Jotta en itse vallan mökkihöperöityisi, kävin tänään Kuuksossa seuraamassa KJR:n seurakoulukilpailuja. Siinä tuli ihan tosissaan kova ikävä hevosen selkään, etenkin siinä vaiheessa, kun ratsastettiin HeB:0-ohjelmaa, jonka kulku tuli tehokkaasti selkäytimestä edelleen. Sitä tuli ahkerasti harjoiteltua syksyllä kun kerran elämässäni suunnittelin Mimmun kanssa Artjärvelle koulukisoihin menoa - no, ne kisathan peruttiin, ja sitten se yleinen alamäki elämässä auton hajoamisen myötä vasta alkoikin, johtaen lopulta Mimmun myymiseen.. Mutta mitä sitä enää murehtimaan. Toivotaan että se kenttä nyt tosissaan sulaisi nopeasti ja päästäisiin jatkamaan Minin lupaavasti alkanutta ratsun uraa.
Kuten otsikossa tuli vähän viitattua, Kouvolan varsanäyttelyhän on jo ensi lauantaina, ja johan sitä on odotettukin (toivottavasti en ole toistanut tätä kyllästymiseen asti, anteeksi lukijat). Vaikka vähän harmittaa että Minin liikuttaminen on olosuhteiden pakosta jäänyt viime aikoina kovin kevyeksi, ei se kyllä parhaimmassa mahdollisessa kunnossa ole, mutta minkä tuolle mahtaa. Varsoja on ilmoitettu kokonaiset 31 kappaletta, joten tulee pitkä päivä, kun olen luvannut yhden vuotiaankin esittää. Näyttelyvalmistelutkin on pikku hiljaa aloitettu, tänään treenailtiin juoksemista oikein kunnolla ja siistin varsan perusteellisesti. Siinä saivat hapsottavat parta- ja korvakarvat kyytiä ;) Ensi viikolle on jo onneksi vähän lämpimämpiä ilmoja lupailtu, koska ennen näyttelyä varsa on kyllä aivan pakko saada pestyä. Pelastetaan nyt edes se mikä pelastettavissa on ja esitetään ponisteri niin edustavana kuin mahdollista. En suoraan sanoen uskalla toivoa suuria arvostelun suhteen (pessimisti ei pety jne). Itse ajattelin kuitenkin vaatimattomasti metsästää sitä parhaan esittäjän titteliä taas!
 |
| Kouvolan syysnäyttelyn paras varsa, Ulvin Visa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti