Myydäkö vai eikö myydä..

Että voi taas elämä olla vaikeaa. En voi syyttää tästä pelkkää syysmasennusta (vaikkei tuo keli ainakaan auta asiaa), kun kesästä lähtien olen otteeseen jos toiseenkin todennut täällä blogissakin, että olisi järkevintä myydä Mimmu. Itse asiassa olin jo päättänyt kesällä että myyn sen jos se ei tiinehdy - no, sen päätöksen toteuttaminen sitten jäi. Viimeaikaiset autopulmat ovat syöneet niin järjettömän paljon rahaa että on vain päässyt konkretisoitumaan ajatus siitä, miten turhaa (ja kallista) on pitää hevosta jota itse ei tarvitse tai käytä. Minuahan ei suoraan sanoen ratsastus kiinnosta siinä määrin (lisäksi työvuoroni tekevät siitä joka toinen viikko mahdotonta ja Mimmua liikuttavat sen hoitajat/vuokraajat..) että minä sen takia hevosen omistaisin. Ja raha ei riitä siihen, että vieraalla kilpailuttaisin tammaa. Kilpakentille sillä olisi vielä annettavaa, ja ennen kaikkea palava halu. Ensi kesän astuttaminen taas.. Se olisi ainoa syy pitää tamma. Hyvällä tuurilla tiinehtyminen kävisi ongelmitta kertalaakista kuten 2008. Huonolla tuurilla painittaisiin menneen kesän jättifollikkelisirkuksen kanssa..

Mutta, sitten on Minja. Josta haluaisin kovasti itselleni varsan. Jolloin se pitäisi siis astuttaa ensi kesänä. Realistina on todettava, että kahden tamman varsotukseen minulla ei yksinkertaisesti ole varaa - koska on varauduttava myös niihin pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin, eläinlääkärilaskuihin ja ylimääräisiin kuluihin. Eli, jos astuttaisin Minjan (joka tietysti hyvällä tuurilla tiinehtyisi ja varsoisi terveen elävän varsan jne..), Mimmu saisi jäädä ensi kesänä tyhjäksi. Ja tyhjänä minun on sitä turha pitää, se on jo sen ikäinenkin mitä ikinä tehdään, se pitää tehdä tosissaan. Ja puolestaan, jos en tule astuttamaan Miniä, minun olisi periaatteessa sama myydä se vaikka heti pois, koska ennemmin tai myöhemmin se on edessä kuitenkin ja vaikka itse pystyn sille ratsualkeet opettamaan, tulee ammattilaisen käyttö jatkossa kuitenkin viemään rahaa. Rahaa, rahaa, rahaa. Haaveena kuitenkin olisi ainakin nyt 3-vuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin (ja mahdolliseen finaaliin) valmistella se itse, astuttaa kesällä, ratsuttaa pikkuhiljaa, ja varsan vieroituksen jälkeen laittaa se myyntiin. Siinä olisi sellainen mielenkiintoinen projekti työstettäväksi. Ja Minin varsasta tulisi seuraava projekti.

No, kumpaakaan en tietenkään haluaisi myydä. Mutta lyhyelläkin matikalla on helppo ymmärtää, että kaksi hevosta syö, kuluttaa, vie vakuutusmaksuja, jne. tuplasti enemmän kuin yksi. Ja kun sitä lottovoittoa ei vain kuulu..

Huoh. Pohdiskelujen siirtyminen seuraavalle asteelle eli varsinaisiin myynti-ilmoituksiin vienee vielä hetkensä. Ht.netin kasvatusfoorumille kyllä laitoin jo pienen puskaradiotiedotteen tapaisen, että kysellä näitä molempia saa. Sähköposti ammottaa tyhjyyttään, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos Se Oikea hevosenostaja sattuisikin kohdalle. Että vink vink vaan lukijoillekin ;)

Mutta jotain mitä kyllä teen mitä pikemmiten, on jokaikisen ylimääräisen "mä ehkä tätä joskus johonkin" -verukkeella säilötyn hevostarvikkeen penkominen varastosta, kuvaaminen ja myyntiin laittaminen! Eli sitä postausta luvassa jahka saan aikaiseksi.. Tuota "talven tuloa" seuratessa ei kyllä ole kaukana myöskään koko omaisuuden kauppaaminen huuto.netissä ja kaukomaille muutto ;D