Raporttia pitkästä aikaa

Syyssateiden jatkuessa tarvitaan kohta perhokalastushaalarit että saa noukittua heposet tarhasta, mutta ei anneta sen lannistaa - ainakaan liikaa.

Minjakin otti ja täytti 6 kk viikko sitten, hurjaa tämä ajan kuluminen. Neiti on jo kovin iso(mahainen) ja taitava. Suitsia ja muita varusteita on jo ollut päällä, pesupaikalla käynti onnistuu, ja kaikki uudet asiat menevät suuremmitta ihmettelyittä läpi. Ei voi kun olla ylpeä omasta lapsestaan :) Eilen kävi eläinlääkärikin rokottamassa ensi kerran ja heti perään oli kavioiden vuolu, mistä molemmista neiti oikein reippaana selviytyi - mitä nyt vuolu kyseli kärsivällisyyttä. (Tokihan tämä ei ensimmäinen kerta ollut, mutta aiemmin olen vain itse raspaillut kaviot kun ovat niin tasaisesti kuluneet. Jalkojen nostoahan on harjoiteltu ensimmäisistä päivistä alkaen.) Yöt hän jo viettää Ilonan kanssa omassa lastenhuoneessa, mutta päivät tarhataan vielä jonkin aikaa yhdessä mammojen kanssa.

Mimmun ratsastus on jäänyt vähän vaiheeseen oman kroonisen aika-, resurssi- ja viitsimyspulan vuoksi, mutta viimeistään kunhan vieroitus on lopullisesti ohi ja tammalle saa kengät alle, alkaa työnteko toden teolla. Kausi 2010 on jo ovella kolkuttamassa!

Pitäisi jaksaa myös laittaa vähän kuvapäivityksiä lasten kasvusta, mutta jää toiseen kertaan.

Suomenhevosia ja suuria tunteita

Tuli vietettyä viikonloppu Suomenratsujen Kuninkaallisissa Ypäjällä, joten pitänee jotain raportoida vaikka kirjoittelu onkin nykyään kovin niukkaa :) Kotipihassa elämä on kuitenkin jatkunut entiseen malliin (mitä nyt Hirmu on lähtenyt ylläpitoon muualle), Minja kasvaa kasvamistaan ja sai myös uuden leikkitoverin, lv-tamma Pride N'Joy'n eli Ilonan. Ilonalla on mukanaan toki myös Mamma, Countess Marila. Ilona jää meille vieroituksen jälkeen seuraneidiksi ja opetukseen.

Mutta se Ypäjä! Paikallehan tuli raahauduttua erityisesti siksi että Jaapelin jälkikasvun omistajat kutsuttiin kokoontumaan ja varsoistamme keskustelemaan. Ja esillä olleet jaapelilaiset tottakai lunastivat niille asetetut odotukset, kolmevuotiaissa oriveljekset Pikku-Seikka ja Pikku-Epeli olivat sijoilla 8. ja 9., esteistä saivat molemmat liki täydet pisteet, ja Seikka sai lupaavimman estehevosen palkinnon. Nelivuotias Aarre Arvokkain (yläkuvassa) loisti erityisesti askellajeissa, missä sijoittui toiseksi, ja ruuna oli kokonaisuudessaan 3. ikäluokassaan.

Muutenkin olivat oikein onnistuneet kilpailut, ennätys taidettiin rikkoa niin yleisön kuin hevostenkin määrässä, mutta järjestelyt toimivat. Kelmin muistokilpailun kür oli mukava uutuus ohjelmassa. Oli kiva päästä näkemään livenä mm. Tallipihan Onni (alhaalla), jossa kuvissa on niin paljon samaa ilmettä kuin Mimmussa - Jalo siis isänä molemmilla (sekä Vieteri eii:nä). Ja kyllä siinä sama muumilook onkin, ehkä asteen komeammassa ja liikkuvammassa paketissa ;) Katsotaan, ollaanko ensi vuonna Mimmun kanssa estepuolella kisailemassa, pyrkimys olisi kyllä Ypäjälle lähteä.

Onni on..

..sitä kun Mimmu pääsee hyppäämään ensimmäistä kertaa sitten kantakirjauksen. Ei ihan pysynyt nahoissaan!






Näissä Mimmu siis esiintyy eilen Ratsastajansa kanssa. Ja edukseenhan pitää olla vaikka kotikentällä! ;)

Laitumella

Aitausurakka valmis, ympärivuorokautinen laidunnus saa odottaa vielä hetkisen kun kylmä ja kuivuus ovat pitäneet uuden kasvun aika niukkana, mutta pitihän tytöt päästää maistiaisia ottamaan!

Päivitystä välillä

On taas ollut vähän hiljaiseloa blogin puolella.. :)

Koko lauma on jo jonkin aikaa tarhannut kimpassa, hyvin Hirmu otti Minjan vastaan ja sopivan napakalla otteella toimii hoitotätinä. Nyt on heinät pellolla nurin, ja pääsevät siis laitumelle kunhan heinät on korjattu ja ruoho vähän päässyt kasvamaan. Sitä odotellessa!

Erinäiset talliremontit, budjettilaskut ja toiminnan laajennukset vaivaavat taas mieltä. Pieni ratsastustalli elättäisi täällä itsensä (ja minutkin) pessimistisimmilläkin laskelmilla, ja olisi mielekästä pyörittää. Tallipaikkojakaan ei tarvitsisi lisää, joskin karsinat uudelleen sijoittamalla saisi yhden uuden isoponiboksin, pienen pihaton haluaisin, ja iso ryhmätarha pitäisi kunnostaa (= hakkuuaukion raivaus lähinnä). Hevosia ja poneja tietysti pitäisi ostaa muutama lisää, mutta periaatteessa alkukustannukset ja lainantarve olisivat maltilliset esim. täysihoitotalliksi muuttamiseen verrattuna (ja myös tulot suuremmat). Tottakai tämä vaatisi myös itseltäni kouluttautumista, harrasteohjaajan tutkintoa lähinnä. Ratsastuksenohjaajaksi opiskelua voisi harkita sitten myöhemmin, jos/kun nälkä kasvaa. No, jatketaan laskelmia ja selvitetään vähän remontti- ja muita hintoja. Halua omaan yrittäjyyteen kuitenkin olisi, kun palkkatilanne ei hevostenhoitajana työskennellessä ole huikea ja tulevaisuudennäkymät ovat olemattomat, mutta hevosala kuitenkin on se oma juttu.

Tallistakin voisi laittaa vähän kuvia näytille:

Takaisin satulaan

Eilen Hirmukin sai uudet popot alle, joten päästiin takaisin ratsuiluprojektin pariin, jota koitin vähän aktivoittaa ennen rokotuslomaa. Koko talvikausi kun meni miten meni, mutta nyt yritän vähän ryhdistäytyä ja muutakin kuin satunnaisesti maastoilla sen kanssa. Eilen siis harrastettiin vähän lännenratsastushenkistä kentällä palloilua. Tähän väliin huomio: minun lännenratsastukseni on melko lailla itseoppinutta, ja sulautettu muuhun ratsastukseen. Toisin sanoen, koko "filosofiani" ratsastuksessa (ja yleisesti hevosenkäsittelyssä) perustuu siihen että poimitaan kaikista tyylisuunnista, ideologioista yms. laaja paketti, "työkalupakki", josta voi poimia itselleen (ja kulloinkin käsiteltäville hevosille) sopivia asioita toimivaksi kokonaisuudeksi. Itse kun en missään nimessä ole kiinnostunut kilpaurheilusta, ja ratsastan lähinnä omaksi ilokseni, haluan sen olevan mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, mutta silti hevosta oikein kehittävää ja "hyvää ratsastusta". Näinpä erityisen paljon vaikutteita olen imenyt Centered Ridingista, klassisesta ratsastuksesta ja westernistä. Mimmu onneksi toimii vähälläkin vaivalla kuin unelma, ja Hirmukin sen verran ymmärtää että sen kanssa on mukava puuhastella :) No, joka tapauksessa eilen lännenvermeillä harjoiteltiin painoavuilla siirtymisiä ja kääntymisiä ("neliöharjoitusta"). Nämäkin Himpura handlaa oikein hyvin, mutta sen keskittymiskyky on sama kuin 3-vuotiaalla ADHD-lapsella, mikä asettaa korkean kynnyksen omalle kärsivällisyydelle.. Jatkuvasti saa olla kehumassa ja uutta tekemistä keksimässä, ilman että menee ihan touhottamiseksi.

Ja kiipesinpä eilen Mimmunkin selkään! Niin kaihoisasti se työnarkomaani katseli satuloidun Hirmun perään, että nakkasin sillekin suitset päähän ja vein kentälle lapsineen. Minä kun luulin että Mimmu olisi niin tohkeissaan Minjan perään ettei ratsastuksesta tulisi mitään - ja mitä vielä! Kunhan selkään pääsin, ei tamma luonut katsettakaan varsalle, joka veti pukkilaukkaa pitkin kenttää. Mimmu suorastaan huokui tyytyväisyyttä, joten pientä liikuntaa varmaan ryhdytään harrastamaan.

No, nyt sinne tallille taas.

Blogi uudistuu

Tästä eteenpäin blogissa kertoilen vähän laajemmin kotitallin asioista, ja kenties luvassa on myös yleistä pohdiskelua hevosalasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Katsotaan :)

Eilen oli eläinlääkäripäivä, rokotukset ja madotukset on taas vaihteeksi hoidettu ja Minja sai tarkastuksessa puhtaat paperit ("hengitys - joo, näyttää hengittävän"), joten tänään kävin tekemässä vakuutushakemuksen. Vastedes neiti on turvattu perushenkivakuutuksella, ratsun eläinlääkärikuluvakuutuksella sekä vastuuvakuutuksella. Kallista lystiä, mutta onpa sekin asia nyt hoidossa.

Lienee oikeus ja kohtuus tässä yhteydessä esitellä myös toinen, tai siis kolmas hevoseni. Haanen Hirmu on 9-vuotias suomenhevostamma, johon tutustuin ja ihastuin opiskeluaikoinani Perhon maaseutuopistolla, missä se on syntynyt ja kasvanut, ja tehnyt päivätyönsä hevostenhoitajaoppilaiden ajotunneilla juosten. Sittemmin kun hevosia siellä vähensivät, oli se pakko saada omaksi. Semmoista persoonaa ei ole toista, eivätkä Himpuran luonteenpiirteet ihan kaikkia viehätäkään. Huumorintajua tamma kysyy käsittelijältään, se kun on vähän blondi ja ikuinen varsa, mutta hupia se myös tarjoaa kun sille aikansa ja kärsivällisyytensä uhraa. Minulla Hirmu on puhtaasti puskahevosena, sillä ajellaan ja ratsastellaan vailla suurempia tavoitteita. Ratsuna se osaa aivan perusasiat, eikä juuri välitä kentällä pyörimisestä, mutta maastossa on varma ja mukava. Hirmu on minulle "elämäni hevonen", hurmaava temppukone jonka kanssa ei tarvitse ottaa paineita mistään.

Aika rientää

Ja lapsella on ikää jo kymmenen päivää. Ohhoh! Nyt Minja löytyy jo Hippoksen Heppa-tietokannastakin, ja vakuutus pitää ensi viikolla hakea (ja sitä varten ell-tarkastus tehdä).

Neiti sai nimen

Eilen vaava nimettiin "virallisesti" Ratsumäen Minjaksi, joka onkin ollut mielessäni työnimi sille jo ajalta ennen astutusta :) Päällisin puolin se juontuu aika suoraan Mimmusta ja Jaapelista, mutta on sillä piilomerkityskin takana: minya on quenyaa (Tolkienin haltiakieli) ja tarkoittaa ensimmäistä. Varsa kun on Mimmun ensimmäinen, ja minun ensimmäinen kasvattini.

Minja oli aamupäivällä tarhassa kolmatta kertaa, ja vauhti vain kiihtyy kerta kerralta. Jo sujuu laukanvaihdot ja vaikka mitkä hyppykuviot, epätasaisilla paikoillakin viipottaa niin että äidillä on täysi työ pysyä perässä. Selvästi kenttähevosen tasapainoa ;)

Ulkoilemassa

Äsken oltiin ensimmäistä kertaa ulkona käymässä, neiti oli kovasti seikkailumielellä ja Mimmu tietysti hädissään perässä viipotti :) Edelleen on kaikki reippaita ja hyvinvoivia.

Tyttö tuli!

Kaunis piirtopää, toisessa takasessa pieni sukka. Mimmu onnistui kaikesta valvonnasta huolimatta synnyttämään yksistään - yhtäkkiä siellä oli vain varsa :D Siinä vaiheessa oli jo kuiva ja pystyssä, jälkeiset tulleet ulos. Vähän piti pitää aluksi Mimmua kiinni että varsa pääsi imemään, mutta kun pääsi homman makuun niin hoituu jo yksinkin. Unikin tuli jo kun oli saanut mahan täyteen.

Tip tap tip tap

Semmoista tänään.. Eiköhän tässä jo h-hetket ala olla pikkuhiljaa käsillä? ;)

Jaapelilaiset pärjää

Nuorten suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa Ypäjällä kaikki kolme jaapelilaista (Pikku-Epeli, Pikku-Seikka ja Aarre Arvokkain) sijoittuneet! Hyvä hyvä!

Meidän jaapelilainen vielä antaa odottaa itseään..

Talliyö nro 1

Mimmu oli tänään aika vaisu, ei oma itsensä, joten tästä alkoi tallissa nukkuminen. Satulahuoneeseen sai mukavasti patjan, ja kun on mokkulanetti niin surffailukin onnistuu ;) Tallin puolella on vähän turhan vilpoinen olla, ja hyttysiä on niin maan perkeleesti..

Tällainen yksiö.. :D

No, katsotaan miten pitkä valvomisjakso tästä tulee! Vahatippoja tammalla ei ole ollut, mutta muuten melko lailla valmis. Ja ensikertalaiset ne osaavat aina yllättää. Varsoo koska varsoo, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Mahan kehitys

312 vrk


321 vrk


323 vrk eli tänään. Mimmu oli koko päivän ollut levoton tarhassa, maha oli myllertänyt puolelta toiselle ja Mimmu sitä komensi. Mahalinjassa tapahtunut selvä tipahdus. Odotellaan ;)

"Paperilla" laskettuun aikaan on tänään kaksi viikkoa, mutta tissejä tamma on jo kasvatellut jonkin aikaa, samoin takapään lihaksisto on mennyt ihan veteläksi - lautasissa alkaa olla ihan lommot. Ei sitä siis tiedä vaikka se alkaisi pian tulemaan, mahan tipahdus ainakin viittaisi siihen.

No tämä on jo mahakuva

No nyt on mahalla mittaa! Kuvat 15.4. eli 301 vuorokauden kohdalla.

Johan tässä yllättäen kevätkin hiipi keskuuteemme joten irrotin Mimmulta eilen kengät.

Lisää ruokintatietoa

Ollaan ihan likimain 300 päivässä, ja kun kirjoittelu muuten hiipuu, laitetaan hieman lisää poimintoja ruokinnan tehtävistä (referointia kirjasta Ruokinnalla tuloksiin 3), tällä kertaa aiheena imettävän tamman ja kasvavan varsan ruokinta. Myös omaa rehuhyllyä on kartutettu vastikään: ostin Racing Lifeguard -ämpärin ja myöskin Krafftin Milk-maidonvastiketta. Ihan varmuuden vuoksi.

Imettävät tammat
 
Imettävän tamman ravinnontarve on erittäin suuri, sillä tamma tuottaa maitoa parhaimmillaan yli 20kg/vrk (varsan ollessa 2-3kk). Koska suuret rehuannokset heti varsomisen jälkeen nostavat maidontuotantoa liian nopeasti (ongelmia tammalle ja varsalle), ruokintaa lisätään vasta muutama päivä varsomisesta ja selvimmät lisäykset tehdään 2-3kk kuluttua. Kivennäisten ja vitamiinien tarve on kuitenkin suuri heti alusta asti, koska maito on niiden suhteen ”voimakkainta” ensimmäisen kk:n aikana. Ca:P-suhde ja niiden määrät ovat tässäkin tärkeitä, tarve on kaksinkertainen tavalliseen verrattuna. Etenkin uudelleen astutettavien tammojen kivennäisruokinta on tärkeää, jotta puutteesta ei tule haittaa uudelle sikiölle. Magnesiumin ja kaliumin tarve nousee hieman, ja suolakivi on erittäin tärkeä. Cu, Zn ja Se sekä Fe ovat tärkeimpiä hivenaineita. D-vitamiinia tarvitaan pääkivennäisten imeytymiseen, mutta laitumella oleva tamma kehittää sitä auringonvalosta. Aikaisin varsovalle tammalle sitä kuitenkin pitää antaa. Myös muiden vitamiinien tarve nousee hieman imettäessä. Ensiluokkainen valkuainen on tammalle erittäin tärkeä. Maitolitran muodostaminen kuluttaa 45g srv:a. Energianlähteeksi riittävä laidunruoho turvaa myös valkuaisensaannin, mutta tamman on syötävä sitä 60kg päivässä, mitä laitumet eivät usein pysty tuottamaan. Apilapitoinen heinä on sisäruokinnan perusta. Viherrehutuotteet ja valkuaisrehut ovat myös paikallaan. Imetysajan lopulla valkuaisrehujen määrää lasketaan ja muutama viikko ennen vieroitusta ne poistetaan jotta tamma ei saa utaretulehdusta. Energiantarve on 2.-3. imetyskuukaudella sama kuin täydessä valmennuksessa olevalla kilpahevosella. Rehujen tulee olla hyvin sulavia ja ehdottomasti hyvälaatuisia, koska niitä myös varsa ryhtyy syömään. Energiarehuja ei nosteta samassa tahdissa kuin kivennäisiä, vitamiineja ja valkuaista, vaan vähitellen. Heinän ja viherrehutuotteiden (jos mahdollista, laitumen) lisäksi energiarehuksi annetaan viljaa ja mielellään myös lesettä ja melassileikettä hoitamaan ruoansulatusta. Jos rehuna on laidun, on sen riittävyyttä seurattava. Neljännellä imetyskuukaudella pienennetään rehuannoksia maidontuotannon vähetessä. Energiarehutkin poistetaan lähes kokonaan ennen vieroitusta, mutta kivennäisiä voi antaa normaalia enemmän vielä vieroituksen jälkeen.

Kasvavat varsat
 
Kasvukauden ruokinta on ensiarvoisen tärkeää hevosen kehitykselle, ja siinä tehtäviä virheitä voi olla mahdotonta korjata. Vääränlaisen ruokinnan aiheuttamat kasvuhäiriöt lopettavat monen hevosen kilpauran.

Ternimaito vasta-aineineen on varsalle elintärkeää, koska vastasyntyneellä varsalla ei ole vastustuskykyä. Jos varsa ei itse ime, on tammaa lypsettävä ja varsaa ruokittava tuttipullolla. Ternimaito eroaa myös pitoisuuksiltaan myöhemmin tuotetusta maidosta, esim. valkuaista on paljon enemmän. Ensimmäisten elinviikkojen aikana varsa juo jopa puolen tunnin välein. Noin kolmiviikkoisina varsat tutustuvat myös kiinteään rehuun, joten tarjolla olevan heinän on oltava laadultaan ensiluokkaista ja mielellään ohutkortista, jotta varsa pystyy sen sulattamaan. Varsaa kannattaa vähitellen rohkaista syömään myös väkirehua, esim. litistettyä kauraa ja hieman lesettä. Maidosta varsa saa riittävästi vitamiineja ja kivennäisiä. Laitumella olevalle varsalle ruoho on ensimmäinen kiinteä rehu ja se soveltuu siihen hyvin. Kiinteän rehun tarve nousee kun imetyksessä edetään pidemmälle. Ennen vieroitusta tulee varsa totuttaa sille myöhemmin syötettäviin rehuihin, jotta vieroitukseen ei lisättäisi vielä uusien rehujen aiheuttamaa stressiä. Suoraan laitumelta varsaa ei kannata vieroittaa, sillä muuten kaikki sisäruokintakauden rehut ovat sille vieraita. Emän lantaa varsa syö ensimmäisten kuukausien aikana saadakseen elimistöönsä mm. kolibakteereita. Jos tamma on säännöllisesti madotettu ja karsina puhdistetaan usein, ei loistartuntavaaraa ole. Varsan ruoansulatuskanava kehittyy sitä nopeammin, mitä enemmän se saa hyvälaatuista heinää.
Keinoruokintaa varsa tarvitsee, jos sen emä ei hyväksy sitä tai kuolee. Tilanne on vaikea, mutta huolella suoritettu keinoruokintakin voi onnistua, etenkin jos varsa on saanut ternimaitoa. Jos ternimaitoa ei saada, täytyy eläinlääkärin antaa varsalle ruiskeena emän (jos kuollut, mahd. pian) tai tallin muun hevosen, mielellään mahd. lähellä varsan karsinaa asuvan verta. Siitä varsa saa vasta-aineita. ADE-vitamiinivalmistetta on myös hyvä antaa. Ternimaidon saannin varmistamiseksi voidaan onnistuneiden varsomisten yhteydessä lypsää ternimaitoa, joka pakastettuna säilyy jopa muutamia vuosia. Tamman- ja lehmänmaito eroavat koostumuksiltaan paljon, mutta lehmänmaitoa voidaan muuttaa hevoselle sopivaksi lisäämällä mm. maito- tai rypälesokeria ja vitamiineja. Markkinoilla on myös tammanmaidon vastikkeita, joita kannattaa ennen varsomista varata saataville. Varsaa tulee aluksi ruokkia jopa 15-16 kertaa vuorokaudessa 150-200ml kerta-annoksin. Öisinkään ruokintaväli ei saa olla yli 4h. Välejä pidennetään ja kertoja vähennetään hiljalleen. Kolmiviikkoiselle varsalle tarjotaan myös hyvälaatuista, hentokortista heinää (tai ruohoa) ja keitettyä vettä, ja yöruokinnan voi jättää pois. Päivisin maitoa annetaan tästä eteenpäin n. neljän tunnin välein, annokset riippuvat varsan ruokahalusta eikä niitä pidä rajoittaa. Maitoseos vaihdetaan laimennettuun lehmänmaitoon ja varsalle annetaan myös väkirehuja, esim. rouhittua kauraa, leseitä, valkuaisrehua ja kivennäis- ja vitamiinivalmistetta. Maitoruokintaa jatketaan 3-4kk ikään asti. D-vitamiinin muodostumisen takia ulkoilu auringonpaisteessa on tärkeää. Keinoruokinnan onnistumisen perusedellytys on korkea hygienia, astioiden on oltava puhtaita ja maitoannosten aina tuoreita. Annoksiin käytettävän veden ja myös varsan juomaveden on oltava keitettyä.

Varsat vieroitetaan noin 6kk iässä, mutta imetystä voidaan jatkaa pidemmällekin jos tamma on terve eikä uudestaan kantavana. Minimi-imetysaika on 4kk. Vieroitettujen varsojen rehuntarve on suuri, ne kasvavat ensimmäisenä elinvuotenaan enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Tässä vaiheessa sattuneet ruokintavirheet ovat mahdottomia korjata myöhemmin. Vieroitetun varsan on saatava ruokaa usein ja vähän kerrallaan, koska emän kanssa se on tottunut saamaa ruokaa aina kun sillä on nälkä. Pieniä annoksia edellyttävät myös varsan ahdas nielu ja pieni mahalaukku. Suurten annosten aiheuttama ruoansulatuksen ylikuormitus hidastuttaa paksusuolen pieneliöiden toiminnan alkamista. Ensiluokkaista, ohutkortista ja mielellään apilapitoista heinää pitäisi olla vapaasti tarjolla. Heinä edesauttaa ruoansulatuskanavan kehittymistä ja on ravinto-opillisesti varsalle kauraa parempaa ravintoa. Minimiannos on 5-6 kg/vrk, mutta mitä enemmän varsa syö heinää, sen parempi. Väkirehua varsa tarvitsee, koska energiantarve on suuri varsan kasvaessa jopa kilon päivässä. Sopiva kaura-annos on 1,5-2 kg, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Pihatossa energiantarve kasvaa entisestään runsaamman liikunnan ja lämmönhukan vuoksi. Väkirehuannos ei kuitenkaan saa olla yli 2,5-3kg/vrk, koska muuten heinän syönti vähenee. Varsa voi myös kasvaa liian nopeasti ja saada kasvuhäiriöitä. Annokset onkin mietittävä maalaisjärjellä varsan kunnon mukaan. Valkuaista varsa tarvitsee kasvavien kudosten rakentamiseen, ja sen pitää olla hyvälaatuista. Valkuaisrehun antaminen on välttämätöntä, jotta varsa kehittyisi vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Valkuaisen puute vaikuttaa paitsi varsan ”lihaskuntoon”, aiheuttaa luuston kehityksen häiriöitä. Häiriöitä voi aiheuttaa myös jos varsa ei saa riittävästi kivennäisiä oikeassa suhteessa, joten monipuolinen kivennäissekoitus on tarpeen. Vitamiineista ovat tärkeimpiä A ja D, joita tarvitaan luukudoksen muodostumisessa. Rasvaliukoisina niistä kuitenkin syntyy herkästi myös yliannostusta. E-vitamiinia varsa tarvitsee lihasten kasvuun. Ripulista kärsivälle tai muuten sairaalle varsalle voi joutua antamaan B- ja C-vitamiinia. Kaikkien rehujen ja myös juomaveden on oltava ehdottoman hyvälaatuisia. Äkillisiä ruokinnanmuutoksia on vältettävä ja rehujen pitää olla hyvin sulavia, esim. litistettyä kauraa.

Ja tällaista heinäähän ei sitten syötetä kenellekään!

Varsasurffailua

Internetin ihmemaailmassa tottakai on laaja valikoima tiineyteen, varsomiseen, varsanhoitoon yms. liittyvää materiaalia, joista pientä linkkilistaa tässä.

Linkit tarkistettu ja päivitetty 4.8.2011

Hyvinkään Hevossairaala: Tammasta mamma?
Hyvinkään Hevossairaala: Vastasyntyneen varsan ongelmat
Hyvinkään Hevossairaala: Rokotussuositukset eri hevosryhmille
Hyvinkään Hevossairaala: Hevosen matolääkityksestä
SHKL: Keinoemovälitys ja keinoemo-opas
SHKL: Mitä jos jälkeiset eivät irtoakaan? (pdf)
SHKL: Rodokokki kannattaa ottaa vakavasti (pdf)
SHKL: Syntymästä terveeksi nuoreksi hevoseksi (pdf)
SHKL: Varsan ensimmäinen vuosi (pdf)
SHKL: Tamma tiineeksi (pdf)
SHKL: Tiineen tamman ruokinta (pdf)
Lisää SHKL:n Hevosenomistaja-lehden artikkeleita täällä
Ratsujalostusliitto: Kasvattajan tietopankki
Tamman varsominen ja vastasyntyneen varsan hoito (pdf)
Hippoliksen varsomislaskuri
SIHY: Jalostus, ohjeita ja sääntöjä
SuoRa: Tammanomistajan muistilista (pdf)
SuoRa: Varsasta ratsuksi 
Hevoset ja Ratsastus: Varsominen (pdf)
Hippoksen nettilehti: Varsa syntyy
Hippos.fi - Jalostus ja näyttelyt, Rekisteröinti ja omistaminen
Hevossuomen artikkelit
Hevostietokeskus: Varsomisen ennakointi ja vaiheet
Hevostietokeskus: Vastasyntynyt varsa
Maaningan oriasema: Solusta varsaksi, Siemennysinfoa ja Tiineysinfoa
Koivulehdon tila: Tietopankki
Evira: EHV 1 ja 4
Hevosyrittäjä: Hevoskasvatuksen opas ja teemapäiviä

Lisäksi täältä blogista löytyy kirjoitukset kantavan tamman ruokinnasta sekä imettävän tamman ja kasvavan varsan ruokinnasta.

Odottavan aika on pitkä..

Viimeiset kaksi kuukautta lähestyvät, ja kaikki on edelleen hyvin. Mimmu suhtautuu vieläkin innoissaan ratsastukseen, joka tosin on enää lähinnä käyntiä (mistä se ei ole niin innoissaan). Viime viikonloppuna tehtiin vuokraajan kanssa 3 tunnin käyntimaastolenkkikin, mistä tamma oli vain erittäin mielissään. Kotiin asti kulki korvat hörössä ja olisi varmaan mennyt vielä toisen mokoman, vaikka oma ratsuni meinasikin kovasti hermostua tuulesta ja tuiskusta ;) Ruoka maistuu, ja on se päässyt vähän lihomaankin viime aikoina. Maha on toki muutenkin kasvanut, myös utareissa alkaa näkyä pientä muutosta. Tuntuu aika utopistiselta ajatella, että jo kahden kuukauden kuluttua meillä olisi varsa.. Mitä ikuisena pessimistinä en viitsikään liikaa toivoa ja hehkuttaa. Vielä on paljon asioita mitkä voivat mennä pieleen, ja niitä ahkerasti opiskelen varsomisaiheisista kirjoista ja opiskeluaikojen muistiinpanoista. Liian valmistautunuthan ei voi olla?

Ohessa tuoreimmat kuvat Mimmusta: ylempi 1.3. ja alempi 15.3.

Kunhan kirjoittelen

Vaikka tästä ei päivittäisseurantaa ole tarkoituskaan tulla (ja kirjoitusinnollani voin vannoa ettei tule), voisi sitä yhden entryn verran miettiä vaikka mennyttä päivää.

Ihanan kevätauringon helliessä ei ole parempaa tekemistä kuin maastoilu, ja siitä yritetään nyt ottaa kaikki ilo irti niin kauan kun satula sopii selkään. Sen verran autoteitä saa kulkea meilläpäin maastoillessaan ettei ilmankaan viitsi mennä. No, tänäänkin siis suunnattiin läheisille metsäteille kiertelemään maita ja mantuja. Kotipihassa nähtiin heti kaksi hirveä pellolla loikkimassa joten Mimmu oli "hieman" pörheä ja pinkeä kun matkaan lähdettiin :) Asfalttiosuudesta selvittyämme ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja sitten paineltiin pontevaa paraatiravia mahan hytistessä mukana. Laukkaakin vielä on menty aina pienet pätkät kerrallaan, tulee mamma kovin kiukkuiseksi jos ei pääse vähän irrottelemaan.. Eiköhän se itse kuitenkin parhaiten tiedä mikä mukavalta tuntuu. Kotiinpäin pitkät käynnit metsissä haahuillen. Eikä Mimmulle enää yksikään kuivatusloimi mene päälle, mutta onneksi on reilu hiitticooleri pelastamassa paksukarvaisen ja kovasti hikoavan mahakkaan.. Karvakin kyllä pöllyää kuin kevät olisi jo pidemmälläkin, sen vuoksi B-vitamiinikuuri nyt päällä.

Viimeinen 3 kk siis on käynnistynyt, ja piiiiitkästä odotuksesta on enää jäljellä niin kovin vähän.