yksittäinen tapahtuma, ja hieman reilu viikko siihen enää on. Jokainen ensi lauantaihin viittaava ajatus saa jännityksen kouraisemaan syvältä mahanpohjasta - valehtelisin jos väittäisin, etten odottaisi, tai ainakin toivoisi Minin kyseisissä karkeloissa menestyvän. Sukukin jo velvoittaa, ja kyllähän se hyvin sekä hyppää että liikkuu.. No, nähtäväksi jää, millainen on Minin mielentila ja esiintyminen "kisapäivänä" ja mitä tuomarit siitä tykkäävät. Arvostelulaji on aina arvostelulaji, ja omaa hevostaan on vaikea nähdä neutraalilta kannalta. Joko sen näkee liiankin ruusunpunaisin lasein, tai sitten vastavuoroisesti minulle ah-niin-tutulla "pessimisti ei pety" -asenteella yrittää vakuutella itselleen, että ei se nyt niin erikoinen ole.

Lena Furbergin kuvitusta kirjasta Nuoren ratsastajan opas. Koska olet itse viimeksi muistanut iloita pienistä asioista? :)

Blogista onkin ehkä saanut jo sen kuvan että meidän ratsupuuhat ovat enemmän tai vähemmän "haahuilua", eikä se ihan väärin ymmärretty ole: ratsuttamisen suhteen meillä ei mitään tavoiteaikataulua ole. Tällä hetkellä on tarkoituksena saada kaasu, jarru ja ratti selväksi ja kaikissa askellajeissa eteneminen sen verran tutuksi, että päästään pikkuhiljaa turvallisesti maastoilemaan. Kiirettä ei ole, tehdään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Minähän en ole, ja minusta tuskin koskaan tuleekaan erityisen tavoitteellista ratsastajaa. Minulle on juuri sopivaa puuhaa olla pohjattoman iloinen ja kiittää sen mukaisesti hevosta siitä, että hei, tämähän lähti liikkeelle, vau :) Ystäväni kanssa on kaavailtu että Mini menee hänelle jossain vaiheessa jaksoksi vähän sitä "oikeaa työntekoa" harjoittelemaan. Alun perinhän ajatuksena oli että tamman mahdollisen tiineyden myötä talvi tulee olemaan aika rauhallinen, mutta jos/kun se jää astuttamatta, täytyy jonkinlainen sotasuunnitelma miettiä sillekin, miten ja millä aikataululla mahdollisiin 4-vuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin valmistaudutaan.

Ei, en koskaan lopeta tämän kuvan käyttöä kun olen siitä edelleen niin ylpeä..

Entäs näyttelyt? Olen odotellut Kaakonkulman kasvattajakerhon suomenhevosten show-näyttelyn kutsua, Minillähän on viimevuotinen BIS-titteli (ja komea kiertopalkinto) puolustettavana. Asiaa tarkemmin pengottuani löytyi kuitenkin kerhon FB-sivuilta tieto, että näyttelyn kanssa pidettäisiinkin tänä vuonna välivuosi. No, katsellaan sitten plakaattia seinällä ensi kesään? Hieman harmittaa, koska tuo oli oikeastaan ainoa suunniteltu näyttely tälle kesälle, jonka olin siis laskeskellut menevän rasittavassa astutusrumbassa, ja jos se arvokas varsanpoikanen olisi saatu kasvamaan, ei mitään riskejä turhien reissaamisten kanssa otettaisi. Nyt on kalenteri tyhjillään, eikä lähimailla juuri näyttelyitä järjestetäkään. Ja tietysti juuri silloin näyttelykuume polttelee kovimmillaan, erityisesti kun Mini näyttää tällä hetkellä niiiin paljon paremmalta (= vähemmän lihavalta työhevoselta) kuin kuukausi sitten, kun niitä näyttelyitä oli.

9.6. olisi Merlin's Stablella show-näyttely Hattulassa, minne lähteminen nyt kovasti houkuttelee. Matkaa kyllä tulee pitkälti toistasataa kilometriä suuntaansa, mutta tien päällähän minä viihdyn ja Minikin on niin helppo matkustaja. Käytiinhän me tosiaan viime vuonna jopa Joensuussa asti näyttelyssä, siinä kertyi kilometrejä melkein 700 yhdelle päivälle.. Suomenhevosten show-näyttely olisi tiedossa Tampereella 14.7. Mansen Puttejen toimesta. Matka taas aiheuttaa pieniä kysymysmerkkejä, mutta mukaan kiinnostaisi mennä. Varma nakki kalenterissa on ainakin Kymijoen Ratsastajien järjestämä suomenhevosten show-näyttely ihan tässä kotinurkilla eli Anjalan maatiksella 15.9. Seuraavana päivänä järjestetäänkin SuoRan valtakunnallinen show-näyttely Riihimäellä, mutta saa nähdä, riittääkö mielenkiinto sinne asti. Sunnuntaikin se sattuu olemaan, joten se olisi työpäivä.. Kaikki nuo edelliset näyttelyt ovatkin onnekkaasti lauantaipäivinä, joten eivät vaatisi järjestelyitä sen suhteen.

Show-näyttelyiden lisäksi olisi tarkoitus kiertää myös mätsäreitä sen mukaan kun niitä vain kohtuullisen matkan päässä järjestetään. Tänäänkin (no, tähän vuorokaudenaikaan tulisi jo varmaan sanoa että "torstaina") olisi ollut KJR:n match show Anjalassa, mutta kas, kun meikähän on käytännössä kaikki pyhät töissä. Tämä rajoittaa kovasti eri karkeloissa kiertämistä, jostain syystä tuntuu vakiintuneen että niin näyttelyt kuin kilpailutkin on aina hyvä järjestää sunnuntaisin..? Ihan tässä lähistöllä olisi muutamakin mätsäri lähiviikkojen sisään, mutta perhana, kaikki sunnuntaina. Mikä vika lauantaissa on, kysynpähän vaan? :D