maanantai 17. kesäkuuta 2013

Superhieno kisaponi!

Perjantaina siis huristeltiin menomondeon kanssa kohti Lempäälää, missä odotti tiivis viikonloppu-getaway täynnä groomailua ja hevoselämää. Perjantai-iltana Annika ratsasti kevyesti Minin ja vielä kaksi muuta hevosta, ja tietysti puunattiin ja laitettiin kisakamppeita valmiiksi. Taisi mennä iloisesti joku viisi tuntia tallilla? :D Kyllä uni maittoi tämän rupeaman jälkeen, olihan auton ratissakin jo mennyt useampi tunti, mutta onneksi lauantain aamuherätys ei ollut turhan aikainen.

Viimeistelyjä
Lauantaina suunnattiin tallille yhdeksän aikaan, ja siinä oli vielä pari tuntia aikaa ennen kisapaikalle lähtöä. Pakattiin autot ja valmisteltiin hevoset kaikessa rauhassa, kunnes oli aika lastata ja lähteä matkaan kohti Viitaniemen ratsutilaa. Ajomatka sujui ongelmitta, mutta perille päästessä parkkijärjestelyt tuottivat hieman päänvaivaa, kun varattujen päiväkarsinoiden luokse ei mahtunutkaan enää kahta traikkuyhdistelmää parkkiin (kahden hevosen vetoon kykenevän auton puutteessa kun olimme liikenteessä kahdella autolla), joten minä, Mini ja menomondeo päädyimme parkkiin ihan toiselle alueelle. Onneksi ei ollut kiirettä, joten purkasin Minin kopista ja talutin sen karsinoiden luo, ja kävin sitten irroittamassa trailerin autosta ja saatiin loputkin tavarat lopulta oikeaan paikkaan. Mini sai vielä huilia karsinassa, kun kävimme hoitamassa kansliamuodollisuudet, odotimme 60 cm luokan radankävelyä ja katsoimme vielä ensimmäisen verryttelyryhmän verkkailun ja muutaman ensimmäisen radan. Sitten pouni kuntoon ja tositoimiin!

Ja kakarahan oli tositoimissa elementissään. Käytös ja asenne oli ihan super, mitään ei kyttäillyt tai jännäillyt. Verkka sujui hyvin ja Mini olikin jo ryhmänsä toisena lähtövuorossa, joten pääsi melkein heti radalle. Hienosti sujui myös varsinainen suoritus, puhtaasti läpi molemmat vaiheet! Aikaa ei luonnollisesti yritettykään ratsastaa joten sijoitusta ei tullut, eikä kisoista ole vieläkään julkaistu tuloksia joten loppusijoitus ei ole selvillä. Mutta aivan mahtava suoritus niin Miniltä kuin Annikalta, hyvää työtä on kersan kanssa tehty ja kisadebyytti sujui erinomaisesti, tästä on hyvä jatkaa :)





Mini pääsi ratansa jälkeen takaisin karsinaan huilimaan ja heinäpaalia mussuttamaan, kun Annikalla oli vielä 70-80 cm ja 90-100 cm luokassa toinen hevonen ratsastettavana, joten groominhommat jatkuivat minulla. Kisapäivä venähtikin aika pitkäksi, mutta ei sentään aivan tuloksetta, kun Annika sijoittui toiseksi 70-80 cm luokassa, joten kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut päivä. Takaisin tallilla taidettiin olla joskus kahdeksan aikaan, ja vielä oli edessä hevosten ja varusteiden purku ja hoito, koppien siivous ja muut järjestelyt. Lähdin vielä illan päätteeksi ajamaan kotiin, ja niin sitä lopulta kahden aikaan pääsi kömpimään omaan sänkyyn..

Nyt kun Minin kisakäytös ja -ratsastettavuus on todettu toimiviksi, seuraavaksi oli ajatuksena startata aluetasolla. Pidän teidät ajan tasalla ;)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Niin se Harju-postaus..

Köh köh.. Jos blogilla enää yhtään aktiivista seuraajaa on, joku saattaa muistaa melkein kuukauden takaiset laatuarvostelukarsinnat, joista lupasin sitä pidempääkin postausta..?

No, saatte nyt ainakin nämä kuvat ja hypytysvideon. Suurempaa sanallista analyysia viikonlopusta en ole saanut aikaiseksi. Kuten viime vuonnakin, menivät kekkerit taas "ihan kivasti", ja paljon parempaankin olisi Mini pystynyt. Mutta näin tällä kertaa. Pisteet ja lausunnot löytyivätkin jo tästä postauksesta, joten en niitä ryhdy toistamaan.








