Kameran ulkoilutusta

Harjun Kakkonen

Kävin siis vaihteeksi kameralle näyttämässä kouluaitoja Harjun kansallisissa koulukisoissa. Kuvasin lähinnä suomenhevosia, mikä sekin vaihtelevan auringonpaisteen vuoksi oli vähän työlästä. Laiskana kun en jaksanut jättää katsomopaikkaa siirtyäkseni kentän toiselle laidalle vastavaloa välttelemään.. ;) Muistakin luokista tuli napsittua pari kuvaa, mutta varsinkin ykkösradalla takaa porottava aurinko sai kerrankin keskittymään ihan "omin silmin" katseluun eikä linssin läpi tiiraamiseen. Linkki Picasaan alla. Tai mihin Google+:an se nyt meneekään, ei tuosta ota selvää.

Harju 24.08.12

Samalla tulin tietysti ulkoiluttaneeksi myös lompakkoani, kun riemukseni huomasin että paikalla oli jopa kaksi varustemyyjää: Hevosväylä sekä kaukaa Pohjanmaalta Foto-Björndahl. Jälkimmäisen teltasta löysin jotain etsimääni.. Kingslandin repun. Kuninkaallisissa Ypäjällä vuosi tai kaksi takaperin sitä hypistelin ja juupaseipästelin varmaan puoli tuntia Ratsuriihessä, mutta realismin leka muistutti napakasti takaraivoani siitä, että minulla on ihan hyvä Horzen reppu joka saa kelvata. Horzen paljon nähneen reissurepun nyt lähennellessä reppujen hautuumaata, olin jo tehnyt periaatepäätöksen, että saisin KL:n repun sen tilalle nyt ostaa.

Kotiuduttuani katselin kaunista auringonvaloa laitumella ja tuumasin, että kun kamera kerran on jo messissä, otanpa lopultakin ne kunnon edustuskuvat Minin näyttelysuitsista. Ihan hyvä idea, vai..?

 Mini spurttaili ensin vähän pitkin laidunta, mutta kun tuli lähikuvien aika, jouduimme molemmat suoranaisen mäkäräpilven saartamiksi.

"En halua!"

"Okei, okei, mä tsemppaan vähän"

"Kiitti, mulle riitti!"

Mukavia tietysti nämä viimeiset lämpimät päivät, mutta ötököistä voisi jo hankkiutua lopullisesti eroon :D

Lomalla viimeinkin..

Kurjet ja syksyiset maisemat. Siis ne kurjet on siellä. Oikeasti. Tuolla kaukana.

Pahoittelen heti otsikkoa, olen itsekin jo saanut allergisia reaktioita tänä kesänä jo hyvin kuluneesta ja paljon väärinkäytetystä lausahduksesta.. ;) Iisisti ottamisesta ei kyllä tällä lomalla ole juuri pelkoa, reissaamista riittää niin hevosaiheisesti kuin muutenkin. Heti loman alkuun oli sunnuntaina suunta Vermon poninäyttelyyn, mistä Team Qxon hevosille lähtikin mukaan aimo kasa palkintoja, molempien sph-varsojen ollessa luokkavoittajia. Itse nappasin expon puolelta Ukkostuulen taulun tallia koristamaan - sattuipa teksti osumaan meidän elämänfilosofiaan just eikä melkein!

Jos huomenna keli vain sallii, olisi tarkoitus lähteä Harjuun kansallisia koulukisoja katsomaan ja kuvaamaan. Suomenhevosluokassa on mukana monta mielenkiintoista ratsukkoa, joiden "päivän kuntoa" tarkastella ennen Ypäjän kuninkaallisia. Perjantain pääluokkana kisataan Prix St Georges.

Näyttelypuuhat jatkuvat lauantaina Kouvolassa, kun vuorossa on vuotiaiden suomenhevosten valtakunnallinen varsanäyttely, missä käyn esittämässä Kuukson Josefinan. Näyttelyn kanssa samaan aikaan Kouvolan raviradalla ovat käynnissä myös ponikuninkuusravit ja Meidän Maaseutu -festivaali, eli tekemistä ja näkemistä riittää. Vuotiaita varsojakin näyttelyyn on ilmoitettu peräti 47 kappaletta.

Ensi viikolla onkin luvassa sitä ei-hevosaiheista ohjelmaa, ja hieman auki on edelleen, lähdenkö edes Ypäjälle. Jos lähden, niin todennäköisesti vain yhden päivän reissuna lauantaina tai sunnuntaina - no, tähän aikaan olisi tietysti vaikeaa saada majoitustakaan. Pitää vähän katsella listojenkin mukaan, mitä siellä on sitten tarjolla. Tähän hetkeen näyttää esimerkiksi uhkaavasti siltä, että Samuli Puissancea ei järjestetä lainkaan, kun ilmoittautumisaika päättyy tänään ja osallistujia on pyöreä 0. Harmi, sillä se oli todella hieno kilpailu toissavuonna.

Suhe-Emma puissancen muurilla 2010

Jalustimilla on eroa

Otsikon lausuhdusta en olisi koskaan uskonut suusta päästäväni. Minulle jalustin on aina ollut vain jalustin, yksinkertainen perusvaruste, jonka funktionaalisuus pääasiallisesti ylittää ulkonäkökysymykset. Esimerkiksi Jinit eivät ole koskaan omaa silmääni miellyttäneet, ja hinta on hirvittänyt minut kauas pois myös muunmuassa kaiken maailman Prestige-jalustimien luota. Sehän on vain jalustin. Ei sen kuulu näyttää miltään.

Kaikki muuttui kun ensimmäisen kerran näin FreeJumpit. Persoonallinen ulkonäkökin puhutteli, mutta näissä oli myös ihan oikeasti ideaa. Innovatiivinen muotoilu tekee sen, että näihin jalustimiin pitäisi olla käytännössä mahdotonta jäädä tippumistilanteessa kiinni. Ulkosivu on joustavaa materiaalia ja taittuu jos siihen jää roikkumaan (lisäksi, kun näitä käyttää tavallisten jalustinhihnojen kanssa, jos jalustin pääsee kääntymään, se irtoaa helposti jalustinhihnasta). Nuoren hevosen kanssa ei yhtään hullumpi investointi siis, kun ovat todelliset turvajalustimet. Se investointipuoli sai minut vielä puoleksi vuodeksi empimään ostoa - hintaahan näillä on karvan alle 300 euroa..

No eilenhän sitten repäisin ja pari musta-sinisiä Soft'Up Pro -jalustimia muutti minunkin varustekokoelmaani täydentämään, kun ne 249 euron (minua vieläkin pyörryttää kun ajattelen asiaa..) "huikeaan alehintaan" sai Heppatarvikkeesta. Synttärilahja itselleni, perustelin. Ne ovat turvalliset, perustelin. Viekää minut hoitoon, en perustellut. Tänään sitten ratsastamaan hieman skeptisin aattein. Voivatko ne nyt niin erikoiset olla?

Todellakin voivat. Jalka liimautui niihin kiinni, leveä, pienin "nastoin" varustettu jalkalaatta piti siitä huolen. Ne olivat tukevat, ne olivat ihanat, jalka lepäsi niissä ja löysi vaivatta hyvän asennon. Vau. Onko tuo elämys 249 euron väärti, sitä en osaa sanoa, en osaa enkä halua nyt käsitellä sitä puolta miten älytön ostos nuo olivat - mutta sen voin sanoa, että jalustimilla on eroa. Ja jos näitä saisi vähän sirompana mallina, varmasti ostaisin koulusatulaan omansa.

Edit: Koska tähän postaukseen puskee spammirobottiviestejä jostain syystä ihan jatkuvalla syötöllä, kommentointi on poistettu käytöstä koska en jaksa niitä koko ajan poistaa..

Uusia kavereita

 Hypnotoad ja sen hämähäkkiystävä

Aamulla tallissa minua vastassa oli ihan uusia naamoja: sammakko otti vesiletkun omakseen ja teki aamustani hyvin haastavan.. Lopulta se loikki tiehensä.

Minä puolestani loikin Kotkan Heppatarvikkeeseen tutkailemaan Facebookissa mainostettuja "penko-koreja". Olihan siellä kaikenlaista kivaa, itsellekin tarttui Equipagen t-paita ja ehkä pari satulahuopaa: tummansininen Equilinen Yearling-kouluhuopa ja tummansininen Bucas Max-yleishuopa. Siis ehkä. Oho.

Ja toinen, vähän isompi oho. Happy birthday to me, happy birthday to me.. Synttärit ovat kyllä vasta huomenna, mutta pahasti pelkäsin että en Heppiksestä tänään poistu ilman seuraavaa artikkelia. FreeJumpin turvajalustimia kun olen jo tovin himoinnut, ja nyt ne olivat turvatuotekampanjan myötä alennuksessa.. Musta-siniset ihanuudet siellä minua odottivat ja lähtivät kanssani kotiin.

Viedessäni ostoksia talliin, oli vesiletkun vartija palannut taas asemapaikalleen. Hienoa. Aikaisemmin minulla on ollut puolivakituisina tallivuokralaisina mm. siili ja lepakkoja, mutta sammakot sentään ovat yleensä vain ohikulkumatkalla!

Kuvia ja kuulumisia

Mini nähdessään Annikan viimeksi.. :)

 Oli vähän semmoisia "ympyrä sulkeutuu" -fiiliksiä, kun ystäväni Annikan kävin eilen kidnappaamassa lähiseudulle suuntautuneelta mökkireissultaan. Annikahan koulutti ja kilpailutti Minin emää Mimmua, ja oli aikanaan mukanani sitä toisella koeratsastuksellakin arvioimassa. Ostopäätöksen olin kyllä silloin jo tehnyt ;) Nyt hän pääsi ensimmäistä kertaa viimeksi pikkuvarsana näkemänsä kakaran selkään! Niin ne vuodet vierivät aivan huomaamatta ohitse. Mini sai kovasti kehuja ja tuntui oikein laadukkaalta ratsunalulta. Eiköhän Mini lähde tässä syksyn mittaan Annikalle vähäksi aikaa työstettäväksi, jos tilanteet sattuvat kohdalleen.

Poni on joutunut laihikselle, kyllä

 Muuten Minin viikko oli myöskin kentällä työskentelyyn painottuva, kun työvuorojeni vuoksi pääsin ratsastamaan vasta illemmalla. Maanantaina ratsastettiinkin aivan täydessä kaatosateessa: töistä tullessa arvoin aikani, yltyyköhän sade pienestä ripottelusta kunnon monsuuniksi, mutta otin kuitenkin "riskin". Tulihan sitä vettä niskaan aivan saavista kaatamalla, mutta Mini oli todella reipas ja miellyttävä ratsastaa. Tiistaina selvittiin kuivina ratsastuksesta, mitä nyt Mini porhalsi siihen malliin että hiki taisi tulla vähän molemmille. Kyllä se eteenpäinpyrkimys on löydetty! Ensi viikolla taidetaankin taas ottaa rennosti maastoillen, ja vähän takaraivossani muhii ajatus, että jonain päivänä tehtäisiin jotain repäisevää, ja harjoiteltaisiin lähettämällä traileriin menoa. "Perinteisin metodein" Mini menee oikein hyvin koppiin ja muutaman kerran olen lastannut sen yksinkin, mutta lähettämisen opettelu helpottaisi niitä tilanteita, joihin apukäsiä ei ole saatavilla. Tuskin tuossa mitään probleemaa tulee, mutta hyvä kuitenkin harjoitella sitä etukäteen, niin on taas yksi taito lisää takataskussa.

Loppuun vielä sneak peek: Minin uudet näyttelysuitset ja -ohjat! Taisin mainitakin jonkin aikaa takaperin, että nämä laitoin tilaukseen entisten hieman kärsittyä. Pyöreillä hopeasoljilla ei tällaisia saa mistään, joten piti sitten entisten suitsien solkiin ihan uniikkikappaleet teettää. Otan näistä kyllä vähän edustavammat kuvat kunhan ehdin sinne asti, piti vain suoraan postilaatikolta juosta laitumelle näitä sovittamaan kun ne saapuivat :)

Maastossa löytyi moottori

Minin ainoa "ongelma" ratsastaessa on tähän mennessä ollut pieni tahmeus. Se kyllä liikkuu (enimmäkseen) omilla jaloillaan, ja tekee pyydetyt asiat, mutta sillä sen tyypillisellä "mitä tässä turhia stressaamaan" -asenteella, jolla se on oppinut ottamaan jo kaikki reissaamiset, näyttelyt sun muut. Viisas pääsee vähemmällä, nääs. Tästä en ole itsekään ottanut turhia paineita enkä ole vaatinut liikoja, väkipakolla sitä intoa ei kuitenkaan lisää saa, vain happaman ja kyllästyneen varsan. Oletin että se kyllä tulee ne kierroksensa löytämään ajan kanssa, ja maastoilulla saattaa olla tähän suurikin vaikutus, kun löytyy elämästä muitakin ulottuvuuksia kuin kentän kierto ötököiden syötävänä. Nyt muutaman maastolenkin jälkeen voin sanoa, että todellakin!

Torstaina teimme vähän tiistain lenkkiä pidemmän kierroksen samoissa maisemissa, ja tällä kertaa myös laukattiin pari kunnon vetoa pikkupyrähdysten sijaan. Mini syttyi silminnähden ja hokasi että hei, tästähän elämässä on koko ajan ollut kyse! Nyt löytyi sitä makeaa, voimakasta ja matkaavoittavaa kenttähevosen laukkaa, mitä se on pikkuvarsasta asti väläytellyt :) Aivan huikean hieno lenkki, ja Minilläkin oli todella hauskaa.

Tämänpäiväinen aiottu maastoilu ei sitten ihan suunnitelmien mukaan mennytkään, kun jo asfalttitietä tallaillessa kaikui metsästä ammuskelua. Juu, eipäs mennä sinne, joten käännyttiin kotiinpäin. Mini oli hieman levoton pamahdusten takia, mutta siinä vaiheessa varsalla meni kuppi nurin, kun meidät ohitti pari prätkää aivan kylkeä nuollen. Hienoa. Loppumatka kotiin menikin sitten tanssahdellen ja säpsähdellen. Vein varsan kentälle, missä virittyneisyys näkyi ja tuntui, mutta ihan positiivisesti. Ensimmäistä kertaa Mini kulki ihan rehellisesti omalla moottorilla, reippaasti ja tarmolla, ja sen pystyi pitämään hyvällä tuntumalla ilman vauhdin hiipumista. Etenkin laukassa ero siihen laiskanpulskeaan taaperrukseen oli huikea! Kun varsa alkoi rentoutua, suuntasimme vielä takaisin tielle loppukäynneille, varmistelemaan ettei mieleen jäänyt mitään mörköjä.

Katsotaan sitten, oliko tämänpäiväinen vireystila vain hetkellinen mielenhäiriö, vai pitääkö tässä jatkossa ihan oikeasti ryhtyä itsekin ratsastamaan matkustamisen ja "ratsastajaan totuttamisen" sijaan. Onhan tuo ollut aivan yliluonnollisen helppo ja rauhallinen kolmevuotias.. Tähän asti ;) Ehkä minulla ei olekaan totaalisen umpitylsän rauhallista tätiratsutossukkaa..

Toivepostaus: Harjat

Taisi olla toukokuuta kun joku anonyymi lukija toivoi postausta harjoista, kun niistä pesun jälkeen tulin kuvan laittaneeksi. Harjoista postausta varten otetut kuvatkin ovat jo tovin lojuneet puhelimessa, joten olisikohan korkea aika kirjoittaakin tämä :D Hyvää kannatti odottaa, eiku..?

Minin harjapakki on harmaa Horzen Smart-pakki, jonka tilasin viime syksyn blogikisan voittolahjakortilla (joka siis oli 500 euroa - sisältyi siihen pakettiin vähän muutakin). Aiemmin Minillä oli Curverin hopeanharmaa "ompelupakki", joka aikojen saatossa jäi vähän ahtaaksi. Varsan ollessa ihan pikkuinen, ajattelin että harmaa olisi keräiltäväksi siitä hyvä väri, että harjoja ei pääse aivan valtavia määriä kertymään. Ai  niinkö..

Pakki avattuna

Harrastan erityisesti luonnonmateriaaleista tehtyjä harjoja, jotka esiintyvät tässä kuvassa. Vasemmalta ylhäältä alkaen, karkea juuriharja on Equerryn, pehmeä pölyharja Horzen, Haasin harjoja ovat tuo mustakantinen Cavalier jossa kahta eri harjaspituutta, sekä tiheä, ehkä vähän karkeampi Junior. Alarivissä Haasin kookosmateriaalista tehty "kimoharja" Schimmel, William Leistnerin pääharja sekä Equerryn pehmeä harja. Luonnonmateriaalit puhdistavat hyvin, saavat karvan kiiltämään eivätkä sähköistä.

 

Pakista löytyy jostain syystä kaksin kappalein sekä piikki- että kumisukia.. Toinen piikkisuka sentään on harmaa. Lampaankarvalapasia minulla on nykyään kaksi, joista tämä vaaleansininen asuu harjapakissa, toinen Eskadronin kisakassissa. Harjat ylhäältä alaspäin ovat joku random pölyharja joka ostettu täysin värin takia, Haasin pölärimäinen, pitkäharjaksinen Brenig Madoc, Tallipoika-merkkinen kovaharja ja Equerryn tuollainen.. tavallinen harja? :D Nämä kaikki siis keinokuituisia. Mitä likaisempi tai kuraisempi hevonen, sitä enemmän käytän näitä, luonnonharjoilla enemmän sitten viimeistellään kun pahimmat on saatu pois. (Toim. huom. Googlen kuva-arkisto on ystävällisesti alkanut sattumanvaraisesti kääntää vanhoja kuvia postauksista, kuva siis on selostukseen nähden ylösalaisin..)

Harjapakin ylätasolla majailee letityskuminauhoja, kavioharja (Tallipoika), muutama harjakampa ja ylemmässä lokerossa tässä kuvassa vähän piilossa sakset, kaviokoukku ja harjakivi. Harjakiveä olen oppinut käyttämään vasta viime talvena, aiemmin olen pitänyt sitä aika turhana kapineena, mutta tuli sekin todettua ihan tarpeelliseksi. Oppia ikä kaikki.

Käytävän hoitopaikalla roikkuvat naulassa kätevästi aina käden ulottuvilla sakset, jouhiharja, hikiviila ja kaviokoukku. Hikiviilan funktio ei ole niinkään se hien viilaus, vaan karvanlähtöaikaan irtokarvojen raastaminen. Pitkän räntä- tai vesisateen jälkeen sillä on myös hyvä raapaista hevonen vähän kuivemmaksi illalla talliin otettaessa, jotta viileässä tallissa ehtii yön aikana kuivaa.

Harjapakin vakituinen asuinpaikka on käytävän sivussa pienen kaapin päällä. Sen vierellä on esillä valikoima hoitotuotteita (Helosania ja muita rasvoja, Vetrolin Shinea, ötökkämyrkyiksi Tri-Teciä ja Porcivetiä). Näitä kun melkein päivittäin tarvitsee, ne on kätevä pitää saatavilla. Tuolla Equerryn sata vuotta (todellisuudessa ainakin 15) vanhalla juuriharjalla on minulla aina aamuisin pikaharjata Ministä turpeet ja muut pois jotta on siistimpi ulkoilla, eikä sateen sattuessa hevonen ole sitten ihan turvemössön peitossa.

Olkaat hyvä, mahtoi olla kiinnostava pläjäys ;) Sitten takaisin olympiaesteratsastuksen pariin, yrittänyt sitä tässä tiirailla mutta netti pätkii niin että streamista ei meinaa tulla mitään. Justnyt 13:25 alkaa kuitenkin Ylen lähetys Femmalla, joten se on suunnattava tv:n ääreen.

P.S. Pitää vielä kehua kun Hööks taas ylitti itsensä! Olen vuosien varrella tottunut siihen, että pakettteja saa odotella tovin, osa tuotteista on aina loppu tai niitä tulee uusi erä joskus ikuisuuksien päästä, aina kaikki kestää, kestää ja kestää. Nyt tuli kuitenkin sekä alennusmyynnistä tilatut tuotteet sekä uuden katalogin tilaus todella nopeasti. Uutuustuotteitahan tilasin viime perjantai-iltana, eli tilaus on käsitelty maanantaina. Eilen jo sain hakea paketin postista! Se turkoosi huopa on livenäkin just niin ihana kuin miltä kuvissa näyttää, ja erityisesti ilahduin siitä, että se on tismalleen samansävyinen kuin edellisen kuvaston turkoosit pintelit.

Taas on aika töppösten?

Tämänpäiväisen, ensimmäisen vähän pidemmän maastoköpöttelyn jälkimainingeissa tulin taas miettineeksi kavioasioita. Itse lenkki meni hienosti, vajaan 5 kilometrin tallustelulla kuljimme ensin asfalttitien laitaa vähän matkan päässä sijaitsevalle metsätielle. Autoja kohdattiin mennen tullen, mutta Mini ei niille korvaansa kääntänyt :) Hiekkatielle päästessä ravailtiin vähäsen ja otettiin pätkät laukkaakin sekä pois- että kotiinpäin. Kyllä sitä vähän pitää olla ylpeä kolmevuotiaasta kakarasta, joka on (yksin!) maastossa fiksumpi kuin moni aikuinen hevonen..

Random kesäkuva

Mutta niihin kavioihin. Minihän on toistaiseksi ollut kengättä, eikä tähän astinen pehmeällä hiekkakentällä työskentely ole antanut aihetta ajatella asiaa sen enempää. Nyt kun tarkoituksena on keskittää liikutusta maastoon, missä meilläpäin pohjat ovat kovia ja kivisiä, pitää ruveta kiinnittämään huomiota kavioidenkin kestävyyteen. Näennäisesti helpointa olisi tietysti lyödä varsalle kengät jalkaan, ja sillä hyvä. Minun tekisi kuitenkin mieli jatkaa kengättömyyden kanssa. Minin emän kanssahan kokeilimme kengättömyyttä reilun vuoden verran erittäin positiivisin kokemuksin. Bootseja käytettiin talvella nastojen kanssa ja kesäaikaan pidemmillä maastolenkeillä. Muuten tamma sai olla paljain varpain - ja miten helppoa se olikaan, huoletonta yhteistarhausta, ei hokinpolkemia, ei irtokenkiä. En ole himouskovainen minkään ideologian suhteen eikä kengättömyys tee tässä poikkeusta (tarkemmin ajatuksia asiasta voi lukea tästä postauksesta), mutta olen aina ollut avoin uusille ajatuksille ja vaihtoehtoisille tavoille tehdä asioita. Kavio voi paremmin kengättä, jos kaviolle se mahdollisuus annetaan. Eli olosuhteet kohdilleen, ja tarvittaessa suojaa liiallista kulumista vastaan.

Nyt sitten seuraillaan, tarvitaanko sitä suojaa. Jos kengättä jatketaan, tarvitaan bootsit kuitenkin viimeistään talveksi, jotta saadaan nastat alle. Minillä on hyvin erimalliset ja myös vähän pienemmät kaviot kuin emällään, joten sen vanhat bootsit sille tuskin sopivat. Pitänyt jo pidemmän aikaa nuo Cavallo Sportit laittaa myyntiin, mutta jos nyt aktivoituisi sen suhteen.. Minin töppösiksi haaveilen Easycaren Gloveja. Pyöreisiin etukavioihin sopisi ehkä Wide-malli ja suipompiin takasiin tavallinen. Taidampa joku päivä mitata kaviot ja tarkistaa täsmäisivätkö mitat, jos sitä vaikka.. ;)

I'm in love with a fairytale..

Mikä siinä oikein on, kun Hööksin huopauutuudet saavat minut aina innostumaan turkoosista? Kevätkuvastosta tuli tilattua kaksi padihenkistä turkoosia huopaa (yleis- ja koulumallit, tietenkin), ja nyt minut sai tilausnappia painamaan tuo ihanuus, Showmaster Fairytale. Onni onnettomuudessa, että saman tuoteperheen tallitoppaloimea on saatavilla vain kokoon 135.. :D Ei minun tuota huopaakaan kyllä pitäisi ostaa, mutta kun edellisen vetäessä viimeisiään satun tarvitsemaan Skillingarydin tervarasvaa ja se kuin ihmeen kaupalla oli halvempaa Hööksillä kuin Börjesillä (!), pitihän sinne pakettiin laittaa huopakin kaveriksi. (Ja ehkä pari riimua kanssa..) Uutuuksien joukossa oli myös hyvän näköisiä vaatteita, mutta taidampa varata uhkaavasti lähestyvälle kesälomalleni pienen pk-seudun shoppailukierroksen ja käydä niitä ihan paikan päällä testailemassa.

Minimöllykkää sen sijaan pitäisi säännöllisen epäsäännöllisestä kesälomanomaisesta työtahdista palautella ihan oikeisiin hevosten hommiin. Tässä pieni videoklippi eiliseltä - tahmea ("kun on ötököitä ja kuuma ja onko pakko jos ei halua?") mutta taitava poni uuden pilotin kanssa! Kiva nähdä sitä vaihteeksi maasta käsin, ja huomata että se toimii muidenkin ratsastajien kanssa. Jotain on ehkä tehty oikein ;) Allahan on kaikkiaan arviolta viitisentoista ratsastuskertaa - hitaasti mutta varmasti..

Nyt sitä saa..

No, maanantaina 30.7. ainakin. Olen useaan otteeseen kehunut sitkeää pikku puurtajaani, Lidlin Zoofari-trimmeriä, ja siellähän se tämän päivän mainoslehtisessä taas komeili. Muutaman vuoden käytössä ollut, vaivatta pään ja jalkojen ajelut (vähemmän karvaisilla hevoslajikkeilla voi rohkea yrittää laajempaakin ajoa) hoitava lemmikkitrimmeri on isomman klipperini voittamaton pari, ja kun ei hintaa ole nimeksikään, lämpimästi suosittelen tällaisen ostoa :) Ehdoton hittituote todellakin!

Mainoslehtiseen

Mutta jos karvan haluaa kuivattaa muilla keinoilla, löytyy Lidlin valikoimista samaan otteeseen kyllä myös lemmikkien oma fööni ;D

Tässä kuvaa trimmerin tekemästä jäljestä klippauspäivänä (pää ajeltu Lidlin koneella, kaula isommalla):

Kesäyö

Spontaani aamuöinen photosessio.

Tulipahan tehtyä

Kai sitä rahansa ja aikansa voisi hullumminkin käyttää kuin pitkin Suomea näyttelyitä kiertämällä, nyt ei vain heti tule montaakaan esimerkkiä mieleen.. ;)

Puoli yhdeksän aikoihin matkaan, ja 225 km vaihtelevia sääolosuhteita (viime etapilla satoi aivan saavista kaataen niin että tiet vain lainehtivat) myöhemmin olimme perillä Teivossa. Armas harjakassini babyoileineen ja showshineineen sen sijaan ei ollut, se oli edelleen odottamassa tallinkäytävällä ja ihmettelemässä, mitä pahaa se on tehnyt kun ei päässyt mukaan. No, onneksi varsa oli eilen pesty ja aamulla harjattu kotona, joten matkassa sentään mukana olleessa pyyhkeellä pintapuoliset pölyt pois ja näillä oli mentävä. Olisihan sitä jotain pahempaakin voinut jäädä matkasta..

Mini oli paikalle saapuessa oikein pörheä ja showhenkinen. Omaa vuoroa odotellessa kierrokset laskivat ja kun vielä jouduttiin seisomaan pitkään kehän sisäpuolella muiden esiintyessä, ei varsaa päässyt "virittämään" ennen omaa kehään astelua. Seisoskelu kyllästytti eikä Minillä ollut enää yhtään kivaa. Kehässä oltiin laiskoja, ravissa hypättiin laukalle ja sitten meni tahti sen seurauksena sekaisin. Ei mitään jälkipolville kerrottavaa kuten ei lausunnossakaan, joka oli varsin realistinen:

Tyyppi: Hyvä 8
Runko: Pyöreä runko, piirteetön säkä, sään takaa painunut selkä, lyhyt kaula jossa hyvä ylälinja 7
Jalat: Etuj. sapelissa, supist. etusääri, väljäasentoiset, hentosääriset jalat 6
Käynti: Tahdikas, hyvä yliastunta 8
Ravi: Tavallinen 7

II palk. 36 p.

Mini oli 2-3 -vuotiaiden luokan toiseksi viimeinen joten ei kun vaan leuka rintaan, menomondeon nokka kohti kotia ja uusia pettymyksiä, kuten aina..

Teivo kutsuu taas

Hihii, tuli lopultakin Teivon aikataulut ja osallistujalistat! Onneksi lähdöstä ei tule ihan kauhean aikaista, luokka 3 (2-3 -vuotiaat suomenhevoset) alkaa vasta 12:20 ja Mini esiintyy siinä melko häntäpäässä. Tietysti juuri tuossa meidän luokassa on eniten osallistujia ;) No, ei auta kuin katsoa miten tässä taas käy. Pitkästä aikaa ollaan jopa harjoiteltu ravaamista, ja etsitty sitä kriittistä pistettä: minkä verran saa juosta ennen laukalle hyppyä/miten sitä ehtii ennakoida. Sehän on sitten asia aivan erikseen, miten paikan päällä käy. Päivästä on luvattu viileää ja sadettakin saattaa tulla - no, viime Teivon reissulla eli valtakunnallisessa varsanäyttelyssä kastuttiin läpimäräksi räntäsateessa, ja se oli sentään huhtikuun loppua jo, että sen pahemmaksi ei voi ainakaan mennä keli tällä kertaa. Viileä keli on tietysti hevosten ja ihmisten jaksamisen kannalta huomattavasti tappohellettä suosiollisempi, joten ihan tervetullutta.

Onneksi Mini on nyt vähän eri lihassa kuin edellisen kerran Teivossa.. :D

Teivossahan on samaan aikaan suomenhevosten show-näyttelyn lisäksi lukuisten ponirotujen rotunäyttelyitä, joten näkemistä riittää ja meno jatkuu vielä sunnuntaillekin. Sillä suunnalla liikkuvien kannattaa siis lähteä katsastamaan!

Tuntuupa muuten hassulta olla lähdössä vain yhden hevosen kanssa liikenteeseen, vaikka niinhän me oltiin edellisessä näyttelymatkalla Hattulassakin. Vermon poninäyttelyssä tämä kuitenkin korjaantuu, kun juoksen kolmen hevosen/ponin narunjatkeena, eikä yksikään niistä ole edes oma ;)

Maastomopokoulu alkakoon

Niinhän siinä sitten kävi, että vähän niin kuin puolivahingossa Mini pääsi tänään ensimmäiselle maastolenkilleen.. :)

Hain päivällä postista (ihmeen nopeasti saapuneen!) Hööksin alepaketin, josta siis paljastuivat mm. kahdet ratsastushousut ja uudet gaitersit. Tokihan näitä piti päästä sisäänajamaan, joten ei muuta kuin hakemaan lapsihevosta laitumelta, tarkoituksena tehdä muutama testikierros kentällä. Minillä kun on noin kuukauden tauon jälkeen ratsastettu vasta kerran, viime lauantaina. Joten otetaan ihan iisisti. Niinkö. No, tammaa kuntoonlaittaessa huomioni kiinnittyi vähän pitkäksi kasvaneisiin etukavioihin, joita ryhdyin sitten vuolemaan. Ihan paras idea kun jalassa on ihka uudet housut, muuten, mutta kuin ihmeen kaupalla en onnistunut raspaamaan niihin reikiä enkä edes naarmuttamaan gaitersejani ;) Kaviot kuosiin askarreltuani ryhtyi kello olemaan jo aika paljon kun töihinkin piti vielä ehtiä, ja helteen pehmittämä pääni sitten tuumasi, että mitäpä sinne kentälle pyörimään, tehdään ihan pieni lenkki tiellä. Heijastinliivi niskaan ja suunta "maastoon"..

Kävimme sitten Minin kanssa tuossa asfalttitien päässä kääntymässä, eli matkaa kertyi puolisentoista kilometriä yhteensä. Tällä matkalla ehdimme kohdata reilun tusinan autoja sekä vielä rekan ja moottoripyörän - mikä vastaa aika hyvin tässä vuosien varrella tilastoitua liikennöintikeskiarvoa tuolla pätkällä. Normaalisti sekaan kyllä mahtuisi vielä traktori tai pari, mutta ei nyt niiden puutetta mennä valittamaan. Mutta yhtä kaikki, ei näissä maastoissa ihan millä tahansa hevosella viihtyisi. Autoista Mini ei ollut juuri moksiskaan ja prätkäkin hurahti takaa ohi ihan huomaamatta, vain rekan kohdalla tuli pientä kummastelua. Siihen tosin taisi olla syynä se, että itse hieman säikähdin rekan ilmestymistä näköpiiriin, mistä Minilläkin meni luonnollisesti vähän pasmat sekaisin. Melkoisen mahtava suoritus varsalta! Toki sitä on taluttaenkin tiellä lenkitetty, joten ei tässä nyt aivan uudesta asiasta ollut kyse. Näin lyhyellä lenkillä tietysti käveltiin pääosin, mutta muutama ravipyrähdys jouduttiin ottamaan paarmoja karkuun. Ne koettelivatkin pikkuhevosen kärsivällisyyttä enemmän kuin lenkillä kohdattu liikenne.

Mini lauantaina

Samalla kaivoin puhelimesta jokin aika sitten otetun taivastelukuvan.
Kyllä, se on aivan korvankärjistä hännänpäähän yltä päältä mudassa!

14.7. onkin sitten taas vaihteeksi näytelmäpäivä. Ilmoittautumisten takarajan lähestyessä olen tuskaisesti arponut, onko Mansen Puttejen Teivon show-näyttelyyn mitään järkeä lähteä kun kaukanahan se Tampere on, ja nyt viimeisenä ilmoittautumispäivänä sitten (kun tämä päivä selvästi oli spontaaneille teoille varattu jo ennestään) raapustin sähköpostia tauolla töissä ja toivon mukaan Mini vielä näyttelyyn mahtuukin, jos loppumetreillä ei tullut hurjaa osallistujaryntäystä. Sitten pitäisi vielä päättää, mitkä päävehkeet varsalle valitsee.. Vanhat näyttelysuitset kun ottivat vähän osumaa Hattulan reissulla eikä niiden pahvinahka kestävimmästä päästä ollutkaan, aikanaan Horzen outletistä 7 eurolla ostin suitset lähinnä niiden solkien vuoksi. Niinhän siinä sitten kävi, että purin suitset osiin ja tilasin Minille uudet näyttelysuitset vanhojen solkien ympärille. Ne ovat kuitenkin vasta tekovaiheessa, joten tällä kertaa pitää näyttäytyä muissa vermeissä. Pitääpä sovittaa niitä Hööksiltä ostettuja westernsuitsia joku päivä, jos vaikka vähän erikoisemmalla valinnalla lähdettäisiin kehään tällä kertaa.

Challenge accepted

Kysymyshaasteita on tullut suoraan ja epäsuoraan muutamastakin suunnasta: ei muuta kun vastailemaan siis :)

Ohjeet:
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Neiti X ja Mr. K

1. Kuinka usein ratsastat?
 Säännöllisen epäsäännöllisesti ;) Nyt olisi taas tarkoitus palauttaa varsa työntekoon lomailun jälkeen, lauantaina viimeksi selässä kävinkin.

2. Lempivärisi ja näkyyö sen käyttö hevosen tai itsesi varusteissa?
(Tumman)sininen ja kyllä näkyy, käytännössä kaikki omat ja hevosen tekstiilivarusteet ovat sinisiä (tai harmaita). Myös armas menomondeoni on tummansininen, vielä kun saisi trailerin samaa sarjaa ;)

3. Kallein hevosvaruste, jonka omistat? (Tyyriistä merkistä siis?
Jos nyt ei lasketa satuloita tai mitään muuta ns. oikeasti hyödyllistä (kuten vaikka traileria), kalliimpia ja ennen kaikkea turhimpia ovat olleet yksi kerran Wahlsténilta pelastettu Kyra K:n villatakki ja juuri menneenä perjantaina Lahden Horzeen eksyessä ostettu Pikeurin Akira -fleecetoppahuppari..

4. Himoitsetko jostain tavarasta, johon ei yksinkertaisesti ole varaa?
En varsinaisesti, tai lähinnä koska tuon Akiran juuri ostin ;) Himoitsin sitä aika pitkään.. Tokihan joku kallis mittatilaussatula olisi ihana.

5. Onko sinulle tapahtunut hevosten kanssa jotain, josta on jäänyt traumoja?
Ei mitään pahasti mieleen jäänyttä, joskus lapsena oli useamman tippumisen jälkeen pieni hevospelko jonkin aikaa mutta yli siitäkin päästiin. Minun tapaturma-alttiudellani en uskaltaisi ovesta ulos lähteä, jos olisin herkästi traumatisoituvaa sorttia.

6. Upein ratsastamasi hevonen?
Kyllä pitää sanoa että Mimmu..

7. Jokin hieno ele jonka hoito/oma hevosesi on sinua kohtaan tehnyt?
Ei kovin erityinen juttu, mutta itselle siinä tilanteessa nousi liikutuksen kyyneleet silmiin. Entinen hevoseni Hirmu oli aikanaan ollut minulla passihevosena hevostenhoitajakoulua käydessä ja vuosia myöhemmin ostin sen sitten omakseni lopulta. Olin jo Hirmun ollessa 3-vuotias opettanut sen kumartamaan ja se tykkäsi siitä tempusta kovasti, kuten kaikesta puuhastelusta muutenkin. Hirmu oli vähän blondi ja hömelö, mutta todella persoonallinen ja ihana hevonen, jolla oli aina pilkettä silmäkulmassa. Sattui sitten kerran niin, että iltatallissa hevosia sisään ottaessa harjasin Hirmun käytävällä ja laskin sen tapani mukaan vapaana karsinaan. Hirmu ei kääntynytkään ja juossut ruokakupilla, vaan kumarsi oikein hartaudella vähän kuin sanoakseen hei, me ei olla pitkään aikaan tehty mitään kivaa, miten olisi, tämä seurahevosena olo vähän kyllästyttää? Joo, pientä hevosen aivotoiminnan inhimillistämistä, mutta tunsin kyllä syyllisyyttä siitä että hevonen lähinnä seisoo tarhassa tekemättä mitään.. Koskaan ennen se ei ollut oma-aloitteisesti kumartanut eikä tehnyt sitä sen jälkeenkään, ja se hetki oli kyllä mieleenpainuva. Ja lupasin Hirmulle parantaa tapani. Long story short, myöhemmin sitten myinkin sen koska aika/raha/motivaatio ei tammalaumani kanssa riittänyt

8. Onko jokin hevonen jäänyt mieleesi niin, että voisit ostaa sen jos tilanne tulisi?
Jos vain olisi sitä rahaa, aikaa, motivaatiota ja mahdollisuus, niin varmasti Hirmu ja Mimmu luonani viettäisivät eläkepäiviään... Muutama muukin sellainen "ehkä toisessa elämässä" -hevonen on joiden perään olen pitkään haikaillut, mutta tietysti nuo omista käsistä laskenut ovat eri tavalla rakkaita, ja on vaikea olla tuntematta syyllisyyttä siitä miten asiat päättyivät, vaikka hevosilla uudet hyvät kodit onkin.

9. Onko jotain suuria haaveita hevoselämässä?
Jos nyt muutaman varsan ehtisi joskus vielä kasvattaa. Ja nähdä Ministeriä ja niitä mahdollisia varsoja kilpakentillä.

10. Onko sinulla aina kypärä ratsastaessasi?
Kyllä, aina. En jaksa jeesustella muiden kypäränkäytöstä, mutta itse en näe mitään syytä olla käyttämättäkään.

11. Entäpä puhelin mukana maastossa?
Jep, no minulla on kyllä puhelin mukana aina ja kaikkialla poislukien ehkä suihkussa (joskin on se vedenkestävä tiettyyn pisteeseen), mutta maastossa ihan turvallisuussyistäkin tietysti. Ja tapana myös tarkistaa että sitä akkuakin riittää, älypuhelimen kanssa se ei ole itsestäänselvyys.

Pennie's - based on true story:

1. Minkä etunimen ottaisit, jos saisit?
Krista käy ihan hyvin, mitä nyt joskus lapsuudessa r- ja s-vian kanssa painiessa se tuottikin tuskaa.

2. Vaikuttavin elokuva, jonka olet nähnyt?
Kuin lapsistaan joutuisi valitsemaan! Ihan lonkalta vaikka LotR-trilogia, Fight Club, Amélie (kaikessa kliseisyydessäänkin: kyllä, rakastan, aina ja ikuisesti), Brokeback Mountain.. Ainoa elokuva joka on koskaan saanut minut itkemään on Up - Kohti korkeuksia, vaikka lähellä sitä käytiin Kill Bill Vol. 2:sen lopussa. Ja jos en nyt ihan väärin muista niin jotain roskia silmissä kävi kun Big Fishiä katsoin ensimmäisen kerran. Tuoreemmista elokuvista mahtavuuden lekalla kovaa ovat takaraivoon kolauttaneet Drive ja The Avengers. Jälkimmäisen kohdalla fanitus ei ole enää tervettä. Kävin katsomassa sen teatterissa kolme kertaa, eikä se olisi edes jäänyt siihen, jos se täällä vielä pyörisi..

3. Onko sinulla tatuointeja, millainen?
Ei löydy, mutta ei ole poissuljettua, ettenkö joskus voisi hankkia. Kun keksisi jonkun asiallisen ja merkityksellisen kuvan ja löytyisi rohkeutta teettää se ;)

4. Minkälaisia ihmisiä et siedä?
Minä yritän sietää kaikenlaisia ihmisiä, ja olla itse mahdollisimman siedettävä kaikenlaisten ihmisten seurassa. Toisin sanoen yritän esittää mahdollisimman sosiaalista ja toimeentulevaa yksilöä vaikka totuus olisi toinen. Siis, jos satun kohdatessa vaikuttamaan hiljaiselta ja töykeältä, it's not you, it's me.

5. Missä maassa tahtoisit käydä?
En ole koskaan ollut erityisen matkustavainen ihminen, mutta esimerkiksi Irlantiin veri vetäisi.

6. Tavoitteesi tulevaisuudessa on...?
Jos sitä joskus vielä keksisi sen loppuelämän suunnitelman itselleen eikä haahuilisi aina vain.

7. Osaatko jonkun erikoisen taidon?
Hmm, enpä taida. Ainakaan en ole itse siitä tietoinen. Haluaisin hallita telekinesiaa mutta kovista yrityksistäni huolimatta tämä ei jostain syystä edisty mihinkään..

8. Mikä on paras aika päivästä?
Tämä aika, eli aamuyön tunnit lähinnä :D Olen tehnyt kohta kolme vuotta pelkästään iltavuoroja, joten tämä on romuttanut vuorokausirytmini ihan epäinhimilliseksi. Aamuihminen en ole ollut koskaan, joten minulle tämä sopii oikein hyvin. Ajatus siitä, että pitäisi olla jossain kahdeksalta aamulla töissä (eli herätä viimeistään kuudeksi hoitamaan hevoset kotona..) puistattaa!

9. Mihin uskot?
Väistän mahdolliset syvälliset keskustelunaiheet (koska minulla ei ole sellaisia) ja linkitän upean The Avengers -fanivideon. Koska, I still believe in heroes.



10. Taitavin ratsastaja jonka tiedät?
En harjoita eritellympää henkilöpalvontaa tällä saralla, mutta töiden ja opintojen ohella on onneksi ollut ilo nähdä taitavia ratsastajia työssään.
 

11. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Mikäli en kirjoittaisi hevoskirjaa (mitä tuskin tekisin, koska en koe hallitsevani mitään kokonaisuutta niin kattavasti), aihe luultavasti olisi elämäkriisit ja eksistentiaalinen ahdistus, ja tyylilajina liki plagiaatinomaisesti Erlend Loelta kopioitu nerokkuus. Siis, Loen teksti on neroutta, omani todennäköisesti ei olisi. Jos mm. Supernaiivi, L ja Doppler ovat lukematta, suosittelen siirtymistä lähimpään kirjastoon mars.

Life with Bella:

1. Jos kilpailet, miksi kilpailet ja jos et kilpaile niin miksi et kilpaile?
Tällä hetkellä konkreettisin syy kilpailemattomuuten on tietysti se että rakas ratsuni Mini on kolmevuotias ja vasta aluilla ratsuntaipaleellaan, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että minut on nähty kouluaitojen sisällä viimeksi vuonna 2000 ja esteradalla joissain leirikisoissa vieläkin kauempana historiassa. Varsinaista syytä siihen ei ole ollut, en vain ole pitänyt itseäni kilpailuorientoituneena. Viime syksynä ehdin kyllä jo pienen kisakipinän saada, mutta universumi päätti toisin: kilpailut joihin ilmoittauduin, peruttiin.. Sitten hajosikin auto, ja jouduin myymään hevosen saadakseni raha-asiat järjestykseen. Mutta saa nähdä, ehkä sitä hamassa tulevaisuudessa minäkin uskaltaisin vielä kilpailemista kokeilla?

2. Koska söit viimeksi karkkia?
Taisipa olla perjantaina leffaretkellä, kun salmiakinhimo iski.

3. Miksi pidät blogia?
Hyvä kysymys ja viime aikoina olen sitä kovasti miettinytkin. Kaikessa itsekkyydessään on sanottava, että edelleen pidän blogia siitä syystä miksi sen olen aikanaan aloittanutkin: kirjaan itselleni muistiin juttuja, joita on kiva sitten myöhemmin lukea. Tämä ei ole ehkä se lukijaystävällisin ja viihdyttävin tapa bloginpitoon, mutta yritän muistaa myös lukijoitani aina välillä. Jostain kummasta teitä onkin kertynyt ihan hurja määrä viimeisen about vuoden sisään!

4. Kerro jotain mahdollisista eläimistäsi.
Blogissakin silloin tällöin vilahtaa koirani Sakari. Se on Rekku Rescuelta tullut "kohtutuonti" Virosta, sen emo siis oli tiineenä löydetty katukoira joka tuotiin Suomeen parempaan hoitoon synnyttämään. Sakari tai tutummin Saku on höpsö pikku Mökötöö, sekalainen sirkustaiteilija, muhniemeläinen pihakoira, tai pupu, tai apina, tai pupuapina, mille tuulelle se sattuukaan osumaan. Sakari on myös parempi kuin Beckham. 5.7. Saku viettää kaksivuotissynttäreitään. Sakun lisäksi tiluksilta löytyy kolme kissaa: Isä (Esi-isä, Isikii), Silkkitassu (taiteilijanimiltään useammin Chica tai Chipa) ja Täplä (tai Tsäbäksi tuota tulee kutsuttua). Jos pidätte näitä omituisina kissanniminä, niin voin lohduttaa tai hämmentää sillä tiedolla että aiemmin meiltä on löytynyt mm. sellaisetkin katit kuin Kirjava, Vaalea ja Fidel Castro (toisinaan myös kulki aliaksella Fievel matkalla Amerikkaan). Myös yksi pupu asustaa tallissa, Ulla on jänis nimeltään. Ajoittain tallissa voi kohdata myös lepakoita, siilejä ja sammakoita.

5. Kuinka monella tallilla olet käynyt ratsastamassa?
Ohhoh. Ihan näin hyvä muisti minulla ei ole, mutta jos kaikki mahdolliset vuokra- ja hoitohevoset, irtotunnit ja kaverinhevosenkokeilut lasketaan mukaan, onhan noita useampia kymmeniä.

6. Mitä harrastat (ratsastuksen lisäksi)?
Töissä- ja elokuvissakäymistä ja hengissäpysymistä. Joskus leikisti valokuvausta.

7. Ovatko hevoset tärkeä osa elämääsi?
Tätä nykyä lähinnä yksikössä "hevonen", mutta kyllä. Aina ovat olleet ja varmasti aina tulevat olemaan.

8. Oletko koskaan halunnut asua ulkomailla?
En millään palavalla himolla, mutta onhan se käynyt mielessä ja työmahdollisuuksiakin olisi jossain entisessä elämäntilanteessa ollut.

9. Kerro vitsi. Hyvä vitsi.
-Haluatko kuulla vitsin? -Joo! -Se meni jo! (Ehheheeh.. Googletin vitsejä ja.. this happened.)

10. Nauroitko vitsillesi?
En edes tähän vuorokaudenaikaan. Mutta onhan se klassikko.

11. Vai mitä että kysymykset olivat vähän tylsiä? 
Eivät suinkaan.

Nyt ei irtoa haasteen jatkoa..