Arielin paluu ja muita ostoksia - HHF2017

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, en kiireiltäni (Ypäjän reissustakin jotain vielä kirjoitellaan) ehtinyt juuri tämänvuotisen Helsinki Horse Fairin tarjontaan tutustua. Kun sitten hakemani blogipassi visiitin tueksi myönnettiin, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja suunnata Helsinki Horse Fairin sivuille katsomaan, mitä siellä tällä kertaa pääsee näkemään, kuulemaan ja oppimaan.

Uudistuneiden kotisivujen sekava asettelu sai ainakin tämän messukävijän nopeasti turhautumaan etsimiseen, mutta onneksi jo viime messuilla hyväksi havaittu Messukeskuksen appi pelasti tälläkin kertaa, ja sisällön sai esiladattua puhelimeen, jolloin mahdollisesti tukossa olevat mobiiliyhteydetkään eivät paikan päällä haittaisi. Tuon sovelluksen kautta tulee myös hälytys puhelimeen aina suosikiksi merkatun ohjelman lähestyessä, jotta varmasti muistaa kaikki tärkeät ohjelmanumerot.

Messupäiväkseni valikoitui lauantai ja paikalle piti suunnata heti aamupäivästä, jotta pääsisin mm. infolavan ääreen kuulemaan Uudet Hevoskasvattajat -hankkeesta. Aamun aikatauluni hieman petti alkuperäisestä suunnitelmasta (kiitos Netflixin ja pitkälle aamuyöhön venyneen Iron Fist -maratonin..), ja lopulta lähdin vasta puolenpäivän tienoilla ajamaan kohti Helsinkiä. Ja taidanpa tällaista supistettua messupäivää suosia jatkossakin, sillä siinä missä toisinaan on heti aamulla paikalle pyrkiessä seisty parkkijonossa tuntikin, ei hämmennykselläni ollut loppua, kun edessä oli tyhjää tietä ja suoraa ajoa aina parkkiruutuun asti.

Kun kaikki ohjelmatärppini infolavan puolella olivat siinä vaiheessa päivää jo ohi (hevoskasvattajien lisäksi satulasepän ja kengittäjän tietoiskut), edessä oli totuttua vapaamuotoisempi messukäynti. Heti ensi töikseni juoksin hullun kiilto silmissäni suuntasin määrätietoisesti Horse & Riderin kojua kohti, sillä juuri messujen alla Equality Line julkaisi maailman kauneimman uutisen: GG Ariel tekee comebackin ja tällä kertaa helmikoristeltujen satulahuopien, korvahuppujen, ratsastusloimien ja koirantakkien muodossa. Kauniisti kinusin Horse & Riderin Instagramissa mallistoa paikalle tuomaan, ja niinhän ne mukaan mahdutettiin jo lauantaina (enkä joutunut vaihtamaan messupäivääni sunnuntaille ihan vain yhden satulahuovan vuoksi, sillä sekin ehti käydä mielessä).

Blogin pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa, millainen selkkaus Glen Gordon Ariel -suitsien perään haikailu on vuosien varrella ollut. Saaga sai lopulta päätöksensä lokakuussa 2015, kun nuo jumalaiset suitset lopultakin sattuman ja kohtalon ohjaamana löysin Ruotsin reissulla. (Käyttöön ne tosin eivät ole vieläkään päässeet - aiemmin ostamani Ariel-otsapanta kyllä edelleen koristaa Minin kisasuitsia, Ariel-suitset puolestaan koristavat makuuhuoneeni seinää.) Mielessä ei käynyt lainkaan, että Ariel-mallisto voisi jossain muodossa saada jatkoa, mutta huovat nähtyäni alkoi ihan pumpusta ottaa, vähintään se valkoinen kouluhuopa oli pakko saada. Olen ehkä tehnyt periaatepäätöksen että huopakokoelmani karttuu jatkossa vain LeMieux'lla, ja myynyt sen johdosta jopa pari rakasta Equilinea ja Eskadronia pois, mutta GG:lla on aina erityinen paikka sydämessäni.

Sen verran fanaattiselta näytin Horse & Riderin ständille saapuessani, että tulin heti tunnistetuksi ja minulle kaivettiin ihan muoveissa oleva valkoinen kouluhuopa ja niin jatkoin messupäivääni iloisesti Horse & Riderin "heinäkassia" heilutellen. Vaikka verkkokauppaostelukin on ihanaa, ei mikään voita sitä tunnetta, kun saat heti hiplailla uutta satulahuopaa.. Kun siinä vaiheessa 0 euron messubudjetti oli jo miinuksella 59 euroa, loppu tiivistyykin sitten kuluneisiin hokemiin "samaan perikatoon" ja "ostin kun halvalla sain".

Ei nyt tullut panostettua kauheasti esillepanoon ja kuvaukseen. P.S. Etsi kissa.

Kassin täytteeksi päätyi nimittäin pian Fysio Healingin aleaarreaitasta 10 euron pönttö Wendal's Herbsin kavioyrttejä (Mini on ollut tyytyväinen Eggersmannin Profi Biotin Plussan käyttäjä, mutta testataan nyt tätäkin), ja kaksi (!) Double Diamondin naruriimua, nekin kympin kipale eli järkyttävän halpoja. Kokovaihtoehdot oli joko varsa tai valtava, ja koska ihan pienet naruriimut minulta puuttuvat ja draftia tuskin koskaan tarvitsen, valitsin varsakoon eli weanlingin. Väriä en osannut valita mustan ja beigen välillä, joten otin molemmat. Ja ihan väärän merkkistä, sillä minulla on ennestään vain Silver Tippejä (4 kpl). Varsoja minulla on 0 kpl. Mutta kun halpaa.

Messualueen kiertely jatkui vielä kohti Playsson.netin pistettä, mistä kuulumisten vaihdon jälkeen poistuin 25 euroa köyhempänä ja T-Stablen grippiohjia rikkaampana. Orinäyttelyn alla kirosin viime näyttelykauden päätteeksi paikkaan nimeltä jemma livahtaneita Fákurin biothaneohjiani, ja kun nuo T-Stablet kiinnostivat jo ennestään, päätin liittää mustat grippiohjat arsenaaliini siltä varalta että biothanet ovat karanneet yhdessä swarovski-Roecklieni kanssa eivätkä enää halua palata luokseni.

Kissat saivat vielä tuliaisiksi vähän nameja, ja sitten vaihdoin GoExpon puolelle ennen kuin mitään pahempaa sattuu. GoExpon alue tuli kierrettyä läpi, ja kun kuvauskalusto on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla, uskaltauduin myös Kuva&Kameran karkkikauppaan. Viime vuonna kiersin sen tietoisesti kaukaa, mutta omatunto hieman kolkutellen voin laskeskella, että tämän vuoden aikana olen ostanut kolme uutta objektiivia oheistarvikkeineen, sekä mm. uuden kameralaukun ja -repun.. Hups. Reppuvertailua olisinkin muuten lähtenyt messuille tekemään, mutta kun kipeästi tarvitsin reppua jo Ypäjällä, valikoin Lowepro Fastpack 250 AW II:n paikallisen Foto Monzan valikoimista ja se täydellisesti tarpeitani tuntuukin vastaavan.

Lopuksi suuntasin vielä katsomoon irlannincobien näytöstä ja kovasti odottamaani Working Equitationia seuraamaan. Kovassa nosteessa oleva WE kyllä tulee olemaan minun ratsastustavoitteeni, kunhan poni joskus kotiutuu! Tai siis varsojahan sen piti tulla tekemään.. :D

Henkilön Krista Heikkilä (@arroparro) jakama julkaisu 18. 03ta 2017 klo 8.30 PDT

Messut alkoivat WE-kilpailun jälkeen jo lähestyä lauantain osalta loppuaan, joten minäkin lähdin ajamaan kotia kohti. Tavanomaista lyhyempi, vain noin kolmetuntinen ja ohjelmaltaan vapaa messuvisiitti tuntui piristävältä, kun monesti Horse Fairiin on lähdetty turhankin tiiviin aikataulun kanssa ja silti joutunut harmittelemaan, kun päällekkäisyyksien vuoksi jotain jää silti näkemättä. Pitkän kokopäiväreissun aikana väsymys ehtii aina väkisinkin jossain vaiheessa iskeä, kun haluaa nauttia kaikesta koko rahan edestä, mutta nyt siltäkin vältyttiin. Aika kuitenkin riitti niin ostosten tekemiseen, koko messualueen kiertelyyn ja myös ohjelmien seuraamiseen. Täytyy kokeilla lyhyempää kaavaa jatkossakin, jos vain suinkin malttaa.

Messutunnelmiin ehtii muuten vielä mukaan Havenin livessä, jos et paikan päälle pääse!

Pika-arvonta: Helsinki Horse Fair!

Olen ollut tähän asti kaikilla Helsinki Horse Fair -messuilla, eikä tämäkään vuosi jää poikkeukseksi. Viimevuotisen innostamana hain tälläkin kertaa bloggaajapassia, ja viime viikolla tuli tieto sen myöntämisestä. Tässä on vain pitänyt sen verran kiirettä (kuluihan viime viikon talvilomasta loppupuolisko reissussa Helsingissä ja Ypäjällä), että messujen ohjelmistoon ja muuhun tarjontaan en ole ehtinyt perehtyä juuri ollenkaan! Mutta tässähän saavat lukijat auttaa..

Siispä passin myötä Messukeskukselta arvottavaksi saatu messulippu (1 kpl, joka oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn vapaavalintaisena päivänä, myös GoExpo- ja Kuva&Kamera-messuille) lähtee jakoon seuraavin perustein:

1. Kerro kommentissa mielenkiintoinen messutipsi Helsinki Horse Fairiin: oli se sitten esitys, ohjelmanumero tai expoalueen tärppi. 

2. Jätä sähköpostiosoitteesi!

Arvonta on avoin kaikille ja sulkeutuu keskiviikkona 15.3.2017 klo 20. Arvonta suoritetaan ja lippu messuille toimitetaan pdf-tiedostona jättämääsi sähköpostiosoitteeseen (katsothan siis että se on toimiva!) viimeistään torstaina 16.3. Arvonta on päättynyt!

Tietoa messujen ohjelmasta ja näytteillä olevista yrityksistä ja yhdistyksistä, sekä muuta infoa messukävijöille esimerkiksi aukioloajoista löytyy tietenkin: Helsinki Horse Fair. Kätevä apu messukäynnin suunnitteluun on myös Messukeskus-sovellus.

Helsinki Horse Fair, GoExpo & Kuva&Kamera Helsingin Messukeskuksessa 17.-19.3.

P.S. Tuplaa mahdollisuutesi voittoon Ratsumäen Minjan Facebook-sivulla!

Välivuodet vierivät

Facebook halusi muutama päivä sitten muistuttaa minua siitä, että neljä vuotta sitten talutin silloin neljävuotiaan Minin heppa-autoon ja kuskasin sen ratsutuspaikkaansa Lempäälään. Silloin tulevaisuus näytti hyvin erilaiselta kuin millaiseksi se todellisuudessa sitten osoittautui - tamman piti olla muutama kuukausi reissussa ja kotiutua laatuarvostelukarsintojen jälkeen, suunnitelmissa oli ehkä astutus tulevana kesänä.. Silloin pienestä tallivapaasta riemuitessani en tosiaan tiennyt, että talli olisi tyhjillään vielä neljän vuodenkin päästä. Tuli työ- ja muun elämän muutoksia, ja tässä sitä nyt ollaan. Jo neljä välivuotta elämäntapahevostelusta, joka on aina ollut kiinteä osa minua.

Kauan sitten.. ja ehkä joskus taas

Minin kannalta kaikki tietenkin järjestyi paremmin kuin hyvin, kun yhteisen tutun kautta löytyi täydellinen ylläpitopaikka. Alun perin sopimus oli katsoa yhden talven yli, josko asiat järjestyisivät ja Minikin sitten pääsisi kotiin. No, se talvi meni ja tuli toinen, kolmas, nyt jo neljäs. Mini on kyllä kotona, mutta ei täällä.

Vaikka väliaikaisuudesta on tullut pysyvä olotila, ei pidä vaipua jossitteluun, sitkutteluun ja mutkutteluun - ne kyllä sujuisivat minulta luontevasti. Vaikka hevosharrastus on siitä jokapäiväisestä tallinpitoarjesta muuttanut muotoaan, ei se mihinkään ole loppunut. Joku voisi tällaisessa tilanteessa irroittautua hevosista kokonaan, kokea että säästöliekillä harrastelu on vain kipeä muistutus siitä että ei pääse täysillä tekemään sitä, mihin intohimo ohjaisi. Minä olen löytänyt uusia tapoja harrastaa, ja toisaalta päässyt toteuttamaan suuremmalla intohimolla joitain entisistä.

Seuratoiminta on jotakin, mihin en koskaan uskonut hurahtavani. Kisojen ja muiden tapahtumien järjestäminen ja toimihenkilöhommat olivat kyllä tulleet tutuksi mm. Sibbo Hästavelsföreningin riveissä ja sittemmin opiskeluaikoina, olihan opinnäytetyönikin yhtenä aiheena match show'n järjestäminen. Ratsastusseuraan kuuluminen oli kuitenkin aina ollut ns. välttämätön paha, kuuluin yli kymmenen vuotta tavan vuoksi ensimmäisen ratsastuskouluni seuraan vaikken ollut siellä käynytkään vuosiin, ja sittemmin tänne Kouvolan seudulle muuttaessa vaihdoin Suomenratsuihin, jolla ei tietenkään mitään paikallista toimintaa ollut. Olin rivijäsen, vastaanotin tyytyväisenä jäsenlehteni ja maksoin laskuni, ja se siitä.

Paikalliseen seuraan, Kymijoen Ratsastajiin liityin alkuun kannatusjäseneksi, sittemmin ihan täysjäseneksi, kävinhän seuran kisoissa (yleisönä!) ja näyttelyissä. Kerran sitten seuralle etsittiin kotisivujen päivittäjää, ja menin tarjoutumaan pestiin. Koska en osaa sanoa ei, johtokunnan kokouksesta kotiuduinkin sitten tiedotusvastaavana ja rahastonhoitajana. Asteittain edeten seuratoiminta vei vuosien varrella mukanaan, lopulta huomasin olevani joka kisoissa toimihenkilönä, ja seuraa on tullut edustettua myös SRL.n seura- ja talliristeilyllä sekä viime syksyn ratsastusfoorumissa. Johtokuntapaikkaa onnistuin sentään aktiivisesti välttelemään (vaikka vastuualueideni vuoksi tiiviisti johtokunnan kanssa olinkin tekemisissä), kunnes sekin nakki napsahti tälle vuodelle, kun viime syyskokouksessa ei muitakaan nimitettäviä ollut. Aloitettuani jo viime syksynä seuran heppakerhon ohjaajana, vastuut kasvoivat vielä jaetulla nuorisovastaavan pestillä. Kirjanpidon ja kotisivujen/somen lisäksi hoitelen siis viikoittaisen heppakerhon suunnittelun ja ohjaamisen, ja tottakai siinä sivussa osallistun muidenkin tapahtumien suunnitteluun ja järjestelyyn. Ajoittain kovaa työtä, josta ei paljon kiitosta heru, mutta tietääpä ainakin omalta osaltaan olevansa mukana tukemassa alueen hevostoiminnan säilymistä monipuolisena.

Aina olen mahdollisuuksien mukaan ollut ahkera kursseilla ja koulutuksissa kävijä, mutta kyllähän se jokapäiväinen ja ympärivuorokautinen talliin sitoutuminen väkisinkin haittaa niitä harrastuksia. "Hevosettomuus" mahdollistaa huomattavasti helpommin jopa useamman päivän reissut. Kevääseen mahtuukin taas luento jos toinenkin, kohokohtana Suomenhevosten superviikonloppu Ypäjällä. (P.S. Sinä kiireinen tallinpitäjä tai miksei kuka tahansa muukin, jolla ei ole aikaa reissata tiedon perässä - jo aiemmin hehkuttamani Hevostietokeskuksen verkkoluentosarja on vauhdilla käynnissä, ja mukaan pääsee vielä!)

Suomenhevosten superviikonlopusta päästäänkin sujuvasti seuraavaan "harrastukseen", näyttelyesittämiseen. Viime vuonna pääsin toki pitkästä Mininkin kanssa näyttelykehässä pyörähtämään sen jalostusarvostelussa, mutta luonnollisesti tuota tulee enemmän tehtyä vieraiden hevosten kanssa. Näyttelykamppeet pakataan mukaan myös Ypäjän matkalle. sillä 4-vuotias suomenpienhevosori Kuukson Kaipaus suuntaa siellä jalostusarvosteluun. Ukon kanssa onkin vuosien mittaan juostu kehä jos toinenkin kun kaikki luokkavoittaja- ja BIS-mittelötkin lasketaan mukaan, ensimmäistä kertaa olen sitä esittänyt sen ollessa vielä maitovarsa. Vaikka kaikki esiintyminen on minulle hyvin luonnonvastaista, näyttelykehissä viihdyn, tai ehkä sittenkin juuri siksi; ainahan pyrkimyksenä olisi sellainen suoritus, jossa esittäjä on "näkymätön" ;) Sen kummemmin en ole palvelujani kehdannut mainostaa, mutta tuttavapiiristä on esitettäviä löytynyt ja kalenterissa on jo varaus jos toinenkin myös tälle vuodelle. Joskus vielä ostan sen haaveideni näyttelyshettiksen, jonka kanssa voi kiertää kaikki mahdolliset kissanristiäiset.. Näyttelyharrastus on hyvä lenkkimotivaattori ja huono tekosyy vaatekaappinsa täyttämiseen epäkäytännöllisillä vaatteilla. Taidan omistaa enemmän valkoisia housuja kuin tavallisia farkkuja..

Joskus voi ihan yllättäen löytää itsensä tavallisena arki-iltana valmennusreissulta Ypäjältä

Myös pienimuotoinen kisahoitsuilu on löytänyt tiensä elämääni ja sille olisi enemmänkin tilaa. Olen aina tykännyt kisa-, valmennus- ja näyttelyreissuilla avustamisesta, ja omien hevosten kanssa reissaillessa oppinut entistä enemmän arvostamaan apua silloin kun sellaista saatavilla on, yleensä kun sitä ei ole. Nyt siis kasvatan hyvää karmaa niitä aikoja odotellessa, kun itse taas tarvitsen apua :D Groomaillessa voi kivasti lämmitellä niitä "olisinhan minä silloin nuorena voinut lähteä Hollantiin kun pyydettiin" -muistoja, tutustuen uusiin kisapaikkoihin, hevosihmisiin ja hevosiin. Kaikilla on omat niksinsä ja tapansa tehdä asioita, ja minähän rakastan hevostaitotyökalupakkini kasvattamista.

Valokuvaus on tietysti aina ollut jossain määrin harrastus, mutta ilman omassa pihassa möllöttäviä hevosia se on muuttanut paljon muotoaan. Siinä missä 90 % kuvaamisesta tapahtui ennen tyylillä "heitä hevonen kentälle ja katso mitä tapahtuu", nyt olisi intoa ja aikaa vieraiden hevosten vähän tavoitteellisempaan kuvaamiseen. Kisakuvaaminen ei ole minulle ollut intohimo, eikä siitä kalustopäivitystenkään jälkeen ole sellaista tullut. Yksi jarru tuossa oli kyllä viha-rakkaussuhteeni entiseen zoomiputkeeni, joten uuden Sigman 70-200 mm:n kanssa saattaa löytyä ihan uusia vaihteita, kunhan tästä kesään päästään. Sitä ennen odotellaan kauniin aurinkoisia kevättalven hankikelejä. (Vink vink, Kouvolan seutuvilla tulen ilomielin ja ainakin toistaiseksi ihan ilmaiseksi kuvailemaan, kauemmaskin voin lähteä kohteesta riippuen!)

Ratsastus onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. Yleisesti ottaen, jos ihminen harrastaa hevosia, sen katsotaan tarkoittavan ratsastusta (jos ei sitten ravipuolesta ole kyse). Olisihan noita lainaratsuja tyrkyllä, mutta jotenkin se homma on vähän jäänyt. Tein kuitenkin yhden uudenvuodenlupauksen: aion ratsastaa vuonna 2017 useammin kuin viime vuonna. Sen ei pitäisi olle ylitsepääsemättömän vaikeaa, sillä niitä ratsastuskertoja kertyi silloin huikeat neljä.. :D

Jouluntoivotus Ratsumäeltä

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

(Heppakerho-ohjaajana voi löytää askarteluinnostuksen. Oma korttipajani tosin ehti aktivoitumaan vasta tänään joten kovin moni ei päässyt näistä luomuksista luonnossa nauttimaan, mutta laitetaan vahinko kiertoon virtuaalisena!)

Hippos hoitaa homman: Jalostusarvostelulausunto

Joku omistautuneempi lukija olisi voinut jo ehtiä ihmetellä, enkö ikinä aio julkaista Minin jalostusarvostelulausuntoa. Noh..

Kun edes oikeiden pisteiden saaminen oli pienen työn ja purnaamisen takana (jalostusarvostelun tunnelmia tässä postauksessa), jäin suosiolla kaikessa rauhassa odottamaan, että Minin sanallinen lausuntokin ilmestyisi Heppaan. Osa siitä oli luettu näyttelypaikalla ja oli sentään videolla tallessa, mutta esimerkiksi ratsastettavuuden ja estekokeen arviot oli jätetty kokonaan välistä. Joten minä odotin. Välillä jo mietin, pitäisikö sen perään kysellä, mutta kun kaverin keväämmällä arvosteltu tammakin sai lausuntonta julki vasta joskus syksyllä, ajattelin sitten että ovat ne siellä tulossa. Aikanaan. Joskus. Hipposta kun ei mitenkään nopean toiminnan laitoksena tunneta. Jotain perää täytyy olla niissäkin hötönettilegendoissa, joissa kerrotaan jonkun pöytälaatikkoon unohtuneista rekisteröintipapereista..

Päivittäiset Hepanpotkijaiset muodostuivat luontevaksi osaksi arkirutiiniani ja niinhän siinä kävi ihan huomaamatta, että näyttelystä tuli kuluneeksi jo puolisen vuotta. Siinä vaiheessa kiehahti, kun huomasin, että kaikkien syyskauden näyttelyiden osalta lausunnot oli julkaistu. (Mieltäni kuitenkin lämmitti, kun tein pienen tilastokatsauksen kaikki näyttelytulokset tarkastaen ja huomasin, että Mini on vuoden korkeimmat käyttöpisteet saanut R-tamma!) Lopultakin oli laitettava sähköpostia kohti Hippostaloa ja kyseltävä, että mikä tässä nyt oikein mättää. Ensin ei meinannut kuulua postiin vastaustakaan, mutta tänään sähköpostilaatikkooni tupsahti odotettu viesti - lausunto on nyt kokonaisuudessaan julkinen ja luettavissa Heppa-järjestelmässä!

R-suunnan jalostuarvostelu II palk.

Pisteet: 7,5-7,5-6/7,5-7,5=36

Lausunto: 

Hyvänpuoleiset tyypit. Syvä pyöreä melko sopusuhtainen runko, ylhäälle asettuva kaula jossa hyvä ylälinja, lyhyt korkea säkä, sään takaa hieman painunut selkä, hyvä lautanen. Etujalat väljäasentoiset suppuvarpaiset, etujaloissa sivuttaissiirtymää, supistuneet etusääret, takajalat melko hyväasentoiset. Kookkaat säännölliset holvikkaat kaviot, takakaviot matalakantaiset. Takajalkojen vuohisten jännetupet hieman täyttyneet. 

Etujalkojen liikkeet ahtaat kerivät ja takajalkojen liikkeet ahtaanlaiset käynnissä, hyvä yliastunta. Ahtaanlaiset raviliikkeet, etujalkojen liikkeet hieman kerivät, rytmikäs ravi. 

Estekoe 8,3: A) Tekniikka 8,5: Terävä ponnistus, etujalat jäävät hieman rungon alle, melko hyvä takajalkojen tekniikka, korjaa hyvin, hyvä energia. B) Kapasiteetti ja laukka 8,0: Laukassa hyvä energia, kapasiteetikas. C) Asenne ja yhteistyöhalu 9,5: Rohkea, kuuliainen, hevosella on esteäly.

Liikkeet 7,2: Käynti 6,0: Puhdas, lyhyt, aktiivinen. Ravi 7,0: Tahdikas, irtonainen, säännöllinen, ei veny riittävästi. Laukka 8,5: Puhdas, tahdikas, hyvässä tasapainossa, pystyy pidentämään ja lyhentämään.

Ratsastettavuus 9,5: Erittäin yhteistyöhaluinen, erinomainen eteenpäinpyrkimys, hyvä tasapaino, hieman vino, pystyy pidentämään ja lyhentämään askelta, erittäin miellyttävä ratsastaa. 

Luonne 10: Erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, erittäin toimiva mitata ja tarkastaa. 

Käyttöpisteet yht. 35 p.

 Kelpaahan tuota lukea, vaikka nyt puolen vuoden jälkeenkin. Ja ai että, täyden kympin ratsastettavuus meni "hieman vinoon". Sekin on ihan hyvin niistä lähtökohdista, kun vielä edellisenä iltana uhkailtiin hevosen olevan sellaisessa kiimassa, että on ihan Herran haltuun, mitä Killerillä tulee tapahtumaan.. Estekokeen lausunnostakin löytyi yllätys, sillä oletin kapasiteetti ja laukka -arvosanan olevan enemmän siitä laukasta peräisin, mutta oli kuitenkin mainittu tamma kapasiteetikkaaksi. Rakenteeseen kun olisi jostain saanut taiottua sen puuttuvat kaksi pistettä, olisihan Mini sen ykköspalkinnonkin voinut ansaita ;)

Olipa kerran musta perjantai

Kuten olen blogissakin jokusen kerran itsekseni mutissut, minun on kovasti tehnyt mieli hankkia joku 70-200 mm f/2.8 -luokan objektiivi kokoelmiini. Nikkor toki on ihan omissa sfääreissään (etenkin tuorein malli, joka maksaa yli 3000 euroa), Tamron oli jo haaveiltavissa, mutta Sigman vastaava olisi vieläkin realistisemmin hinnoiteltu. Jos vaikka hyvässä alennuksessa saisi? Ja milloinkas niitä hyviä alennuksia tässä loppusyksystä löytyy?

Pelonsekaisella jännityksellä odottelin siis Black Fridayta. Paikallinen Foto Monza oli jo julkistanut haaveideni Tamronin kuuluvan heidän aletuotteisiinsa, mutta kun vuorokausi torstaista perjantaiksi vaihtui, paljastui aleprosentti sen verran vaatimattomaksi, että sai jäädä väliin. Rajalan Black Friday halusi puolestaan pantata alennuksiaan kunnes lopulta kaatui koko sivusto, joten päätin suosiolla palata asiaan parin tunnin yöunien jälkeen. Ja Rajalaltahan se sitten löytyi. Sigma NAF 70-200mm f/2.8 EX APO DG OS HSM. Melkein 200 euron alennuksella, nyt sopuisasti 699,00 euroa (ei, siinä ei oikeasti ole mitään sopuisaa minun lompakolleni, mutta antakaa minun edes ajatella niin).

Pari klikkausta myöhemmin tuijotin tilausvahvistusta ja mietin, tuliko nyt tehtyä virhe.

Nyt kun Sigma on pari kertaa ehtinyt katsomaan heppoja.. mä luulen että kyllä tämä tästä.

Blogiexpo2016

Hieman tekivät sääolosuhteet sunnuntaina vastarintaa, kun aamu valkeni hyvinkin valkeana, sakean lumipyryn korvattua luvatun vesikelin. Pöpperöisillä teillä puksuttelu kohti Lahtea vei normaalia enemmän aikaa, ja siinä vaiheessa kun autosta hukkui ohjaustehostin, en tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Hetken tuumaustauko ABC:n pihassa sai Corsan heräämään henkiin, joten matka jatkui turvallisesti määränpäähän saakka..

Heti ovelta sain kaulaan VIP-passin ja mukaani Iberon hauskan swag bagin ❤ Sen verran olin aikataulustani myöhässä että ohjelmalavalla oli valjassepän luento ehtinyt jo alkaa, mutta tein silmäyksen expoalueen tarjontaan ja jäin sitten seuraamaan esityksen loppua siitä, millainen on ratsastajalle sopiva satula. Shoppailumahdollisuuksia taisi kovasti verottaa Just Dressagen poisjäänti sairastapauksen vuoksi, mutta olisi sieltä ostettavaa silti löytynyt. Omassa takaraivossa nakutteli koko päivän ajatus siitä, millaisia remontteja Corsa mahtaa itselleen aamupäivän oireilun jälkeen tarvita, joten lompakko pysyi visusti piilossa, vaikka Wilma Hurskaisen valokuvakirjaa ja myös Chia de Gracian myymää Kanervasta Karpaloon -opusta olin jo ostoslistalleni laittanutkin.

Bloggaajien hevostaitokilpailun jälkeen oli vuorossa yksi odotetuimmista osioista, Wilma Hurskaisen valokuvausluento. Kun aiheena on kameran säädöt, tulee perusasioissa tietysti (onneksi? kun on jotain nähtävästi tarttunut omaankin päähän :D) paljon ennalta tutun kertausta, mutta tarttui muistiinpanoihin silti hyviä huomioita esimerkiksi erilaisen valaistuksen hyödyntämisestä tehokeinona ja siitä, miten tasaisen harmaina kuvauspäivinä voi yrittää pelastaa sen mikä pelastettavissa on (lohduttavaa myös kuulla, että ammattikuvaajallekin ne olosuhteet voivat olla ihan yhtä masentavat). Myös polttovälin vaikutuksista kuvaan nähtiin todella havainnollistavia esimerkkejä. Hurskaisen juuri ilmestyneen The Woman Who Married a Horse -kirjan ostoa olin tosiaan suunnitellut, mutta onneksi sen saa tilattua itselleen myös netistä. Sarjan kuvia löytyy myös kuvaajan kotisivuilta, suosittelen tutustumaan! Vähän erilaista näkökulmaa kuin iänikuiset perusposeerauspönötykset. Oli mielenkiintoista myös kuulla tarinoita kuvien takaa, ja siitä miten ne täydelliset kuvausolosuhteet on itse luotava: esimerkiksi Windows-kuvassa (kotisivuilla gallerian kuudes kuva) ikkunoiden valon vangitsema pöly ei suinkaan ole siinä vain sattumalta, vaan sen on assistentti pöllyttänyt ilmaan juoksemalla ympäriinsä ennen kuvan ottoa. Tunnustan, että ainakin itse jään monesti erikoisissa olosuhteissa kuvattuja kuvia vain katselemaan, että oi kun pääsis tonne ja oi kun olis tommosta ja kyllähän minäkin jos. Mielikuvitusta käyttöön, ja sitä valokuvan taikaa voi löytyä mistä vain.

Hurskaisen jälkeen ohjelmalavalla päästettiin valloilleen kouluratsastaja ja valmentaja Antti Lehtilä, jonka esitykseltä en ehkä etukäteen odottanut niin paljon, mutta lopulta tulin kirjoittaneeksi pitkät muistiinpanot innostavia ajatuksia siitä, miten pitää yllä treenimotivaatiota tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden kautta, unohtamatta rakkautta lajiin, joka antaa sen pohjimmaisen palon mennä eteenpäin. Saatanpa noista purkaa ihan erillisen postauksenkin, joten en nyt asiaa enempää avaa.

Kahdelta aloitteli toimintaansa Kisamatkalla-banneripaja, mutta itse olin niin kiinnostunut Koulutuskeskus Salpauksen uusista (tai ovathan nuo kai jo vuoden käytössä olleet) tiloista Jokimaalla, että lähdin mukaan tallikierrokselle. Kouluhan siirsi Asikkalassa olleen hevosalan opetustoimintansa Jokimaalle tallin uudistamistarpeen puskiessa päälle ja rakennutti mm. ison upean maneesin. Tutustuminen aloitettiin valjastuskatoksien päässä olevasta kengityspajasta, jossa oli juuri kengityskurssi käynnissä. Kengityksen opiskelu Salpauksessa itseäkin kiinnostaisi kovasti, jos sen joskus elämäntilanne sallisi.. Ratsutallissa oli käynnissä kuiviketesti Fortumille, jonka Järvenpään laitokselle talleilta lähtee lanta polttoon. Huikean maneesin (ratsastusala 24 x 80) ihastelun jälkeen pyörähdettiin vielä ravitallissa. Peltohommiin Salpauksen opiskelijat pääsevät käsiksi Asikkalan opetusmaatilalla.

Kuvia tallikierrokselta

Tallikierroksen jälkeen siirryin loungen puolelle, missä Kirsi Ståhlberg juuri lopetteli nettikäyttäytymisestä puhumista. Keittolautanen buffasta lämmitti ulkona palelun jälkeen asettuessani seuraamaan blogeja ilmiönä käsittelevää paneelikeskustelua. Hyviä pointteja tuli esille tuossakin keskustelussa. St. Hippolytin Eira Jokela sai puolen tunnin ruokintaluentoonsa mahtumaan paljon asiaa, joskin itselleni sisältö oli jo tuttua aiemmasta ja laajemmasta koulutuksesta.

Just Dressagen muotinäytös oli vaihtunut lennossa Equitarin muotinäytökseksi, mutta hyvin oli paikkailtu puutetta. Lavalla nähtiin mm. Montarin ja Pfiffin ratsastusvaatteita. Varustelinjalla jatkettiin myös blogipaneelissa, jonka aihepiiri kiersi mm. siinä, ovatko kalliit varusteet tarpeellisia tai omistavatko keskustelijat itse sellaisia. Paatunut materialisti tunsi piston sydämessään, kun kaikki vannoivat halpis- ja kirppislinjan nimeen ja tuomitsivat törsäilyn :D Toki kerskakulutus on suuri ongelma enkä itsekään nyt ihan surutta ostele mitä vain ja milloin vain, ja heittele käyttökelpoisia tavaroita roskikseen vain koska ovat so last season. Laadukkaasta ja kestävästi varusteesta olen valmis maksamaan, etenkin jos on saatavilla tietoa tuotteen alkuperästä (valitettavasti tämä ei ole turhan yleistä). Faktahan on, että ei kahdenkympin suitsiin silputtu eläin ole varmastikaan kovin hyvissä oloissa elänyt tai loppuaan kohdannut, ja tuskin tuotanto muutenkaan kestää päivänvaloa tarkemman syynin alla. Valitettavasti ei se hintakaan aina korreloi laadun tai eettisen tuotannon kanssa, kun brändi ajaa kaiken edelle, mutta jos esimerkiksi suitset ostat suomalaisen valjassepän käsityönä, ruotsalaisen Tärnsjön nahasta valmistettuna (lähiteurastamoista peräisin, vuodan leimojen perusteella alkuperän voi selvittää tilatasolla), ei ostoksestaan hinnasta huolimatta tarvitse potea suurta morkkista.

Paneelin jälkeen päivä huipentui blogien palkitsemistilaisuuteen, jossa jokseenkin odotetut blogit veivät voitot, eikä varmastikaan ansiotta. Vaikka palkintojenjako ei sinänsä suuresti kiinnostanut, kannatti kyllä pitää persus penkissä loppuun saakka, arvonnasta nimittäin voitin House of Horsesin riimun Minille joulupakettiin ;)

Kaikkiaan Blogiexposta jäi mukava kuva, koko päivä vierähti yllättävänkin sutjakkaasti. Luentoja/tietoiskuja olisi toki voinut olla enemmän, jotta ohjelmaa olisi ollut koko päivän niin ohjelmalavan kuin loungen puolella antaen yleisölle valinnanvaraa, mutta toimi näinkin. Expoonkin olisi enemmän näytteilleasettajia mahtunut, mutta kun itse olin nollabudjetilla matkassa, olen viimeinen ihminen siitä valittamaan. Buffasta sai edullista syötävää (sain kylläkin vippinä soppalipun, pitäisikö se nyt ilmoittaa verottajalle?) ja itse olen sen verran raviradoilla pyörinyt, että kritisoituun kylmyyteenkin osasin varautua, vaikka vilpoisaahan siellä oli.

Blogiexpo vastasi odotuksiani, koenhan oloni kotoisammaksi siellä "tuulipukukansan" keskellä kuin juhlallisessa gaalatunnelmassa. Hatunnosto Playssonin tiimille, töitä on tämänkin eteen tehty ja puskettu eteenpäin vaikka htnetissä kaikki hanakasti ammuttiin alas jo kauan ennen koko tapahtumaa. Blogiexpon videoita löytyy Playsson.netin FB:sta, ja käyttäjäkyselyssä pääsee antamaan palautetta tästäkin tapahtumasta.

Blogiexpo2016 lähestyy!

Jokimaa vetää puoleensa hevosbloggaajia ja muita aihepiiristä kiinnostuneita sunnuntaina, kun Playsson.netin tiimi on ahkeroinut kasaan järjestyksessään toisen Blogiexpon. Viimevuotinen Tampereella järjestetty Blogiexpo jäi minulta harmittavasti väliin, joten into päästä mukaan tänä vuonna oli alun alkaenkin kova. Pitopaikaksi vielä julkistettiin kohtalaisen matkan päässä oleva Lahti, joten tämänkertainen Blogiexpo on tullut jo hyvissä ajoin merkatuksi omaankin kalenteriin. Kun kaiken huipuksi Ratsumäkeä vielä oikein VIP-kutsulla muistettiin, oli homma viimeistään sinetöity. eli 20.11. suunta kohti Jokimaan Ravikeskusta. (ja ei, tämä ei ole minkään sortin maksettu mainos tai muu kytkykauppa, vaan ihan spontaani innostuksenpurkaus.)

Vaikka oma bloggaaminen kituukin säästöliekillä, blogimaailman käänteitä tulee kyllä tiukasti seurattua, ja muiden blogeja paljon luettua. Niinpä Blogiexpon ohjelmasta löytyy monta mielenkiintoista täkyä, ja suoranaisten blogiaiheiden lisäksi käsitellään myös mm. treenimotivaation etsimistä ja hevosen ruokintaa. St. Hippolytin Eira Jokelan rehukoulutukseen muuten osallistuin syyskuussa Kymen Ravi ja Ratsu -liikkeessä ja vakuutuin kuulemastani, kyseessä oli tiivis mutta monipuolinen ja mielenkiintoinen rehuluento jossa "omakehun" osuus oli minimaalinen, ja kieltämättä St. Hippolytin konsepti vaikutti lyhyen mainospuheen perusteella sellaiselta, että omakehuun on syytäkin. Täytyy nytkin pakata muistiinpanovälineet mukaan! :) Wannabe-valokuvaajaa kiinnostaa luonnollisesti Wilma Hurskaisen hevoskuvaustietoisku, ja hyvällä tuurilla nettisuunnittelua ja grafiikkaa käsittelevä Kisamatkalla-banneripajan osio antaa tärppejä ja inspiraatiota tämän keskeneräisen ulkoasun viimeistelyyn..

Ilmaisesta sisäänpääsystä (ja parkista) huolimatta blogiexpoillessa saattaa päästä myös rahoistaan, sillä paikalla on pari varustemyyjää ja muuta esittelypistettä. Puolivitsillä voisi heittää, että varustekauppojahan on melkein yhtä monta kuin HIHS:ssa.. ;)

Kuvatunnelmia: HIHS

Helsinki International Porsche Horse Show meinasi tänäkin vuonna jäädä välistä kalliiden lippuhintojen ja hankalan kulkemisen vuoksi, mutta tilaisuuden tarjoutuessa lähdin kuitenkin katsastamaan Jäähallin tunnelman yhden välivuoden jälkeen. Kun ensimmäinen Horse Show Jäähallin aikakaudella meni lähinnä expon puolella promohommissa, tämä olikin oikeastaan ensimmäinen kerta, kun oikein kunnolla pääsin perehtymään uuteen kisapaikkaan.

Näytös oli perjantai-illan Kansainvälinen Päänäytös, jonka aikana ehti hyvin sekä katsella esteluokkia että tutustua (kovasti parjatun) expon tarjontaan. Tällä kertaa ehdin piipahtamaan myös verryttelykentän katsomossa, ainoastaan Ladies' Night jäi katsastamatta, kun sen olemassaoloon havahtuessa kello olikin jo niin paljon, että alueella oli ehditty lyödä pillit pussiin. Iltanäytöksessä muuten toivoisi niin expon kuin muunkin oheistarjonnan olevan auki "viimeiseen asti".. Toki ymmärrän etenkin expolaisten pitkät päivät, että ei siellä ihan aamusta yöhön asti jaksa roikkua. Suurin harmi taisikin olla suljettu pehmiskoju, kun siellä asioinnista olin ehtinyt aikaisemmassa vaiheessa iltaa haaveilla :D

Tallinnan kuvailuista innostuneena kamera matkasi mukaan myös Helsinkiin, joskin näennäisen valoisa halli ja todella korkean ISO-arvon testailu saivat kokeilemaan vähän liiankin rohkeita asetuksia suljinajan puolella, kun "kuivaharjoittelin" pienemmällä aukolla siinä missä Tallinnassa Nikkor työskenteli pääosin f/1.8-lukemilla. Etenkin tummien hevosten esiinkaivaminen noista kuvista on vähän työlästä, kun hallin valaistus vielä näytti kuvia katsellessa siltä, että esteen etupuolella on valoa vähemmän kuin takapuolella, eli pää jää pimeyteen teki mitä hyvänsä. Kimo on aina kuvaajan ystävä! Kuvailua ei tosin tullut harjoitettua kuin ensimmäisen luokan ajan, kun rataa muuttaessa minulta vietiin este pois, joten keskityin ratsastukseen.

Esteratsastusta mielenkiintoisemmaksi osoittautui illan viimeisenä nähty ohjelmanumero, jossa esiteltiin Working Equitationia. Laji on aiemminkin kiinnostanut, ja oli hienoa nähdä sitä ihan livenä.

P.S. Blogin ulkoasu on jonkinasteisen remontin alaisena. Mikään ei ole varmaa eikä pysyvää!

Kuvatunnelmia: TIHS

Lokakuun kohokohtia alati pimenevän syksyn keskellä ovat onneksi Horse Show't. Siinä missä viime vuonna oma tieni ei kulkenut sen kummemmin Tallinnaan kuin Helsinkiinkään, tänä vuonna vahinkoa paikattiin molemmilla puolilla Suomenlahtea.

Ensimmäisenä vuorossa oli lokakuun toisena viikonloppuna TIHS, ja Virossa vierähtikin koko viikonloppu hotelliyöpymisineen ja kahden päivän rannekkeineen. Mukaan jaksoin raahata myös kameran, jota tuli vähän ulkoilutettua katsomossa. Pidemmän kisaraportin puutteessa vähän kuvatunnelmia Tallinnasta, kun nyt jaksoin ensimmäistä kertaa koko albumia selailla.. :D

Uusi estemalli, lentävä yllätyspuomi? Kolautettu puomi aiheutti uhkaavan näköisen läheltä piti -tilanteen lähtiessään liitämään esteen etupuolelle, mutta näppärästi ratsu ratkaisi tilanteen

Torihevosen historiaa ja nykypäivää esiteltiin vauhdikkaassa näytöksessä, joka marssitti Saku-hallin hiekalle useita kymmeniä hevosia

Mitään ei tavalliseen tapaan ollut tarkoitus ostaa, mutta Effolin halvat shinet ja kiva varusteidenkiillotussieni (sekä ihastuttavat pikkupullot- ja tuubit, joita tosin ei tässä kuvassa ole mukana) ja Reunoksen 40 euron Equiline-huopa osoittautuivat ylitsepääsemättömiksi

Kurssittelua kotikoneella - Tallitoimijan verkkoluennot

Kuten saatan joskus olla maininnutkin, olen vannoutunut hevosalan kursseilla, luennoilla, koulutuksissa, seminaareissa sun muissa tietoiskuissa juoksija, ajan ja välimatkojen sallimissa rajoissa. Luentokansio täyttyy muistiinpanoista kuitenkin harmittavan harvakseen, kun etenkin ne välimatkat monesti ikävänä realiteettina hidastavat tätä harrastusta. Hevosten hoitoa, ruokintaa, teveydenhoitoa, kengitystä jne. opiskellessa ei koskaan ole valmis, ja kattavakin tietomäärä kaipaa aika ajoin päivitystä nykyaikaan ja uusimman tutkimustiedon mukaiseksi.

Kursseille menossa kuitenkin on aina se lähtemisen vaiva, ja sitä suurempi vaiva se on, mitä enemmän joudut luistamaan omista töistäsi oppia hankkiaksesi. Esimerkiksi aamusta iltaan täystyöllistetyn talliyrittäjän voi olla hankala lähteä useiden tuntien ajomatkan päähän luennolle istumaan, kun olisi sitä tähdellisempääkin tekemistä.. Ja jos kerrankin sen vapaapäivän ja tuuraajan itselleen hyvissä ajoin suunnittelee ja järjestää, niin eiköhän joku hevoshoidokeista vähintäänkin ähkyn itselleen lähtöaamuna tekaise, joten se siitä. Aniharvoin tulee tilaisuuksia katsoa jotain luentoja streamattuna netissä, mutta niiden kanssa yleensä käy niin että a) niitä ei muista b) ajankohta ei yksinkertaisesti sovi eikä luennosta tule tallennetta jälkikäteen katseltavaksi, tai c) yhteyttä ei saadakaan toimimaan ja nettistream joudutaan perumaan..

Mutta tähän vaivaan on myös lääke.. Tallitoimijan verkkoluennot -hanke! Tästä on ihmeen vähän näkynyt keskustelua, joten kannanpa omankin korteni kekoon hommaa promotakseni, jos joku ottaisi tärpin - tästä nimittäin sietää olla aidosti innoissaan.

Hankkeen tiimoilta on järjestetty aloitusluentojen kiertue, joka eilen saapui myös Kouvolaan. Aloitusluennot ovat ilmaisia (kahvitkin kuuluvat kauppaan) eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Koko hankkeen ensisijainen kohderyhmä on hevosyrittäjät, tallityöntekijät, valmentajat, kengittäjät ja eläinlääkärit, jotka asuvat rahoittavien Ely-keskusten alueella, mutta mukaan ovat tervetulleita harrastajatkin. Hanke toteutetaan Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen alueilla, eli se palvelee juuri meitä, joilla on aina pitkä matka kaikkialle.

Aloitusluennoille ehtii ensi viikolla mukaan vielä Joensuussa (3.10.), Rovaniemellä (4.10.) ja Kajaanissa (5.10.). Aloitusluennolla näytetään esimerkki videoluennosta (Antero Tupamäen osteokondroosiluento), kuullaan Hevostietokeskuksen asiantuntijan luento vaihtuvista aiheista (Kouvolassa oli eri hevosryhmien ruokinta, jossa kuultiin mielenkiintoinen kooste Hevostietokeskuksen erityyppisillä talleilla teettämästä ruokintatutkimuksesta) ja tottakai kerrotaan hankkeesta ja tulevista verkkoluennoista enemmän.

Itse hankkeen idea siis on yksinkertaisuudessaan, että verkkoluennoille mukaan ilmoittautunut käyttäjä pääsee omilla tunnuksillaan kirjautumaan Hevostietokeskuksen Intranettiin, jonne kasataan useiden kymmenien videoluentojen kirjasto ja oheismateriaalia. Videoiden suuri etu on tietysti se, että niitä voi katsoa omaan tahtiinsa, missä ja milloin itselle parhaiten sopii. Aiheetkin saa valita oman mielenkiinnon ja tiedonjanon mukaan, kurssille osallistuminen ei ole "suorittamista". Mukana voi siis olla juuri sellaisella panoksella, minkä itse pystyy antamaan. Luentoihin sisältyy niin videoituja perinteisiä Powerpoint-sulkeisia kuin käytännönläheisempää, esim. talleilla kuvattua materiaalia ja erilaisia demoja. Ja kaikki tämä siis on osallistujille ilmaista, kiitos Ely-keskusten hankkeelle myöntämän yli 180 000 euron tuen!

Aihealueina verkkoluennoilla ovat:
1. Hevosten valmennuksen ja kengityksen verkkokurssi
2. Hevosten ja tallinhoidon verkkokurssi
3. Hevosten hyvinvoinnin ja ruokinnan verkkokurssi

Videoiden yhteyteen tulee vapaaehtoisia tehtäviä, ja kokonaisuuksista voi halutessaan suorittaa myös tentin oman oppimisensa mittariksi. Ilmeisesti jonkinlaista keskusteluyhteyttä verkkoluennoille osallistujien ja luennoitsijoiden välille oli myös vireillä, mikä poistaisi sen ainoan miinuksen, eli "kyselytuntien" puuttumisen. Monilla luennoilla itse luentosisällön lisäksi arvokasta lisäetua tuovatkin juuri keskustelut ja se, että pääsee asiantuntijoilta kysymään neuvoja suoraan omaan tilanteeseensa.

Hevostietokeskuksen sivuilta saa faktat haltuun ja löytyy ohjeet ilmoittautumiseen.

Pikakelauksella kesäkertaus

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ei tunnu pätevän blogipostauksiin. Sen suuremmitta selittelyittä siirrytään itse asiaan, eli kertaamaan kesän ja alkusyksyn tapahtumia..

Edellisessä postauksessa läpikäytyjen voitokkaiden Keuruun kenttäkisojen jälkeen on tapahtunut loppujen lopuksi Minrintamalla aika vähän - kun ratsukko ei heinäkuussa lähtenytkään Niinisaloon ja itse en töiden puolesta päässyt mukaan Ypäjän Kisaviikolle, missä starttasivat tuttarin, kohtasimme seuraavan kerran vasta elokuisten Keuruun kilpailujen merkeissä.

Keuruulla kisattiin tutustumisluokassa Keski-Suomen yleinen kenttämestaruus, mutta viimevuotisen hopeamitalin puolustus jäi tällä kertaa haaveeksi. Totutusti sujuvan koulun (68,30 %) jälkeen ratsukko lähti kakkossijalta rataesteille, mutta kun hyvältä tuntuneen verryttelyn jälkeen hevonen ja ratsastaja olivatkin maneesiin päästyään hieman eri aaltopituuksilla, sieltä matkaan tarttui 17 virhepistettä neljän puomin ja yhden aikavirheen muodossa. Sunnuntain maastokokeessa itseluottamus ei edellisen päivän pettymysten jälkeen enää riittänyt nelosestettä pidemmälle, kun pohjaan tullut ensiyritys päätyi esteeseen eikä siinä enää uudet vauhditkaan auttaneet, joten hylky tuli.

Siel vähän satoi

Keuruun kisoista siis piti saada postattua ennen Suomenratsujen Kuninkaallisia, jotta voisi tehdä sitten oikein perusteellisen Ypäjä-raportin.. No, tekosyyt sikseen ja palataan tuohon syyskuun ensimmäiseen viikonloppuun. Minin kisaohjelmaksi valikoituivat Kelmi Cupin osakilpailut, niistä toinen toki sillä varauksella, että jatkopaikka heltiäisi olemalla omassa 23 ratsukon ryhmässä 20 parhaan joukossa. Saavuimme torstaina Ypäjälle ja perjantaina oli vuorossa ensimmäinen startti. Ennen Minin urheiluja kerkesin vielä toimia irtohypytyksen kauraämpärinä 3-vuotiaiden laatuarvostelussa Kuukson Kaipaukselle (rakennearvostelu harmittavasti meni niin tiukasti Minin kanssa päällekkäin, että sen jouduin jättämään väliin), joka sitten sijoittuikin kokonaiskisassa kolmanneksi ollen myös paras pienhevonen.

Minille ja Lindalle tämä Kelmi Cupin ensimmäinen osakilpailu (ohjelmana FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohj. poneille) oli vasta toinen Helpon A:n startti ja ensimmäinen 2-tasolla, mutta pienellä tsemppauksella uskaltautuivat mukaan tähän "tutustumistason" Cup-kilpailuun. Ratsukko starttasi luokan alkupäässä, jo kolmentena, ja sai hyvästä suorituksesta pisteitä 61,071 %:n edestä. Loppusijoitus oli 11/23, eli tavoite jatkoon pääsystä kirkkaasti ylitetty!

"Kuuliainen hevonen, jota ilo katsoa"

Lauantaina vuorossa oli Helppo A:10, johon pääsi ensimmäisen osakilpailun 40 parasta (eli a- ja b-ryhmistä 20 + 20). Toisessa osakilpailussa Mini ja Linda onnistuivat pisteiden valossa vielä hieman parantamaan menoaan edellisestä päivästä, kun tulokseksi tuli 62,100%. Kun vielä valmentaja kehui että molemmat olivat näyttäneet radalla juuri sen mihin tällä hetkellä pystyvät, oli 2-tason debyyttiin ja vielä näissä ympyröissä syytä olla tyytyväinen. Sijoitus toisessa osakilpailussa ja näin koko Cupissa oli 20/40, eli toive "puolivälin paikkeilla" toteutui oikein hyvin, eikä sijoitukseenkaan olisi loppujen lopuksi ollut kuin reilu pari prosenttiyksikköä matkaa. Ponski on siis ihan rehellisesti HelppoA-tasoinen suomenratsu ja kun tulos oli tämä vasta uutta tasoa tunnustellessa, jännittävää nähdä, mitä talven treeneissä saadaan aikaiseksi!

Kun hevostaan tottuu katsomaan kaiken maailman kenttäratsujen seassa, sitä tulee vähän sokeaksi sille että se on, kuten tuomarikommenteissakin kuultiin, aika "sporttinen" suomenhevonen!

Mini ja Linda ajelivat lauantaina starttinsa päätteeksi kotia kohti, joten sunnuntai sujui täysin kisaturistin roolissa. Kekkonen kruunasi Kuukson Kaipauksen avaaman sumiaislaisten menestysputken nappaamalla sijoituksen 4-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja myös jaapelilaisten leirissä saatiin riemuita Aapeli Aikamoisen kasvattajakilpailuvoiton myötä.

Isompien koitosten suhteen Miniponin kisakausi olikin sitten näillä näkymin siinä, joten minäkin alan pikkuhiljaa käpertyä talviunille ja käyn odottelemaan ensi kevättä..

Minirintaman lisäksi kesään on toki mahtunut monenlaisia kuvioita täällä kotiympyröissäkin, muun muassa kisa- ja näyttelyjärjestämistä KJR:n riveissä ja jokusen näyttelykeikan myös esittäjän roolissa. Itselle uusiin kenttäkisapaikkoihin tuli tutustuttua kisahoitajan roolissa Keravalla ja Kangasalla.. Tämä on nyt vähän tällaista "jos haluut tietää missä meen, kato somesta" -meininkiä, mutta häpeämättömän itsepromootion riskilläkin pitää sanoa että Instagramin puolella kaikki tapahtuu, jos on tapahtukseen. Kaikkia pikkujuttuja ei vain näe tähdelliseksi raapustella blogiin asti, vaikka niitä olisikin sitten kiva vanhana lueskella ja muistella..

Kesälomaan mahtui myös jotain ei-poniaiheista, kun SRK:n jälkeen suuntasin muutamaksi päiväksi Alankomaihin

Poneja piti silti tietysti etsiä silläkin retkellä

Valokuvausrintamalla onkin sitten ollut h-y-v-i-n hiljaista, viha-rakkaussuhteeni mössö-Tamroniin on kärjistynyt yksinomaan vihasuhteeksi enkä haluaisi kuvata sillä mitään. Rakkaan Nikkorin lyhyehkö polttoväli taas aiheuttaa niin paljon rajallisuutta elämään, että ei senkään kanssa oikein ole hyvä. Itken siis itseni uneen ja haaveilen päivästä, jolloin voin ostaa jonkun kivan 70-200 f2.8:n. Nikkor on luonnollisesti se pipe dream tässä kategoriassa, mutta tuntuu hintaluokaltaan olevan täysin tavoittamattomissa, etenkin kun huomioi sen mihin käyttöön minä sitä loppujen lopuksi tarvitsen, tai lähinnä haluan. Viime aikoina tosin olen nähnyt todella hyvää jälkeä Sigman vastaavan, mutta huomattavasti halvemman putken tuottamana (juu, tietenkään kyse ei ole pelkästä kalustosta, vaan myös kuvaajasta), ja sen hankinta kovasti kutkuttelee. Eihän se varmasti yhtä hyvä ole kuin Nikkor, mutta jos extralaadulle tulee hintaa ylimääräinen tuhatlappunen, pitää vähän miettiä mitä harrastusvälineistöltään oikeasti vaatii ja tarvitsee. Faktahan on että minusta ei ikinä näillä luonnehäiriöillä varustettuna tule ahkeraa ja tuotteliasta kisakuvaajaa, eli ajatus siitä, että kalusto joskus alkaisi maksaa itseään takaisin, on poissuljettu. Kärvistelen siis sillä mitä minulla on, mutta samalla yritän patistaa itseäni pienen Sigma-rahaston keräämiseen. Ensi kesään on taas matkaa, että ehtiihän tässä pienen pesämunan säästää kun tavoitteen asettaa.