torstai 10. maaliskuuta 2016

Helsinki Horse Fair 2016


Ja niin koitti lauantaina odotettu messupäivä - kaikkiaan kuudes Helsinki Horse Fair. Parkkihallin jonot "yllättivät" autolijan.. taas kerran.. mutta loppujen lopuksi vetivät aika hyvin, hallin kuitenkin ollessa vielä hyvin tyhjä siinä heti aamutuimaan. Se on vaan aina yhtä masentava hetki, kun Käpylän lukuisten liikennevalojen läpi jumittelun jälkeen tavoitat sen parkkijonon pään.. :D


Olin jo etukäteen ladannut Messukeskus-appin puhelimeen ja merkannut siellä suosikeiksi kaikki kiinnostavat ohjelmat. Olikin kätevää, kun puhelin muistutti hälytyksillä pitkin päivää, missä oikein pitäisi milloinkin olla. Sovelluksesta löytyy myös näytteilleasettajien ja ravintoloiden tiedot, ja tietysti kartat suunnistamiseen. Tämä täytyy muistaa ensi kerrallakin!

Sen verran myöhästyi paikallepääsy alunperin kaavaillusta, että Just Dressage Knock Out -kaksinkamppailua ehdin nähdä vain vilaukselta. Tein siis pikaisen läpivalaisun expon tarjonnasta, ennen siirtymistä Cavallo Pro Shop -infolavan ääreen. Suomen Hippoksen järjestämää kasvattajapaneelia odotin kovasti, ja mielenkiintoinen paketti se olikin. Hyvin johdetussa paneelikeskustelussa näkemyksiään olivat kertomassa suomenhevosravureita Hem-tunnuksella kasvattava Maria Henttala ja Riverbank-puoliverisistään tuttu Marjo Vainikka. Paljon löytyi yhteistä, vaikka "eri maailmoja" edustavatkin.


Odotetuin ohjelma infolavan puolella oli eläinlääkäri Mirjami Miettisen tietoisku hevosen suun anatomiasta ja kuolainten sovituksesta. 45 minuuttia jäi turhan napakaksi ajaksi tälle esitykselle, näin tiukkaa ja tärkeää asiaa olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Jos Miettisen tutkielma on vielä lukematta, suosittelen lämpimästi! Tai itse asiassa en suosittele, vaan kovasti painostaen pakotan lukemaan.


Kun nuo pakolliset tietoiskut oli hoidettu alta pois, loppu messupäivä sujuikin vähän siellä täällä seilaten. GoExpon puoli tuli kahlattua läpi (Kuva&Kameran lopulta kiersin kaukaa, ettei iske mitään houkutuksia), HHF:n puolella expossa seikkailun lisäksi jonkin aikaa tuli seurattua mm. maastakäsittelykilpailua ja 130 cm esteluokkaa. Nopeasti se päivä taas kului hyvässä seurassa :) Loppuun vielä tempaistiin Kati Riesenin Hevosen stressitön koulutus -esitys infolavalla ja sitten olikin aika suunnata kotiin kohti Kouvolaa. (Hei muistaahan kaikki sitten leimata sen parkkilippunsa ennen kuin yrittää ajaa ulos? Ettei tulisi niitä kivoja jonoja kun joku tukkii portin. Joka vuosi. Kiitos.)

Mitään ei taas varsinaisesti ollut tarkoitus ostaa, mutta Ratsastajainliiton ständillä muistin uudistetun Ratsastuksen Käsikirjan, josta nyt sitten omistan vuosien 1976, 1990 ja 2015 painokset, sillä pitäähän sarjan olla täydellinen. Hobuloven karkkikaupassa puolestaan pääsi vaaleanpunaisia riemunkiljahduksia kun näin Haas Girlie Girl Diva -harjan.. Minulla on aina ollut vaikea suhde pinkkiin väriin, mutta sen jälkeen kun siitä tuli Minin ja Lindan (kenttä)kisaväri, olen saanut ihan hyvällä omallatunnolla oppia rakastamaan sitä ja ostella kaikkea ihanaa ja vaaleanpunaista. Kyllähän tuo sinne (musta-pinkkiin) kisakassiin oli kaiken muun pinkin sekaan saatava :) Nyt jälkikäteen ehdin kyllä jo harmitella, että tuo lampaankarvan ja hevosenjouhen yhdistelmä on niin ihastuttava, että ihan tuonne omaankin kisakassiin olisi sellainen mahtunut, joskin ehkä vähän säädyllisemmässä tummansinisessä värissä. Täytyy pitää silmät auki, jos sellainen tulee vastaan..


Messuilla puolestaan suljin silmiäni tiukasti Manskin ständillä etten sorru mihinkään hulluihin Eska-heräteostoksiin. Sen verran kurkkasin kuitenkin sormien välistä tarjontaa, että ehdin kirota Eskadron Paisleyn kovin houkuttavat tarjoushinnat, itse kun olin jonkun hetkellisen mielenhäiriön vallassa tilannut suoraan Manskilta malliston ilmestyessä ihastuttavan kouluhuovan, fleeceloimen ja harjakassin.. Kun minullahan ei ole yhtään huopia, loimia eikä ainakaan kolmea harjakassia. Köh. Tuo mallistohan on rajoitetussa myynnissä vain tietyissä liikkeissä Saksassa, ja nyt siis Manskin Suomen-turneen ansiosta saatavilla myös täällä. (Ehkä saatoin vähän purnata myös sitä, että mun ekslusiiviset erikoisuuteni eivät ole nyt niin erikoisia. Ehkä.)

Kaiken kaikkiaan kuudennellakin kerralla tarjolla oli tuttu ja turvallinen HHF - ei mitään mullistavia muutoksia totuttuun kaavaan, mutta edelleen sopiva kattaus niin antoisia tietoiskuja, erilaisia kisa- ja show-ohjelmia sekä tietysti hyvät mahdollisuudet shoppailuun. Hyvin sai päivän taas kerran Messarissa kulumaan, eli eiköhän ensi vuonnakin jatketa samalla kaavalla.

Yhteistyössä Helsinki Horse Fairin kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti