Kesäyö

Spontaani aamuöinen photosessio.

Tulipahan tehtyä

Kai sitä rahansa ja aikansa voisi hullumminkin käyttää kuin pitkin Suomea näyttelyitä kiertämällä, nyt ei vain heti tule montaakaan esimerkkiä mieleen.. ;)

Puoli yhdeksän aikoihin matkaan, ja 225 km vaihtelevia sääolosuhteita (viime etapilla satoi aivan saavista kaataen niin että tiet vain lainehtivat) myöhemmin olimme perillä Teivossa. Armas harjakassini babyoileineen ja showshineineen sen sijaan ei ollut, se oli edelleen odottamassa tallinkäytävällä ja ihmettelemässä, mitä pahaa se on tehnyt kun ei päässyt mukaan. No, onneksi varsa oli eilen pesty ja aamulla harjattu kotona, joten matkassa sentään mukana olleessa pyyhkeellä pintapuoliset pölyt pois ja näillä oli mentävä. Olisihan sitä jotain pahempaakin voinut jäädä matkasta..

Mini oli paikalle saapuessa oikein pörheä ja showhenkinen. Omaa vuoroa odotellessa kierrokset laskivat ja kun vielä jouduttiin seisomaan pitkään kehän sisäpuolella muiden esiintyessä, ei varsaa päässyt "virittämään" ennen omaa kehään astelua. Seisoskelu kyllästytti eikä Minillä ollut enää yhtään kivaa. Kehässä oltiin laiskoja, ravissa hypättiin laukalle ja sitten meni tahti sen seurauksena sekaisin. Ei mitään jälkipolville kerrottavaa kuten ei lausunnossakaan, joka oli varsin realistinen:

Tyyppi: Hyvä 8
Runko: Pyöreä runko, piirteetön säkä, sään takaa painunut selkä, lyhyt kaula jossa hyvä ylälinja 7
Jalat: Etuj. sapelissa, supist. etusääri, väljäasentoiset, hentosääriset jalat 6
Käynti: Tahdikas, hyvä yliastunta 8
Ravi: Tavallinen 7

II palk. 36 p.

Mini oli 2-3 -vuotiaiden luokan toiseksi viimeinen joten ei kun vaan leuka rintaan, menomondeon nokka kohti kotia ja uusia pettymyksiä, kuten aina..

Teivo kutsuu taas

Hihii, tuli lopultakin Teivon aikataulut ja osallistujalistat! Onneksi lähdöstä ei tule ihan kauhean aikaista, luokka 3 (2-3 -vuotiaat suomenhevoset) alkaa vasta 12:20 ja Mini esiintyy siinä melko häntäpäässä. Tietysti juuri tuossa meidän luokassa on eniten osallistujia ;) No, ei auta kuin katsoa miten tässä taas käy. Pitkästä aikaa ollaan jopa harjoiteltu ravaamista, ja etsitty sitä kriittistä pistettä: minkä verran saa juosta ennen laukalle hyppyä/miten sitä ehtii ennakoida. Sehän on sitten asia aivan erikseen, miten paikan päällä käy. Päivästä on luvattu viileää ja sadettakin saattaa tulla - no, viime Teivon reissulla eli valtakunnallisessa varsanäyttelyssä kastuttiin läpimäräksi räntäsateessa, ja se oli sentään huhtikuun loppua jo, että sen pahemmaksi ei voi ainakaan mennä keli tällä kertaa. Viileä keli on tietysti hevosten ja ihmisten jaksamisen kannalta huomattavasti tappohellettä suosiollisempi, joten ihan tervetullutta.

Onneksi Mini on nyt vähän eri lihassa kuin edellisen kerran Teivossa.. :D

Teivossahan on samaan aikaan suomenhevosten show-näyttelyn lisäksi lukuisten ponirotujen rotunäyttelyitä, joten näkemistä riittää ja meno jatkuu vielä sunnuntaillekin. Sillä suunnalla liikkuvien kannattaa siis lähteä katsastamaan!

Tuntuupa muuten hassulta olla lähdössä vain yhden hevosen kanssa liikenteeseen, vaikka niinhän me oltiin edellisessä näyttelymatkalla Hattulassakin. Vermon poninäyttelyssä tämä kuitenkin korjaantuu, kun juoksen kolmen hevosen/ponin narunjatkeena, eikä yksikään niistä ole edes oma ;)

Maastomopokoulu alkakoon

Niinhän siinä sitten kävi, että vähän niin kuin puolivahingossa Mini pääsi tänään ensimmäiselle maastolenkilleen.. :)

Hain päivällä postista (ihmeen nopeasti saapuneen!) Hööksin alepaketin, josta siis paljastuivat mm. kahdet ratsastushousut ja uudet gaitersit. Tokihan näitä piti päästä sisäänajamaan, joten ei muuta kuin hakemaan lapsihevosta laitumelta, tarkoituksena tehdä muutama testikierros kentällä. Minillä kun on noin kuukauden tauon jälkeen ratsastettu vasta kerran, viime lauantaina. Joten otetaan ihan iisisti. Niinkö. No, tammaa kuntoonlaittaessa huomioni kiinnittyi vähän pitkäksi kasvaneisiin etukavioihin, joita ryhdyin sitten vuolemaan. Ihan paras idea kun jalassa on ihka uudet housut, muuten, mutta kuin ihmeen kaupalla en onnistunut raspaamaan niihin reikiä enkä edes naarmuttamaan gaitersejani ;) Kaviot kuosiin askarreltuani ryhtyi kello olemaan jo aika paljon kun töihinkin piti vielä ehtiä, ja helteen pehmittämä pääni sitten tuumasi, että mitäpä sinne kentälle pyörimään, tehdään ihan pieni lenkki tiellä. Heijastinliivi niskaan ja suunta "maastoon"..

Kävimme sitten Minin kanssa tuossa asfalttitien päässä kääntymässä, eli matkaa kertyi puolisentoista kilometriä yhteensä. Tällä matkalla ehdimme kohdata reilun tusinan autoja sekä vielä rekan ja moottoripyörän - mikä vastaa aika hyvin tässä vuosien varrella tilastoitua liikennöintikeskiarvoa tuolla pätkällä. Normaalisti sekaan kyllä mahtuisi vielä traktori tai pari, mutta ei nyt niiden puutetta mennä valittamaan. Mutta yhtä kaikki, ei näissä maastoissa ihan millä tahansa hevosella viihtyisi. Autoista Mini ei ollut juuri moksiskaan ja prätkäkin hurahti takaa ohi ihan huomaamatta, vain rekan kohdalla tuli pientä kummastelua. Siihen tosin taisi olla syynä se, että itse hieman säikähdin rekan ilmestymistä näköpiiriin, mistä Minilläkin meni luonnollisesti vähän pasmat sekaisin. Melkoisen mahtava suoritus varsalta! Toki sitä on taluttaenkin tiellä lenkitetty, joten ei tässä nyt aivan uudesta asiasta ollut kyse. Näin lyhyellä lenkillä tietysti käveltiin pääosin, mutta muutama ravipyrähdys jouduttiin ottamaan paarmoja karkuun. Ne koettelivatkin pikkuhevosen kärsivällisyyttä enemmän kuin lenkillä kohdattu liikenne.

Mini lauantaina

Samalla kaivoin puhelimesta jokin aika sitten otetun taivastelukuvan.
Kyllä, se on aivan korvankärjistä hännänpäähän yltä päältä mudassa!

14.7. onkin sitten taas vaihteeksi näytelmäpäivä. Ilmoittautumisten takarajan lähestyessä olen tuskaisesti arponut, onko Mansen Puttejen Teivon show-näyttelyyn mitään järkeä lähteä kun kaukanahan se Tampere on, ja nyt viimeisenä ilmoittautumispäivänä sitten (kun tämä päivä selvästi oli spontaaneille teoille varattu jo ennestään) raapustin sähköpostia tauolla töissä ja toivon mukaan Mini vielä näyttelyyn mahtuukin, jos loppumetreillä ei tullut hurjaa osallistujaryntäystä. Sitten pitäisi vielä päättää, mitkä päävehkeet varsalle valitsee.. Vanhat näyttelysuitset kun ottivat vähän osumaa Hattulan reissulla eikä niiden pahvinahka kestävimmästä päästä ollutkaan, aikanaan Horzen outletistä 7 eurolla ostin suitset lähinnä niiden solkien vuoksi. Niinhän siinä sitten kävi, että purin suitset osiin ja tilasin Minille uudet näyttelysuitset vanhojen solkien ympärille. Ne ovat kuitenkin vasta tekovaiheessa, joten tällä kertaa pitää näyttäytyä muissa vermeissä. Pitääpä sovittaa niitä Hööksiltä ostettuja westernsuitsia joku päivä, jos vaikka vähän erikoisemmalla valinnalla lähdettäisiin kehään tällä kertaa.

Challenge accepted

Kysymyshaasteita on tullut suoraan ja epäsuoraan muutamastakin suunnasta: ei muuta kun vastailemaan siis :)

Ohjeet:
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Neiti X ja Mr. K

1. Kuinka usein ratsastat?
 Säännöllisen epäsäännöllisesti ;) Nyt olisi taas tarkoitus palauttaa varsa työntekoon lomailun jälkeen, lauantaina viimeksi selässä kävinkin.

2. Lempivärisi ja näkyyö sen käyttö hevosen tai itsesi varusteissa?
(Tumman)sininen ja kyllä näkyy, käytännössä kaikki omat ja hevosen tekstiilivarusteet ovat sinisiä (tai harmaita). Myös armas menomondeoni on tummansininen, vielä kun saisi trailerin samaa sarjaa ;)

3. Kallein hevosvaruste, jonka omistat? (Tyyriistä merkistä siis?
Jos nyt ei lasketa satuloita tai mitään muuta ns. oikeasti hyödyllistä (kuten vaikka traileria), kalliimpia ja ennen kaikkea turhimpia ovat olleet yksi kerran Wahlsténilta pelastettu Kyra K:n villatakki ja juuri menneenä perjantaina Lahden Horzeen eksyessä ostettu Pikeurin Akira -fleecetoppahuppari..

4. Himoitsetko jostain tavarasta, johon ei yksinkertaisesti ole varaa?
En varsinaisesti, tai lähinnä koska tuon Akiran juuri ostin ;) Himoitsin sitä aika pitkään.. Tokihan joku kallis mittatilaussatula olisi ihana.

5. Onko sinulle tapahtunut hevosten kanssa jotain, josta on jäänyt traumoja?
Ei mitään pahasti mieleen jäänyttä, joskus lapsena oli useamman tippumisen jälkeen pieni hevospelko jonkin aikaa mutta yli siitäkin päästiin. Minun tapaturma-alttiudellani en uskaltaisi ovesta ulos lähteä, jos olisin herkästi traumatisoituvaa sorttia.

6. Upein ratsastamasi hevonen?
Kyllä pitää sanoa että Mimmu..

7. Jokin hieno ele jonka hoito/oma hevosesi on sinua kohtaan tehnyt?
Ei kovin erityinen juttu, mutta itselle siinä tilanteessa nousi liikutuksen kyyneleet silmiin. Entinen hevoseni Hirmu oli aikanaan ollut minulla passihevosena hevostenhoitajakoulua käydessä ja vuosia myöhemmin ostin sen sitten omakseni lopulta. Olin jo Hirmun ollessa 3-vuotias opettanut sen kumartamaan ja se tykkäsi siitä tempusta kovasti, kuten kaikesta puuhastelusta muutenkin. Hirmu oli vähän blondi ja hömelö, mutta todella persoonallinen ja ihana hevonen, jolla oli aina pilkettä silmäkulmassa. Sattui sitten kerran niin, että iltatallissa hevosia sisään ottaessa harjasin Hirmun käytävällä ja laskin sen tapani mukaan vapaana karsinaan. Hirmu ei kääntynytkään ja juossut ruokakupilla, vaan kumarsi oikein hartaudella vähän kuin sanoakseen hei, me ei olla pitkään aikaan tehty mitään kivaa, miten olisi, tämä seurahevosena olo vähän kyllästyttää? Joo, pientä hevosen aivotoiminnan inhimillistämistä, mutta tunsin kyllä syyllisyyttä siitä että hevonen lähinnä seisoo tarhassa tekemättä mitään.. Koskaan ennen se ei ollut oma-aloitteisesti kumartanut eikä tehnyt sitä sen jälkeenkään, ja se hetki oli kyllä mieleenpainuva. Ja lupasin Hirmulle parantaa tapani. Long story short, myöhemmin sitten myinkin sen koska aika/raha/motivaatio ei tammalaumani kanssa riittänyt

8. Onko jokin hevonen jäänyt mieleesi niin, että voisit ostaa sen jos tilanne tulisi?
Jos vain olisi sitä rahaa, aikaa, motivaatiota ja mahdollisuus, niin varmasti Hirmu ja Mimmu luonani viettäisivät eläkepäiviään... Muutama muukin sellainen "ehkä toisessa elämässä" -hevonen on joiden perään olen pitkään haikaillut, mutta tietysti nuo omista käsistä laskenut ovat eri tavalla rakkaita, ja on vaikea olla tuntematta syyllisyyttä siitä miten asiat päättyivät, vaikka hevosilla uudet hyvät kodit onkin.

9. Onko jotain suuria haaveita hevoselämässä?
Jos nyt muutaman varsan ehtisi joskus vielä kasvattaa. Ja nähdä Ministeriä ja niitä mahdollisia varsoja kilpakentillä.

10. Onko sinulla aina kypärä ratsastaessasi?
Kyllä, aina. En jaksa jeesustella muiden kypäränkäytöstä, mutta itse en näe mitään syytä olla käyttämättäkään.

11. Entäpä puhelin mukana maastossa?
Jep, no minulla on kyllä puhelin mukana aina ja kaikkialla poislukien ehkä suihkussa (joskin on se vedenkestävä tiettyyn pisteeseen), mutta maastossa ihan turvallisuussyistäkin tietysti. Ja tapana myös tarkistaa että sitä akkuakin riittää, älypuhelimen kanssa se ei ole itsestäänselvyys.

Pennie's - based on true story:

1. Minkä etunimen ottaisit, jos saisit?
Krista käy ihan hyvin, mitä nyt joskus lapsuudessa r- ja s-vian kanssa painiessa se tuottikin tuskaa.

2. Vaikuttavin elokuva, jonka olet nähnyt?
Kuin lapsistaan joutuisi valitsemaan! Ihan lonkalta vaikka LotR-trilogia, Fight Club, Amélie (kaikessa kliseisyydessäänkin: kyllä, rakastan, aina ja ikuisesti), Brokeback Mountain.. Ainoa elokuva joka on koskaan saanut minut itkemään on Up - Kohti korkeuksia, vaikka lähellä sitä käytiin Kill Bill Vol. 2:sen lopussa. Ja jos en nyt ihan väärin muista niin jotain roskia silmissä kävi kun Big Fishiä katsoin ensimmäisen kerran. Tuoreemmista elokuvista mahtavuuden lekalla kovaa ovat takaraivoon kolauttaneet Drive ja The Avengers. Jälkimmäisen kohdalla fanitus ei ole enää tervettä. Kävin katsomassa sen teatterissa kolme kertaa, eikä se olisi edes jäänyt siihen, jos se täällä vielä pyörisi..

3. Onko sinulla tatuointeja, millainen?
Ei löydy, mutta ei ole poissuljettua, ettenkö joskus voisi hankkia. Kun keksisi jonkun asiallisen ja merkityksellisen kuvan ja löytyisi rohkeutta teettää se ;)

4. Minkälaisia ihmisiä et siedä?
Minä yritän sietää kaikenlaisia ihmisiä, ja olla itse mahdollisimman siedettävä kaikenlaisten ihmisten seurassa. Toisin sanoen yritän esittää mahdollisimman sosiaalista ja toimeentulevaa yksilöä vaikka totuus olisi toinen. Siis, jos satun kohdatessa vaikuttamaan hiljaiselta ja töykeältä, it's not you, it's me.

5. Missä maassa tahtoisit käydä?
En ole koskaan ollut erityisen matkustavainen ihminen, mutta esimerkiksi Irlantiin veri vetäisi.

6. Tavoitteesi tulevaisuudessa on...?
Jos sitä joskus vielä keksisi sen loppuelämän suunnitelman itselleen eikä haahuilisi aina vain.

7. Osaatko jonkun erikoisen taidon?
Hmm, enpä taida. Ainakaan en ole itse siitä tietoinen. Haluaisin hallita telekinesiaa mutta kovista yrityksistäni huolimatta tämä ei jostain syystä edisty mihinkään..

8. Mikä on paras aika päivästä?
Tämä aika, eli aamuyön tunnit lähinnä :D Olen tehnyt kohta kolme vuotta pelkästään iltavuoroja, joten tämä on romuttanut vuorokausirytmini ihan epäinhimilliseksi. Aamuihminen en ole ollut koskaan, joten minulle tämä sopii oikein hyvin. Ajatus siitä, että pitäisi olla jossain kahdeksalta aamulla töissä (eli herätä viimeistään kuudeksi hoitamaan hevoset kotona..) puistattaa!

9. Mihin uskot?
Väistän mahdolliset syvälliset keskustelunaiheet (koska minulla ei ole sellaisia) ja linkitän upean The Avengers -fanivideon. Koska, I still believe in heroes.



10. Taitavin ratsastaja jonka tiedät?
En harjoita eritellympää henkilöpalvontaa tällä saralla, mutta töiden ja opintojen ohella on onneksi ollut ilo nähdä taitavia ratsastajia työssään.
 

11. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Mikäli en kirjoittaisi hevoskirjaa (mitä tuskin tekisin, koska en koe hallitsevani mitään kokonaisuutta niin kattavasti), aihe luultavasti olisi elämäkriisit ja eksistentiaalinen ahdistus, ja tyylilajina liki plagiaatinomaisesti Erlend Loelta kopioitu nerokkuus. Siis, Loen teksti on neroutta, omani todennäköisesti ei olisi. Jos mm. Supernaiivi, L ja Doppler ovat lukematta, suosittelen siirtymistä lähimpään kirjastoon mars.

Life with Bella:

1. Jos kilpailet, miksi kilpailet ja jos et kilpaile niin miksi et kilpaile?
Tällä hetkellä konkreettisin syy kilpailemattomuuten on tietysti se että rakas ratsuni Mini on kolmevuotias ja vasta aluilla ratsuntaipaleellaan, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että minut on nähty kouluaitojen sisällä viimeksi vuonna 2000 ja esteradalla joissain leirikisoissa vieläkin kauempana historiassa. Varsinaista syytä siihen ei ole ollut, en vain ole pitänyt itseäni kilpailuorientoituneena. Viime syksynä ehdin kyllä jo pienen kisakipinän saada, mutta universumi päätti toisin: kilpailut joihin ilmoittauduin, peruttiin.. Sitten hajosikin auto, ja jouduin myymään hevosen saadakseni raha-asiat järjestykseen. Mutta saa nähdä, ehkä sitä hamassa tulevaisuudessa minäkin uskaltaisin vielä kilpailemista kokeilla?

2. Koska söit viimeksi karkkia?
Taisipa olla perjantaina leffaretkellä, kun salmiakinhimo iski.

3. Miksi pidät blogia?
Hyvä kysymys ja viime aikoina olen sitä kovasti miettinytkin. Kaikessa itsekkyydessään on sanottava, että edelleen pidän blogia siitä syystä miksi sen olen aikanaan aloittanutkin: kirjaan itselleni muistiin juttuja, joita on kiva sitten myöhemmin lukea. Tämä ei ole ehkä se lukijaystävällisin ja viihdyttävin tapa bloginpitoon, mutta yritän muistaa myös lukijoitani aina välillä. Jostain kummasta teitä onkin kertynyt ihan hurja määrä viimeisen about vuoden sisään!

4. Kerro jotain mahdollisista eläimistäsi.
Blogissakin silloin tällöin vilahtaa koirani Sakari. Se on Rekku Rescuelta tullut "kohtutuonti" Virosta, sen emo siis oli tiineenä löydetty katukoira joka tuotiin Suomeen parempaan hoitoon synnyttämään. Sakari tai tutummin Saku on höpsö pikku Mökötöö, sekalainen sirkustaiteilija, muhniemeläinen pihakoira, tai pupu, tai apina, tai pupuapina, mille tuulelle se sattuukaan osumaan. Sakari on myös parempi kuin Beckham. 5.7. Saku viettää kaksivuotissynttäreitään. Sakun lisäksi tiluksilta löytyy kolme kissaa: Isä (Esi-isä, Isikii), Silkkitassu (taiteilijanimiltään useammin Chica tai Chipa) ja Täplä (tai Tsäbäksi tuota tulee kutsuttua). Jos pidätte näitä omituisina kissanniminä, niin voin lohduttaa tai hämmentää sillä tiedolla että aiemmin meiltä on löytynyt mm. sellaisetkin katit kuin Kirjava, Vaalea ja Fidel Castro (toisinaan myös kulki aliaksella Fievel matkalla Amerikkaan). Myös yksi pupu asustaa tallissa, Ulla on jänis nimeltään. Ajoittain tallissa voi kohdata myös lepakoita, siilejä ja sammakoita.

5. Kuinka monella tallilla olet käynyt ratsastamassa?
Ohhoh. Ihan näin hyvä muisti minulla ei ole, mutta jos kaikki mahdolliset vuokra- ja hoitohevoset, irtotunnit ja kaverinhevosenkokeilut lasketaan mukaan, onhan noita useampia kymmeniä.

6. Mitä harrastat (ratsastuksen lisäksi)?
Töissä- ja elokuvissakäymistä ja hengissäpysymistä. Joskus leikisti valokuvausta.

7. Ovatko hevoset tärkeä osa elämääsi?
Tätä nykyä lähinnä yksikössä "hevonen", mutta kyllä. Aina ovat olleet ja varmasti aina tulevat olemaan.

8. Oletko koskaan halunnut asua ulkomailla?
En millään palavalla himolla, mutta onhan se käynyt mielessä ja työmahdollisuuksiakin olisi jossain entisessä elämäntilanteessa ollut.

9. Kerro vitsi. Hyvä vitsi.
-Haluatko kuulla vitsin? -Joo! -Se meni jo! (Ehheheeh.. Googletin vitsejä ja.. this happened.)

10. Nauroitko vitsillesi?
En edes tähän vuorokaudenaikaan. Mutta onhan se klassikko.

11. Vai mitä että kysymykset olivat vähän tylsiä? 
Eivät suinkaan.

Nyt ei irtoa haasteen jatkoa..

Ja Hööksillä on ale..

Heissan kaikki uskolliset lukijani, täällä vähemmän tunnollinen bloginpitäjä. Ei, ihan totta, ehdin jo tuntea alitajuisesti niin huonoa omaatuntoa päivittämättömyydestä että näin eräänä yönä unta siitä, että blogin lukijamäärä oli tipahtanut viiteentoista, kun kaikki kyllästyivät hiljaisuuteen.. :D Että tällaista tällä kertaa.

No joka tapauksessa, Hööksin alennusmyynnit taitavat alkaa virallisesti huomenna, mutta tuttuun tapaan ale-hintoja on jo etukäteen päivitetty nettiin, joten nyt kaikki yökukkujat hakemaan parhaat päältä!

Mitäänhän en tarvitse, mutta eiköhän tuolta jotain kivaa omaankin ostoskoriin tartu..

Edit: Tarttuihan sieltä, nimittäin 11 euron mustat westernsuitset (peruste: niin siis minullahan on ruskea westernsatula.. no.. näillä voi lähteä näyttelyihin.. kai?) ja kahdet ratsastushousut (joita en suinkaan omista tarpeeksi) sekä edes yksi asia jota olin oikeasti ostamassakin: nimittäin gaitersit. Kouvolan Hevostarvikkeen loppuunmyynneistä tarttuneiden uusien jodhpurkenkieni myötä olin kaivamassa muutaman vuoden satulahuoneessa käyttämättä lojuneita minichapsejani taas henkiin - vain havaitakseni, että perhanat olivat homeessa. No, käyttövuosia niilläkin jo kymmenkunta takana, joten oli todettava että aikansa kutakin, ja investoitava uusiin. Alennuksessa ei sattunut olemaan sopivia, joten tällaiset sitten tilaukseen lähtivät.

Vihdoin ja viimein vihreälle

Samaan aikaan toisaalla juostiin Kymi GP -raveja joihin kyllä himotti lähteä, mutta ei auttanut: vapaapäivä kuluisi rattoisasti laitumenteon parissa. (Järjestelmällisempi henkilö olisi tietysti voinut aloittaa jo aikaisin aamusta ja ehtiä raveihinkin, mutta itse olin ajellut aamuyöllä kotiin polttareidenvietosta joten aamu ei nyt ollut sitä aktiivisinta aikaa..) Aitaa kun oli talven aikana purettu syystä jos toisestakin, joten arsenaali uusia tolppia piti viritellä, ja muutenkin katsoa aidat kuosiin.

Yhden naisen aitaustalkoissa rautakankea ja lekaa heiluteltiin tovi jos toinenkin, ja siinä auringon porottaessa, hyttysten syödessä ja välillä vähän nokkostenkin pistellessä oli usko koetuksella - mutta mitäpä sitä ei tekisi hevosensa tähden! Ruhjottuna (no, itsehän sen lekan tiputin jalalleni..) ja kaikkeni antaneena sain lopulta viimeisetkin eristimet järjestykseen ja langat paikoilleen, joten oli aika hakea Minimonsteri ruohoa maistelemaan. Asiat tärkeysjärjestykseen, tottakai, eli ensialkuun sitä kiinnosti pelkkä ruoka, mutta pienellä yllyttämisellä se suostui laukkaamaan laitumen ympäri.

Myös Sakari oli mukana menossa.. Taitavasti naamioituneena :D

Tämähän sitten sattui olemaan blogin kahdessadas postaus. Aikomuksena oli ensin tehdä anonyymin lukijan toivoma harjapostaus tämän "juhlan" kunniaksi, mutta katsotaanpa jos sen saisin vaikka ensi viikolla tehtyä. Muitakin toivomuksia otetaan ilolla vastaan, nyt kun Mini on saanut pitää vähän lomaa ratsunhommista, olisi kiva saada jotain kirjoiteltavaa ennen kuin blogi kuihtuu ihan kokonaan.

Show-näyttelyssä säätämässä

Aiemmin jo leikittelinkin ajatuksella, että Hämeen Hippoksen järjestämään show-näyttelyyn Merlin's Stablelle kiinnostaisi kovasti lähteä - ja näyttelykuumeen kovasti pakottaessa tulin Minin sinne ilmoittaneeksi. Kun koko kevään olin asennoitunut siihen, että kesäkuussa olisi ollut näyttely (Lappeen show-näyttely, jota ei sitten järjestettykään), olihan se nyt jonnekin päästävä näyttämään kaunista neitiä! Vaikka tulisikin matkaa sitten hieman pidemmälti..

Näyttelyvalmistelut kallistuivat vähän hälläväliä-asenteelle eilisen mennessä ihan muissa kiireissä (ja taisin kuluttaa jännitttämiskapasiteettini koko vuoden edestä Harjun kohdalla), en edes saanut pestyä ponista kuin hännän ja jalat.. Treenailun suhteenkin voi jo luottaa siihen, että Mini kyllä osaa hommansa. Kun siitä vielä saisi ne säädöt kohdalleen.

Tänään niitä säätöjä sitten olikin tarjolla laidasta laitaan - ärhäkästi kiihtyvästä miniferrarista siihen tänä vuonna kovin tuttuun laiskan tasaiseen dieselminiin ;) Näyttelypaikalla olin jo varautunut virittämään varsaa edes pieneen showtunnelmaan, mutta verrytellessä Mini kävikin aivan ylikierroksilla - toivottavaa toisaalta, kun siltä tuota turhankin lunkia elämänasennetta on nyt nähty.  Siirryttäessä verryttelykentältä maneesiin Mini kyllä menetti osan tehoistaan ja nollautui lähelle kyntöruunamoodia.. Kehässä esiintyminen sujui kuitenkin ihan kivasti, Mini käveli pitkää rentoa käyntiä, ravissa vähän jäi häiritsemään kehän pieni koko - dieselsäädöillä Mini ei kiihdy niin nopeaan :D Se myös seisoi varmaan paremmin ja rauhallisemmin kuin ikinä, kiltisti patsaana arvostelun ajan.

Näyttelyn osallistujat oli jaettu pareittain, ja voitimme parimme  41 pisteellä ja ykköspalkinnolla - siitä saatiin sitten merkiksi tuo sininen ruusuke (toiseksi tullut sai valkoisen). Näin meillä oli myös paikka suomenhevosten loppukehään, jota jäimme sitten odottelemaan. Mini esiintyi numerolla 3, joten odottelua oli luvassa tovi, tamma siis sai mennä koppiin huilimaan siksi aikaa. Lausuntoa ei luettu kehässä, joten kipinkapin papereita hakemaan..

Lausunto kuului: 
Tyyppi: Erittäin hyvä tyyppi 9
Runko: Hyvin asettunut kaula, tiivis pyöreä runko 8
Jalat: Ej hieman supistuneet etusääret 8
Käynti: Edestä ahtaat, tj väljä, hyvä reipas yliastunta 8
Ravi: Tahdikas, hieman lyhyt, suorat liikkeet 8
Huom: Hyvin kehittynyt 
41 p. I palkinto  
(Tuomarit Veikko Hakala ja Eeva-Liisa Penttilä)

Kasin jalkapisteet, oujee! Show-näyttelyt on aina meidän juttu ;)

Luokan lähestyessä loppuaan purettiin varsa viimeisiä puunauksia varten ja käytiin vielä hieman verryttelykenttää kiertämässä. En edes yritä analysoida varsan virittyneisyyttä siellä, kierrokset kävivät kaikissa mahdollisissa lukemissa.. On se vaan hassu. Minin mielestä maailman hassuin asia taas olivat väliajan näytöstä varten verryttelevät vikeltäjät - varsan ilmeet olivat näkemisen arvoisia! Pään sisässä saattoi raksuttaa seuraavanlaisia ajatuksia: "Siis mitä nuo - apua - miksei minulle kukaan koskaan ole kertonut - ei mutta mitä ihmettä - no nyt se teki NOIN"..

Ei sitten muuta kuin kohti loppukehää, jossa varsa jaksoi vielä esiintyä ihan mallikkaasti. Mini sijoittui suomenhevosten luokassa kuudenneksi ja saatiin palkinnoksi iso harjapakki ja aitanauhaa :) Hyvä reissu!

Näyttää vähän takakorkealta taas, meinaakohan se kasvaa? Seisookin vähän hassusti kyllä.

Kotimatkalla piipahdettiin vielä Lahden Horzen kautta sen sattuessa (melkein) matkan varrelle, kun joka tuutista tekstarimainontaa myöten on nyt rummutettu huikeaa Crazy Weekiä. No joo. Outlet-kojusta löytyi pitkälti samaa tavaraa kuin jokaisesta Horzen outlet-myynnistä viimeisen kolmen-neljän vuoden ajalta, ja lisäksi tuotteita joita on kuukausikaupalla pitkin kevättä vaihtelevilla alennusprosenteilla yritetty hukata verkkokaupasta. Että varoituksen sananen, ei ihan varta vasten ehkä kannata kovin kaukaa lähteä..

Kouvolan seudulla liikkuville sen sijaan viimeinen vihjaus, että jos Kouvolan Hevostarvikkeen loppuunmyynneissä ei ole vielä tullut käytyä, nyt on korkea aika toimia. Eilen tuli käytyä (taas, eli jo kolmatta kertaa) eikä paljon ollut tavaraa jäljellä, mutta sitäkin halvemmalla! "Ostin kun halvalla sain" -ideologialla matkaan tarttui mm. kaksi (miksi kaksi, en tiedä, hintasokeus iski) Eurohunterin martingaalia 6 eurolla ja valikoiman viimeiset satulahuovat, joista toinen oli pari vuotta hiplaamani tummanharmaa Equilinen flättäri punaisella koristenauhalla :) Olin aika varma että se olisi jo myyty, mutta lupasin itselleni että saan sen ostaa jos se vielä paikalla on - ja olihan se 35 euron uloskantohintaan kotiin vietävä. Kuolaimiakin oli aika paljon vielä jäljellä, niveliä 5 eurolla ja muut kympin kipale. Minikin sai suloiset pikku full cheekit, joiden hankkimista olin joka tapauksessa suunnitellut.

Paluu bloginpitoon (tunnustus ja haaste)

Tulin sitten pitäneeksi jonkinlaista laatarikarsinnan jälkeistä, yllättävän pitkäksi venähtänyttä hermolomaa bloginpidosta, mutta vaikka ei suurempaa kirjoittelun aihetta ole vieläkään, puretaan alta pois tunnustus ja haaste ennen kuin niiden saamisesta kuluu aivan kohtuuton aika.. :)

Tunnustuksen jakoi Laukkufilosofi-blogin Ninah, kiitos!

Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

 Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Tunnustuksen minulta saavat seuraavat lemppariblogit:

1. Jorepallo ja Siljaponi

2. Monta Suloista Kokoelmaa

3. Varsasta kilpahevoseksi

4. Hummailut

5. Uutta oppimassa

Onni asuu meillä...-blogin Heidiltä saimme lisäksi haasteen!

Tehtävänä siis on vastata haasteen esittäjän 11 kysymykseen ja haastaa 11 blogia omakeksimillään kysymyksillä.

Kysymykset:

1. Minkä asian haluaisit muuttaa itsessäsi?

Hmmm, alkoipa kevyesti ;) Elämä varmasti olisi helpompaa, jos olisi sosiaalisempi ja avoimempi, ja vähemmän neuroottinen ihminen.

2.  Mitkä asiat ovat tärkeimpiä bloggaamisessa?

Minusta tärkeintä on, että sitä tekee puhtaasti omaksi ilokseen ja omalla tavallaan. Itse en pidä mitään määrättyä päivitystahtia yllä - kirjoitan kun jotain kirjoittamisen arvoista (tai muuten vain mieltä painavaa tai ilmoille saatavaa) on. Toki lukijamäärän viime aikoina hurjasti kasvaessa sitä aina vain enemmän ajattelee, mistähän saisi postauksen taas koostettua - mutta mieluummin olen kirjoittamatta kuin a) teen postauksia joissa pyytelen anteeksi sitä etten ole postannut mitään tai b) väännän ihan tyhjästä asiaa. Tämä kun on melko rajatusti vain hevoselämääni koskeva blogi, aina sitä kummempaa kirjoitettavaa ei vain ole.

3. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Ratsumäen talliblogin ensimmäiset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 16.2.2009. Melkein jo hylättyä henk.koht. LiveJournaliani olen kirjoittanut vuodesta 2004.

4. Kesän 2012 suurimmat suunnitelmat?
Suunnitelmat ovat tällä hetkellä melkoisen auki. Kesälomaakin (parin viikon palkaton, ah vuokratyön riemuja) minulla on vasta syyskuussa. Alun perin aikeissa oli astuttaa Mini, mutta siihenkin inspiraatio lopulta puuttuu. Yksi konkreettinen tavoite minulla kyllä on: mennä käymään Tykkimäessä, mutta tämä tavoite minulla on ollut jo pari viimeistä kesää, joten katsotaan onnistunko siinä tällä kertaa ;)

5. Oma harrastuksesi, ja jos et harrastaisi juuri sitä, niin mitä sitten?

Jos hevostelua ei lasketa, ainoa varsinainen harrastukseni on ehkä elokuvissa käyminen - jos en harrastaisi sitä, en luultavasti poistuisi neljän seinän sisältä muualle kuin tallille ja töihin.. Valokuvausta voisin harrastaa enemmän, jos olisi aikaa ja intoa (ja varaa kunnon kalustoon).

6. Suosikki blogisi?
Suosikkeja tulikin jo lueteltua tuolla ylempänä ja sivupalkista löytyy lisää :) Kaikkiaan luen varmaan sataa (enimmäkseen hevos-)blogia. En ole kovin "osallistuva" lukija, kommentoin harvoin jos ollenkaan, mutta se ei tarkoita ettenkö seuraisi mitä blogeissa tapahtuu. Etenkin nuorten hevosten blogeja tulee luettua kovalla mielenkiinnolla.

7.  Julkkis ihanteesi - esikuvasi?

Ei sellaista varsinaisesti ole, mutta jokaisen ratsastajan vakivastaus tässä taitaa olla Kyra? :)

8. Jos voisit valita tähän 1 kuvan niin mikä se olisi?

Tämä on niin kiva kuva, että se piti laittaa läppärin taustakuvaksikin.

9. Pahinta mitä sinulle voisi sattua?

Olen niin taikauskoinen, että en edes lähde ajattelemaan sitä - ties vaikka toteutuisi!

10. Mitä teet 10 vuoden kuluttua?

Sen kun tietäisin. Jos en koe sitä kauan odottamaani ahaa-elämystä siitä, mitä haluan tehdä "isona", ehkä edelleen pakkaan leipää ja yritän joskus kasvattaa hevosia.

11. Oletko onnellinen?

Tiedä siitä onnellisuudesta, mutta ihan tyytyväinen ainakin.

Haaste jää nyt jakamatta eteenpäin, sorry :) Koitan aktivoitua blogin kirjoittamisenkin suhteen - lauantaina on luvassa näyttelyreissu..

Jälkipyykkiä ja jossittelua..?

Kun eilen päällimmäisenä tunteena oli vain helpotus siitä, että hengissä selvittiin ja suorituskin oli kohtuullisen hyvä, aamulla jäin sitten syvemmin analysoimaan, miten Harjussa meni, ja olisiko jotain voinut tehdä toisin.

Siitä asiasta ei pääse yli, että Mini on luonteeltaan rauhallinen. Sitä ei paljon hetkauta vieraatkaan paikat - tätä on viime vuonna muutamassa näyttelyssäkin tuskasteltu, kun se lompsottelee menemään vailla huolen häivää tai pienintäkään show-asennetta. Mutta se on myös todella nöyrä, kiltti, rohkea ja yhteistyöhaluinen hevonen. Se on järkevä, se kunnioittaa ihmistä, se lähtee aina mielellään töihin. Uudet asiat se hyväksyy aina ihmettelemättä ja varauksetta. Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi minä sen olen itselläni pitänyt. Jos se todella olisi se "pörhäkkä kilpahevosen alku" jonka kai oletin siitä kasvavan, olisin sen varmaankin jossain vaiheessa myynyt - tai ainakaan en olisi sitä voinut yksin tuoda siihen pisteeseen, missä se on nyt. Tällaisella "harrastelijatädillä" ei voisikaan olla äärimmäisen nopeaa, reaktiivista nuorta hevosta, joka kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa. Vaikka osaaminen vielä riittäisi, minulla ei pidemmän päälle ole mielenkiintoa työstää sellaista hevosta, jonka kanssa saa aina olla "varuillaan". Minä arvostan sitä rauhallisuutta. Minä arvostan hevosta, joka ottaa ihmisen sille esittämät asiat vastaan kyseenalaistamatta: ahaa, nyt tehdään näin.

Mini teki Harjussa sen mitä siltä olettaa saattoi: suoritti rutiinilla, hyvin ja rauhallisesti. Se ei epäröinyt tai ihmetellyt. Jos siihen olisi saanut taiottua sen lisäkipinän, se olisi varmasti saanut paremmat pisteet, mutta olen kyllä tyytyväinen niihin, mitkä saatiin. Eiköhän jokainen laatareihinkin osallistuja salaa takaraivossaan toivo, että jos. Menestyminen ja mahdollinen finaalipaikka Ypäjälle oli tietysti meilläkin tavoitteena, tai haaveena, miten sen nyt sitten tahtoo ilmaista. Mutta loppujen lopuksi, ei sillä ole väliä.

Se on vielä nuori hevonen. Pitkällä tähtäimellä ajatellen, Ministä tulee se mikä on tullakseen. Aivan varmasti siinä on lahjoja kansalliselle tasolle sh-luokissa, jos on joku sen sinne viemään. Aika näyttää. Olen kasvanut yli siitä ajatuksesta, että se on minulle vain "väline" johonkin. Että tekisin siitä itselleni uuden varsan, ja myisin Minin sitten. Mini itse riittää. Vaikka se ei koskaan voittaisi mitään tai menestyisi missään, se riittää. Se on ihana hevonen, jonka kanssa on aina ilo työskennellä. Joka päivä se onnistuu hämmästyttämään minut sillä, miten helppo se onkaan. Jos se sitten on liian rauhallinen, olkoot. Minulle se on ihan hyvä noin.. :)

Ohi on!

