11 faktaa ja vastausta

Karin (Jorepallo ja Siljaponi -blogista) muisti meitä haasteella, jonka tekaisen alta pois odotellessani inspiraatiota Mini-videoiden editointiin. Miksi pitää kuvata HD-videota, kun läppärini ei oikein jaksa niitä käsitellä..?

Haasteen säännöt:
Kerro 11 faktaa itsestäsi
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

Koska Karin jätti kysymyksissään option haastamatta jättämiselle ja pääni ei jaksa kehitellä noita uusia kysymyksiä (faktoissa on aivan riittämiin), jää tällä kertaa jakamatta eteenpäin.. ;) Pääsen taas pelottelemaan ihmisiä omituisuuksillani, eli tervemenoa vain kaikki lukijat!

Faktat, hyvin randomit sellaiset:

1. Tänään eilen toissa päivänä (tämän postauksen tekeminen on kestänyt yllättävän kauan!) tuli täyteen kolme vuotta nykyisessä työpaikassani, ja kauhukseni laskeskelin, että se on jo kauemmin kuin olen tehnyt "oman alani" eli siis hevostenhoitajan töitä yhteensä. Olen siis leipomotyöntekijä, ja tähän pestiin olen päätynyt aivan sattumalta ilman suurempaa intohimoa alaan. Paikkaa tarjottiin ja minä menin. Olin ensin pitkään VMP:n listoilla epämääräaikaisena (määräaikaisena ilman määräaikaa - ei, se ei tule sen selvemmäksi selittämällä) peläten jatkuvasti henkeni edestä (ihanan stressaavaa) mutta viime vuoden elokuusta asti olen ollut ihan "talon kirjoilla".

2. Vaikka olen totaalinen leffafriikki, en ole katsonut telkkaria moneen vuoteen. Aikanaan tallentava digiboksini hajosi ja lykkäsin uuden ostoa (työajoistani johtuen sen olisi oltava tallentava ja ne ovat niin kalliita). Lopulta olin tipahtanut kärryiltä kaikista sarjoista joita olin joskus seurannut, ja annoin olla. Viime syksynä lopultakin päivitin pelit ja vehkeet nykyaikaan (40" 3D-led-tv ja 3D-bluray-/tallentava digiboksikombo), lähinnä koska elokuvien katsominen vanhasta kuvaputkitelkkarista raastoi sieluani ja silmiäni. Hyvä kuvanlaatu on iloinen asia. Mutta telkkaria en oppinut katsomaan. Aikani yritin selailla ohjelmaoppaita ja uusinnanuusinnanuusintoja, vain todetakseni että ei sieltä mitään katsomisen arvoista koskaan tulekaan, joten en vieläkään katso telkkaria. Olen siis ihan ulkona kun ihmiset puhuvat kotimaisista tv-sarjoista, tai siitä kuka mistäkin Idolsista tai Voicesta on ponnahtanut pinnalle.

3. Leffafriikkeydestäni olen vastaavissa faktahaasteissa kertonut ennenkin, mutta heitetään kehiin sellainen tilastotieto, että viime vuonna olen käynyt elokuvateattereissa 32 kertaa (jos mukaan lasketaan sellaiset elokuvat jotka olen käynyt katsomassa useamman kerran, ja kaksi teatteriesitystä eli siis teatteritallennetta vai mitä ne on). Minulla on myös leffablogi, mutta se on olemassa enemmänkin omia muistiinpanoja kuin lukijoiden viihdyttämistä varten, eli mitään järjellisiä elokuva-arvosteluja tai juuri muutakaan järjellistä sieltä ei pääse lukemaan.

4. Leikillään jo ehdotettiin että taannoisten "X:n tarina" -postausteni jatkoksi olisin kertonut koiristanikin, joten ympätään heidät tähän yhteyteen ;)

Pieni mökötöö

Saku (tai Sakari tai Sapu tai Pupu tai Pupuapina) on pieni sekarotuinen (hyvin sekainen sellainen eli ei harmainta hajua aineksista), jonka otin RekkuRescuelta. Varsinainen "rescue" se ei ole, vaan sen emo oli löytökoira joka tuotiin Suomeen yhdistyksen hoiviin synnyttämään. Saku liittyi Ratsumäen vahvuuteen siis jo luovutusikäisenä, ja on nyt suunnilleen 2,5 vuotta vahtinut tiluksia (jos häneltä itseltään kysytään, hän on Suuri Ja Tärkeä - oikeasti se on vähän nössö).

Netti (tai Neppis tai Nepu tai Nepula tai Nebula) on sen sijaan aito maahanmuuttaja, RekkuRescuelta tämäkin. Melkein 3-vuotias laikamix-narttu on kuulunut ruokakuntaan nyt jokusen kuukauden ja osoittautunut aivan loistotyypiksi, vaikka se vähän ex tempore meille muuttikin. Omistajan muuton takia Virossa tarhalle päätynyt, koko elämänsä ulkona viettänyt koira tuli muutaman tarhakuukauden jälkeen kotihoitoon Helsinkiin ja pian sain veljeltäni puhelun: otatko koiran? No mikä jottei. Sakari sai (loputtoman) energisen painikaverin eikä se kissojakaan ole syönyt.

5. Kissoista puheenollen!

Joskus Isällä ei ole selkärankaa

Isä on Ratsumäen kiistaton hallitsija kaikista kaksi- ja nelijalkaisista. Majesteettisen uljas karvapallo huokuu ikiaikaista viisautta ja onkin ehkä ollut olemassa jo ennen maailmojen syntyä. Isä tunnetaan ainakin nimillä Esi-isä, Isi, Isikii, Raul Castro ja vastikään hän sai uuden nimen ja tittelin Paroni Hubert. Isän nimi oli ennen ehkä Viiru, mutta kukaan ei muista sitä enää. (Castro selittyy toisella talon mukana tulleella kissalla Viidnalla. Viidna on hyvin hankala kissannimi, joten pian hän oli Fievel matkalla Amerikkaan tai Fidel Castro, jotka ovat selvästi yksinkertaisempia.) Isä on mestarivaras, joka vie kaiken vietävissä olevan, kelpasi se syötäväksi tai ei, mutta hänen näkökulmastaan ne tietysti kuuluivat alun alkaenkin hänelle. Isä on myös kylmäverinen metsästäjä ja erityisen mieltynyt oraviin.

Silkkitassu on kaiken lukemisen vannoutunut vihollinen

Silkki on tunnettu myös hyvistä ideoistaan

Silkkitassu (tai Silkki, Chica, Chipa. Chipalee, Sipsi, Sipu, Sipuli...) on kaikkien aikojen lempikissani, pieni kaunis harmaa diiva, joka rakastaa huomiota ja ottaa sen väkisin jos sitä ei muuten tipu. Se ei suostu ulkoilemaan jos pakkanen tippuu alle viiden asteen, ja purkaa turhautumisensa muiden kissojen ärsyttämiseen. Se on kaikin puolin todella "high maintenance" -luonne, mutta aivan täydellinen Kissa joka tulee kehräten luokse kutsuttaessa eikä koskaan kyllästy rapsutuksiin (ei edes silloin, kun itse haluaisit jo nukkua, ja se pehmeästi läpsii sinua naamaan muistuttaakseen kuka täällä määrää).

Täplä (Täptäp, Täpy, Täpyli, Äpyli, Tsäbä) on Silkin tapaan muuttanut meille jo aikuisiässä, ja samasta paikasta Silkin kanssa. Itse asiassa lähdin Täpyä hakemaan, mutta kaksi kissaahan mukaan lähti.. Noiden kahden jättiegon rinnalla Täpy on tasapainoinen tapaus ja niiden kyykyttämä tossukka, mutta jopa "persoonaton", koska meillä on jostain syystä aina ollut hyvin erikoisia kissoja, muutenkin kuin nimiltään. Täplä pelastaa tilanteen "viehkeällä" äänenkäytöllään, se on hyvin puhelias kissa mutta sen rääkyminen on aika omalaatuista.

6. Vuoden 2012 kohokohta yleisesti elämässäni oli fun., ja erityisesti tämä ilta (25.09. The Circuksessa) ja tämä nimenomainen hetki eli encorena Some Nights (video ei ole oma, koska oma on äänenlaadultaan ihan törkeän huono):



7. Koska rakas menomondeoni on usein blogissa mainittu niin hyvässä kuin pahassa, tässä se nyt on ihan kuvassa:

Mondeo on kaikista vastoinkäymisistämme huolimatta hyväntahtoinen auto, joka tarjoaa täydelliset ominaisuudet minun tarpeisiini, eli siinä on tilaa ja riittävästi vetokykyä yhden hevosen kuskaamiseen (kesäkelillä).

8. Ihan lapsesta asti olen kuitenkin halunnut Land Roverin.

9. Mutta en uskalla ajatella auton vaihtoa, koska pelkään että menomondeo saa siitä vihiä, suuttuu minulle ja leviää käsiin. Minulla on monia tällaisia pieniä vainoharhaisuuksia, johtuen siitä että vaikka toisissa asioissa minulla on kieltämättä ollut tuuria elämässä, minulla on myös taipumusta käsittämättömiin, jopa koomisiin mittakaavoihin yltäviin karman takaiskuihin ja onnettomuusputkiin, joille ei niiden kerran alettua näy loppua. Kesä 2008 vetää edelleen pohjat: matkan varrelle mahtui niin selän kuin varpaan hajoittamista ja monia pieniä hevostapaturmia, mutta huipentumana oli käden telominen samuraimiekan kanssa.

10. En osaa sanoa ei. Koskaan. Tämä piirre on tuonut minulle paljon harmia elämässäni, tuoreimpana myönnyin tänään Kymijoen Ratsastajien rahastonhoitajaksi, kun tulevan webmasterin ominaisuudessa olin läsnä hallituksen kokouksessa :D

11. Tämä on lempivalokuvani vuodelta 2012:

Vastaukset:

1. Mihin ihastuit lempihevosessasi?
Jos lähdetään siitä olettamasta, että Mini on minun lempihevoseni, niin käsite "ihastumisesta" on tietysti hieman toisenlainen, koska hevonen on oma kasvattini ja olen sen jo aivan vastasyntyneenä nähnyt. Ja kuka voi olla ihastumatta vastasyntyneeseen varsaan? :D Mutta jo pikkuvarsasta asti Minin upein piirre on ehdottomasti ollut sen helppo ja mutkaton luonne, se on aina suhtautunut uusiin asioihin rohkeasti ja oppinut kaiken "kerrasta".

2. Mitä teit uutenavuotena?
Ystäväni Annika oli kylässä (kuten olen jo tullut maininneeksi.. muutaman kerran), ja uudenvuodenaattona me päivällä heppailimme (ja Mini hyppäsi ensimmäiset esteensä ratsastaja selässä) ja illan söimme hyvin ja katselimme Netflixistä Pretty Little Liars -sarjaa, kun emme voineet lopettaakaan kerran aloitettuamme. Kävin vielä heittämässä työkaverin baariin ja ehdin kotiin juuri keskiyöksi, jolloin katselimme vähän aikaa raketteja ulkona ja taisimme sitten jatkaa vielä jonkin aikaa telkkarin äärellä.. Oltiinkohan me nukkumassa ennen kahta? Hyvin laiskaa uudenvuodenviettoa siis!

3. Jos et haastanut yhtätoista blogia jatkamaan haastetta: mainitse kolme blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat lisää huomiota.
Jos taas haastoit muita blogeja, kerro näistä blogeista lyhyesti kolmesta (esittely blogin sisällöstä sekä miksi seuraat kyseistä blogia).
(Tulkitsen tehtävänantoa niin että minun ei tarvitse esitellä näitä sen enempää.)
* Ratsuiluja
* Tunne Hevonen
* TMI Mintti Rautioaho ja ymppään samaan myös Anna Kilpeläisen blogin

4. Kuinka usein käyt tallilla?
Ehdoton minimi on neljä kertaa päivässä, ylärajaa ei taideta tuntea.. Ihan joka päivä.

5. Mitä tallirutiineihisi kuuluu?
Koska tallirutiini on tiukasti nivoutunut muuhun elämään, koko päivärutiini tiivistettynä romaanimuodossa: Aamulla viivyttelen aikani herätyskellon torkkujen kanssa (latasin puhelimeeni sovelluksen, joka laittaa minut ratkomaan matikantehtäviä jos haluan herätyskellon torkulle tai pois päältä: heräämistä tämä ei ole helpottanut, mutta kuin ihmeen kaupalla selviydyn 8 * 14 tyyppisistä päässälaskutehtävistä puoliunisena heittämättä puhelintani seinään) kunnes koirat tuumaavat että nyt riittää ja hyppivät naamallani niin kauan että huudan "okei, okei, olen hereillä" ja nousen. Vetäisen yöpaidan päälle toppahousut ja -takin, lasken keittiöstä ämpärillisen kuumaa vettä, ja otan koirat mukaan ja könkkään ämpärini kanssa pihan poikki. Toivotan hyvät huomenet poneille, laitan radion päälle ja vien veden ja aamuheinät tarhaan. (Väkirehuja kukaan ei saa aamulla, Minille voin heittää kuppiin pari kuivaa leipää.) Ensin vien tarhaan Pandaponin ja perässä menee Ministeri. Yleensä harjaan molemmat pikaisesti: loimia niille harvemmin tulee ja inhoan karvaan jäävää, ulkona kastuvaa turvetta. Kun ponit on ulkoistettu, siivoan Minin karsinan ja ehkä jos olen viitsiväinen, laitan jo iltaheinät valmiiksi. Jos olen erityisen viitsiväinen, laitan ne slowfeeding-verkkoon ja punnitsenkin. Eli yleensä en. Muistan tässä vaiheessa laittaa sähköt tarhaan (ja sammutan radion) ja lähden koirien (ja sen ämpärini) kanssa takaisin sisälle.

Päiväheinien jako tapahtuu heinävintiltä käsin, mikä tarkoittaa että Mini muuttuu usein käveleväksi heinätelineeksi

Työvuorosta riippuen ratsastus/muu liikutus tai aktiviteetit tapahtuvat yleensä aamutoimien jälkeen, mutta joka tapauksessa hevoset saavat yhdet päiväheinät ennen töihin lähtöäni ja toiset kun tulen kotiin, ruokintavälin ollessa noin 8,5 tuntia. (Jos minulla on erityisen aikainen työvuoro eli olen kotona jo puoli seitsemältä, saatan ratsastaa illalla kunhan Mini on saanut syötyä. Myöhimmillään olen kotona yhdeltätoista, silloin en ratsasta, yleensä.) Heinät annettuani haen tallista Minin iltaruokaämpärin (2 dl melassileikettä) ja tuon sen sisään turvotettavaksi.

Koomailen yleensä tietokoneen äärellä aikani ja raahaudun lopulta iltatalliin (eli noin 00-02 välillä.. optimistinen arvio), eli vien sen melassiämpärin ja kaksi saavillista vettä mennessäni. Koska tämä ei ole fyysisesti mahdollista taluttaen vielä yhtä koiraa samaan aikaan, joudun tekemään kaksi rundia. Laitan vedet karsinoihin, ja koska yleensä en ole aamulla erityisen viitsiväinen, myös ne Minin yöheinät. Ja jos olen ollut paitsi viitsimätön, myös muistamaton, olen todennäköisesti unohtanut että olen aamulla syöttänyt viimeiset alhaalla tallissa olevat heinät - eli könyän pimeässä heinävintille ja haen sieltä pari paalia ja yritän olla kaatumatta rappusissa. Vielä sekoitan Minin melassiannokseen muut lisäkkeet (kivennäinen, suola, valkosipuli, muuta se ei syökään), kaadan valmiin mössön ruokakuppiin ja pesen ämpärin säästämälläni vesitilkalla. Sitten haen ponit sisään, eli yleensä kävelen tarhan portille, muistan etten ottanut sähköjä pois, pyydän poneja odottamaan hetken, palaan talliin ja otan paimenen töpselin seinästä. Palaan tarhalle ja pyydystän ponit, jotka tulevat yhdessä talliin (sen parin metrin matkan) ja lasken ne ovelta kipittämään omiin karsinoihinsa, nappaan riimut pois ja suljen ovet perässä. Tarhasta haen vielä vesisaavin ja kopsuttelen siitä jäät pois. Sammutan tallista valot, kerään koirani ja ämpärini ja suuntaan nukkumaan. Ja kuin elokuvassa Groundhog Day, tämä toistuu, ja toistuu, ja toistuu aina vain, loputtomana kehänä, hyvin samanlaisena päivästä toiseen.

TL;DR: Herään, kannan vettä, vien hevoset ulos, teen jotain, ruokin hevosia, menen töihin, ruokin hevosia, teen jotain, kannan vettä, otan hevoset sisään, nukun. Repeat x 365.

6. Oletko uskonnollinen?
En. Meidän perheessä ei uskonnosta ole koskaan edes puhuttu, olen käytännössä kuullut koko uskonnon käsitteestä vasta ala-asteelle mennessäni. Kun tuli aika rippikoulun, mietin asioita ja totesin että minulla ei ole mitään oikeaa syytä sitä käydä (en ollut niin kipeä rippilahjojen perään) ja erosin kirkosta. Lokerollisesti ajattelen olevani ennemmin agnostikko kuin ateisti, mutta en juuri välitä lokerollisesta ajattelusta.

7. Missä olit viimeksi ulkomaanmatkalla? Jos et ole ollut ulkomailla, kerro parhaasta lomastasi!
Olin viime vuonna kesälomani päätteeksi elokuussa risteilyllä ja sitä myötä jokusen tunnin Tukholmassa. Sitä edeltävällä ulkomaanmatkallani lensin Tukholmaan yöksi? vai kahdeksi? joulukuussa 2008. Ihan "rantalomalla" olen ollut puoliksi pakotettuna kesällä 2004 Bulgariassa (käymättä kertaakaan rannalla). En siis ole erityisen ahkera reissaamaan :D Home sweet home..

Stockholm, Stockholm, härlig är den.. En voi olla ainoa jota tuo jossain ruotsinkirjassa ollut kappale vainoaa aina kun ajatukset kääntyvät Tukholmaan. Kovin "härlig" ei Tukholma halunnut minulle olla, koko päivän satoi ja tuuli niin että sateenvarjoni hajosi ja jouduin ostamaan uuden, eikä takkini kuivunut moneen päivään.

8. Mitä teet kymmenen vuoden kuluttua?
Sen kun tietäisin! Haaveilla voi vakiintuneesta taloudellisesta tilanteesta ja isosta hevoslaumasta, remontoidusta tallista ja hienoista puitteista. Minulla vain ei ole hajuakaan, mitä tekisin näiden kymmenen vuoden aikana päästäkseni siihen pisteeseen. En ole koskaan uskonut pitkäaikaissuunnitelmiin elämässä, otan päivän kerrallaan ja katson minne virta vie. Ei ehkä fiksuin ratkaisu, mutta näillä mennään. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että minun kuuluu vielä joskus voittaa lotossa.

9. Mihin panostat ulkonäössäsi eniten?
En panosta ulkonäössäni oikeastaan mihinkään.. :D Kynsien laittaminen on harrastukseni, jota työt haittaavat: elintarvikehygienien nimissä kun kynsiä ei voi pitää kovin pitkinä ja lakata saan vain vapaalla ollessani. Tämä ei ole estänyt minua ostamasta viime vuonna jokusen satasen arvosta kynsilakkoja, köh köh..

Mm. tällaiset piti saada..

10. Kerro onnistuneesta vapaa-illastasi! (Oletuksena, että seuraava päiväkin on vapaa ;-)) Onko se rauhallinen koti-ilta, villi tyttöjen ilta vai jotain ihan muuta?
Kotitallinpitäjänä se onnistunut vapaailta olisi todellakin vapaa ilta: oikeastaan ihan sama missä ja milloin ja mitä tehden, mutta on äärimmäisen huojentavaa joskus vapautua niistä rutiineistaan, velvollisuuksistaan ja aikatauluistaan, edes hetkeksi. En ole bilettäjätyyppiä enkä koe siinä mielessä tarvetta "vaihtaa vapaalle", ne harvat kerrat kun minut tapaa baarista olen kuskina. Ihanne illanvietto olisi hyviä ystäviä ja hyviä elokuvia, joko kotioloissa tai sitten leffateatterissa. Ja sitten saisi nukkua ainakin 12 tuntia. Ilman ajatustakaan ilta- tai aamutalleista.

11. Mikä on suurin toiveesi tällä hetkellä?
Kun parhaillaan asennan koneelleni kirjanpito-ohjelmaa ja realiteetit alkavat hahmottua, toivon todella että selviän kunnialla KJR:n rahastonhoitajan tehtävistäni tänä vuonna.. ;) Okei, myös lottovoitto ensi viikolla käy.

Onko se valmis? Se on valmis! Hurraa! Kirjoitin tätä kohdan sieltä, toisen täältä monta päivää..