Ja niin kävi Ministeri ensimmäistä kertaa maneesissa.. Kuvaton reissupostaus, sorry.
Tänään Ministeri oli todellakin Ministeri, asiallinen ja rauhallinen, eikä lainkaan Minimonsteri. No, mitä nyt kotipihassa tuli emältään tuttuja "jeee, tuolla on traileri, juostaan sinne!" -elkeitä :) Kyllä Mini jo tietää, mitä siitä seuraa, kun puetaan matkariimu päälle. Matka Kuuksoon sujui hyvin, ja verryttelyn jälkeen oli vuoromme siirtyä maneesiin.
Mini ei kyttäillyt eikä ihmetellyt yhtään mitään. Se oli niin rauhallinen, että se oli melkeinpä laiska :D Hassua miten sen käytös vieraissa paikoissa on muuttunut, viime vuonnahan se alkuun oli näyttelyissä ihan kyntöruuna, sitten yhtäkkiä pörisevä showhevonen, ja nyt tänä keväänä ollut enimmäkseen koko maailman vähintään kertaalleen nähnyt, zenmäisellä tyyneydellä asioihin suhtautuva aikuishevonen. Hypyt sujuivat pienestä vetämättömyydestä huolimatta hyvin, loppuun okserin korkeutena 95 cm mikä 3-vuotiaiden laatuarvostelukarsinnoissakin on maksimikorkeus. Mini antoi hyvin kiinni, ei riekkunut ja oli kaikin puolin äärimmäisen toimiva.
Nyt siis voi ainakin suhtautua luottavaisin mielin siihen, että maneesissa olo tai vieras paikka tuskin varsaa hetkauttaa. Toivoa sopii, että yleisö, kuulutukset sun muut tekijät Harjussa toisivatkin vähän lisäkipinää esiintymiseen ;) Miten tästä eteenpäin? Toinen maneesireissu on vielä suunnitteilla, mutta pitää katsoa minkä verran kotona on tarpeen hypyttää. Hyvä rutiini touhuun kun tuntuu olevan, ja jos näin lunkisti Mini ottaa vieraassa paikassa (ja ensimmäistä kertaa maneesissa!) hyppäämisen, voi olla parempi säästellä sitä intoa tosikoitokseen. Laatuarvostelukarsintaan onkin enää kolme viikkoa aikaa.. Pikkuisen alkaa jo jännittämään, eikä ihan pikkuisenkaan. Tämä päivä oli kuitenkin todella positiivinen kokemus, vähän jo hirvitti miten käy, jos maneesi onkin varsalle kamala mörkö. Mutta kun tuo varsa vain on niin fiksu.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti