Ennen Tamperetta käväisin myös Lempäälässä Minin tallilla, viemässä vähän keväisempää loimivarustusta ja muuta mukavaa. Ponieläin oli taas temunnut tarhassa ja rei'ittänyt jalkojaan, mutta pidin neitokaiselle pienen puhuttelun siitä, että nyt kun on uusi 100 % istuva ja ihana satulakin ja laatarit ihan nurkan takana, on parempi pitää itsensä ehjänä tai joutuu vielä takaisin kotiin, missä ei ole proratsastajia, estetunteja, laukkaratoja ja muita asioita, joita se on kovasti oppinut arvostamaan. Hyvältä se kyllä näytti, alkaa olla pelkkää lihasta koko poni! Kasvaneeksikin sitä väitettiin ja siltä se omaankin silmään toiveikkaasti vaikutti, pitääpä seuraavalla visiitillä viedä mitta mukaan. Toivottavasti se seuraava visiitti onkin jo ensi viikonloppuna, ainakin mikäli sen Minin kisadebyytin esteeksi ei käy ikävä impparinpoikanen... tai tämä vallitseva virusepidemia, joka toivon mukaan saadaan kitkettyä heti alkuunsa.
Viruksen pelko olikin jo edellisenä iltana laittanut peruutukseen sen messujen ohjelmanumeron joka minulle olisi ollut ehdoton ykkönen, nimittäin suomenhevosten oriesittelyn. Muuta järin mielenkiintoista tarjolla ei ollutkaan, mutta hei, jäisipä aikaa kiertää kojut kunnolla, niitä kun ainakin Helsingin messuja haukkuvien mielestä on Tampereella aivan silmänkantamattomiin. Tallilta suunta siis kohti Tampereen Messu- ja Urheilukeskusta, missä jo parkissa olevien autojen määrä antoi ymmärtää, että väkeä oli liikenteessä ihan kiitettävästi. Menomondeolle löytyi parkkipaikka lopulta melkeinpä toisesta päästä aluetta..
Sisään päästessä iskikin jo ahdistus ja epätoivo. Koko messuhalli oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Toisille kojuille oli toivotonta päästä edes näköetäisyydelle ilman väkivaltaista punkemista, eli minä en viitsinyt yrittääkään. Ehkä se Hippoksen välissä jaettu ilmaislippu oli ajanut näin paljon ihmisiä paikan päälle? Tähän kaaokseen verrattuna jopa Horse Show näytösten välillä on mukava paikka. Happi loppui. Onneksi ostoslistalla ei ollut mitään ja matkabudjettikin oli mitoitettu lähinnä tankkaamiseen ja syömiseen kärsiessäni siitä Minin uudesta Frank Bainesista, koska olisi vaatinut melkoista tahdonvoimaa kiertää huolella joka ständi läpi. Päivä kului lähinnä edes takaisin haahuillessa. Ostin sentään SuoRan tuoreen orikuvaston (jossa muuten taas komeilee yksi ottamani kuva, joskaan en ole syyllinen sen laatuun - joku onnettomaksi pienennetty webversio ilmeisesti painoon toimitettu) ja siihen se shoppailu jäi.
Ohjelmasta tuli seurattua jonkin aikaa issikoiden oriesittelyä, sekä valjakkokilpailu. Kameraakin olin koko päivän raahannut mukanani, joten piti sitä kiduttaa vähäsen kun aidan viereen aukeni sen verran tilaa että sain edes näköyhteyden areenalle. Alun perinhän aikeena oli kuvata ne suomenhevosoriit videolle ja laittaa ne YouTubeen vanhojen Orisuora-videoiden kaveriksi, mutta nyt kävi näin. Suunta kohti kotia otettiin jo ennen perutun kilpailun tilalle järjestettyä estenäytöstä, joten aika vähän jäi käteen tästä visiitistä.
Jonkinasteinen pettymys oli tämä päivä syystä jos toisestakin, ja tällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä että ensi vuonna näen syytä Tampereelle asti lähteä, ainakaan jos tämä ilmaislipputempaus toistuu ja odotettavissa on samanlainen tungos. Helsinkiin verraten se on kaukana, ja vaikka siellä myyntikojuja jokunen enemmän onkin, on Horse Fairissa huomattavasti helpompi tehdä ostoksia, kun messuhalli on väljä ja väkeä on tilaan nähden selvästi vähemmän. Inhoan tuollaista ihmispaljoutta, kun mihinkään et pääse, mitään et näe, happi loppuu (hieman parempi ilmastointi, kiitos!) ja ahdistaa. Runsaasta tarjonnasta näytteilleasettajissa ei ole minkään sortin iloa, jos shoppailun riemu vaihtuu tukalaan tungeksimiseen. Jossain HIHS:ssakin sentään pääsee näytösten aikana tekemään kunnolla ostoksia, mutta tuolla väen määrä oli vakio koko päivän..
