Eipä Miniä sitten koskaan sinne tänään olleeseen Kouvolan mätsäriin ilmoitettu, kun jo ennestään päätöksen kanssa emmin ja alkuviikosta oli sitten niitä muitakin murheita riittämiin, että se viimeinen ilmoittautumispäivä oli ja meni. Vimmaisen treenailun ja puunailun sijaan Mini saikin useamman vapaapäivän jälkeen tänään vaihteeksi juosta liinan päässä. Mikä loppujen lopuksi päättyi niin, että pienten kiihdyttelyjen jälkeen tämä vaihtui suosiolla irtojuoksutukseksi, ja tamma sai rällätä sydämensä kyllyydestä.. Mini taisi luulla olevansa osallisena lähistöllä ajetuissa autokilpailuissa, joiden pörinä kantautui meille asti.
Eipä nyt kummempia kuulumisia meille, pelkkää samaa harmaata arkea. Tuli nyt kuitenkin muutama kuva tältä päivältä napattua joten tuossapa noita :) Kameralla tosin oli vissi mielipide varjoon jääneen kentän valaistusolosuhteista joten asiallisia juoksukuvia ei juurikaan tarttunut muistikortille.
Psst! Muistahan edellisen postauksen lahjakortit MySelleriaan.. Vielä ovat hyvää kotia vailla. Kaikki tosin taitavat tällä hetkellä kohdistaa rahavarojaan ja shoppailuhimojaan ensi viikon Horse Show'hun! Itse taidan ottaa varaslähdön ja käydä ratsaamassa Agrimarketin HIHS-tarjousvalikoiman paikallisessa Agrissa jo huomenaamuna, olettaen että jaksan herätä riittävän hyvissä ajoin ennen töihin lähtöä. Jos nuo halvat enkkuviltit ovat edes kohtalaisen laatuisia ja näköisiä, pitäisi muutama käydä hakemassa ihan sisustuskäyttöön nojatuolin peitteeksi. Paljon on muitakin hyviä tarjouksia mm. rehuissa!
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Lahjakortteja tarjolla
Tilasin MySelleriasta "pienen paketin" joka tupsahti tänään pihaan. Sisältöä esittelen ehkä toisena ajankohtana, mutta nyt olisi hyvää kotia vailla pari lahjakorttia! Liian hyvää ollakseen totta? Tavallaan..
Jaossa on:
-10 euron lahjakortti, minimiostos 199 €
-20 euron lahjakortti, minimiostos 279 €
-50 euron lahjakortti, minimiostos 399 €
Jäljellä enää 10 euron lahjakortti!
Lahjakortti on saajalleen luonnollisesti ilmainen, mutta alennuskoodi siis aktivoituu vasta minimiostossumman täytyttyä. Lahjakortit ovat voimassa 31.10.2012 asti, enkä itse nyt todellakaan tarvitse noin kalliita tilauksia äkkiseltään. Mutta jos joku lahjakortin haluaa, kirjoita alle kommenttina sähköpostiosoitteesi, ja minkä näistä lahjakorteista haluat. Myös anonyymit ja ei-lukijat ovat tervetulleita. Nämä lähtevät nopeimmille, eli kuka ensin varaa, se sen saa. Reilun pelin nimissä, ethän varaa itsellesi korttia jos et aio sitä käyttää! Ja yksi per nuppi, tietenkin.
MySelleriassa on edullisesti (no, ainakin Suomen hintoihin nähden) mm. Equilinen, HV Polon ja Vereduksen tuotteita ja muuta laatutavaraa, kuten FreeJumpin jalustimia (jollaiset saattoivat minunkin paketissani olla, koska halusin ne nyt koulusatulaankin, köh). Isonkin tilauksen siis saa aika nopeasti kasaan.. ;) Toimituskulut olivat omalla paketillani n. 20 euroa ja toimitus Suomeen kesti viikon.
Jaossa on:
-10 euron lahjakortti, minimiostos 199 €
Jäljellä enää 10 euron lahjakortti!
Lahjakortti on saajalleen luonnollisesti ilmainen, mutta alennuskoodi siis aktivoituu vasta minimiostossumman täytyttyä. Lahjakortit ovat voimassa 31.10.2012 asti, enkä itse nyt todellakaan tarvitse noin kalliita tilauksia äkkiseltään. Mutta jos joku lahjakortin haluaa, kirjoita alle kommenttina sähköpostiosoitteesi, ja minkä näistä lahjakorteista haluat. Myös anonyymit ja ei-lukijat ovat tervetulleita. Nämä lähtevät nopeimmille, eli kuka ensin varaa, se sen saa. Reilun pelin nimissä, ethän varaa itsellesi korttia jos et aio sitä käyttää! Ja yksi per nuppi, tietenkin.
MySelleriassa on edullisesti (no, ainakin Suomen hintoihin nähden) mm. Equilinen, HV Polon ja Vereduksen tuotteita ja muuta laatutavaraa, kuten FreeJumpin jalustimia (jollaiset saattoivat minunkin paketissani olla, koska halusin ne nyt koulusatulaankin, köh). Isonkin tilauksen siis saa aika nopeasti kasaan.. ;) Toimituskulut olivat omalla paketillani n. 20 euroa ja toimitus Suomeen kesti viikon.
![]() |
| Mini sai myös tällaisen Equilinen riimusetin tulevia edustustehtäviä varten |
Parhaat lähtee ensin
Päivä on ollut surullinen, hiljainen, ja täynnä epäuskoa ja pahaa oloa. Aamu ei olisi voinut alkaa karmeammilla uutisilla: Sumiainen on kuollut. Facebookin selaaminen puhelimelta puoliksi unessa torkkujen välissä katkesi kuin olisi saavillinen jäävettä kaadettu niskaan. Ei voi olla. Ei tämä ole mahdollista, ei tämä ole reilua.
Vasta muutama viikko sittten, Anjalan näyttelyn alla muistelin ja hämmästelin miten elämä onkaan kuljettanut: 7 vuotta sitten SuoRan valtakunnallisen näyttelyn ollessa Perhossa, Sumiainen oli siellä Best in Show, ja minähän se siellä oriluokan sihteerinä hääräsin ja ihastuin tuohon tukkajumalaan ensinäkemältä, ja siitä asti seurasin tiiviisti oriin uraa ja menestymistä. Aivan sattumalta tuli joitakin vuosia myöhemmin muutettua tänne samoille seuduille, ja kun Mimmua ensimmäisen kerran astutettiin, meni aivan viime metreille pohdinta Jaapelin ja Sumiaisen välillä. Valintahan kallistui lopulta Jaapeliin: tulevan varsan piti olla se "nuorena yksi varsa alta pois" -projekti, ja mennä heti myyntiin (yeah right). Myöhemmin osuin Sumiaisen omistajan kanssa samalle työpaikalle ja viime vuodet olenkin saanut ilon seurata oriin elämää hieman lähempää, ollut kisareissuilla kuvailemassa sun muuta. Ja huipentumana tuo Anjalan näyttelyesittäminen: ympyrä sulkeutui, tavallaan. Minjalle pikkusisarustakin siitä toivoin tälle kesälle, mutta kiimaongelmiin kaatui se yritys. Siitä varsasta olisi tullut se minun näyttelytykkini, uljas ja kaunis..
Minin itsensä astuttaminen Sumiaisella on myös ollut mietteissä, mutta viime vuoden ongelmien jälkeen kaipasin itselleni välivuotta siitä stressistä. Ei olisi pitänyt - nyt se on myöhäistä. Tätä olen itkua pidätellen yrittänyt sulattaa koko päivän. I palkinnon kantakirjaori, hienoluonteinen herrasmies, upea suorittaja, mutta ennen kaikkea omistajansa pitkäaikainen rakas ystävä on poissa.
Vasta muutama viikko sittten, Anjalan näyttelyn alla muistelin ja hämmästelin miten elämä onkaan kuljettanut: 7 vuotta sitten SuoRan valtakunnallisen näyttelyn ollessa Perhossa, Sumiainen oli siellä Best in Show, ja minähän se siellä oriluokan sihteerinä hääräsin ja ihastuin tuohon tukkajumalaan ensinäkemältä, ja siitä asti seurasin tiiviisti oriin uraa ja menestymistä. Aivan sattumalta tuli joitakin vuosia myöhemmin muutettua tänne samoille seuduille, ja kun Mimmua ensimmäisen kerran astutettiin, meni aivan viime metreille pohdinta Jaapelin ja Sumiaisen välillä. Valintahan kallistui lopulta Jaapeliin: tulevan varsan piti olla se "nuorena yksi varsa alta pois" -projekti, ja mennä heti myyntiin (yeah right). Myöhemmin osuin Sumiaisen omistajan kanssa samalle työpaikalle ja viime vuodet olenkin saanut ilon seurata oriin elämää hieman lähempää, ollut kisareissuilla kuvailemassa sun muuta. Ja huipentumana tuo Anjalan näyttelyesittäminen: ympyrä sulkeutui, tavallaan. Minjalle pikkusisarustakin siitä toivoin tälle kesälle, mutta kiimaongelmiin kaatui se yritys. Siitä varsasta olisi tullut se minun näyttelytykkini, uljas ja kaunis..
Minin itsensä astuttaminen Sumiaisella on myös ollut mietteissä, mutta viime vuoden ongelmien jälkeen kaipasin itselleni välivuotta siitä stressistä. Ei olisi pitänyt - nyt se on myöhäistä. Tätä olen itkua pidätellen yrittänyt sulattaa koko päivän. I palkinnon kantakirjaori, hienoluonteinen herrasmies, upea suorittaja, mutta ennen kaikkea omistajansa pitkäaikainen rakas ystävä on poissa.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Kristan seikkailut kameran takana ja edessä
Tulipa taas todettua, että pitäisi ehkä harrastaa tätä kameran ulkoiluttamista hieman säännöllisemmin.. KJR:n seuramestaruudet kilpailtiin viikonloppuna, ja sekä lauantain koulukisoissa että sunnuntain estekisoissa kävin hieman räpeltämässä. Räpeltämässä todellakin, varsinkin esteiden kanssa mietin ihan tosissani, koskahan edes olen estekisoja viimeksi kuvannut, ja olenko ikinä nykyisen kameran aikaan? No, olihan siellä onnistuneempiakin otoksia kohdalla, mutta ei erityisen kehuttava lopputulos kaiken kaikkiaan.. Tarkennukset ja ajoitukset ihan miten sattuu. Reeniä, reeniä!
Lauantain visiitti kisapaikalle jäi melko lyhyeksi, kun olin saanut visiitillä olevan veljeni lupautumaan kameran taakse, jos vaikka pitkästä aikaan saisin Minin edistymisestä itselleni kuvamuistoja. Hmm. Edistymisestä. Niin.. Ilmeisesti en ole tämän ratsukon ainoa joka on käynyt lukemassa ht.netissä nuorten hevosten ratsastamista koskevia keskusteluja, sillä Minillä ainakin on hyvin vahvasti mielessä, että nöpöhölkkä ei ole varsahevosten askellaji ja aina pitää mennä eteenpäin, eteenpäin eteenpäin eteenpäin. Tuulinen sää ja kentän vierellä juoksevat koirat eivät ainakaan auttaneet asiaa, ja vauhtivarsan päivän vaihteet olivat lujaa, lujempaa ja täysiä, ja kuvat sen mukaisia. Sattui sinne edes muutama julkaisukelpoinen (?) sekaan.. No, ei kai sitä voi olettaa, että jos samalle viikolle on jo sattunut kaksi täydellisyyttä hipovaa ratsastuskertaa, se kolmaskin olisi samaa luokkaa ;)
Viikonlopusta söi alun perin tähdellisemmille asioille (kuten sen uhkailemani varusteinventaarion loppuunviennille, öhöm...) kaavailtua aikaa myös Ratsumäen uusin tulokas, hyvin nopealla päätöksellä meille perjantaina muuttanut Netti-koiruus! Ei tämä nyt ihan hätäilty homma kuitenkaan ollut, on toisen hankinta ollut mietteissä ja nyt sattui sopiva kohdalle. Netti on parivuotias laikamixnarttu, ja pienen vikkelän Sakarin tapaan Rekku Rescuelta tullut. Kotiutuminen on sujunut hienosti ja Sakulle Netti on aivan täydellinen, yhtä innokas ja leikkisä painikaveri :)
Enpä ole muuten saanut Miniä sinne ensi sunnuntain Kouvolan mätsäriin vielä ilmoitettua, ja kovasti vielä jahkailen, kannattaako sinne tuon karvaisen pallomahan kanssa lähteäkään. Tiistaina on viimeinen ilmoittautumispäivä, mutta oma fiilis on nyt se, että muutaman viimeisen viikon rientojen jälkeen voisi välissä ottaa ihan lunkisti. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin jo luvassa mikäs muukaan kuin Helsinki International Horse Show, jonne minäkin SuoRan jäsentarjouksen kautta ostin liput lauantai-illalle..
![]() |
| KJR 061012 |
![]() |
| KJR 071012 |
Lauantain visiitti kisapaikalle jäi melko lyhyeksi, kun olin saanut visiitillä olevan veljeni lupautumaan kameran taakse, jos vaikka pitkästä aikaan saisin Minin edistymisestä itselleni kuvamuistoja. Hmm. Edistymisestä. Niin.. Ilmeisesti en ole tämän ratsukon ainoa joka on käynyt lukemassa ht.netissä nuorten hevosten ratsastamista koskevia keskusteluja, sillä Minillä ainakin on hyvin vahvasti mielessä, että nöpöhölkkä ei ole varsahevosten askellaji ja aina pitää mennä eteenpäin, eteenpäin eteenpäin eteenpäin. Tuulinen sää ja kentän vierellä juoksevat koirat eivät ainakaan auttaneet asiaa, ja vauhtivarsan päivän vaihteet olivat lujaa, lujempaa ja täysiä, ja kuvat sen mukaisia. Sattui sinne edes muutama julkaisukelpoinen (?) sekaan.. No, ei kai sitä voi olettaa, että jos samalle viikolle on jo sattunut kaksi täydellisyyttä hipovaa ratsastuskertaa, se kolmaskin olisi samaa luokkaa ;)
Viikonlopusta söi alun perin tähdellisemmille asioille (kuten sen uhkailemani varusteinventaarion loppuunviennille, öhöm...) kaavailtua aikaa myös Ratsumäen uusin tulokas, hyvin nopealla päätöksellä meille perjantaina muuttanut Netti-koiruus! Ei tämä nyt ihan hätäilty homma kuitenkaan ollut, on toisen hankinta ollut mietteissä ja nyt sattui sopiva kohdalle. Netti on parivuotias laikamixnarttu, ja pienen vikkelän Sakarin tapaan Rekku Rescuelta tullut. Kotiutuminen on sujunut hienosti ja Sakulle Netti on aivan täydellinen, yhtä innokas ja leikkisä painikaveri :)
Enpä ole muuten saanut Miniä sinne ensi sunnuntain Kouvolan mätsäriin vielä ilmoitettua, ja kovasti vielä jahkailen, kannattaako sinne tuon karvaisen pallomahan kanssa lähteäkään. Tiistaina on viimeinen ilmoittautumispäivä, mutta oma fiilis on nyt se, että muutaman viimeisen viikon rientojen jälkeen voisi välissä ottaa ihan lunkisti. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin jo luvassa mikäs muukaan kuin Helsinki International Horse Show, jonne minäkin SuoRan jäsentarjouksen kautta ostin liput lauantai-illalle..
![]() |
| Ne viimeaikaiset riennot ovat olleet mm. tämän näköisiä |
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Iltaisia ahaa-elämyksiä
Näin se vain on lokakuunkin jo alettua pikkuhiljaa tyydyttävä kohtaloonsa ja siihen, että on pimeää, ja märkää, ja siitä huolimatta on vain jaksettava ja ratsastettava. Vaikka sitten töiden jälkeen illalla. No mitäs ihmeellistä siinä on, ihan normaali skenaariohan tuo tietysti on jokaiselle, minun työajoillani se vain tarkoitti tänäänkin seuraavaa aikataulua (jos et ole pidempiaikainen lukijani ja tunne minun ja hevosteni vuorokausirytmiä, tässä kohden kannattaa vetää syvään henkeä):
Nyt on kuitenkin edes auttavasti toivuttu flunssasta ja selätetty muita enemmän ja vähemmän päteviä syitä ja tekosyitä, ja päästy treenaamisen makuun. Ja kyllä tässä touhussa onkin vaihteeksi pientä voittajafiilistä: jotain on tehty oikein, ja sekä minä että hevonen osataan oikeasti jotain ja opitaan (molemmat) koko ajan lisää! Tämän illan ratsastus sujui taas niin hienosti, että. Siinä sitä liideltiin vaivatta ensimmäistä kertaa raviväistöjä kuutamon loisteessa, hevosella joka vielä joskus kuukausi sitten ensimmäisissä väistöharjoitteissa oli ensialkuun aivan järkähtämättömän varma (ja osaamisestaan todella ylpeä) siitä, että molemmista pohkeista väistetään oikealle.. ;)
- 20:00 työt loppuivat
- noin 20:30 kotosalla, poneja metsästämään tarhasta, jalkojenpesun kautta karsinaan heinäannoksen äärelle, iltamössöt turpoamaan
- siinä kymmenen jälkeen takaisin talliin Miniä harjailemaan ja varustamaan
- noin 22:30 ratsastamaan, suunnilleen 40 minuuttia alku- ja loppuverkkoineen
- hevosen purku ja hoito, varusteet paikoilleen, suitsetkin tulin siinä pesseeksi, ja rapaiset suojat.. ja tallista poistuminen hieman ennen kahtatoista. Koska oli vielä niin "aikaista", menin antamaan yöheinät ja iltaruuat hieman myöhemmin..
![]() |
| Tästä kuvasta ei kyllä näe paljon mitään, kiitos puhelimen ja kentän valon hedelmällisen yhteistyön |
perjantai 28. syyskuuta 2012
Kerran vielä?
Näyttäisi kuitenkin siltä, että vielä yhdet näytelmät saadaan tälle syksylle! Kuumeisesti olen pari päivää etsinyt kutsua jonkun vinkattua tästä ht.nettiin, mutta lopultakin google oli avulias ja haku tuotti tulosta: 14.10. on tiedossa Kouvolan ravinuorten järjestämä Match Show Kouvolan raviradalla, joten eiköhän tässä vielä kolmevuotiskauden päätteeksi raahata Minipöö estradille. Mätsärissä voikin sitten ottaa ihan rehellisesti varsasta kaikki kierrokset irti, ja pistää kaiken peliin kun tuloksista ei ole niin väliä. Kaikki tai ei mitään -hengessä mennään, jos mennään! Haluan löytää siihen ne viritykset, joilla se verryttelykehän vietereillä tanssiminen ei lopahda kehään mennessä..
![]() |
| Edellinen mätsärikeikka vuosi sitten Anjalassa palkittiin ykkösellä ja parhaan varsan erikoispalkinnolla |
torstai 27. syyskuuta 2012
Myytäviä varusteita tulossa..
Olen pikkuhiljaa (kohta viikon kestäneen tappoflunssan sallimissa rajoissa) käynyt varustehuonetta läpi ja raivannut tilaa syksyn tulleen ah-niin-ajankohtaiselle loimien kuivatukselle, ja siinä sivussa on kasaantunut jonkin verran myyntiin joutavaa tavaraa. Kaikkea sitä onkin nurkkiin kertynyt hengessä "ostin kun halvalla sain" ja "ehkä mä tätä johonkin vielä joskus".. Koska prosessointi on vielä kesken, en näitä ole vielä erityisesti mainostanut missään, nyt siis blogin lukijoille "etuoikeus" päästä tuotteita selaamaan ;) Niitä siis tulee vielä lisää ja teen varmaan blogiinkin erillisen välilehden myytäville kunhan on jotakuinkin valmista karsinnan kanssa, mutta nyt toistaiseksi kuvia täällä!
![]() |
| Sakari ei ole myynnissä, eikä hänen hieno takkinsakaan :) |
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Haastetta pukkaa
Naurua, itkua & kavioiden kopsetta -blogin Emmiltä tipahti Liebster Blog -haaste, kiitoksia! Kyseisen haasteen edellinen versio löytyykin täältä. Sen verran kuitenkin uusia lemppariblogeja kertynyt tällä välin, että poimitaampa muutama mieleen tuleva listaan :)
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Haaste ja palkinto siis seuraaville blogeille in no particular order:
1. Grando & Jake
2. Unelmia tavoitellen
3. Roope & Torsti
4. Tarulandia
5. Skip Beat
Ja loppuun Minin eiliset hyvänyöntoivotukset :D Piti kuvata verkosta syömistä mutkun Mini ei halunnut. Slowfeedingistä pitäisi tehdä joku kattavampi raporttipostaus, kun koko ajan blogiin punkee Googlen kautta siitä tietoa etsiviä eikä täällä oikeasti ole mitään. Myös jonkin sortin blogikirppistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi, siis sitten kun saan raivattua satulahuoneen siihen kuntoon että edes mahdun sekaan tutkimaan, mistä raaskisi luopua.. ;)
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Haaste ja palkinto siis seuraaville blogeille in no particular order:
1. Grando & Jake
2. Unelmia tavoitellen
3. Roope & Torsti
4. Tarulandia
5. Skip Beat
tiistai 18. syyskuuta 2012
Kuvia Anjalan näyttelystä
Jee, Jennalta löytyi meistä kuvia :)
![]() |
| Mini juoksee |
Kaikki kuvat © Jenna Härkönen, kiitos!
lauantai 15. syyskuuta 2012
Näyttelykauden päätös?
Alkuviikon hurjista sääennusteista ja yön sekä aamun kestäneestä hurjasta kaatosateesta huolimatta päivä kirkastui ja saimme viettää näyttelypäivää Anjalassa varsin kauniissa säässä! No, rapaa kyllä riitti sen sateen jäljiltä, mutta olisihan siellä asteen kurjempaa ollut koko päivä viettää, jos vettä olisi tullut aivan kaatamalla. Näyttelyvalmisteluiden suhteen olin kyllä jo varautunut siihen sateeseen, Miniä nimittäin en kunnolla pessyt, mutta näytti se ihan puhtaalta siinä auringonpaisteessakin ;) Melkolailla metsästä repäistynä siis matkaan, jo hurjaa talvikarvaa puskevan pallomahan kanssa.
Paikalla oltiinkin jo heti aamusta, kun olin lupautunut esittämään Sumiaisen ja oriluokka oli vuorossa ensimmäisenä. Kyllä etukäteen melkein jännitti olla tällaisena hukkapätkänä käytännössä vieraan ison orin kanssa liikenteessä, kun on päässyt tottumaan näihin taskukokoisiin (joskin ajoittain vähän turhankin tulisiin) tammavarsoihin! Liikettä saatiin kuitenkin irtoamaan narun kummastakin päästä, ja aina hienokäytöksinen Sumppi pelasi oikein hyvin. Ykköspalkinto ja luokkavoitto lähtivät tällä suorituksella, joten loppukehäänkin vielä päästäisiin..
Menin sitten purkamaan kopissa odotellutta Miniä, joka oli oikein täpäkkä ja pörhäkkä, ja otti sellaiset verryttelyravipätkät että oksat pois. Varsaluokkaan oli vielä vähän aikaa, joten puunailtiin ja huilattiin hetki ennen kuin siirryttiin varsinaiselle näyttelyalueelle. Verryttelykehään astellessa Minillä oli taas vieterit joka tassun alla, sen pöristessä ja tanssiessa. Dynamiittivirityksillä mentiin hetki, mutta tamma palautui nopeasti maantasalle, muttei onneksi ihan sinne kyntöruunamoodiin. Kehässä käynti oli pitkää ja rentoa, ja ravissa Mini juoksikin harvinaisen lujaa, piti minunkin jo ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen kun huomasin että varsa menee jo.. Sitä on liikaa tottunut siihen että sitä on vähän puskettava ja viriteltävä :D Verryttelykehän vieterijoustoa ei ravissa kuitenkaan enää ollut, enkä siinä vauhdissa voinut yhtään raipallakaan varsaa innostella - se olisi ollut varma laukan paikka, kun sillä nuo pomput ovat yleensä niin herkässä. Jaloista tietysti saatiin oikeutetusti noottia, mutta muuten mukava lausunto.
II palk.
Hyvä rotu- ja tammaleima
Ryhdikäs ja vankka, hyvä ylälinja
Hieman raskaat kaulanliittymät
Piirteetön säkä, tiivis pyöreä runko
Pitkät reisilihakset
Painuneet etupolvet, mej suppuvarpaiset ja yhdensuuntaissiirtymät
Tj pihdissä
Tarmokas käynti
Tarmokas ravi, joka saisi olla irtonaisempaa
Melko suorat liikkeet
Varsin tuhdissa kunnossa. Hyvin esitetty
(Tuomari Marianna Paavolainen)
Varsin tuhdissa kunnossa juu, mutta minkäs teet kun ei se oikein ruokaakaan saa.. Mini sijoittui tammavarsojen kuuden hevosen luokassa neljänneksi, joten sen osalta päivä oli siinä. Loppukehään oli vielä sen verran aikaa, että oli parempi ajella Mini oman luokkansa jälkeen kotiin, kuin tylsyttää sitä kopissa odottamassa taas. Matkaahan ei ollut montaakaan kilometriä, kun ihan omilla nurkilla liikuttiin. Heitin varsan tarhaan ja palasin Anjalaan takaisin näyttelyn parhaan valintaan, missä Sumiainen oli BIS 3 kirkkaampien sijojen mennessä varsaluokkien voittajille.
Näyttelykausi olikin sitten näiltä näkymin tässä, tai ainakaan tällä hetkellä tiedossani ei ole mitään häppeninkejä. Huomenna olisi Riihimäellä SuoRan valtakunnallinen näyttely, mutta työt haittaavat harrastuksia ja se jää välistä. Hevosiahan siellä on aivan valtavasti mukana ja menestyksestä olisi turha haaveilla, vaikka Mini viime vuonna Joensuussa varsaluokan 2. olikin. Siellä vain oli niin paljon vähemmän hienoja varsoja ;)
(Psst! Innostuin lisäämään tägeja postauksiin, joten nyt "näyttelyt"-tunnistetta klikkaamalla voit näppärästi lukaista kaikki näyttelyaiheiset kirjoitelmat. "Kaikki" sillä varauksella, että todella muistin tägätä ne kaikki..)
Paikalla oltiinkin jo heti aamusta, kun olin lupautunut esittämään Sumiaisen ja oriluokka oli vuorossa ensimmäisenä. Kyllä etukäteen melkein jännitti olla tällaisena hukkapätkänä käytännössä vieraan ison orin kanssa liikenteessä, kun on päässyt tottumaan näihin taskukokoisiin (joskin ajoittain vähän turhankin tulisiin) tammavarsoihin! Liikettä saatiin kuitenkin irtoamaan narun kummastakin päästä, ja aina hienokäytöksinen Sumppi pelasi oikein hyvin. Ykköspalkinto ja luokkavoitto lähtivät tällä suorituksella, joten loppukehäänkin vielä päästäisiin..
Menin sitten purkamaan kopissa odotellutta Miniä, joka oli oikein täpäkkä ja pörhäkkä, ja otti sellaiset verryttelyravipätkät että oksat pois. Varsaluokkaan oli vielä vähän aikaa, joten puunailtiin ja huilattiin hetki ennen kuin siirryttiin varsinaiselle näyttelyalueelle. Verryttelykehään astellessa Minillä oli taas vieterit joka tassun alla, sen pöristessä ja tanssiessa. Dynamiittivirityksillä mentiin hetki, mutta tamma palautui nopeasti maantasalle, muttei onneksi ihan sinne kyntöruunamoodiin. Kehässä käynti oli pitkää ja rentoa, ja ravissa Mini juoksikin harvinaisen lujaa, piti minunkin jo ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen kun huomasin että varsa menee jo.. Sitä on liikaa tottunut siihen että sitä on vähän puskettava ja viriteltävä :D Verryttelykehän vieterijoustoa ei ravissa kuitenkaan enää ollut, enkä siinä vauhdissa voinut yhtään raipallakaan varsaa innostella - se olisi ollut varma laukan paikka, kun sillä nuo pomput ovat yleensä niin herkässä. Jaloista tietysti saatiin oikeutetusti noottia, mutta muuten mukava lausunto.
II palk.
Hyvä rotu- ja tammaleima
Ryhdikäs ja vankka, hyvä ylälinja
Hieman raskaat kaulanliittymät
Piirteetön säkä, tiivis pyöreä runko
Pitkät reisilihakset
Painuneet etupolvet, mej suppuvarpaiset ja yhdensuuntaissiirtymät
Tj pihdissä
Tarmokas käynti
Tarmokas ravi, joka saisi olla irtonaisempaa
Melko suorat liikkeet
Varsin tuhdissa kunnossa. Hyvin esitetty
(Tuomari Marianna Paavolainen)
Varsin tuhdissa kunnossa juu, mutta minkäs teet kun ei se oikein ruokaakaan saa.. Mini sijoittui tammavarsojen kuuden hevosen luokassa neljänneksi, joten sen osalta päivä oli siinä. Loppukehään oli vielä sen verran aikaa, että oli parempi ajella Mini oman luokkansa jälkeen kotiin, kuin tylsyttää sitä kopissa odottamassa taas. Matkaahan ei ollut montaakaan kilometriä, kun ihan omilla nurkilla liikuttiin. Heitin varsan tarhaan ja palasin Anjalaan takaisin näyttelyn parhaan valintaan, missä Sumiainen oli BIS 3 kirkkaampien sijojen mennessä varsaluokkien voittajille.
Näyttelykausi olikin sitten näiltä näkymin tässä, tai ainakaan tällä hetkellä tiedossani ei ole mitään häppeninkejä. Huomenna olisi Riihimäellä SuoRan valtakunnallinen näyttely, mutta työt haittaavat harrastuksia ja se jää välistä. Hevosiahan siellä on aivan valtavasti mukana ja menestyksestä olisi turha haaveilla, vaikka Mini viime vuonna Joensuussa varsaluokan 2. olikin. Siellä vain oli niin paljon vähemmän hienoja varsoja ;)
![]() |
| Päivän kuvien puutteessa "toiveuusinta" (toive on minun) Joensuusta |
maanantai 10. syyskuuta 2012
Tervemenoa rikkinäiset rystyset..
..Tervetuloa RidersRasp Trail™!
Arkipäivän luksusta ovat ehdottomasti ehjät ruumiinosat, ja RidersRaspista olen haaveillut siitä asti kun sen olemassaolo minulle selvisi, jonkun joskus ikuisuus sitten linkitettyä sen Facebookiin. RidersRasp on näppärä pieni työkalu, jolla voi huolehtia ns. vuolujenvälisestä kavionhoidosta - pyöristää reunoja, pitää kavion tasapainoisena ja -muotoisena, sekä hoitaa ja ehkäistä pieniä lohkeiluja. Varsinkin jos Minille nyt ne Easyboot Glovet talveksi tilaan, on niissä niin tarkka kokomitoitus, että kavio täytyy pitää aika hyvin mallissaan kaiken aikaa. RidersRaspilla tuon toteutus on helppoa, sen kun vähän viilaa menemään sitä mukaa kun tarvetta on. No, myönnettäköön että hoituisihan tämä ihan tavallisellakin raspilla, mutta kun RidersRasp on niin pieni! Ja sievä! Ja yhdellä kädellä käytettävä! Eikä sillä saa rystysiä, sormia tai muitakaan ruumiinosia rikki (mitä hanskoista huolimatta tavallisen raspin kanssa koettelen säännöllisesti).
Ihme kyllä, tästä ei ole montaakaan päivää kun viimeksi RidersRaspia kaihoisasti mietin, mutta enhän minä ensitutustumisen jälkeen ollut merkannut ylös edes nimeä tai selvittänyt mistä näitä saa. Sattumalta (no, ehkä olin etsimässä paksuja pintelipatjoja kuljetuskäyttöön) sitten selailin äsken Börjesin nettikauppaa ja kas, siellähän tämä pikku möllykkä piileksi kengitystarvikesivun alanurkilla. Pikainen googletus paljasti, että Suomessa tätä myy myös Viljar, mutta siellä hinta oli ratusen kalliimpi (34 vs. 39 euroa). Postia odotellessa, toivottavasti tuo on kaikkien ostostv-henkisten markkinointilauseittensa väärti ;)
No, ainakin ostan joskus varusteita joiden edes periaatteessa pitäisi olla a) käytännöllisiä b) ei satulahuopia. Jälkimmäisiähän menin ja tilasin sieltä Heppatarvikkeesta suomenhevosenpäivän kunniaksi muutaman.. On varmaan jo syytä lopettaa siitä ostokiellosta puhuminen tyystin, koska minulla ei selvästikään ole enää aikeita noudattaa sitä. Puolustuksekseni voin yrittää edes perustella, että tulevat Equiline Ipanema -setit ovat jumalaisen siistit, ja jäävät ehdottomasti säilöön odottamaan hamaa tulevaisuutta ja ahkeraa kisakäyttöä..
Arkipäivän luksusta ovat ehdottomasti ehjät ruumiinosat, ja RidersRaspista olen haaveillut siitä asti kun sen olemassaolo minulle selvisi, jonkun joskus ikuisuus sitten linkitettyä sen Facebookiin. RidersRasp on näppärä pieni työkalu, jolla voi huolehtia ns. vuolujenvälisestä kavionhoidosta - pyöristää reunoja, pitää kavion tasapainoisena ja -muotoisena, sekä hoitaa ja ehkäistä pieniä lohkeiluja. Varsinkin jos Minille nyt ne Easyboot Glovet talveksi tilaan, on niissä niin tarkka kokomitoitus, että kavio täytyy pitää aika hyvin mallissaan kaiken aikaa. RidersRaspilla tuon toteutus on helppoa, sen kun vähän viilaa menemään sitä mukaa kun tarvetta on. No, myönnettäköön että hoituisihan tämä ihan tavallisellakin raspilla, mutta kun RidersRasp on niin pieni! Ja sievä! Ja yhdellä kädellä käytettävä! Eikä sillä saa rystysiä, sormia tai muitakaan ruumiinosia rikki (mitä hanskoista huolimatta tavallisen raspin kanssa koettelen säännöllisesti).