Saako jo hengittää? Hengissä selvittiin laatuarvostelukarsinnoista, vaikka vuoroa odotellessa ei paniikkikohtaus ollut kaukana.. Mini otti rennosti minunkin edestäni, ja oli jo tuttuun tapaan "laiskan tasainen" hypytyksessä, ihan hyvän pisterivin se sai - mutta ei mitään maatamullistavaa (eikä se sellaista esittänytkään). En vielä tiedä monesko se oli loppujen lopuksi, pitkään roikuimme vielä sijoituksessa kiinni, mutta lähdimme kotiinpäin kun oli varmaa että sijoitusta ei tule. Sattuvasti olimme aivan tasapisteillä matkaseuramme Kuukson Amaliian kanssa, joten tytöt (niin trailerissa kuin autossa) olivat sopuisasti kotimatkankin vielä kavereita ;)

Irtohypytys:
Tekniikka: Hyppää ensin hieman ilman selkää, lopussa selän käyttö paranee, saisi ponnistaa terävämmin, jalkatekniikka ok 7,5
Kapasiteetti: Melko hyvä 7
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä asenne, saisi pyrkiä esteillä paremmin eteen 7,5

Askellajit
Käynti: Yliastuvaa, tahdiltaan rauhallista, liikkuu läpi selän 7,5
Ravi: Tahdiltaan tasaista, melko ryhdikäs 7,5
Laukka: Puhdas, kohtuullisessa tasapainossa, pyörii melko hyvin 7,5

Ka. 14,83

J-ä-n-n-i-t-t-ä-ä...

Huhhuh, lauantai on jo ihan ovella! Tutut viime hetken valmistelut käynnissä: mitä laitan päälle, missä ihmeessä ovat valkoiset housuni, olenko edes muistanut pestä ne edellisen näyttelyn jälkeen.. ;) Suojat on pesty, suitset pitää vielä puunata ja rasvata, kävin hakemassa Kouvolan Hevostarvikkeesta kivan lyhyen tuplaketjun pitkään riimunnaruuni, kaikki alkaa olla sillä kantilla aika tiptop. Mini on saanut ottaa viimeisen viikon aika lunkisti, selkään en ole mennyt, mutta juoksutettu on. Huomenna vielä varsan pesu ja siinä se sitten alkaa ollakin. Jännittää!

Harjatkin sain pitkästä aikaa pestyä - Minin hieno pääosin harmaa collection!

Vink vink, reaaliaikaista tulostiedotusta Harjusta voi sitten seurata Minin FB-sivulta!

Mini 3-v. ♥

 

Kolme vuotta sitten tupsahti maailmaan pienenpieni Minimonsteri :)

Kenraaliharjoitus takana

Tänään oli siis vuorossa viimeiset harjoitukset ennen laatareita, eli toisin sanoen Minin kaikkiaan toinen maneesikeikka. Mini suoritti taas.. hyvin, mutta vähän laiskan tasaisesti. Toivon todella että se saa vähän kipinää Harjussa!

Hypytyksen jälkeen napsin siitä kuvia.. :)

Haaste (+ kuvia päivän ratsastuksesta)

Tässäpä muutama laatukuva tältä päivältä.. My Little Pony oli taas aika taitava. Ja sitten haasteen pariin!


Penina (Pennie's - based on true story) myönsi meille Versatile Blogger Awardin, jonka säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä bloggaajaa jolta sait haasteen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille haasteesta!

Kiitosta Peninalle siis, haasteita on aina kiva tehdä :) Näynkin tehneen vastaavan jo aiemmin, joten vältetään samojen asioiden kertomista. (Ja onpa lukijamäärä kasvanut valtavasti näin lyhyessä ajassa - tuota kirjoittaessa lukijoita on ollut 25!)

1: Koska viime päivinä olen kovasti miettinyt arabihevosia syystä jos toisestakin, "tunnustetaan" heti alkuun, että se on ehdoton lempirotuni heti suomenhevosen jälkeen. Melko pienestä oli kiinni, ettei minusta aikanaan tullut vuokra-arabini omistajaakin.. Ajattelin kuitenkin, ettei aika ollut kypsä omalle hevoselle koko tulevaisuuteni ollessa auki - mutta elämä kuljetti ja puoli vuotta myöhemmin minulla olikin Mimmu. Ajattelen sitä hevosta kuitenkin edelleen kovasti, erityisesti nyt kun kuulin että se ilmeisesti on taas myynnissä. Ollapa se lottovoitto, niin haalisin itselleni kaikki hevoset jotka ovat talloneet kavionjälkiä sydämeeni!

2: Tämä nyt ei ole varsinaisesti fakta vaan lähinnä mielipide, mutta olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että minä omistan maailman ihanimman hevosen.. :)

3: Vaikka hevosenpito omassa pihassa onkin ihana elämäntapa, aina joskus haaveilen siitä, että joksikin aikaa veisi Minjan täysihoitoon jonnekin ja saisi nauttia ihan vain siitä "tallilla käymisestä"!

4: Olen omien ja hevosen varusteiden värikoordinoinnin suhteen likipitäen neuroottinen. Vaikka ratsastaisin ihan yksin kotikentällä. No, useimmat kamppeet edustavat lähinnä erilaisia sinisen ja harmaan sävyjä joten koordinointi ei yleensä ole kovinkaan vaikeaa.

5. Minulla on toinenkin blogi: arroparro elokuvissa. Se on jonkinlainen tajunnanvirtainen ajatusoutlet, johon puran mietteitäni elokuvista. Tutustu omalla vastuulla (äläkä muodosta minusta mielipidettäsi sen perusteella :D).

6. Nyt kun olen karkottanut kaikki lukijani tuolla edellisellä, voin vapautuneesti kertoa itsestäni lisää hulluja asioita. Olen äärettömän tapaturma-altis. Täytyy koputtaa puuta että pitkään aikaan ei ole sattunut mitään kummempaa, mutta yleensä telon itseäni säännöllisesti ja mitä epätodellisimmissa yhteyksissä. Minulla on monta arpea joilla on mielenkiintoisia tarinoita. Ihan jokainen ei ole joutunut tikkauttamaan kättään samuraimiekan takia, eihän?

7. ..Se siitä puun koputtamisesta, luonnostelin kirjoituksen edelliseen etappiin asti aiemmin tänään, joten tietysti tipuin illalla muuan hevosen selästä, kun minun ei edes pitänyt olla menossa ratsastamaan ;D Olen yleensä melko taikauskoinen tällaisissa asioissa, mutta nyt tämä lipsahti mielestäni ja näinhän siinä sitten käy.

Instagram-leikkejä puhelimen kanssa

Sen verran laiskottaa että haastetta en nyt ihan viidelletoista jaksa jakaa (varsinkin kun se nyt leviää kulovalkean tavoin), mutta osakseen sen saavat Kata, Essi, ja Monica! Jos joku lukija haluaa haastaa itse itsensä, sen kun :)

Tavoitteita ja suunnitelmia

Nyt kun olen tämän kesän astutushaaveet ainakin jollain tasolla laittanut enemmän tai vähemmän jäihin, on aika miettiä, mitä tässä sitten oikein tekisi. Näyttelyitä tai muuta en ollut kesäksi tarkemmin suunnitellut, joten nyt onkin kuukausikaupalla tyhjää kalenterissa. No, olettaen että en ehdi saada sydänkohtausta ennen Harjua/Harjussa/Harjun jälkeen.. ;)

Laatuarvostelukarsinta on tietysti se koko kauden tärkein yksittäinen tapahtuma, ja hieman reilu viikko siihen enää on. Jokainen ensi lauantaihin viittaava ajatus saa jännityksen kouraisemaan syvältä mahanpohjasta - valehtelisin jos väittäisin, etten odottaisi, tai ainakin toivoisi Minin kyseisissä karkeloissa menestyvän. Sukukin jo velvoittaa, ja kyllähän se hyvin sekä hyppää että liikkuu.. No, nähtäväksi jää, millainen on Minin mielentila ja esiintyminen "kisapäivänä" ja mitä tuomarit siitä tykkäävät. Arvostelulaji on aina arvostelulaji, ja omaa hevostaan on vaikea nähdä neutraalilta kannalta. Joko sen näkee liiankin ruusunpunaisin lasein, tai sitten vastavuoroisesti minulle ah-niin-tutulla "pessimisti ei pety" -asenteella yrittää vakuutella itselleen, että ei se nyt niin erikoinen ole.

Lena Furbergin kuvitusta kirjasta Nuoren ratsastajan opas. Koska olet itse viimeksi muistanut iloita pienistä asioista? :)

Blogista onkin ehkä saanut jo sen kuvan että meidän ratsupuuhat ovat enemmän tai vähemmän "haahuilua", eikä se ihan väärin ymmärretty ole: ratsuttamisen suhteen meillä ei mitään tavoiteaikataulua ole. Tällä hetkellä on tarkoituksena saada kaasu, jarru ja ratti selväksi ja kaikissa askellajeissa eteneminen sen verran tutuksi, että päästään pikkuhiljaa turvallisesti maastoilemaan. Kiirettä ei ole, tehdään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Minähän en ole, ja minusta tuskin koskaan tuleekaan erityisen tavoitteellista ratsastajaa. Minulle on juuri sopivaa puuhaa olla pohjattoman iloinen ja kiittää sen mukaisesti hevosta siitä, että hei, tämähän lähti liikkeelle, vau :) Ystäväni kanssa on kaavailtu että Mini menee hänelle jossain vaiheessa jaksoksi vähän sitä "oikeaa työntekoa" harjoittelemaan. Alun perinhän ajatuksena oli että tamman mahdollisen tiineyden myötä talvi tulee olemaan aika rauhallinen, mutta jos/kun se jää astuttamatta, täytyy jonkinlainen sotasuunnitelma miettiä sillekin, miten ja millä aikataululla mahdollisiin 4-vuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin valmistaudutaan.

Ei, en koskaan lopeta tämän kuvan käyttöä kun olen siitä edelleen niin ylpeä..

Entäs näyttelyt? Olen odotellut Kaakonkulman kasvattajakerhon suomenhevosten show-näyttelyn kutsua, Minillähän on viimevuotinen BIS-titteli (ja komea kiertopalkinto) puolustettavana. Asiaa tarkemmin pengottuani löytyi kuitenkin kerhon FB-sivuilta tieto, että näyttelyn kanssa pidettäisiinkin tänä vuonna välivuosi. No, katsellaan sitten plakaattia seinällä ensi kesään? Hieman harmittaa, koska tuo oli oikeastaan ainoa suunniteltu näyttely tälle kesälle, jonka olin siis laskeskellut menevän rasittavassa astutusrumbassa, ja jos se arvokas varsanpoikanen olisi saatu kasvamaan, ei mitään riskejä turhien reissaamisten kanssa otettaisi. Nyt on kalenteri tyhjillään, eikä lähimailla juuri näyttelyitä järjestetäkään. Ja tietysti juuri silloin näyttelykuume polttelee kovimmillaan, erityisesti kun Mini näyttää tällä hetkellä niiiin paljon paremmalta (= vähemmän lihavalta työhevoselta) kuin kuukausi sitten, kun niitä näyttelyitä oli.

9.6. olisi Merlin's Stablella show-näyttely Hattulassa, minne lähteminen nyt kovasti houkuttelee. Matkaa kyllä tulee pitkälti toistasataa kilometriä suuntaansa, mutta tien päällähän minä viihdyn ja Minikin on niin helppo matkustaja. Käytiinhän me tosiaan viime vuonna jopa Joensuussa asti näyttelyssä, siinä kertyi kilometrejä melkein 700 yhdelle päivälle.. Suomenhevosten show-näyttely olisi tiedossa Tampereella 14.7. Mansen Puttejen toimesta. Matka taas aiheuttaa pieniä kysymysmerkkejä, mutta mukaan kiinnostaisi mennä. Varma nakki kalenterissa on ainakin Kymijoen Ratsastajien järjestämä suomenhevosten show-näyttely ihan tässä kotinurkilla eli Anjalan maatiksella 15.9. Seuraavana päivänä järjestetäänkin SuoRan valtakunnallinen show-näyttely Riihimäellä, mutta saa nähdä, riittääkö mielenkiinto sinne asti. Sunnuntaikin se sattuu olemaan, joten se olisi työpäivä.. Kaikki nuo edelliset näyttelyt ovatkin onnekkaasti lauantaipäivinä, joten eivät vaatisi järjestelyitä sen suhteen.

Show-näyttelyiden lisäksi olisi tarkoitus kiertää myös mätsäreitä sen mukaan kun niitä vain kohtuullisen matkan päässä järjestetään. Tänäänkin (no, tähän vuorokaudenaikaan tulisi jo varmaan sanoa että "torstaina") olisi ollut KJR:n match show Anjalassa, mutta kas, kun meikähän on käytännössä kaikki pyhät töissä. Tämä rajoittaa kovasti eri karkeloissa kiertämistä, jostain syystä tuntuu vakiintuneen että niin näyttelyt kuin kilpailutkin on aina hyvä järjestää sunnuntaisin..? Ihan tässä lähistöllä olisi muutamakin mätsäri lähiviikkojen sisään, mutta perhana, kaikki sunnuntaina. Mikä vika lauantaissa on, kysynpähän vaan? :D