Samaan aikaan toisaalla juostiin Kymi GP -raveja joihin kyllä himotti lähteä, mutta ei auttanut: vapaapäivä kuluisi rattoisasti laitumenteon parissa. (Järjestelmällisempi henkilö olisi tietysti voinut aloittaa jo aikaisin aamusta ja ehtiä raveihinkin, mutta itse olin ajellut aamuyöllä kotiin polttareidenvietosta joten aamu ei nyt ollut sitä aktiivisinta aikaa..) Aitaa kun oli talven aikana purettu syystä jos toisestakin, joten arsenaali uusia tolppia piti viritellä, ja muutenkin katsoa aidat kuosiin.
Yhden naisen aitaustalkoissa rautakankea ja lekaa heiluteltiin tovi jos toinenkin, ja siinä auringon porottaessa, hyttysten syödessä ja välillä vähän nokkostenkin pistellessä oli usko koetuksella - mutta mitäpä sitä ei tekisi hevosensa tähden! Ruhjottuna (no, itsehän sen lekan tiputin jalalleni..) ja kaikkeni antaneena sain lopulta viimeisetkin eristimet järjestykseen ja langat paikoilleen, joten oli aika hakea Minimonsteri ruohoa maistelemaan. Asiat tärkeysjärjestykseen, tottakai, eli ensialkuun sitä kiinnosti pelkkä ruoka, mutta pienellä yllyttämisellä se suostui laukkaamaan laitumen ympäri.
Myös Sakari oli mukana menossa.. Taitavasti naamioituneena :D
Tämähän sitten sattui olemaan blogin kahdessadas postaus. Aikomuksena oli ensin tehdä anonyymin lukijan toivoma harjapostaus tämän "juhlan" kunniaksi, mutta katsotaanpa jos sen saisin vaikka ensi viikolla tehtyä. Muitakin toivomuksia otetaan ilolla vastaan, nyt kun Mini on saanut pitää vähän lomaa ratsunhommista, olisi kiva saada jotain kirjoiteltavaa ennen kuin blogi kuihtuu ihan kokonaan.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Show-näyttelyssä säätämässä
Aiemmin jo leikittelinkin ajatuksella, että Hämeen Hippoksen järjestämään show-näyttelyyn Merlin's Stablelle kiinnostaisi kovasti lähteä - ja näyttelykuumeen kovasti pakottaessa tulin Minin sinne ilmoittaneeksi. Kun koko kevään olin asennoitunut siihen, että kesäkuussa olisi ollut näyttely (Lappeen show-näyttely, jota ei sitten järjestettykään), olihan se nyt jonnekin päästävä näyttämään kaunista neitiä! Vaikka tulisikin matkaa sitten hieman pidemmälti..
Näyttelyvalmistelut kallistuivat vähän hälläväliä-asenteelle eilisen mennessä ihan muissa kiireissä (ja taisin kuluttaa jännitttämiskapasiteettini koko vuoden edestä Harjun kohdalla), en edes saanut pestyä ponista kuin hännän ja jalat.. Treenailun suhteenkin voi jo luottaa siihen, että Mini kyllä osaa hommansa. Kun siitä vielä saisi ne säädöt kohdalleen.
Tänään niitä säätöjä sitten olikin tarjolla laidasta laitaan - ärhäkästi kiihtyvästä miniferrarista siihen tänä vuonna kovin tuttuun laiskan tasaiseen dieselminiin ;) Näyttelypaikalla olin jo varautunut virittämään varsaa edes pieneen showtunnelmaan, mutta verrytellessä Mini kävikin aivan ylikierroksilla - toivottavaa toisaalta, kun siltä tuota turhankin lunkia elämänasennetta on nyt nähty. Siirryttäessä verryttelykentältä maneesiin Mini kyllä menetti osan tehoistaan ja nollautui lähelle kyntöruunamoodia.. Kehässä esiintyminen sujui kuitenkin ihan kivasti, Mini käveli pitkää rentoa käyntiä, ravissa vähän jäi häiritsemään kehän pieni koko - dieselsäädöillä Mini ei kiihdy niin nopeaan :D Se myös seisoi varmaan paremmin ja rauhallisemmin kuin ikinä, kiltisti patsaana arvostelun ajan.
Näyttelyn osallistujat oli jaettu pareittain, ja voitimme parimme 41 pisteellä ja ykköspalkinnolla - siitä saatiin sitten merkiksi tuo sininen ruusuke (toiseksi tullut sai valkoisen). Näin meillä oli myös paikka suomenhevosten loppukehään, jota jäimme sitten odottelemaan. Mini esiintyi numerolla 3, joten odottelua oli luvassa tovi, tamma siis sai mennä koppiin huilimaan siksi aikaa. Lausuntoa ei luettu kehässä, joten kipinkapin papereita hakemaan..
Lausunto kuului:
Tyyppi: Erittäin hyvä tyyppi 9
Runko: Hyvin asettunut kaula, tiivis pyöreä runko 8
Jalat: Ej hieman supistuneet etusääret 8
Käynti: Edestä ahtaat, tj väljä, hyvä reipas yliastunta 8
Ravi: Tahdikas, hieman lyhyt, suorat liikkeet 8
Huom: Hyvin kehittynyt
41 p. I palkinto
(Tuomarit Veikko Hakala ja Eeva-Liisa Penttilä)
Kasin jalkapisteet, oujee! Show-näyttelyt on aina meidän juttu ;)
Luokan lähestyessä loppuaan purettiin varsa viimeisiä puunauksia varten ja käytiin vielä hieman verryttelykenttää kiertämässä. En edes yritä analysoida varsan virittyneisyyttä siellä, kierrokset kävivät kaikissa mahdollisissa lukemissa.. On se vaan hassu. Minin mielestä maailman hassuin asia taas olivat väliajan näytöstä varten verryttelevät vikeltäjät - varsan ilmeet olivat näkemisen arvoisia! Pään sisässä saattoi raksuttaa seuraavanlaisia ajatuksia: "Siis mitä nuo - apua - miksei minulle kukaan koskaan ole kertonut - ei mutta mitä ihmettä - no nyt se teki NOIN"..
Ei sitten muuta kuin kohti loppukehää, jossa varsa jaksoi vielä esiintyä ihan mallikkaasti. Mini sijoittui suomenhevosten luokassa kuudenneksi ja saatiin palkinnoksi iso harjapakki ja aitanauhaa :) Hyvä reissu!
Kotimatkalla piipahdettiin vielä Lahden Horzen kautta sen sattuessa (melkein) matkan varrelle, kun joka tuutista tekstarimainontaa myöten on nyt rummutettu huikeaa Crazy Weekiä. No joo. Outlet-kojusta löytyi pitkälti samaa tavaraa kuin jokaisesta Horzen outlet-myynnistä viimeisen kolmen-neljän vuoden ajalta, ja lisäksi tuotteita joita on kuukausikaupalla pitkin kevättä vaihtelevilla alennusprosenteilla yritetty hukata verkkokaupasta. Että varoituksen sananen, ei ihan varta vasten ehkä kannata kovin kaukaa lähteä..
Kouvolan seudulla liikkuville sen sijaan viimeinen vihjaus, että jos Kouvolan Hevostarvikkeen loppuunmyynneissä ei ole vielä tullut käytyä, nyt on korkea aika toimia. Eilen tuli käytyä (taas, eli jo kolmatta kertaa) eikä paljon ollut tavaraa jäljellä, mutta sitäkin halvemmalla! "Ostin kun halvalla sain" -ideologialla matkaan tarttui mm. kaksi (miksi kaksi, en tiedä, hintasokeus iski) Eurohunterin martingaalia 6 eurolla ja valikoiman viimeiset satulahuovat, joista toinen oli pari vuotta hiplaamani tummanharmaa Equilinen flättäri punaisella koristenauhalla :) Olin aika varma että se olisi jo myyty, mutta lupasin itselleni että saan sen ostaa jos se vielä paikalla on - ja olihan se 35 euron uloskantohintaan kotiin vietävä. Kuolaimiakin oli aika paljon vielä jäljellä, niveliä 5 eurolla ja muut kympin kipale. Minikin sai suloiset pikku full cheekit, joiden hankkimista olin joka tapauksessa suunnitellut.
Näyttelyvalmistelut kallistuivat vähän hälläväliä-asenteelle eilisen mennessä ihan muissa kiireissä (ja taisin kuluttaa jännitttämiskapasiteettini koko vuoden edestä Harjun kohdalla), en edes saanut pestyä ponista kuin hännän ja jalat.. Treenailun suhteenkin voi jo luottaa siihen, että Mini kyllä osaa hommansa. Kun siitä vielä saisi ne säädöt kohdalleen.
Tänään niitä säätöjä sitten olikin tarjolla laidasta laitaan - ärhäkästi kiihtyvästä miniferrarista siihen tänä vuonna kovin tuttuun laiskan tasaiseen dieselminiin ;) Näyttelypaikalla olin jo varautunut virittämään varsaa edes pieneen showtunnelmaan, mutta verrytellessä Mini kävikin aivan ylikierroksilla - toivottavaa toisaalta, kun siltä tuota turhankin lunkia elämänasennetta on nyt nähty. Siirryttäessä verryttelykentältä maneesiin Mini kyllä menetti osan tehoistaan ja nollautui lähelle kyntöruunamoodia.. Kehässä esiintyminen sujui kuitenkin ihan kivasti, Mini käveli pitkää rentoa käyntiä, ravissa vähän jäi häiritsemään kehän pieni koko - dieselsäädöillä Mini ei kiihdy niin nopeaan :D Se myös seisoi varmaan paremmin ja rauhallisemmin kuin ikinä, kiltisti patsaana arvostelun ajan.
Näyttelyn osallistujat oli jaettu pareittain, ja voitimme parimme 41 pisteellä ja ykköspalkinnolla - siitä saatiin sitten merkiksi tuo sininen ruusuke (toiseksi tullut sai valkoisen). Näin meillä oli myös paikka suomenhevosten loppukehään, jota jäimme sitten odottelemaan. Mini esiintyi numerolla 3, joten odottelua oli luvassa tovi, tamma siis sai mennä koppiin huilimaan siksi aikaa. Lausuntoa ei luettu kehässä, joten kipinkapin papereita hakemaan..
Lausunto kuului:
Tyyppi: Erittäin hyvä tyyppi 9
Runko: Hyvin asettunut kaula, tiivis pyöreä runko 8
Jalat: Ej hieman supistuneet etusääret 8
Käynti: Edestä ahtaat, tj väljä, hyvä reipas yliastunta 8
Ravi: Tahdikas, hieman lyhyt, suorat liikkeet 8
Huom: Hyvin kehittynyt
41 p. I palkinto
(Tuomarit Veikko Hakala ja Eeva-Liisa Penttilä)
Kasin jalkapisteet, oujee! Show-näyttelyt on aina meidän juttu ;)
Luokan lähestyessä loppuaan purettiin varsa viimeisiä puunauksia varten ja käytiin vielä hieman verryttelykenttää kiertämässä. En edes yritä analysoida varsan virittyneisyyttä siellä, kierrokset kävivät kaikissa mahdollisissa lukemissa.. On se vaan hassu. Minin mielestä maailman hassuin asia taas olivat väliajan näytöstä varten verryttelevät vikeltäjät - varsan ilmeet olivat näkemisen arvoisia! Pään sisässä saattoi raksuttaa seuraavanlaisia ajatuksia: "Siis mitä nuo - apua - miksei minulle kukaan koskaan ole kertonut - ei mutta mitä ihmettä - no nyt se teki NOIN"..
Ei sitten muuta kuin kohti loppukehää, jossa varsa jaksoi vielä esiintyä ihan mallikkaasti. Mini sijoittui suomenhevosten luokassa kuudenneksi ja saatiin palkinnoksi iso harjapakki ja aitanauhaa :) Hyvä reissu!
![]() |
| Näyttää vähän takakorkealta taas, meinaakohan se kasvaa? Seisookin vähän hassusti kyllä. |
Kouvolan seudulla liikkuville sen sijaan viimeinen vihjaus, että jos Kouvolan Hevostarvikkeen loppuunmyynneissä ei ole vielä tullut käytyä, nyt on korkea aika toimia. Eilen tuli käytyä (taas, eli jo kolmatta kertaa) eikä paljon ollut tavaraa jäljellä, mutta sitäkin halvemmalla! "Ostin kun halvalla sain" -ideologialla matkaan tarttui mm. kaksi (miksi kaksi, en tiedä, hintasokeus iski) Eurohunterin martingaalia 6 eurolla ja valikoiman viimeiset satulahuovat, joista toinen oli pari vuotta hiplaamani tummanharmaa Equilinen flättäri punaisella koristenauhalla :) Olin aika varma että se olisi jo myyty, mutta lupasin itselleni että saan sen ostaa jos se vielä paikalla on - ja olihan se 35 euron uloskantohintaan kotiin vietävä. Kuolaimiakin oli aika paljon vielä jäljellä, niveliä 5 eurolla ja muut kympin kipale. Minikin sai suloiset pikku full cheekit, joiden hankkimista olin joka tapauksessa suunnitellut.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Paluu bloginpitoon (tunnustus ja haaste)
Tulin sitten pitäneeksi jonkinlaista laatarikarsinnan jälkeistä, yllättävän pitkäksi venähtänyttä hermolomaa bloginpidosta, mutta vaikka ei suurempaa kirjoittelun aihetta ole vieläkään, puretaan alta pois tunnustus ja haaste ennen kuin niiden saamisesta kuluu aivan kohtuuton aika.. :)
Tunnustuksen jakoi Laukkufilosofi-blogin Ninah, kiitos!
Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Tunnustuksen minulta saavat seuraavat lemppariblogit:
4. Hummailut
Onni asuu meillä...-blogin Heidiltä saimme lisäksi haasteen!
Tehtävänä siis on vastata haasteen esittäjän 11 kysymykseen ja haastaa 11 blogia omakeksimillään kysymyksillä.
Kysymykset:
1. Minkä asian haluaisit muuttaa itsessäsi?
Hmmm, alkoipa kevyesti ;) Elämä varmasti olisi helpompaa, jos olisi sosiaalisempi ja avoimempi, ja vähemmän neuroottinen ihminen.
2. Mitkä asiat ovat tärkeimpiä bloggaamisessa?
Minusta tärkeintä on, että sitä tekee puhtaasti omaksi ilokseen ja omalla tavallaan. Itse en pidä mitään määrättyä päivitystahtia yllä - kirjoitan kun jotain kirjoittamisen arvoista (tai muuten vain mieltä painavaa tai ilmoille saatavaa) on. Toki lukijamäärän viime aikoina hurjasti kasvaessa sitä aina vain enemmän ajattelee, mistähän saisi postauksen taas koostettua - mutta mieluummin olen kirjoittamatta kuin a) teen postauksia joissa pyytelen anteeksi sitä etten ole postannut mitään tai b) väännän ihan tyhjästä asiaa. Tämä kun on melko rajatusti vain hevoselämääni koskeva blogi, aina sitä kummempaa kirjoitettavaa ei vain ole.
3. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?
Ratsumäen talliblogin ensimmäiset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 16.2.2009. Melkein jo hylättyä henk.koht. LiveJournaliani olen kirjoittanut vuodesta 2004.4. Kesän 2012 suurimmat suunnitelmat?
Suunnitelmat ovat tällä hetkellä melkoisen auki. Kesälomaakin (parin viikon palkaton, ah vuokratyön riemuja) minulla on vasta syyskuussa. Alun perin aikeissa oli astuttaa Mini, mutta siihenkin inspiraatio lopulta puuttuu. Yksi konkreettinen tavoite minulla kyllä on: mennä käymään Tykkimäessä, mutta tämä tavoite minulla on ollut jo pari viimeistä kesää, joten katsotaan onnistunko siinä tällä kertaa ;)
Suunnitelmat ovat tällä hetkellä melkoisen auki. Kesälomaakin (parin viikon palkaton, ah vuokratyön riemuja) minulla on vasta syyskuussa. Alun perin aikeissa oli astuttaa Mini, mutta siihenkin inspiraatio lopulta puuttuu. Yksi konkreettinen tavoite minulla kyllä on: mennä käymään Tykkimäessä, mutta tämä tavoite minulla on ollut jo pari viimeistä kesää, joten katsotaan onnistunko siinä tällä kertaa ;)
5. Oma harrastuksesi, ja jos et harrastaisi juuri sitä, niin mitä sitten?
Jos hevostelua ei lasketa, ainoa varsinainen harrastukseni on ehkä elokuvissa käyminen - jos en harrastaisi sitä, en luultavasti poistuisi neljän seinän sisältä muualle kuin tallille ja töihin.. Valokuvausta voisin harrastaa enemmän, jos olisi aikaa ja intoa (ja varaa kunnon kalustoon). 6. Suosikki blogisi?
Suosikkeja tulikin jo lueteltua tuolla ylempänä ja sivupalkista löytyy lisää :) Kaikkiaan luen varmaan sataa (enimmäkseen hevos-)blogia. En ole kovin "osallistuva" lukija, kommentoin harvoin jos ollenkaan, mutta se ei tarkoita ettenkö seuraisi mitä blogeissa tapahtuu. Etenkin nuorten hevosten blogeja tulee luettua kovalla mielenkiinnolla.
Suosikkeja tulikin jo lueteltua tuolla ylempänä ja sivupalkista löytyy lisää :) Kaikkiaan luen varmaan sataa (enimmäkseen hevos-)blogia. En ole kovin "osallistuva" lukija, kommentoin harvoin jos ollenkaan, mutta se ei tarkoita ettenkö seuraisi mitä blogeissa tapahtuu. Etenkin nuorten hevosten blogeja tulee luettua kovalla mielenkiinnolla.
7. Julkkis ihanteesi - esikuvasi?
Ei sellaista varsinaisesti ole, mutta jokaisen ratsastajan vakivastaus tässä taitaa olla Kyra? :)
8. Jos voisit valita tähän 1 kuvan niin mikä se olisi?
Tämä on niin kiva kuva, että se piti laittaa läppärin taustakuvaksikin.
9. Pahinta mitä sinulle voisi sattua?
Olen niin taikauskoinen, että en edes lähde ajattelemaan sitä - ties vaikka toteutuisi!
10. Mitä teet 10 vuoden kuluttua?
Sen kun tietäisin. Jos en koe sitä kauan odottamaani ahaa-elämystä siitä, mitä haluan tehdä "isona", ehkä edelleen pakkaan leipää ja yritän joskus kasvattaa hevosia.
11. Oletko onnellinen?
Tiedä siitä onnellisuudesta, mutta ihan tyytyväinen ainakin.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Jälkipyykkiä ja jossittelua..?
Kun eilen päällimmäisenä tunteena oli vain helpotus siitä, että hengissä selvittiin ja suorituskin oli kohtuullisen hyvä, aamulla jäin sitten syvemmin analysoimaan, miten Harjussa meni, ja olisiko jotain voinut tehdä toisin.
Siitä asiasta ei pääse yli, että Mini on luonteeltaan rauhallinen. Sitä ei paljon hetkauta vieraatkaan paikat - tätä on viime vuonna muutamassa näyttelyssäkin tuskasteltu, kun se lompsottelee menemään vailla huolen häivää tai pienintäkään show-asennetta. Mutta se on myös todella nöyrä, kiltti, rohkea ja yhteistyöhaluinen hevonen. Se on järkevä, se kunnioittaa ihmistä, se lähtee aina mielellään töihin. Uudet asiat se hyväksyy aina ihmettelemättä ja varauksetta. Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi minä sen olen itselläni pitänyt. Jos se todella olisi se "pörhäkkä kilpahevosen alku" jonka kai oletin siitä kasvavan, olisin sen varmaankin jossain vaiheessa myynyt - tai ainakaan en olisi sitä voinut yksin tuoda siihen pisteeseen, missä se on nyt. Tällaisella "harrastelijatädillä" ei voisikaan olla äärimmäisen nopeaa, reaktiivista nuorta hevosta, joka kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa. Vaikka osaaminen vielä riittäisi, minulla ei pidemmän päälle ole mielenkiintoa työstää sellaista hevosta, jonka kanssa saa aina olla "varuillaan". Minä arvostan sitä rauhallisuutta. Minä arvostan hevosta, joka ottaa ihmisen sille esittämät asiat vastaan kyseenalaistamatta: ahaa, nyt tehdään näin.
Mini teki Harjussa sen mitä siltä olettaa saattoi: suoritti rutiinilla, hyvin ja rauhallisesti. Se ei epäröinyt tai ihmetellyt. Jos siihen olisi saanut taiottua sen lisäkipinän, se olisi varmasti saanut paremmat pisteet, mutta olen kyllä tyytyväinen niihin, mitkä saatiin. Eiköhän jokainen laatareihinkin osallistuja salaa takaraivossaan toivo, että jos. Menestyminen ja mahdollinen finaalipaikka Ypäjälle oli tietysti meilläkin tavoitteena, tai haaveena, miten sen nyt sitten tahtoo ilmaista. Mutta loppujen lopuksi, ei sillä ole väliä.
Se on vielä nuori hevonen. Pitkällä tähtäimellä ajatellen, Ministä tulee se mikä on tullakseen. Aivan varmasti siinä on lahjoja kansalliselle tasolle sh-luokissa, jos on joku sen sinne viemään. Aika näyttää. Olen kasvanut yli siitä ajatuksesta, että se on minulle vain "väline" johonkin. Että tekisin siitä itselleni uuden varsan, ja myisin Minin sitten. Mini itse riittää. Vaikka se ei koskaan voittaisi mitään tai menestyisi missään, se riittää. Se on ihana hevonen, jonka kanssa on aina ilo työskennellä. Joka päivä se onnistuu hämmästyttämään minut sillä, miten helppo se onkaan. Jos se sitten on liian rauhallinen, olkoot. Minulle se on ihan hyvä noin.. :)
Siitä asiasta ei pääse yli, että Mini on luonteeltaan rauhallinen. Sitä ei paljon hetkauta vieraatkaan paikat - tätä on viime vuonna muutamassa näyttelyssäkin tuskasteltu, kun se lompsottelee menemään vailla huolen häivää tai pienintäkään show-asennetta. Mutta se on myös todella nöyrä, kiltti, rohkea ja yhteistyöhaluinen hevonen. Se on järkevä, se kunnioittaa ihmistä, se lähtee aina mielellään töihin. Uudet asiat se hyväksyy aina ihmettelemättä ja varauksetta. Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi minä sen olen itselläni pitänyt. Jos se todella olisi se "pörhäkkä kilpahevosen alku" jonka kai oletin siitä kasvavan, olisin sen varmaankin jossain vaiheessa myynyt - tai ainakaan en olisi sitä voinut yksin tuoda siihen pisteeseen, missä se on nyt. Tällaisella "harrastelijatädillä" ei voisikaan olla äärimmäisen nopeaa, reaktiivista nuorta hevosta, joka kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa. Vaikka osaaminen vielä riittäisi, minulla ei pidemmän päälle ole mielenkiintoa työstää sellaista hevosta, jonka kanssa saa aina olla "varuillaan". Minä arvostan sitä rauhallisuutta. Minä arvostan hevosta, joka ottaa ihmisen sille esittämät asiat vastaan kyseenalaistamatta: ahaa, nyt tehdään näin.
Mini teki Harjussa sen mitä siltä olettaa saattoi: suoritti rutiinilla, hyvin ja rauhallisesti. Se ei epäröinyt tai ihmetellyt. Jos siihen olisi saanut taiottua sen lisäkipinän, se olisi varmasti saanut paremmat pisteet, mutta olen kyllä tyytyväinen niihin, mitkä saatiin. Eiköhän jokainen laatareihinkin osallistuja salaa takaraivossaan toivo, että jos. Menestyminen ja mahdollinen finaalipaikka Ypäjälle oli tietysti meilläkin tavoitteena, tai haaveena, miten sen nyt sitten tahtoo ilmaista. Mutta loppujen lopuksi, ei sillä ole väliä.
Se on vielä nuori hevonen. Pitkällä tähtäimellä ajatellen, Ministä tulee se mikä on tullakseen. Aivan varmasti siinä on lahjoja kansalliselle tasolle sh-luokissa, jos on joku sen sinne viemään. Aika näyttää. Olen kasvanut yli siitä ajatuksesta, että se on minulle vain "väline" johonkin. Että tekisin siitä itselleni uuden varsan, ja myisin Minin sitten. Mini itse riittää. Vaikka se ei koskaan voittaisi mitään tai menestyisi missään, se riittää. Se on ihana hevonen, jonka kanssa on aina ilo työskennellä. Joka päivä se onnistuu hämmästyttämään minut sillä, miten helppo se onkaan. Jos se sitten on liian rauhallinen, olkoot. Minulle se on ihan hyvä noin.. :)
lauantai 26. toukokuuta 2012
Ohi on!
Saako jo hengittää? Hengissä selvittiin laatuarvostelukarsinnoista, vaikka vuoroa odotellessa ei paniikkikohtaus ollut kaukana.. Mini otti rennosti minunkin edestäni, ja oli jo tuttuun tapaan "laiskan tasainen" hypytyksessä, ihan hyvän pisterivin se sai - mutta ei mitään maatamullistavaa (eikä se sellaista esittänytkään). En vielä tiedä monesko se oli loppujen lopuksi, pitkään roikuimme vielä sijoituksessa kiinni, mutta lähdimme kotiinpäin kun oli varmaa että sijoitusta ei tule. Sattuvasti olimme aivan tasapisteillä matkaseuramme Kuukson Amaliian kanssa, joten tytöt (niin trailerissa kuin autossa) olivat sopuisasti kotimatkankin vielä kavereita ;)
Irtohypytys:
Tekniikka: Hyppää ensin hieman ilman selkää, lopussa selän käyttö paranee, saisi ponnistaa terävämmin, jalkatekniikka ok 7,5
Kapasiteetti: Melko hyvä 7
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä asenne, saisi pyrkiä esteillä paremmin eteen 7,5
Askellajit
Käynti: Yliastuvaa, tahdiltaan rauhallista, liikkuu läpi selän 7,5
Ravi: Tahdiltaan tasaista, melko ryhdikäs 7,5
Laukka: Puhdas, kohtuullisessa tasapainossa, pyörii melko hyvin 7,5
Ka. 14,83
Irtohypytys:
Tekniikka: Hyppää ensin hieman ilman selkää, lopussa selän käyttö paranee, saisi ponnistaa terävämmin, jalkatekniikka ok 7,5
Kapasiteetti: Melko hyvä 7
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä asenne, saisi pyrkiä esteillä paremmin eteen 7,5
Askellajit
Käynti: Yliastuvaa, tahdiltaan rauhallista, liikkuu läpi selän 7,5
Ravi: Tahdiltaan tasaista, melko ryhdikäs 7,5
Laukka: Puhdas, kohtuullisessa tasapainossa, pyörii melko hyvin 7,5
Ka. 14,83
torstai 24. toukokuuta 2012
J-ä-n-n-i-t-t-ä-ä...
Huhhuh, lauantai on jo ihan ovella! Tutut viime hetken valmistelut käynnissä: mitä laitan päälle, missä ihmeessä ovat valkoiset housuni, olenko edes muistanut pestä ne edellisen näyttelyn jälkeen.. ;) Suojat on pesty, suitset pitää vielä puunata ja rasvata, kävin hakemassa Kouvolan Hevostarvikkeesta kivan lyhyen tuplaketjun pitkään riimunnaruuni, kaikki alkaa olla sillä kantilla aika tiptop. Mini on saanut ottaa viimeisen viikon aika lunkisti, selkään en ole mennyt, mutta juoksutettu on. Huomenna vielä varsan pesu ja siinä se sitten alkaa ollakin. Jännittää!
Vink vink, reaaliaikaista tulostiedotusta Harjusta voi sitten seurata Minin FB-sivulta!
![]() |
| Harjatkin sain pitkästä aikaa pestyä - Minin hieno pääosin harmaa collection! |
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
lauantai 19. toukokuuta 2012
Kenraaliharjoitus takana
Tänään oli siis vuorossa viimeiset harjoitukset ennen laatareita, eli toisin sanoen Minin kaikkiaan toinen maneesikeikka. Mini suoritti taas.. hyvin, mutta vähän laiskan tasaisesti. Toivon todella että se saa vähän kipinää Harjussa!
Hypytyksen jälkeen napsin siitä kuvia.. :)
Hypytyksen jälkeen napsin siitä kuvia.. :)
Haaste (+ kuvia päivän ratsastuksesta)
Tässäpä muutama laatukuva tältä päivältä.. My Little Pony oli taas aika taitava. Ja sitten haasteen pariin!
Penina (Pennie's - based on true story) myönsi meille Versatile Blogger Awardin, jonka säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä bloggaajaa jolta sait haasteen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille haasteesta!
Kiitosta Peninalle siis, haasteita on aina kiva tehdä :) Näynkin tehneen vastaavan jo aiemmin, joten vältetään samojen asioiden kertomista. (Ja onpa lukijamäärä kasvanut valtavasti näin lyhyessä ajassa - tuota kirjoittaessa lukijoita on ollut 25!)
1: Koska viime päivinä olen kovasti miettinyt arabihevosia syystä jos toisestakin, "tunnustetaan" heti alkuun, että se on ehdoton lempirotuni heti suomenhevosen jälkeen. Melko pienestä oli kiinni, ettei minusta aikanaan tullut vuokra-arabini omistajaakin.. Ajattelin kuitenkin, ettei aika ollut kypsä omalle hevoselle koko tulevaisuuteni ollessa auki - mutta elämä kuljetti ja puoli vuotta myöhemmin minulla olikin Mimmu. Ajattelen sitä hevosta kuitenkin edelleen kovasti, erityisesti nyt kun kuulin että se ilmeisesti on taas myynnissä. Ollapa se lottovoitto, niin haalisin itselleni kaikki hevoset jotka ovat talloneet kavionjälkiä sydämeeni!
2: Tämä nyt ei ole varsinaisesti fakta vaan lähinnä mielipide, mutta olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että minä omistan maailman ihanimman hevosen.. :)
3: Vaikka hevosenpito omassa pihassa onkin ihana elämäntapa, aina joskus haaveilen siitä, että joksikin aikaa veisi Minjan täysihoitoon jonnekin ja saisi nauttia ihan vain siitä "tallilla käymisestä"!
4: Olen omien ja hevosen varusteiden värikoordinoinnin suhteen likipitäen neuroottinen. Vaikka ratsastaisin ihan yksin kotikentällä. No, useimmat kamppeet edustavat lähinnä erilaisia sinisen ja harmaan sävyjä joten koordinointi ei yleensä ole kovinkaan vaikeaa.
5. Minulla on toinenkin blogi: arroparro elokuvissa. Se on jonkinlainen tajunnanvirtainen ajatusoutlet, johon puran mietteitäni elokuvista. Tutustu omalla vastuulla (äläkä muodosta minusta mielipidettäsi sen perusteella :D).
6. Nyt kun olen karkottanut kaikki lukijani tuolla edellisellä, voin vapautuneesti kertoa itsestäni lisää hulluja asioita. Olen äärettömän tapaturma-altis. Täytyy koputtaa puuta että pitkään aikaan ei ole sattunut mitään kummempaa, mutta yleensä telon itseäni säännöllisesti ja mitä epätodellisimmissa yhteyksissä. Minulla on monta arpea joilla on mielenkiintoisia tarinoita. Ihan jokainen ei ole joutunut tikkauttamaan kättään samuraimiekan takia, eihän?
7. ..Se siitä puun koputtamisesta, luonnostelin kirjoituksen edelliseen etappiin asti aiemmin tänään, joten tietysti tipuin illalla muuan hevosen selästä, kun minun ei edes pitänyt olla menossa ratsastamaan ;D Olen yleensä melko taikauskoinen tällaisissa asioissa, mutta nyt tämä lipsahti mielestäni ja näinhän siinä sitten käy.
Sen verran laiskottaa että haastetta en nyt ihan viidelletoista jaksa jakaa (varsinkin kun se nyt leviää kulovalkean tavoin), mutta osakseen sen saavat Kata, Essi, ja Monica! Jos joku lukija haluaa haastaa itse itsensä, sen kun :)
Penina (Pennie's - based on true story) myönsi meille Versatile Blogger Awardin, jonka säännöt ovat seuraavat:1. Kiitä bloggaajaa jolta sait haasteen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille haasteesta!
Kiitosta Peninalle siis, haasteita on aina kiva tehdä :) Näynkin tehneen vastaavan jo aiemmin, joten vältetään samojen asioiden kertomista. (Ja onpa lukijamäärä kasvanut valtavasti näin lyhyessä ajassa - tuota kirjoittaessa lukijoita on ollut 25!)
2: Tämä nyt ei ole varsinaisesti fakta vaan lähinnä mielipide, mutta olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että minä omistan maailman ihanimman hevosen.. :)
3: Vaikka hevosenpito omassa pihassa onkin ihana elämäntapa, aina joskus haaveilen siitä, että joksikin aikaa veisi Minjan täysihoitoon jonnekin ja saisi nauttia ihan vain siitä "tallilla käymisestä"!
4: Olen omien ja hevosen varusteiden värikoordinoinnin suhteen likipitäen neuroottinen. Vaikka ratsastaisin ihan yksin kotikentällä. No, useimmat kamppeet edustavat lähinnä erilaisia sinisen ja harmaan sävyjä joten koordinointi ei yleensä ole kovinkaan vaikeaa.
5. Minulla on toinenkin blogi: arroparro elokuvissa. Se on jonkinlainen tajunnanvirtainen ajatusoutlet, johon puran mietteitäni elokuvista. Tutustu omalla vastuulla (äläkä muodosta minusta mielipidettäsi sen perusteella :D).
6. Nyt kun olen karkottanut kaikki lukijani tuolla edellisellä, voin vapautuneesti kertoa itsestäni lisää hulluja asioita. Olen äärettömän tapaturma-altis. Täytyy koputtaa puuta että pitkään aikaan ei ole sattunut mitään kummempaa, mutta yleensä telon itseäni säännöllisesti ja mitä epätodellisimmissa yhteyksissä. Minulla on monta arpea joilla on mielenkiintoisia tarinoita. Ihan jokainen ei ole joutunut tikkauttamaan kättään samuraimiekan takia, eihän?
7. ..Se siitä puun koputtamisesta, luonnostelin kirjoituksen edelliseen etappiin asti aiemmin tänään, joten tietysti tipuin illalla muuan hevosen selästä, kun minun ei edes pitänyt olla menossa ratsastamaan ;D Olen yleensä melko taikauskoinen tällaisissa asioissa, mutta nyt tämä lipsahti mielestäni ja näinhän siinä sitten käy.
![]() |
| Instagram-leikkejä puhelimen kanssa |
perjantai 18. toukokuuta 2012
Tavoitteita ja suunnitelmia
Nyt kun olen tämän kesän astutushaaveet ainakin jollain tasolla laittanut enemmän tai vähemmän jäihin, on aika miettiä, mitä tässä sitten oikein tekisi. Näyttelyitä tai muuta en ollut kesäksi tarkemmin suunnitellut, joten nyt onkin kuukausikaupalla tyhjää kalenterissa. No, olettaen että en ehdi saada sydänkohtausta ennen Harjua/Harjussa/Harjun jälkeen.. ;)
Laatuarvostelukarsinta on tietysti se koko kauden tärkein yksittäinen tapahtuma, ja hieman reilu viikko siihen enää on. Jokainen ensi lauantaihin viittaava ajatus saa jännityksen kouraisemaan syvältä mahanpohjasta - valehtelisin jos väittäisin, etten odottaisi, tai ainakin toivoisi Minin kyseisissä karkeloissa menestyvän. Sukukin jo velvoittaa, ja kyllähän se hyvin sekä hyppää että liikkuu.. No, nähtäväksi jää, millainen on Minin mielentila ja esiintyminen "kisapäivänä" ja mitä tuomarit siitä tykkäävät. Arvostelulaji on aina arvostelulaji, ja omaa hevostaan on vaikea nähdä neutraalilta kannalta. Joko sen näkee liiankin ruusunpunaisin lasein, tai sitten vastavuoroisesti minulle ah-niin-tutulla "pessimisti ei pety" -asenteella yrittää vakuutella itselleen, että ei se nyt niin erikoinen ole.
Blogista onkin ehkä saanut jo sen kuvan että meidän ratsupuuhat ovat enemmän tai vähemmän "haahuilua", eikä se ihan väärin ymmärretty ole: ratsuttamisen suhteen meillä ei mitään tavoiteaikataulua ole. Tällä hetkellä on tarkoituksena saada kaasu, jarru ja ratti selväksi ja kaikissa askellajeissa eteneminen sen verran tutuksi, että päästään pikkuhiljaa turvallisesti maastoilemaan. Kiirettä ei ole, tehdään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Minähän en ole, ja minusta tuskin koskaan tuleekaan erityisen tavoitteellista ratsastajaa. Minulle on juuri sopivaa puuhaa olla pohjattoman iloinen ja kiittää sen mukaisesti hevosta siitä, että hei, tämähän lähti liikkeelle, vau :) Ystäväni kanssa on kaavailtu että Mini menee hänelle jossain vaiheessa jaksoksi vähän sitä "oikeaa työntekoa" harjoittelemaan. Alun perinhän ajatuksena oli että tamman mahdollisen tiineyden myötä talvi tulee olemaan aika rauhallinen, mutta jos/kun se jää astuttamatta, täytyy jonkinlainen sotasuunnitelma miettiä sillekin, miten ja millä aikataululla mahdollisiin 4-vuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin valmistaudutaan.
Entäs näyttelyt? Olen odotellut Kaakonkulman kasvattajakerhon suomenhevosten show-näyttelyn kutsua, Minillähän on viimevuotinen BIS-titteli (ja komea kiertopalkinto) puolustettavana. Asiaa tarkemmin pengottuani löytyi kuitenkin kerhon FB-sivuilta tieto, että näyttelyn kanssa pidettäisiinkin tänä vuonna välivuosi. No, katsellaan sitten plakaattia seinällä ensi kesään? Hieman harmittaa, koska tuo oli oikeastaan ainoa suunniteltu näyttely tälle kesälle, jonka olin siis laskeskellut menevän rasittavassa astutusrumbassa, ja jos se arvokas varsanpoikanen olisi saatu kasvamaan, ei mitään riskejä turhien reissaamisten kanssa otettaisi. Nyt on kalenteri tyhjillään, eikä lähimailla juuri näyttelyitä järjestetäkään. Ja tietysti juuri silloin näyttelykuume polttelee kovimmillaan, erityisesti kun Mini näyttää tällä hetkellä niiiin paljon paremmalta (= vähemmän lihavalta työhevoselta) kuin kuukausi sitten, kun niitä näyttelyitä oli.
9.6. olisi Merlin's Stablella show-näyttely Hattulassa, minne lähteminen nyt kovasti houkuttelee. Matkaa kyllä tulee pitkälti toistasataa kilometriä suuntaansa, mutta tien päällähän minä viihdyn ja Minikin on niin helppo matkustaja. Käytiinhän me tosiaan viime vuonna jopa Joensuussa asti näyttelyssä, siinä kertyi kilometrejä melkein 700 yhdelle päivälle.. Suomenhevosten show-näyttely olisi tiedossa Tampereella 14.7. Mansen Puttejen toimesta. Matka taas aiheuttaa pieniä kysymysmerkkejä, mutta mukaan kiinnostaisi mennä. Varma nakki kalenterissa on ainakin Kymijoen Ratsastajien järjestämä suomenhevosten show-näyttely ihan tässä kotinurkilla eli Anjalan maatiksella 15.9. Seuraavana päivänä järjestetäänkin SuoRan valtakunnallinen show-näyttely Riihimäellä, mutta saa nähdä, riittääkö mielenkiinto sinne asti. Sunnuntaikin se sattuu olemaan, joten se olisi työpäivä.. Kaikki nuo edelliset näyttelyt ovatkin onnekkaasti lauantaipäivinä, joten eivät vaatisi järjestelyitä sen suhteen.
Show-näyttelyiden lisäksi olisi tarkoitus kiertää myös mätsäreitä sen mukaan kun niitä vain kohtuullisen matkan päässä järjestetään. Tänäänkin (no, tähän vuorokaudenaikaan tulisi jo varmaan sanoa että "torstaina") olisi ollut KJR:n match show Anjalassa, mutta kas, kun meikähän on käytännössä kaikki pyhät töissä. Tämä rajoittaa kovasti eri karkeloissa kiertämistä, jostain syystä tuntuu vakiintuneen että niin näyttelyt kuin kilpailutkin on aina hyvä järjestää sunnuntaisin..? Ihan tässä lähistöllä olisi muutamakin mätsäri lähiviikkojen sisään, mutta perhana, kaikki sunnuntaina. Mikä vika lauantaissa on, kysynpähän vaan? :D
Laatuarvostelukarsinta on tietysti se koko kauden tärkein yksittäinen tapahtuma, ja hieman reilu viikko siihen enää on. Jokainen ensi lauantaihin viittaava ajatus saa jännityksen kouraisemaan syvältä mahanpohjasta - valehtelisin jos väittäisin, etten odottaisi, tai ainakin toivoisi Minin kyseisissä karkeloissa menestyvän. Sukukin jo velvoittaa, ja kyllähän se hyvin sekä hyppää että liikkuu.. No, nähtäväksi jää, millainen on Minin mielentila ja esiintyminen "kisapäivänä" ja mitä tuomarit siitä tykkäävät. Arvostelulaji on aina arvostelulaji, ja omaa hevostaan on vaikea nähdä neutraalilta kannalta. Joko sen näkee liiankin ruusunpunaisin lasein, tai sitten vastavuoroisesti minulle ah-niin-tutulla "pessimisti ei pety" -asenteella yrittää vakuutella itselleen, että ei se nyt niin erikoinen ole.
![]() |
| Lena Furbergin kuvitusta kirjasta Nuoren ratsastajan opas. Koska olet itse viimeksi muistanut iloita pienistä asioista? :) |
![]() |
| Ei, en koskaan lopeta tämän kuvan käyttöä kun olen siitä edelleen niin ylpeä.. |
9.6. olisi Merlin's Stablella show-näyttely Hattulassa, minne lähteminen nyt kovasti houkuttelee. Matkaa kyllä tulee pitkälti toistasataa kilometriä suuntaansa, mutta tien päällähän minä viihdyn ja Minikin on niin helppo matkustaja. Käytiinhän me tosiaan viime vuonna jopa Joensuussa asti näyttelyssä, siinä kertyi kilometrejä melkein 700 yhdelle päivälle.. Suomenhevosten show-näyttely olisi tiedossa Tampereella 14.7. Mansen Puttejen toimesta. Matka taas aiheuttaa pieniä kysymysmerkkejä, mutta mukaan kiinnostaisi mennä. Varma nakki kalenterissa on ainakin Kymijoen Ratsastajien järjestämä suomenhevosten show-näyttely ihan tässä kotinurkilla eli Anjalan maatiksella 15.9. Seuraavana päivänä järjestetäänkin SuoRan valtakunnallinen show-näyttely Riihimäellä, mutta saa nähdä, riittääkö mielenkiinto sinne asti. Sunnuntaikin se sattuu olemaan, joten se olisi työpäivä.. Kaikki nuo edelliset näyttelyt ovatkin onnekkaasti lauantaipäivinä, joten eivät vaatisi järjestelyitä sen suhteen.
Show-näyttelyiden lisäksi olisi tarkoitus kiertää myös mätsäreitä sen mukaan kun niitä vain kohtuullisen matkan päässä järjestetään. Tänäänkin (no, tähän vuorokaudenaikaan tulisi jo varmaan sanoa että "torstaina") olisi ollut KJR:n match show Anjalassa, mutta kas, kun meikähän on käytännössä kaikki pyhät töissä. Tämä rajoittaa kovasti eri karkeloissa kiertämistä, jostain syystä tuntuu vakiintuneen että niin näyttelyt kuin kilpailutkin on aina hyvä järjestää sunnuntaisin..? Ihan tässä lähistöllä olisi muutamakin mätsäri lähiviikkojen sisään, mutta perhana, kaikki sunnuntaina. Mikä vika lauantaissa on, kysynpähän vaan? :D
torstai 17. toukokuuta 2012
Ostin kun halvalla sain, ja muut kootut selitykset
Agrimarketin kautta (mukaan vain kuukauden tarjouksena olevaa SHC:n "Helosania" ja ihanat FT Kilpahanskat - ei, en aikonut ryhtyä ravikuskiksi, nuo vain ovat Roeckl-luokan taivaalliset kädessä ja tosi hyvät tallihanskat) matka jatkui kotiin ja ponistereita syöttämään. Eikä tässä vielä kaikki! Kuulin jo aikaa sitten että Kouvolan Hevostarvikkeessa on jonkin sortin tyhjennysmyynti meneillään, mutta ei siellä koskaan tullut käytyä, ja nyt elin siinä uskossa että putiikki on jo kiinni. Eilisestä lehtimainoksesta kuitenkin selvisi että aukihan se on, joten piti käydä ratsaamassa valikoima, josko sieltä jotain löytyisi. No, löytyihän sieltä. Cottage Craftin lampaankarvalapanen (5 euroa), Kingslandin sukat (6 euroa), Jacsonin heijastintoppatakki (20 euroa), turvakärkijodhpurit -40% alennuksella, estepenkkiin joustamattomat jalustinhihnat -30%, harmaa kaunis riimunnaru (4 euroa) ja olikohan se jo siinä.. Ihan tarpeellisia ja hyödyllisiä ostoksia kaikki ainakin tavallaan (en ehkä tarvitse kahta lampaankarvalapasta, ja sukkia sekä riimunnarujakin kyllä löytyy).. Heijastintakki oli kuitenkin todella näppärä löytö tuohon hintaan, ja samoin vanhat turvakärkijodhpurini ovat palvelleet ehkä sen 15 vuotta joten ehkä niistä voi jo aika jättää. Jalustinhihnatkin olivat tarvelistalla, kun estepenkin mukana tulin ostaneeksi todella huonolaatuiset. Ostoksille kertyi kuitenkin yhteishintaa ihan mukavasti, puhumattakaan koko päivän saldosta.. Että jos joku kehittää sen hevostarvikeaddiktien vieroitushoitolan niin täältä löytyisi yksi asiakas heti. Huhhuh. Hyvät ostokset, parempi mieli!
Ihan kaikkein parhain mieli tuli kuitenkin Miniä illalla ratsastaessa. Alkuun tehtiin käynnissä "Kyran neliötä" ja ravailtiin jonkin verran, tehden paljon siirtymisiä. Ja sittenpä laukattiin ensimmäistä kertaa! Taas kerran näitä asioita joista ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa, sanoin "laukka" ja laukka nousi. Mini suhtautui asiaan lähinnä sillä mielellä että mitähän tuo Tyyppi tuossa taas hehkuttaa, olenhan minä laukannut jo muutamaa päivää vaille kolme vuotta..? :D Muutaman hienon laukannoston jälkeen hyppäsin selästä palkkioksi, taluttelin tammaa hetken ja kävin vaihtamassa ratsastuskamppeet riimuun ja naruun - Mini pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä vähän pidemmäksi aikaa ruohostamaan.
![]() |
| Jep, harjoittelen erinäköisiä harjansiistimiskeinoja.. |
maanantai 14. toukokuuta 2012
Letkeä länkkäriponi
Kuten joskus tulin hehkuttaneeksi, ostin kevättalvella satasella lännensatulan, jonka käyttöönottoa on estänyt se, että minulla ei ollut länkkärivyötä, enkä koskaan sattunut mihinkään missä niitä myytäisi - eikä paljon innostanut ajatus ostaa jotain merkkivyötä jonka hinta olisi puolet satulasta.. Olin tovi sitten Kouvolassa Kymen Ravi ja Ratsu -liikkeessä pyörähtämässä, ja jo kassalla ollessa huomioni kiinnittyi kirppisnurkkaukseen. Siellähän pönötti käyttämättömän näköinen puuvillanaruvyö kympillä, ja se luonnollisesti lähti mukaan! Pitihän tuota settiä sitten päästä testaamaankin. Satuloidessa oli iskeä täydellinen blackout, siitä nimittäin on jokunen vuosi kun olen lännensatulalla viimeksi mennyt.. Hemmetti, mites se kravattisolmu taas menikään? No, muutaman kiepautuksen jälkeen sain kaiveltua muistini perukoista senkin liikkeen, mutta tässä Youtube-ohjeistus varmuuden vuoksi ;)
Minillä oli takana miniloma, ja kun mentiin kokonaan uusilla vermeillä, en kauaa tammaa ratsastanut. Onpas muuten harvinaisen kätevää, kun nuoren hevosen kanssa omat laiskuuspuuskat voi aina oikeuttaa sillä, että hevoselle pitää antaa aikaa sulattaa jo opiskeltuja asioita.. ;) Sain jopa pari laadukasta kuvaa ratsasteluista taas! Älkäät sitten kiinnittäkö tarkempaa huomiota ratsastajaan tuossa ravikuvassa, jalustinhihnat olivat roimasti eripituiset (vaikka muka maasta käsin tarkistin ne) enkä niitä ryhtynyt pienen kentänkiertelyn vuoksi enää säätämäänkään. Mutta varsa näyttää siinä tosi tomeralta! Reipas ja iloinen se tänään olikin.
Ratsastuksen päätteeksi otin ponilta suitset pois (syystä että ruuvikiinnitteiset ohjat) ja päästin sen vielä hetkeksi irtoilemaan kentälle.
Juu, ei mitään elämää suurempaa tänne siis. Harjun laatarikarsintoihin on enää alle kaksi viikkoa (!!!) ja minä pienimuotoisesti panikoin sen johdosta. Tulevana lauantaina on taas Kuuksossa hypytysharjoitukset (check check), ja siinähän ne valmistelut sitten alkavat ollakin.
Kesän jo puskiessa uhkaavasti päälle, pääni lyö edelleen tyhjää orivalintojen suhteen. Vähän tuntuu jo siltä, että saattaa astuttaminen jäädä tältä vuodelta väliin.. Ehkä mieltä kaivaa edelleen viime kesän vaikeus, en todellakaan jaksaisi toista samanlaista vuotta nyt. Toisekseen, alunperinhän aikomuksena oli astuttaa Mini kolmevuotiaana sen takia, että myisin sen mahdollisesti varsotuksen jälkeen, ja aloittaisin taas sen (miellään tamma-)varsan kanssa alusta. Ministähän oli tuleva pörheä kilpahevosenalku jota minulla ei olisi resursseja pitää tai opettaa.. No, saisi se omaan makuun vähän isompi kyllä olla, mutta alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että tuo täydellinen hevosenalku tulee olemaan se minun Elämän Hevoseni joka suhteessa, tuli siitä sitten kilpahevonen tai ihan pelkkä puskaponi.. :)
tiistai 8. toukokuuta 2012
Kirjavinkki: Tavoitteena tasapaino
Tänään tulikin odotettua postia! Ennakkotilasin Katri Syvärisen Tavoitteena tasapaino -kirjan Tunne Hevosen verkkokaupasta jo aikaa sitten. Tavoitteena tasapaino on jatkoa Syvärisen muutaman vuoden takaiselle kirjalle Syvemmälle satulaan, johon ihastuin suuresti.
Kymmenen ratsastuksen ammattilaista kertoo, mitkä asiat ovat vieneet heitä eteenpäin urallaan. Mistä löytyy innostusta, motivaatiota ja välineitä tulla vieläkin vähän paremmaksi?
Kirjassa monipuolinen joukko hevosalan ammattilaisia päästää lukijan syväluotaamaan heidän metodejaan ja mielipiteitään, tutustumaan heidän tarinaansa ja matkaan, jonka he ovat kulkeneet ollakseen siellä missä ovat nyt. Näkökulmansa tarjoavat niin periksiantamaton vammaisratsastaja Jaana Kivimäki, hevoskuiskaaja Kari Vepsä, kuin kansainvälisen tason kilparatsastajat kuten Emma Kanerva ja Maiju Mallat.
Kuten jo Syvemmälle satulaan, myös Tavoitteena tasapaino on mahtava aarreaitta kaltaiselleni "poimin vähän sieltä ja vähän täältä" -pohjalta ratsastusta katsovalle ihmiselle ja tarjoaa paljon inspiraatiota. Laajasta aihepiiristä löytyy varmasti jokaiselle jotakin - ja monestihan se paras oppi voikin löytyä niistä uusista keinoista, joita ei omasta "työkalupakista" vielä löydy.
"Olen valmis ottamaan oppia hevosenkäsittelyyn mistä tahansa, en halua sitoa ratsastustani tiettyyn koulukuntaan. Vuosien varrella monet erilaiset opit ovat osoittaneet tehonsa. Tärkeintä on, että ratsastaja on valmis muuttumaan ja mukautumaan hevosen mukaan." - Cajus Aminoff
Lämpimästi suosittelen siis kyseistä kirjaa, kuin myös edeltävää teosta jos se ei ole jo tullut tutuksi :)
Kymmenen ratsastuksen ammattilaista kertoo, mitkä asiat ovat vieneet heitä eteenpäin urallaan. Mistä löytyy innostusta, motivaatiota ja välineitä tulla vieläkin vähän paremmaksi?
Kirjassa monipuolinen joukko hevosalan ammattilaisia päästää lukijan syväluotaamaan heidän metodejaan ja mielipiteitään, tutustumaan heidän tarinaansa ja matkaan, jonka he ovat kulkeneet ollakseen siellä missä ovat nyt. Näkökulmansa tarjoavat niin periksiantamaton vammaisratsastaja Jaana Kivimäki, hevoskuiskaaja Kari Vepsä, kuin kansainvälisen tason kilparatsastajat kuten Emma Kanerva ja Maiju Mallat.
Kuten jo Syvemmälle satulaan, myös Tavoitteena tasapaino on mahtava aarreaitta kaltaiselleni "poimin vähän sieltä ja vähän täältä" -pohjalta ratsastusta katsovalle ihmiselle ja tarjoaa paljon inspiraatiota. Laajasta aihepiiristä löytyy varmasti jokaiselle jotakin - ja monestihan se paras oppi voikin löytyä niistä uusista keinoista, joita ei omasta "työkalupakista" vielä löydy.
"Olen valmis ottamaan oppia hevosenkäsittelyyn mistä tahansa, en halua sitoa ratsastustani tiettyyn koulukuntaan. Vuosien varrella monet erilaiset opit ovat osoittaneet tehonsa. Tärkeintä on, että ratsastaja on valmis muuttumaan ja mukautumaan hevosen mukaan." - Cajus Aminoff
Lämpimästi suosittelen siis kyseistä kirjaa, kuin myös edeltävää teosta jos se ei ole jo tullut tutuksi :)
lauantai 5. toukokuuta 2012
Lunki, lunkimpi, miniponi
Ja niin kävi Ministeri ensimmäistä kertaa maneesissa.. Kuvaton reissupostaus, sorry.
Tänään Ministeri oli todellakin Ministeri, asiallinen ja rauhallinen, eikä lainkaan Minimonsteri. No, mitä nyt kotipihassa tuli emältään tuttuja "jeee, tuolla on traileri, juostaan sinne!" -elkeitä :) Kyllä Mini jo tietää, mitä siitä seuraa, kun puetaan matkariimu päälle. Matka Kuuksoon sujui hyvin, ja verryttelyn jälkeen oli vuoromme siirtyä maneesiin.
Mini ei kyttäillyt eikä ihmetellyt yhtään mitään. Se oli niin rauhallinen, että se oli melkeinpä laiska :D Hassua miten sen käytös vieraissa paikoissa on muuttunut, viime vuonnahan se alkuun oli näyttelyissä ihan kyntöruuna, sitten yhtäkkiä pörisevä showhevonen, ja nyt tänä keväänä ollut enimmäkseen koko maailman vähintään kertaalleen nähnyt, zenmäisellä tyyneydellä asioihin suhtautuva aikuishevonen. Hypyt sujuivat pienestä vetämättömyydestä huolimatta hyvin, loppuun okserin korkeutena 95 cm mikä 3-vuotiaiden laatuarvostelukarsinnoissakin on maksimikorkeus. Mini antoi hyvin kiinni, ei riekkunut ja oli kaikin puolin äärimmäisen toimiva.
Nyt siis voi ainakin suhtautua luottavaisin mielin siihen, että maneesissa olo tai vieras paikka tuskin varsaa hetkauttaa. Toivoa sopii, että yleisö, kuulutukset sun muut tekijät Harjussa toisivatkin vähän lisäkipinää esiintymiseen ;) Miten tästä eteenpäin? Toinen maneesireissu on vielä suunnitteilla, mutta pitää katsoa minkä verran kotona on tarpeen hypyttää. Hyvä rutiini touhuun kun tuntuu olevan, ja jos näin lunkisti Mini ottaa vieraassa paikassa (ja ensimmäistä kertaa maneesissa!) hyppäämisen, voi olla parempi säästellä sitä intoa tosikoitokseen. Laatuarvostelukarsintaan onkin enää kolme viikkoa aikaa.. Pikkuisen alkaa jo jännittämään, eikä ihan pikkuisenkaan. Tämä päivä oli kuitenkin todella positiivinen kokemus, vähän jo hirvitti miten käy, jos maneesi onkin varsalle kamala mörkö. Mutta kun tuo varsa vain on niin fiksu.. :)
Tänään Ministeri oli todellakin Ministeri, asiallinen ja rauhallinen, eikä lainkaan Minimonsteri. No, mitä nyt kotipihassa tuli emältään tuttuja "jeee, tuolla on traileri, juostaan sinne!" -elkeitä :) Kyllä Mini jo tietää, mitä siitä seuraa, kun puetaan matkariimu päälle. Matka Kuuksoon sujui hyvin, ja verryttelyn jälkeen oli vuoromme siirtyä maneesiin.
Mini ei kyttäillyt eikä ihmetellyt yhtään mitään. Se oli niin rauhallinen, että se oli melkeinpä laiska :D Hassua miten sen käytös vieraissa paikoissa on muuttunut, viime vuonnahan se alkuun oli näyttelyissä ihan kyntöruuna, sitten yhtäkkiä pörisevä showhevonen, ja nyt tänä keväänä ollut enimmäkseen koko maailman vähintään kertaalleen nähnyt, zenmäisellä tyyneydellä asioihin suhtautuva aikuishevonen. Hypyt sujuivat pienestä vetämättömyydestä huolimatta hyvin, loppuun okserin korkeutena 95 cm mikä 3-vuotiaiden laatuarvostelukarsinnoissakin on maksimikorkeus. Mini antoi hyvin kiinni, ei riekkunut ja oli kaikin puolin äärimmäisen toimiva.
Nyt siis voi ainakin suhtautua luottavaisin mielin siihen, että maneesissa olo tai vieras paikka tuskin varsaa hetkauttaa. Toivoa sopii, että yleisö, kuulutukset sun muut tekijät Harjussa toisivatkin vähän lisäkipinää esiintymiseen ;) Miten tästä eteenpäin? Toinen maneesireissu on vielä suunnitteilla, mutta pitää katsoa minkä verran kotona on tarpeen hypyttää. Hyvä rutiini touhuun kun tuntuu olevan, ja jos näin lunkisti Mini ottaa vieraassa paikassa (ja ensimmäistä kertaa maneesissa!) hyppäämisen, voi olla parempi säästellä sitä intoa tosikoitokseen. Laatuarvostelukarsintaan onkin enää kolme viikkoa aikaa.. Pikkuisen alkaa jo jännittämään, eikä ihan pikkuisenkaan. Tämä päivä oli kuitenkin todella positiivinen kokemus, vähän jo hirvitti miten käy, jos maneesi onkin varsalle kamala mörkö. Mutta kun tuo varsa vain on niin fiksu.. :)
torstai 3. toukokuuta 2012
Irtohypytystä Kuuksossa
Vink vink seutukunnan hevosille, Kymijoen Ratsastajat järjestää lauantaina 5.5. irtohypytysharjoitukset Kuuksossa. Vielä taitaa ehtiä ilmoittautua: katso lisää, jotta saadaan riittävästi hevosia mukaan! Paikalla Henrikki Pajulahti "tuomaroimassa" ja neuvomassa.
Minin kanssa tietysti lähdemme matkaan, se onkin varsan ensimmäinen maneesireissu joten katsotaan mitä se tuumaa :)
Minin kanssa tietysti lähdemme matkaan, se onkin varsan ensimmäinen maneesireissu joten katsotaan mitä se tuumaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















































