Teinihevosen päiväkirja: Näyttelykausi avattu

Hahaa! Tyyppi vannoi edellisen kerran jälkeen ettei se laske minua kirjurinvuoroon ellei jotain aivan katastrofaalista tapahdu, mutta Tyyppi näkyy ottaneen sen verran raskaasti tämänpäiväiset tapahtumat, että huomasin tilaisuuteni tulleen. Niin että Minjahan se täällä raportoi taas hei.

Kuten Tyyppi on kyllästymiseen asti jankannut, meillähän siis oli näyttely tänään. Itsekin jo huomasin että jotain jännää on tapahtumassa, kun eilen se vei minut traileriin syömään ämpärillisen leipää. No syömisenhän minä kyllä osaan, mutta harjoitus tekee mestarin. Illalla oli vuorossa vesileikkejä ja varsanpesua, ja niin pääsin villaloimi niskassa ihan puhtaana yöpuulle. Tai no, ensin olin oikein huolella piehtaroinut, tietenkin.

Aamulla kävi jo mielessä että Tyypillä ei ole ihan kaikki kotona, kun se kävi tallissa, ruokki meidät.. Ja nappasi kypäränsä ja lähti. Hmm. Hevosen unohtaminen matkasta on aika oleellinen moka näyttelyyn lähtiessä.  Tuli se lopulta takaisin ja ryhtyi minuakin puunaamaan. Mutta on se aika outo joskus. (Tyyppi käski sanoa että se kävi heti aamusta esittämässä yhden vuotiaan varsan. Enkö mä muka riitä sille?? Tyyppi myös käski jakaa sellaisen opetuksen jälkipolville, että ei kannata unohtaa groomikassiin porkkananpalaa viideksi kuukaudeksi. Nyt mä pidän sitä vielä oudompana..) Ja sitten pääsin minäkin jo matkaan. Viisi kuukautta melkoisen tarkalleen siitä olikin kun on viimeksi reissattu, nimittäin Vermoon, se porkkanajuttu oli varmaan jotenkin tähän liittyvä. Ihan mallikkaasti minä trailerissa osasin edelleen möllöttää. Siis onko nyt ylipäänsä jotain minä minä en osaisi?

Tyyppi pilaa aina mun kuvat

Näyttely olikin minulle ihan uudessa paikassa, Kouvolan raviradalla, mutta onhan tätä maailmaa jo nähty siihen malliin, että ei sitä pienistä jaksa enää välittää. Otin aika lunkisti ja käyttäydyin niin sievästi kuin pieni minihevonen vain voi. Tyyppiäkin piti vähän armahtaa, sillä oli nimittäin kädet ja muutkin jäsenet täynnä töitä vanhan näyttelykaverini Liian kanssa loikkiessa. Mittauksessa sain erityiskehut kun olin päivän kiltein varsa! (Tyyppi käski taas sanoa, että olin säältä 147 cm ja lautaselta 148 cm korkea. Ihan just sopiva mun mielestä, mutta Tyyppiä taisi vähän harmittaa ja se toivoi että vielä kasvaisin vähäsen. Koitin sitten esiintymisvuoroa odotellessa syödä kaikkea silmiin sattuvaa, käsiohjelmia esimerkiksi, tarvitseehan kasvava varsa ravintoa.) Kun Tyyppi vapautui lohikäärmeenkesyttäjän töistään, päästiin me sitten lopultakin kehään. Omasta mielestäni olin ihan täydellinen, tietysti. Raviosuus oli aika tylsä, niin ajattelin laukata yhden sivun kolmiosta melkein kokonaan. Mullahan on tosi hyvä laukka ja aina pitää näyttää parhaat puolensa, eikös juu. Tyyppiä taisi taas vähän harmittaa, mutta se nyt on tuollainen ilonpilaaja aina.

 

Lausuntoa kun ryhdyttiin lukemaan, Tyypin naama venähti suuntaan jos toiseenkin.

II- palkinto
Tyyppi: Hpl, raskastyyppinen 7
Runko: Syvä vankka runko, hyvä ylälinja, painunut selkä, lyhyt pyöreä lautanen 8
Jalat: Ej suppuvarpaiset, sapelihakuiset, ohuet etusääret, tj hyväasentoiset 7
Kaviot: Hyvät, melko holvikkaat, säännöll., tkot suipohkot, ehjä hyvä sarv. 8
Käynti: Ahtaanlaiset käyntiliikkeet, hyvä yliastunta 7
Ravi: Ej väljenevä tj ahtaanlainen 7
Huom: Erittäin kiltti, toimiva mitata

No, ymmärränhän minä että Tyyppi ei ilahdu jos sitä kutsutaan raskaaksi, mutta syytön minä siihen olen. Ja olihan siinä ilonaiheitakin, kuten nousseet jalkapisteet, tätä menoa minusta tulee hevonen vielä. (Työhevonen, lisää Tyyppi.) Ihan en ole varma viekö tuo erityinen kiltteysmaininta minulta katu-uskottavuutta pois, mutta pitää yrittää petrata ensi kerralla.

Ensi kerta onkin kuulemma jo ensi perjantaina. Tyyppi uhkailee, että käskee arvostella minut T-suunnalle. Onko se joku täydellisten hevosten arvostelu, kysyn vaan? Sopii mulle kyllä.

(Niin ja Tyyppi käski vielä lisätä että sai se sen parhaan esittäjän palkinnon. Kiviäkin kiinnostaa.)