Mini sitten palasi Harjun jälkeen vielä Lempäälään ja on Annikan hoivissa nyt ainakin kesän ajan vielä. Menneenä viikonloppuna ollut Lappeenrannan näyttelykin sitten jäi väliin, eikä päästy BIS-titteliä puolustamaan. Blogikin jatkaa tällä kituvaa hiljaiseloaan, joskin tänä viikonloppuna olen Lempäälään menossa, kun Minin on tarkoitus debytoida seuraestekisoissa, joten eiköhän hieman uutta materiaalia taas saada..

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Tiedät olleesi liian kauan ilman hevosta kun..


"Iiih! Tästä on mennyt heppa!"

Saatte sen laajennetun laataripostauksen ihan päivänä minä hyvänsä. Heti kun saan itseni asennettua vaadittuun mielentilaan.. Ei, ihan totta, se tulee pian.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tulokset Harjusta..

Laajempaa reissuraporttia, analyysia, kootut selitykset ja kuvia seurannee perässä, mutta tässä tulokset ensi hätään:

Laatuarvostelukarsinta Harju 18.5.


Irtohypytys
Tekniikka: etj tekniik. hiem. epävarmaa, tj melko hyvä, irtoaa terävästi maasta 7,5
Kapasiteetti: Rajoittunut 7
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: Hevonen ei vaikuta kovin yht.työhaluiselta, liian palj. autettava 6,5
Ka. 7,0

Askellajikoe
Käynti: Reilusti yliastuvaa, tahdiltaan tasaista 7,25
Ravi: Tahdiltaan tasaista, liikkuu melko ryhdikkäänä, väljät melko suorat liikkeet, tempoa lisätessä levittää takaa 7,25
Laukka: Pyörii hyvin, melko matkaavoittava askel, tasapainoltaan kohtuullinen, tahti tasainen 8
Ratsastettavuus: Hieman hidas avuille, tasapaino kohtuullinen, muoto vielä kovin avoin 6,75
Ka. 7,31


Yht. 14,31, 13./19.


Menomondeon trippimittariin kertyi kahdelle päivälle rapiat 1150 kilometriä, joten nyt ei kykene muuta kuin nukkumaan :D Kiitokset osallisille!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Harju on jo ovella..

Miten aika onkaan vierähtänyt näin nopeasti? Koko kevät tuntuu hujahtaneen vain jonnekin. Harjun laatuarvostelukarsinnat ovat jo tämän viikon lauantaina, listojen ja aikataulujen pitäisi ilmestyä tänään. Että voi pientä ihmistä jännittää!

Sain myös videota Minin eilisistä viimeistelytreeneistä:

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Blogi ajan tasalle

Olen yrittänyt vältellä näiden äärimmäisen huonolaatuisten kuvien kimppuun käymistä ja tämän blogitekstin tuottamista, mutta Annikan jatkuvasta painostuksesta ei pääse muuten kuin tarttumalla toimeen :D

Kuten aiemmin kaavailin, kävin Miniä katsomassa silloin hevosmessujen jälkeisenä viikonloppuna, eli puolitoista viikkoa sitten. Niitä koulukisoja, joissa Minin oli määrä tehdä kisadebyyttinsä ei järjestetty (herpesviruksen varotoimina), mutta kun armas ja ahkera proriderini oli telonut kylkensä ja pysyi kasassa teipillä, piti lähteä kuitenkin jelppimään kaveria parhaani mukaan kaikissa ei-ratsastuksellisissa toimenpiteissä. Niinpä hurautin lauantaina Lempäälään. Keli oli ankean sateinen ja kuvat sen mukaisia.




Ministä on tullut ihanan suklaanruskea :D Alkuverkat loikkivat radalla ja sitten siirtyminen veden/loskan vallassa olevalle kentälle. Mini ei onneksi ole turhan hienohelma, vaikka rapa roiskui oikein kunnolla! Takana oli taas impparin parantelun vuoksi pieni loma, joten aika kevyttä taivuttelua ja hölkkäilyä oli ohjelmassa, mutta oikein kivalta se näytti kuitenkin. Loppuun Annika komensi minutkin selässä käymään, ja mitä tekee Krista joutuessaan oman hevosensa selkään kuukausien tauon jälkeen? That's right, saa pienimuotoisen paniikkikohtauksen ja unohtaa hengittää/ajatella. Tämä ei todellakaan ollut ylpeimpiä hetkiäni..