Ihme kyllä, tästä ei ole montaakaan päivää kun viimeksi RidersRaspia kaihoisasti mietin, mutta enhän minä ensitutustumisen jälkeen ollut merkannut ylös edes nimeä tai selvittänyt mistä näitä saa. Sattumalta (no, ehkä olin etsimässä paksuja pintelipatjoja kuljetuskäyttöön) sitten selailin äsken Börjesin nettikauppaa ja kas, siellähän tämä pikku möllykkä piileksi kengitystarvikesivun alanurkilla. Pikainen googletus paljasti, että Suomessa tätä myy myös Viljar, mutta siellä hinta oli ratusen kalliimpi (34 vs. 39 euroa). Postia odotellessa, toivottavasti tuo on kaikkien ostostv-henkisten markkinointilauseittensa väärti ;)
No, ainakin ostan joskus varusteita joiden edes periaatteessa pitäisi olla a) käytännöllisiä b) ei satulahuopia. Jälkimmäisiähän menin ja tilasin sieltä Heppatarvikkeesta suomenhevosenpäivän kunniaksi muutaman.. On varmaan jo syytä lopettaa siitä ostokiellosta puhuminen tyystin, koska minulla ei selvästikään ole enää aikeita noudattaa sitä. Puolustuksekseni voin yrittää edes perustella, että tulevat Equiline Ipanema -setit ovat jumalaisen siistit, ja jäävät ehdottomasti säilöön odottamaan hamaa tulevaisuutta ja ahkeraa kisakäyttöä..
torstai 6. syyskuuta 2012
Hyvää suomenhevosen päivää!
Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna yli sata vuotta. Tänä päivänä suomenhevonen on merkittävä osa suomalaista hevosurheilua ja alan yrittäjyyttä. Suomenhevosia on kolmasosa koko Suomen hevosmäärästä eli noin 20 000. Suomenhevonen on ainutlaatuinen alkuperäinen suomalainen hevosrotu, jota käytetään niin raviurheilussa, terapiahevosena, ratsastusurheilun eri lajeissa kuin perinteikkäästi työhevosenakin. Suomenhevosen päivää on juhlittu vuodesta 2007, jolloin suomenhevosen kantakirja täytti sata vuotta.Hyvä putet! Kaikille tänään paljon omppuja ja rapsutuksia :)
- Suomen Hippos
Psst! Ja meille suomenhevosen omistajille tänään -10% alennus Heppatarvikkeesta ;)
maanantai 3. syyskuuta 2012
Ei ole pakko jos ei halua (tai jaksa)
Lauantai-iltana olin jo melkein varma Ypäjälle lähdöstä aamunkoitteessa, vaikka yrityksistä huolimatta en saanutkaan matkaseuraa mukaan. Värkkäsin jo puhelimeeni hienon aikataulu- ja ohjelmakaavionkin lähtölistalinkkeineen päivineen..
Sunnuntaiaamuna väärinkäytettyäni torkkutoimintoa muutaman kerran liikaa (ja ajankohta oli silti omaan makuuni ja tyypilliseen vuorokausirytmiini aivan liian aikainen), vilkaisin ulos syksyiseen harmauteen ja kaatosateeseen, yritin kasata itseäni ja tulin siihen lopputulokseen, että vaikka myöhemmin päätös varmasti harmittaisikin, se melkein kolmen ja puolen tunnin ajo olisi sillä hetkellä ja mielentilalla aivan ylitsepääsemätön suoritus. Niinpä suosiolla siirsin herätystä hieman myöhemmäksi ja kaivauduin syvemmälle peiton alle. Säästyivätpä nekin rahat. Ensi vuonna uudestaan, ja toivottavasti hevosen kanssa sillä kertaa ;)
Kun nyt aiheeseen aasinsillan kautta päästiin, Minin suunnitelmat ensi kauden laatareihin valmistautumisen tai yleensäkin pitkän tähtäimen tavoitteellisen koulutuksen suhteen ovat edenneet siihen pisteeseen, että aiemmin väläyttelemäni syksyn koulutussessio on nyt suljettu kuvioista pois. Järkevämpää ja rahallisesti kannattavampaa on panostaa ensi kevääseen, koska oikeastaan tällä hetkellä Mini osaa koulutuksellisesti hyvinkin asiat joita sen tuohon ikään tarvitsee, ja sen kanssa voi keskittyä rennosti maastoiluun ja kunnon kasvatukseen. Ensi keväänä ennen Harjun karsintoja se saa sitten jokusen kuukauden viettää ystäväni Annikan hoivissa "tehokuurilla". Hiljaa hyvä tulee, sillä metodillahan on tähänkin asti menty. Nuorta, hitaasti kehittyvää suomenhevosta on turha liialla prässäämisellä rikkoa, varsinkin kun kyseessä on luonnostaan noin tasapainoinen ja ettenkö nyt vallan omakehuisi että lahjakas tapaus, jolle kaikki on aina ollut helppoa.
Lähitulevaisuuden suunnitelmissa meillä on Kymijoen Ratsastajien järjestämä suomenhevosten show-näyttely Anjalassa 15.9. Näyttelyistä onkin (Minin kanssa, itselläni ei niinkään) ollut nyt taukoa, joten katsotaan millä mielentilalla tamma esiintymisen tällä kertaa ottaa. Anjalaan ei meiltä matkaakaan kerry onneksi montaa kilometriä, joten ei ainakaan kovin rankasti harmita vaikka tulosten suhteen hukkareissu tulisikin!
Huomaamatta se muka ihan vasta äsken alkanut kesäkin (voisi jopa väittää, ettei se koskaan ehtinyt alkaakaan) on kääntynyt syyskuuksi ja vehreät kesälaitumet ovat kohta vain hämärä muisto syyssateita sekä talven tuiskuja ja pakkasia vastaan taistellessa. Hammasta purren kohti uutta kesää, ja yritetään nauttia arjen pienistä iloista vähemmän valoisinakin vuodenaikoina.
| Viime vuoden Kelmi Kür -voittaja Corleone kruunattiin tänään toistamiseen koulumestariksi |
Kun nyt aiheeseen aasinsillan kautta päästiin, Minin suunnitelmat ensi kauden laatareihin valmistautumisen tai yleensäkin pitkän tähtäimen tavoitteellisen koulutuksen suhteen ovat edenneet siihen pisteeseen, että aiemmin väläyttelemäni syksyn koulutussessio on nyt suljettu kuvioista pois. Järkevämpää ja rahallisesti kannattavampaa on panostaa ensi kevääseen, koska oikeastaan tällä hetkellä Mini osaa koulutuksellisesti hyvinkin asiat joita sen tuohon ikään tarvitsee, ja sen kanssa voi keskittyä rennosti maastoiluun ja kunnon kasvatukseen. Ensi keväänä ennen Harjun karsintoja se saa sitten jokusen kuukauden viettää ystäväni Annikan hoivissa "tehokuurilla". Hiljaa hyvä tulee, sillä metodillahan on tähänkin asti menty. Nuorta, hitaasti kehittyvää suomenhevosta on turha liialla prässäämisellä rikkoa, varsinkin kun kyseessä on luonnostaan noin tasapainoinen ja ettenkö nyt vallan omakehuisi että lahjakas tapaus, jolle kaikki on aina ollut helppoa.
Lähitulevaisuuden suunnitelmissa meillä on Kymijoen Ratsastajien järjestämä suomenhevosten show-näyttely Anjalassa 15.9. Näyttelyistä onkin (Minin kanssa, itselläni ei niinkään) ollut nyt taukoa, joten katsotaan millä mielentilalla tamma esiintymisen tällä kertaa ottaa. Anjalaan ei meiltä matkaakaan kerry onneksi montaa kilometriä, joten ei ainakaan kovin rankasti harmita vaikka tulosten suhteen hukkareissu tulisikin!
Huomaamatta se muka ihan vasta äsken alkanut kesäkin (voisi jopa väittää, ettei se koskaan ehtinyt alkaakaan) on kääntynyt syyskuuksi ja vehreät kesälaitumet ovat kohta vain hämärä muisto syyssateita sekä talven tuiskuja ja pakkasia vastaan taistellessa. Hammasta purren kohti uutta kesää, ja yritetään nauttia arjen pienistä iloista vähemmän valoisinakin vuodenaikoina.
lauantai 1. syyskuuta 2012
Lohtuostokset
Voi surkeuksien surkeus. Heti perjantaiaamuna laivan saavuttua Tukholmaan kipittelin kohti Hästbiteniä, liike löytyikin helposti mutta ovella huomasin, että eihän se aukeakaan kuin vasta puolen tunnin kuluttua. Kiertelin aikani lähinurkkia (ja etsin pankkiautomaattia, jonka kanssa sitten taistelin tovin kun se ei halunnut saada yhteyttä Suomeen asti), ja palasin sitten paikalle. Toiveikkaasti kohti suitsihyllyä.. Ja olihan siellä Arielit. Yhdet fullit. Ruskeana. Nyt ei auta kuin toivoa, että Heppatarvikkeeseen näitä kuukausien odotuksen jälkeen lopultakin saataisiin! Ovat kyllä aivan liian kauniit suitset.. [Muokkaus: Heppatarvikkeesta kerrotaan että syyskuussa tulisivat!]
Tämän harmituksen jälkeen ei liikkeestä tietenkään tyhjin käsin voinut enää poistua. Olin jo ennakkoon netistä vähän kiikaroinut Vereduksen Young Jump -takasuojia, joten sellaiset sekä William Leistnerin "kiiltoharja" lähtivät kanssani loppupäiväksi sateista kaupunkia kiertämään. Hästbiten oli kyllä oikein mukava liike ja valikoimaa riitti, mutta kun hakusessa olivat juuri nuo tietyt suitset..
Myöhemmin piipahdin myös ihan keskustassa, Kungsgatanilla sijaitsevassa Häst och Hundhusetissa, mutta vesiperä sielläkin. Arielia näin vain ponikokoisen otsapannan muodossa, eikä muutenkaan mikään puhutellut. Tai no, oli siellä paljon menneiden kokoelmien Eskadron-huopia eri väreissä, mutta ei. Jos nyt ei edes oteta huomioon sitä hyvin huonosti pitänyttä satulahuopien ostolakkoani, ei vain innostanut raahata mitään isoja ostoksia kotiin. Mieltäni jäi vaivaamaan oma orastava dementiani, koska mielestäni edellisen kerran Tukholmassa käydessäni liiketila oli aivan erilainen muodoltaan ja sisustukseltaan - no, nyt tuolta Facebook-sivun infoista onneksi selvisi, että liike on muuttanut vuonna 2010 edellisen paikan viereen :D
Nyt on siis taas kotiuduttu, ja arkinen aherrus odottaa maanantaina. Parhaillaan kuumeisesti mietin, pitäisikö viimeinen lomapäivä pyhittää olemiselle tai ainakin kotona puuhastelulle (muistan hämärästi piiiitkän listan asioita joita "teen sitten lomalla"...), vaiko tempaista ja lähteä Ypäjälle kuninkaallisten viimeistä päivää viettämään. Sääennustekin näyttää edes hieman kirkastuneen aiemmin luvatusta koko päivän vesisateesta.. Saapa nähdä, miten tässä käy!
Tämän harmituksen jälkeen ei liikkeestä tietenkään tyhjin käsin voinut enää poistua. Olin jo ennakkoon netistä vähän kiikaroinut Vereduksen Young Jump -takasuojia, joten sellaiset sekä William Leistnerin "kiiltoharja" lähtivät kanssani loppupäiväksi sateista kaupunkia kiertämään. Hästbiten oli kyllä oikein mukava liike ja valikoimaa riitti, mutta kun hakusessa olivat juuri nuo tietyt suitset..
Myöhemmin piipahdin myös ihan keskustassa, Kungsgatanilla sijaitsevassa Häst och Hundhusetissa, mutta vesiperä sielläkin. Arielia näin vain ponikokoisen otsapannan muodossa, eikä muutenkaan mikään puhutellut. Tai no, oli siellä paljon menneiden kokoelmien Eskadron-huopia eri väreissä, mutta ei. Jos nyt ei edes oteta huomioon sitä hyvin huonosti pitänyttä satulahuopien ostolakkoani, ei vain innostanut raahata mitään isoja ostoksia kotiin. Mieltäni jäi vaivaamaan oma orastava dementiani, koska mielestäni edellisen kerran Tukholmassa käydessäni liiketila oli aivan erilainen muodoltaan ja sisustukseltaan - no, nyt tuolta Facebook-sivun infoista onneksi selvisi, että liike on muuttanut vuonna 2010 edellisen paikan viereen :D
Nyt on siis taas kotiuduttu, ja arkinen aherrus odottaa maanantaina. Parhaillaan kuumeisesti mietin, pitäisikö viimeinen lomapäivä pyhittää olemiselle tai ainakin kotona puuhastelulle (muistan hämärästi piiiitkän listan asioita joita "teen sitten lomalla"...), vaiko tempaista ja lähteä Ypäjälle kuninkaallisten viimeistä päivää viettämään. Sääennustekin näyttää edes hieman kirkastuneen aiemmin luvatusta koko päivän vesisateesta.. Saapa nähdä, miten tässä käy!
torstai 30. elokuuta 2012
Stockholm calling
Toinen ja viimeinen lomaviikko on ollut hiljainen heppailuviikko, mutta muuta ohjelmaa on piisannut senkin edestä. Parhaillaan istun Viking Linen terminaalissa laivaan pääsyä odottaen, suuntana Tukholma. Matkalla pitää toki heppatarvikkeitakin katsastaa, niinpä ajattelin kysäistä teiltä lukijoilta, onko jakoon shoppailuvinkkejä keskustan tuntumassa?
Ainakin Hästbiten-liike on pakko ratsata, ja toivottavasti saan lopultakin keväästä asti himoitsemani GlenGordon Ariel -suitset haltuuni :)
perjantai 24. elokuuta 2012
Kameran ulkoilutusta
| Harjun Kakkonen |
![]() |
| Harju 24.08.12 |
Samalla tulin tietysti ulkoiluttaneeksi myös lompakkoani, kun riemukseni huomasin että paikalla oli jopa kaksi varustemyyjää: Hevosväylä sekä kaukaa Pohjanmaalta Foto-Björndahl. Jälkimmäisen teltasta löysin jotain etsimääni.. Kingslandin repun. Kuninkaallisissa Ypäjällä vuosi tai kaksi takaperin sitä hypistelin ja juupaseipästelin varmaan puoli tuntia Ratsuriihessä, mutta realismin leka muistutti napakasti takaraivoani siitä, että minulla on ihan hyvä Horzen reppu joka saa kelvata. Horzen paljon nähneen reissurepun nyt lähennellessä reppujen hautuumaata, olin jo tehnyt periaatepäätöksen, että saisin KL:n repun sen tilalle nyt ostaa.
Kotiuduttuani katselin kaunista auringonvaloa laitumella ja tuumasin, että kun kamera kerran on jo messissä, otanpa lopultakin ne kunnon edustuskuvat Minin näyttelysuitsista. Ihan hyvä idea, vai..?
Mini spurttaili ensin vähän pitkin laidunta, mutta kun tuli lähikuvien aika, jouduimme molemmat suoranaisen mäkäräpilven saartamiksi.
![]() |
| "En halua!" |
![]() |
| "Okei, okei, mä tsemppaan vähän" |
![]() |
| "Kiitti, mulle riitti!" |
torstai 23. elokuuta 2012
Lomalla viimeinkin..
![]() |
| Kurjet ja syksyiset maisemat. Siis ne kurjet on siellä. Oikeasti. Tuolla kaukana. |
Jos huomenna keli vain sallii, olisi tarkoitus lähteä Harjuun kansallisia koulukisoja katsomaan ja kuvaamaan. Suomenhevosluokassa on mukana monta mielenkiintoista ratsukkoa, joiden "päivän kuntoa" tarkastella ennen Ypäjän kuninkaallisia. Perjantain pääluokkana kisataan Prix St Georges.
Näyttelypuuhat jatkuvat lauantaina Kouvolassa, kun vuorossa on vuotiaiden suomenhevosten valtakunnallinen varsanäyttely, missä käyn esittämässä Kuukson Josefinan. Näyttelyn kanssa samaan aikaan Kouvolan raviradalla ovat käynnissä myös ponikuninkuusravit ja Meidän Maaseutu -festivaali, eli tekemistä ja näkemistä riittää. Vuotiaita varsojakin näyttelyyn on ilmoitettu peräti 47 kappaletta.
Ensi viikolla onkin luvassa sitä ei-hevosaiheista ohjelmaa, ja hieman auki on edelleen, lähdenkö edes Ypäjälle. Jos lähden, niin todennäköisesti vain yhden päivän reissuna lauantaina tai sunnuntaina - no, tähän aikaan olisi tietysti vaikeaa saada majoitustakaan. Pitää vähän katsella listojenkin mukaan, mitä siellä on sitten tarjolla. Tähän hetkeen näyttää esimerkiksi uhkaavasti siltä, että Samuli Puissancea ei järjestetä lainkaan, kun ilmoittautumisaika päättyy tänään ja osallistujia on pyöreä 0. Harmi, sillä se oli todella hieno kilpailu toissavuonna.
![]() |
| Suhe-Emma puissancen muurilla 2010 |
perjantai 17. elokuuta 2012
Jalustimilla on eroa
Otsikon lausuhdusta en olisi koskaan uskonut suusta päästäväni. Minulle jalustin on aina ollut vain jalustin, yksinkertainen perusvaruste, jonka funktionaalisuus pääasiallisesti ylittää ulkonäkökysymykset. Esimerkiksi Jinit eivät ole koskaan omaa silmääni miellyttäneet, ja hinta on hirvittänyt minut kauas pois myös muunmuassa kaiken maailman Prestige-jalustimien luota. Sehän on vain jalustin. Ei sen kuulu näyttää miltään.
Kaikki muuttui kun ensimmäisen kerran näin FreeJumpit. Persoonallinen ulkonäkökin puhutteli, mutta näissä oli myös ihan oikeasti ideaa. Innovatiivinen muotoilu tekee sen, että näihin jalustimiin pitäisi olla käytännössä mahdotonta jäädä tippumistilanteessa kiinni. Ulkosivu on joustavaa materiaalia ja taittuu jos siihen jää roikkumaan (lisäksi, kun näitä käyttää tavallisten jalustinhihnojen kanssa, jos jalustin pääsee kääntymään, se irtoaa helposti jalustinhihnasta). Nuoren hevosen kanssa ei yhtään hullumpi investointi siis, kun ovat todelliset turvajalustimet. Se investointipuoli sai minut vielä puoleksi vuodeksi empimään ostoa - hintaahan näillä on karvan alle 300 euroa..
No eilenhän sitten repäisin ja pari musta-sinisiä Soft'Up Pro -jalustimia muutti minunkin varustekokoelmaani täydentämään, kun ne 249 euron (minua vieläkin pyörryttää kun ajattelen asiaa..) "huikeaan alehintaan" sai Heppatarvikkeesta. Synttärilahja itselleni, perustelin. Ne ovat turvalliset, perustelin. Viekää minut hoitoon, en perustellut. Tänään sitten ratsastamaan hieman skeptisin aattein. Voivatko ne nyt niin erikoiset olla?
Todellakin voivat. Jalka liimautui niihin kiinni, leveä, pienin "nastoin" varustettu jalkalaatta piti siitä huolen. Ne olivat tukevat, ne olivat ihanat, jalka lepäsi niissä ja löysi vaivatta hyvän asennon. Vau. Onko tuo elämys 249 euron väärti, sitä en osaa sanoa, en osaa enkä halua nyt käsitellä sitä puolta miten älytön ostos nuo olivat - mutta sen voin sanoa, että jalustimilla on eroa. Ja jos näitä saisi vähän sirompana mallina, varmasti ostaisin koulusatulaan omansa.
Edit: Koska tähän postaukseen puskee spammirobottiviestejä jostain syystä ihan jatkuvalla syötöllä, kommentointi on poistettu käytöstä koska en jaksa niitä koko ajan poistaa..
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Uusia kavereita
![]() |
| Hypnotoad ja sen hämähäkkiystävä |
Aamulla tallissa minua vastassa oli ihan uusia naamoja: sammakko otti vesiletkun omakseen ja teki aamustani hyvin haastavan.. Lopulta se loikki tiehensä.
Ja toinen, vähän isompi oho. Happy birthday to me, happy birthday to me.. Synttärit ovat kyllä vasta huomenna, mutta pahasti pelkäsin että en Heppiksestä tänään poistu ilman seuraavaa artikkelia. FreeJumpin turvajalustimia kun olen jo tovin himoinnut, ja nyt ne olivat turvatuotekampanjan myötä alennuksessa.. Musta-siniset ihanuudet siellä minua odottivat ja lähtivät kanssani kotiin.
Viedessäni ostoksia talliin, oli vesiletkun vartija palannut taas asemapaikalleen. Hienoa. Aikaisemmin minulla on ollut puolivakituisina tallivuokralaisina mm. siili ja lepakkoja, mutta sammakot sentään ovat yleensä vain ohikulkumatkalla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






