Sunnuntain kisojen peruunnuttua oltiin tilalle suunniteltu kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa, nimittäin maneesireissu. Minihän on elämänsä aikana käynyt maneesissa kokonaiset neljä kertaa, eikä ratsain ollenkaan, joten oli korkea aika tsekata mitä tamma tuumaa. Haimme aamuvarhain vuokratrailerin menomondeon perään, jouduimme vaihtamaan vetojuhtaa kun rakkaani kieltäytyi yhteistyöstä valojen suhteen, ja lopulta pääsimme matkaan hevonen ja varusteet kyydissä kohti Niihamaa.

Riittihän siellä isossa maneesissa katseltavaa, hurjia kukkasia ja koristeita ja kahvilan ikkunoita.. Hevosiakin oli samaan aikaan maneesissa useita (myös hyppääviä), mutta vaikka Miniä tilanne jänskättikin, oli positiivista että se ilmeni ennemmin pienenä "jähmettymisenä" ja tahmaisuutena kuin räjähtävinä purkauksina, joita siltä viime aikoina kuumuneen luonteen vuoksi olisi voinut odottaa. Muutaman pikkuesteenkin tamma sai pomppia. Hyvin meni, kaikkiaan.

Laatukuva, mut kun toi poni on niin ♥






Ja miten tästä eteenpäin? Herpespelko tuntuu jylläävän edelleen vahvana ainakin tuolla Pirkanmaalla, joten katsellaan, onko luvassa mitään harjoitus-/seurakisoja ennen laatuarvostelukarsintoja, jotta saisi vähän treenata sitä "tositilannetta" varten. Pieni paniikki kouraisee mahanpohjaa, kun muistaa että laatareihin on tosiaan enää vain reilut kolme viikkoa! Luottavaisin mielin kuitenkin edetään ja yritän tietysti kaiken aikaa vakuutella itselleni, ettei se maailmanloppu ole, vaikka sitä menestystä ei tulisikaan. Poni on hieno ja sen kanssa on tehty hyvää työtä, ja loppuviimein tavoitteet ovat kuitenkin aika paljon pidemmällä kuin tässä nelivuotiskaudessa. Se ei kuitenkaan estä minua toivomasta parasta ;)

Elämä jatkuu myös laatareiden jälkeen, ainakin toivottavasti, ja kesän kalenteriin onkin isolla merkattu Kaakonkulman kasvattajakerhon show-näyttely 9.6. Lappeenrannassa, ja nyt kun kesälomani varmistui tuohon ajankohtaan sattuvaksi, uskalsin Minin eilen sinne ilmoittaa. Seinällänihän edelleen komeilee v. 2011 näyttelyn parhaan kiertopalkinto, kun viime vuonna näyttelyä ei järjestetty, ja taistelutta tuosta ei luovuta! Nähtäväksi jää, mistä käsin sitä lähdetään metsästämään, näyttää nimittäin uhkaavasti siltä että Annika ei enää suostu antamaan hevosta minulle takaisin :D

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tupa täynnä Tampereella

Nyt on siis koettu Tampereenkin messut, kolmen Helsinki Horse Fairin tehtyä minusta jo vähän puolueellisen messukävijän..

Ennen Tamperetta käväisin myös Lempäälässä Minin tallilla, viemässä vähän keväisempää loimivarustusta ja muuta mukavaa. Ponieläin oli taas temunnut tarhassa ja rei'ittänyt jalkojaan, mutta pidin neitokaiselle pienen puhuttelun siitä, että nyt kun on uusi 100 % istuva ja ihana satulakin ja laatarit ihan nurkan takana, on parempi pitää itsensä ehjänä tai joutuu vielä takaisin kotiin, missä ei ole proratsastajia, estetunteja, laukkaratoja ja muita asioita, joita se on kovasti oppinut arvostamaan. Hyvältä se kyllä näytti, alkaa olla pelkkää lihasta koko poni! Kasvaneeksikin sitä väitettiin ja siltä se omaankin silmään toiveikkaasti vaikutti, pitääpä seuraavalla visiitillä viedä mitta mukaan. Toivottavasti se seuraava visiitti onkin jo ensi viikonloppuna, ainakin mikäli sen Minin kisadebyytin esteeksi ei käy ikävä impparinpoikanen... tai tämä vallitseva virusepidemia, joka toivon mukaan saadaan kitkettyä heti alkuunsa.

Viruksen pelko olikin jo edellisenä iltana laittanut peruutukseen sen messujen ohjelmanumeron joka minulle olisi ollut ehdoton ykkönen, nimittäin suomenhevosten oriesittelyn.  Muuta järin mielenkiintoista tarjolla ei ollutkaan, mutta hei, jäisipä aikaa kiertää kojut kunnolla, niitä kun ainakin Helsingin messuja haukkuvien mielestä on Tampereella aivan silmänkantamattomiin. Tallilta suunta siis kohti Tampereen Messu- ja Urheilukeskusta, missä jo parkissa olevien autojen määrä antoi ymmärtää, että väkeä oli liikenteessä ihan kiitettävästi. Menomondeolle löytyi parkkipaikka lopulta melkeinpä toisesta päästä aluetta..

Sisään päästessä iskikin jo ahdistus ja epätoivo. Koko messuhalli oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Toisille kojuille oli toivotonta päästä edes näköetäisyydelle ilman väkivaltaista punkemista, eli minä en viitsinyt yrittääkään. Ehkä se Hippoksen välissä jaettu ilmaislippu oli ajanut näin paljon ihmisiä paikan päälle? Tähän kaaokseen verrattuna jopa Horse Show näytösten välillä on mukava paikka. Happi loppui. Onneksi ostoslistalla ei ollut mitään ja matkabudjettikin oli mitoitettu lähinnä tankkaamiseen ja syömiseen kärsiessäni siitä Minin uudesta Frank Bainesista, koska olisi vaatinut melkoista tahdonvoimaa kiertää huolella joka ständi läpi. Päivä kului lähinnä edes takaisin haahuillessa. Ostin sentään SuoRan tuoreen orikuvaston (jossa muuten taas komeilee yksi ottamani kuva, joskaan en ole syyllinen sen laatuun - joku onnettomaksi pienennetty webversio ilmeisesti painoon toimitettu) ja siihen se shoppailu jäi.

Ohjelmasta tuli seurattua jonkin aikaa issikoiden oriesittelyä, sekä valjakkokilpailu. Kameraakin olin koko päivän raahannut mukanani, joten piti sitä kiduttaa vähäsen kun aidan viereen aukeni sen verran tilaa että sain edes näköyhteyden areenalle. Alun perinhän aikeena oli kuvata ne suomenhevosoriit videolle ja laittaa ne YouTubeen vanhojen Orisuora-videoiden kaveriksi, mutta nyt kävi näin. Suunta kohti kotia otettiin jo ennen perutun kilpailun tilalle järjestettyä estenäytöstä, joten aika vähän jäi käteen tästä visiitistä.





Jonkinasteinen pettymys oli tämä päivä syystä jos toisestakin, ja tällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä että ensi vuonna näen syytä Tampereelle asti lähteä, ainakaan jos tämä ilmaislipputempaus toistuu ja odotettavissa on samanlainen tungos. Helsinkiin verraten se on kaukana, ja vaikka siellä myyntikojuja jokunen enemmän onkin, on Horse Fairissa huomattavasti helpompi tehdä ostoksia, kun messuhalli on väljä ja väkeä on tilaan nähden selvästi vähemmän. Inhoan tuollaista ihmispaljoutta, kun mihinkään et pääse, mitään et näe, happi loppuu (hieman parempi ilmastointi, kiitos!) ja ahdistaa. Runsaasta tarjonnasta näytteilleasettajissa ei ole minkään sortin iloa, jos shoppailun riemu vaihtuu tukalaan tungeksimiseen. Jossain HIHS:ssakin sentään pääsee näytösten aikana tekemään kunnolla ostoksia, mutta tuolla väen määrä oli vakio koko päivän..

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Muuttuneet pääsiäissuunnitelmat

Tämä ei ole aprillia ;) Lupailin tosiaan niitä Minikuulumisia tältä viikonlopulta, mutta satula- ja kuljetusteknisistä syistä jouduttiin valmennus perumaan, joten itsekin jäin kotiin. Ensi Tällä viikolla (nythän tosiaan on maanantai..) Mini saa onneksi uuden satulansa, joten treeni pääsee täysipainotteisesti jatkumaan. Tällä viikolla pyörähdän Tampereella Hevoset-messujen vuoksi lauantaina, mutta siitä viikon päästä pääsen pitkästä aikaa Ministerin luokse. Vuorossa silloin ovatkin Minin ensimmäiset koulukilpailut, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan..

Tämän viikonlopun rientojen peruunnuttua kävin edes vähän ihmisten ilmoilla, kun Kymijoen Ratsastajat järjesti perinteiset pääsiäiskilpailunsa Kuuksossa. Tämänpäiväisiin estekilpailuihin en jaksanut/viitsinyt lähteä kun meillä oli herätyskellon kanssa pieniä erimielisyyksiä, mutta eilisiä kouluskaboja kävin katsomassa/kuvaamassa parin tunnin verran. Olinkin hyvin hämmentynyt siitä, miten hyvin maneesissa valo riitti kuvaamiseen, eikä noista ihan kamalia tullut. Kuvia pääsee selaamaan ao. linkistä.
KJR310313
Kuukson maneesin valoon kävin itse asiassa tutustumassa jo torstaina, kun hieno nuoriherra Kekkonen pääsi kameran eteen (ja ensimmäistä kertaa maneesiin). On se komea!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Myyntikansiota päivitelty

Operaatio satulahuoneen siivous (tai tulevan satulanoston vauhdittama "kaikki irtain rahaksi", Minillä on kallis maku :D) edistyy, ja myyntikansiota on taas päivitelty. Löytyy mm. pari uutta satulahuopaa ja Eskadronin pintelit. Tsekkaahan! Hyväkuntoista tavaraa edullisin hinnoin, ja kaikesta saa myös esittää tarjouksia. Yhteydenotot Facebookin kautta yv:llä tai sähköpostiin heikkila.krista@gmail.com.

Mites olisi vaikka kevättä piristämään tällainen raikkaan turkoosi Lami-Cell?
Viikon päästä luvassa taas Minijuttuja, kun reissaan ponisterin Sally Amsterdamer -valmennuksia seuraamaan. Stay tuned, ei tämä blogi vielä ole kuollut ;)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kiiltäviä kauniita asioita (HHF-messupostaus)

Kirjoittaessani edellistä postausta varustehimoistani kärsin ilmeisesti jonkin asteisesta dementiasta (mikä sinänsä ei ole minulle uutta): unohdin nimittäin tyystin minua äskettäin hyvin vahvasti piinanneen intohimon. Punaisen kiiltonahan (vai lakkanahkaako se nyt on, who cares). Punainenhan on minun uusi lempivärini, joka on iskenyt yllättäen ja lujaa. Lumipalloilmiön lailla rakkauteni punaiseen kasvoi siihen pisteeseen, että minusta suitset joissa on turpa- ja otsahihnassa kiiltonahkaa tähän tyyliin (tai kalliimpaan makuun Otto Schumacherit), mutta tietysti punaisena, olivat täysin hyväksyttävä asia joita yritin pitkään etsiä, tuloksetta. Se ei liene ihan tervettä. Edes Suomen Ratsutarvikkeelta löytyvät kokopunaiset John Whitakerit eivät tuntuneet lainkaan vieraalta ajatukselta. Siis Minihän joskus menee kenttää, jos kaikki elämässä menee suunnitelmien mukaan. Ja tarvitsee (kyllä, "tarvitsee" on oikea verbi tässä tilanteessa) sitten nuo, sekä ne musta-punaiset Freejumpit. JW:t jäivät kuitenkin ostamatta koska minulla oli vielä viimeinen ripaus itsehillintää tallessa, enkä niitä pirullisen siistejä koulusuitsia koskaan löytänyt (paitsi juuri nyt Ebaysta, tosin tuo sävy ei ehkä ole ihan mieleiseni). Intohimoinen suhteeni punaiseen vaimeni säästöliekille, ja keskityin unelmoimaan lähinnä punaisista timanssiotsapannoista..

Katsos, otin yhden puhelinlaatukuvan myös hevosesta (Artemis)
Kunnes tänään! Armaan menomondeon suuntahan oli Helsinki Horse Fair (pienen Hööksin kiertoajelun kautta), ja matkallani olen kohdannut paljon (liikaa) kauniita asioita.

Huono kuva, mutta siinä ne ovat
Kyllä, ensinnäkin pääsin livenä hiplaamaan noita Whitakereita (sekä yhteensopivia martingaaleja ja aivan jumalaista nahkariimua). Laatu oli yllättävän ihana, siis siihen nähden mitä tuollaiselta voi odottaa. En tiedä oliko se hintaan nähden ihana.. Mutta tarjouksessa ne kuitenkin olivat. Vain vaivoin jätin ne jälkeeni. Joskus vielä. Lupaan.

Punainen tuntui vaanivan minua joka nurkan takana. [lievää dramatisointia]Minne ikinä katsoin, siellä minua odottivat punaiset Freejumpit, syyttävästi, houkuttelevasti minua kutsuen.[/lievää dramatisointia] Cavallo Pro Shop kantoi kortensa kekoon oikein urakalla: tarjolla oli niin kiiltonahkaisia, punaisia kannusremmejä blingillä, punaisella kiiltonahalla koristeltuja raippoja, upeita punaisia strassiotsapantoja ja kiiltonahkaisia, ei onneksi kuitenkaan punaisia, suitsia. Punainen, miksi et jätä minua rauhaan? Pakkomielteeni löytää ne koulusuitset on taas vahvasti hengissä.

Kesämalliston Cotton-huovat, myös vilahdus vihreää kuvassa
Reunoksella olivat onneksi jo uudet Eskadronit esillä ja pääsin nämä uudet lempparini katsastamaan luonnossa. Myönnettäköön että sitä minut luotaantyöntävää vihreää lukuunottamatta tämä mallisto on väreiltään kaikessa klassisuudessaan yllätyksetön, jopa tylsä, verrattuna moniin muihin Eskadronin innovaatioihin. Henkilökohtaisesti se ei minua haittaa, koska itse karsastan niitä räväkämpiä mallistoja. Tässä on nyt sellaiset hyvät perusvärit (minun lempivärini, siis), jotka eivät ehkä jää mieleen tietyn vuoden muotituotteina, mutta ei näitä myöskään jälkikäteen joudu muistelemaan hengessä "mitä oikein ajattelin?". Krista approves, ja odottaa kuolaten näiden ostoa vielä jonain päivänä. Tänään nämäkin jäivät hyllyyn.


Mitä muuta en ostanut, ja mitä tulen katumaan ikuisesti, ellei noita joskus tule Hevarille myyntiin? Minua ei tunneta minään yltiösöpöilyyn taipuvana ihmisenä, mutta tänään näin jotain, minkä edessä vastarinta oli turhaa. Vaaleanpunaiset, aivan jumalattoman pienet shettispintelit. Kuva ei tee oikeutta mittasuhteille, mutta noiden pinteleiden leveys oli arviolta tulitikkuaskin luokkaa. Kuolin, kuolasin, lässytin niille, yritin ymmärtää mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään. En pystynyt käsittelemään niiden lamauttavaa söpöyttä. Ensijärkytyksestä toivuttuani vannoin hakevani sellaiset. Niistähän saa vaikka kivat rannelämmittimet, minulle vinkattiin. Kun seuraavan kerran saavuin Hevarin kojulle, teki mieli itkeä: jäljellä olivat vain yhdet tummansiniset. Tummansininen voi olla se ehdoton lempivärini hevosvarusteissa, mutta tummansiniset shettispintelit? Mitä söpöä niissä muka on!

No, monesta asiasta kieltäydyin, mutta mitä minä sitten ostin? Haikailtuani ja jahkailtuani vuosia SRL:n Hevostaitokansion perään minne ikinä SRL:n standi onkaan pystytetty, oli viivästelyni palkittu sillä, että kansion sijaan se on nyt malliltaan kierrekantinen, sisällöltäänkin päivitetty ja täydennetty  Hevostaito-opas. Enpä ollutkaan tästä uudistuksesta tietoinen, mutta enää en voinut lykätä sen ostoa. Ukkostuulen tauluja tuli pari lisää - olen kuullut että näin tässä käy, ensin ostat yhden ja ennen kuin huomaatkaan, niitä onkin jo koko talli täynnä. Yksi "tuon minä vielä joskus" -tuotekin tuli hankittua, nimittäin Eskadronin kisakansio. Tätäkin on tullut pyöriteltyä useamman kerran ties missä, mutta aina se on jäänyt hyllyyn jollain verukkeella. 12 euron alehintaa en kyennyt enää vastustamaan.

Lisää kiiltäviä kauniita asioita! En ole kova käyttämään minkäänlaisia koruja, mutta Hevarin kassalla katseeni harhaili kengitysnauloista tehtyyn kaulakoruun, josta en silmiäni sitten enää irti saanutkaan. 15 euroa on uskomaton hinta noin upeasta käsityöläisen taidonnäytteestä, veikkaisin että tuon väkertämiseen kuluu tovi jos toinenkin!


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. No ehkä myös vähäisimpänä. Ostin kaviokoukun. Jossa on blingiä. Näin sen jo ensimmäistä kertaa kojuissa hortoillessa ja ihastuin siihen. Se on kaviokoukku. Jossa on blingiä. Se olisi kiva kisakassissa? Eeeeei. Ei kai. Jatkoin matkaa ja mietin sitä pitkin päivää. Olisihan se kiva kisakassissa? Kolmella ja puolella eurolla voi hankkia jotain paljon turhempaakin. Se on suloinen. Se kiiltää! Argumentit kaviokoukun puolesta kävivät lopulta voittamattomiksi, ja juuri ennen lähtöä kipaisin sen hakemaan. Nyt minulla on kaviokoukku. Joka kiiltää.

Jep.
Messuajatukset olivat nyt kovin varustepainoitteisia, eikä ohjelmia suuremmin tullut seurattua. Håkan Wahlmanin ohjasajodemo sekä Suomenratsujen "show" olivat ainoat jotka katsoin kokonaan. Ohjasajo oli odotetusti mielenkiintoinen, mutta Suomenratsu(t) pieni pettymys. Areenalla olisi ollut kiva nähdä vähän loistokkaampia tapauksia kuin Friisin Paletti, niin tasaisen varmasti kun se kaikenlaista (tukkien vedosta estehyppelyyn ja valjakkoajoon) suorittikin. Esityksen viihteellisyyttä ei myöskään oltu mietitty ihan loppuun asti, varusteiden vaihdot toivat turhan pitkiä pausseja, joissa olisi voinut olla agilityvarsaa enemmänkin sisältöä. Kaikki kunnia Friisin Paletille ja ohjelman suunnittelijoille, mutta vähän laimea makuhan tuosta jäi. Enemmän hevosia ja paremmin rytmitetty esitys, ja ehkä pari sellaista ihan huipputason suorittajaakin, niin saadaan sitä suomenratsun todellista monipuolisuutta ja kapasiteettia esille, yleisöä kiinnostavalla tavalla.

Päivä kaikkiaan oli erinomainen, tuli nähtyä tuttuja ja vietettyä koko päivä varusteobsessioiden vallassa. Tätä lisää, eli Tampereen messuja odotellessa.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Toivepostaus: Varusteet jotka haluuuuun..

Anonyymi lukija toivoi taannoin tätä postausta, joten pykätään alta pois :) Siispä, varusteita joita himoan ja haluan, viis siitä, tarvitsenko.. Siis minähän en tarvitse mitään. Oikeasti.

Glengordon Ariel on blogissa tutuksi käynyt vouhkaamisen kohde ja edelleen tukevasti sen varustehimopuntarini ehdoton kärkisijan hallitsija. Olen jo vuosia ihaillut GG:n suitsia niiden upean muotoilun takia ja kun Equality Line ilmoitti viime kevään uutuushannoverilaiset, en tiennyt miten päin olla: ne vain on pakko saada! Valitettavasti niitä halusivat vähän muutkin, eikä Suomen kamaralla niitä tiettävästi kukaan ole myynyt, pelkkää otsapantaa vain. Heppatarvike on luvannut sellaiset hankkia, mutta uuden erän saaminen on aina vain siirtynyt, lopulta syksyltä tälle keväälle. Ehkä jo pian? Arielissa erikoisinta on hannoverilaisen turpahihnan muotoilu, joka on silmiähivelevän elegantti ja esteettinen (ja sopii varmasti hyvin suomenhevoselle, kun ei "pidennä" päätä samalla tavalla kuin tavallinen remppa). Pisteenä i:n päälle upea, muotoiltu helmiotsapanta. Arielin metsästys on ollut voimia kuluttava koitos, mutta toivottavasti pian saan ne hipelöitävikseni!

Jos ihan totta puhutaan, Ariel on tällä hetkellä ainoa sellainen varuste, jota aivan pakkomielteisesti himoitsen, ja jonka hankkiminen on vielä realistista ja hyväksyttävää.

Vähemmän realistista ja hyväksyttävää on se, että vaikka omistan jo kahdet Freejump SOFT'UP Pro-jalustimet, haluaisin vielä ne musta-punaiset. Tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä. Täysmusta Freejump käy kaiken kanssa, eikä loppujen lopuksi ole edes kovin huomiotaherättävä tapaus. Kahdet jalustimet voin vielä edes teoriassa perustella, onhan minulla kaksi satulaa (jos kohta Freejumpien vaihtaminen satulasta toiseen käy silmänräpäyksessä, mutta ei nyt oteta sitä huomioon). Mutta kolmet? Ei. Ei. Hinta on ulkomailta tilattunakin sen verran karu lukema, että tätä ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan. Onneksi tämänhetkinen elämäntehtäväni Minin luksuselämän sponssaajana ei salli tällaisia heräteostoksia muutenkaan.

Sydän jätti pari lyöntiä välistä myös, kun Eskadronin tämän vuoden kesämalliston ensimmäiset kuvat tulivat julki SPOGA-messuilta. Pirteästä vihreästä viis, mutta mariini, harmaa ja uusi lempivärini punainen, kaikki samassa Eskadronin mallistossa upeina yhdistelminä? En kestä! Haluaisin oikeasti kaiken huovista ja loimista lähtien, mutta kaksi asiaa on, jotka oikeasti on pakko saada: upea harmaa-sininen dralon-loimi sekä vanhan uskollisen harjakassin tilalle uuden, sinipunaisen komistuksen. Kun uusi mallisto tipahti Calevolle tilattavaksi, hiirikäsi leijui jo uhkaavasti tuotteen jos toisenkin yllä, mutta yritän vielä malttaa mieleni.. ;)

Listaa voisi tietysti jatkaa vaikka millä custom-Equiline-huovilla ja muilla ihanuuksilla, mutta koska ne eivät ole niin palavasti mielessäni, tässä ne tärkeimmät mutta ah-niin-järjettömät "mutkun mä haluuu-uuuuuun...." :D

Shoppailusta puheen ollen, viikonloppuna on vuorossa taas Helsinki Horse Fair! HHF on muodostunut jo itsellekin perinteeksi, kolmatta vuotta järjestetään ja kolmatta kertaa paikalla. Tampereen messuja kaikki kehuvat isommiksi ja paremmiksi, mutta ainakin niin kauan kun ne ovat kokematta, on HHF tarjonnut mielestäni oikein hyvän setin. Tampereellekin taitaa tänä vuonna lopultakin päästä, kun siellä se yksi Miniponikin odottelee saman matkan varrella.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Extreme Makeover: Minimonsteri

Kuukausi sitten Ratsumäeltä lähti hiljaiseen elämään tottunut, vähän laiskanpulskea ja ennen kaikkea muuten vain pulska, karvainen, kengätön luonnonlapsi. Kuten edellisen postauksen kuva-arvoituksesta saattoi ymmärtää, Mini hukkasi karvansakin ja on nyt kengällinen (käyttäytyi upeasti), klipattu (käyttäytyi upeasti), viritetty kilparatsunalku. Tätä ihmettähän piti päästä ihan livenä katsomaan, joten ajelin tänään "pikkulenkin" Lempäälään ja takaisin. Kevätauringon tässä hurjasti tultua esiin loputtomalta tuntuneen harmauden jälkeen, on uinuva valokuvausintonikin taas herännyt, joten halusin juuri klipatusta Ministeristä hienot poseerauskuvat.

Itsekin pääsin kameran eteen
Kun aamulla matkaan lähdin, aurinko vielä Kouvolassa paistoikin pilvettömältä taivaalta. Matkallakin se jaksoi porottaa niin että aurinkolasitkin piti vetäistä päähän, mutta pilvisyys lisääntyi uhkaavasti Lempäälää lähestyessäni. No, ei mahtanut mitään, täysin pilveenhän se veti ja Minikään ei ollut erityisen innostunut poseeraamisesta vaan laamaili huolella. Aikamme siinä yritimme, mutta Minille tuli jo kylmäkin. Alla ainoa julkaisukelpoinen (?) tätä lajia.


Hröm, vertailun vuoksi, tältä se näytti vielä 6.1.
Sitten ratsaille. Onhan Annika kertonut että heillä ihan hyvin on mennyt, mutta kyllä tämä ylpeä kasvattaja-omistaja sai kylmiä väreitä etenkin tamman laukasta ihan muista syistä kuin hyytävän viiman vuoksi. Siis omaansahan on helppo kehua ja pitää lupaavana, mutta on se vain hienoa nähdä sen lunastavankin niitä lupauksia! Varsinkin laukkaa ihastellessa hymyilin kuin Hangon keksi.. Voimaa lisää ja ai että! Pyörryn varmaan kun pääsen näkemään sen ensimmäistä kertaa esteillä, erittäin hyvin kuulemma jo menee ja luontaista esteälyä sekä ennen kaikkea suurta sydäntä hommaan löytyy. Helppo uskoa näillä vanhemmilla.. ;) Tänään otettiin kuitenkin iisisti tuoreen hokinpolkeman vuoksi.


(Video kannattaa avata isommaksi ja laatuakin löytyy Full HD:hen asti.)










Laittelen ehkä vähän paremmalla viitsimyksellä enemmän kommentteja Ministä ja ruinaan Annikaltakin "raporttia", mitä kuukauden aikana on tehty ja millä mielellä edetään. Nyt pitkän päivän jälkeen kuitenkin unten maille, mutta piti nämä kuvat ja ennen kaikkea tuo ihana laukkavideo saada kuitenkin puskettua pihalle :)

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

M: Pfiff Amaretto

PFIFF AMARETTO on myyty.


Loppuun vielä asiaan kuulumaton kuva-arvoitus.. Mikä ihme tämä on? :D